Jumala lahjoittaa iankaikkisen elämän jokaiselle, joka ottaa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ansion ja vanhurskauden lahjana vastaan USKOLLA. Ja kastetaan Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, Kasteen armoliittoon.
Tätä kutsutaan vanhurskauttamiseksi.
Pelastavaa vanhurskautta kutsutaan uskon vanhurskaudeksi juuri sen tähden, että se on otettava vastaan ainoastaan uskolla. Autuuden voi saavuttaa ainoastaan armosta, ilman omia ansioita.
Maailmassamme on aina ollut ihmisiä (yrittäjiä), jotka pyrkivät taivaaseen muualta kuin aluksi mainitsemastani ovesta Jeesuksen sovitustyön kautta.
Heille onkin sitten kertynyt ”armoetuna” muihin kristittyihin nähden vaikka minkälaisia lisäsiivekkeitä ajan saatossa. Näitä siivekkeitä voimme kutsua myös eräänlaisiksi rakennus tellingeiksi. Taikka jotkut sanovat selkeästi, "pyrkivät tikapuita pitkin taivaaseen".
Nämä kaikki ihmispyrkimykset tarkoittavat samaa, ihminen ei tyydy silloin enää pelkästään Jumalan armoon, vaan pyrkii itse ansaitsemaan autuuttaan.
Vihollinen ei ole tyhmä, vaan ovela. Hänelle riittää se, että vain vähäisessä määrin ansaitset autuuttasi.
Pukeudut tietyllä tavalla, olet riittävän askeettinen elämässäsi, kuulut tiettyyn yhdistykseen, jonka perinnäissäädöksiin ja arvomaailmaan alistut, tämä riittää.
Riittää että jätät Raamattusi kirjahyllyyn pölyttymään, uskot vain tarkoin sen miten sinulle Raamattua tulkitaan. Uskot kun Pyhiä Sakramentteja pilkataan ja halveksitaan, turhennetaan niitä.
Haukut kaikkia pappeja summassa vaikka et yhtään ymmärräkään miksi niin teet. Pilkkaat Jeesuksen opetuslapsia vääräjumalisiksi ja kuolleen uskon tunnustajiksi vuohiksi ja sioiksi.
Epäilet autuudestasi kovasti, ja ruikutat kuinka huono sinä olet (juuri olit kuitenkin haukkunut muut kristityt ja papit).
Aivan niin, luit oikein, koska olet hylännyt Kristuksen vanhurskauden jonka saisit aivan lahjaksi, pakostakin tärkeimmäksi muodostuu se mitä sinä itse olet. Ja kuva Jeesuksesta hämärtyy. Sehän omavanhurskauden tarkoitus onkin.
A vot, ja vihollinen on kovasti mielissään.
Tätä kutsutaan vanhurskauttamiseksi.
Pelastavaa vanhurskautta kutsutaan uskon vanhurskaudeksi juuri sen tähden, että se on otettava vastaan ainoastaan uskolla. Autuuden voi saavuttaa ainoastaan armosta, ilman omia ansioita.
Maailmassamme on aina ollut ihmisiä (yrittäjiä), jotka pyrkivät taivaaseen muualta kuin aluksi mainitsemastani ovesta Jeesuksen sovitustyön kautta.
Heille onkin sitten kertynyt ”armoetuna” muihin kristittyihin nähden vaikka minkälaisia lisäsiivekkeitä ajan saatossa. Näitä siivekkeitä voimme kutsua myös eräänlaisiksi rakennus tellingeiksi. Taikka jotkut sanovat selkeästi, "pyrkivät tikapuita pitkin taivaaseen".
Nämä kaikki ihmispyrkimykset tarkoittavat samaa, ihminen ei tyydy silloin enää pelkästään Jumalan armoon, vaan pyrkii itse ansaitsemaan autuuttaan.
Vihollinen ei ole tyhmä, vaan ovela. Hänelle riittää se, että vain vähäisessä määrin ansaitset autuuttasi.
Pukeudut tietyllä tavalla, olet riittävän askeettinen elämässäsi, kuulut tiettyyn yhdistykseen, jonka perinnäissäädöksiin ja arvomaailmaan alistut, tämä riittää.
Riittää että jätät Raamattusi kirjahyllyyn pölyttymään, uskot vain tarkoin sen miten sinulle Raamattua tulkitaan. Uskot kun Pyhiä Sakramentteja pilkataan ja halveksitaan, turhennetaan niitä.
Haukut kaikkia pappeja summassa vaikka et yhtään ymmärräkään miksi niin teet. Pilkkaat Jeesuksen opetuslapsia vääräjumalisiksi ja kuolleen uskon tunnustajiksi vuohiksi ja sioiksi.
Epäilet autuudestasi kovasti, ja ruikutat kuinka huono sinä olet (juuri olit kuitenkin haukkunut muut kristityt ja papit).
Aivan niin, luit oikein, koska olet hylännyt Kristuksen vanhurskauden jonka saisit aivan lahjaksi, pakostakin tärkeimmäksi muodostuu se mitä sinä itse olet. Ja kuva Jeesuksesta hämärtyy. Sehän omavanhurskauden tarkoitus onkin.
A vot, ja vihollinen on kovasti mielissään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa,
sitä, että hän itse on vanhurskas ja
- vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
Missä siis on kerskaaminen?
Se on suljettu pois.
Minkä lain kautta? Tekojenko lain?
Ei, vaan uskon lain kautta.
Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan
- uskon kautta,
- ilman lain tekoja.
Tämä on Jumalan sana.
Hän vanhurskauttaa syntisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ansion tähden. Ihmiset eivät siis vanhurskauta toinen toisiaan. Puhumattakaan että syntiset ihmiset voisivat estää ilkeyksissäänja kateuksissaan vanhurskaaksi tulemiset toinen toisiltaan.
Niin hullulta kun tämä kuulostaakin luettuna, mutta nykyään monet lestadiollaiset ovat Lestadiuksen ja muiden vanhinten kuoltua, ensin taistelleet vallasta "verissä päin" , ja hajoitettuaan liikkeen moniin osiin, he ovat pimentyneet uskomaan tällaisia demonisia oppeja ihmisen vallasta tuomita. TYisn vastoin Jumalan sanaa.
Tällaiset opit eivät ole Jumalasta, vaan ne ovat riivaajien oppeja. Eivät tällaiset opit ole Pyhän Hengen työtä lainkaan, vaikka Pyhän Hengen valtaan vedotaan, tuomitsemisen syntiä tehdessä.
JumÁLAN ihmisellä on valta julistaa Jeesuksen nimessä syntiä anteeksi jokaiselle anovalle, mutta ei valtaa antaa eikä ottaa Jumalan vanhurskautta. Sen tekee Jumala itse, joka on Jumalan sana.
Jumalan vallankäytöstä me saamme lukea Raamatusta, kuinka se tapahtuu. Autuus ei ole ihmistyön taikka valtaa pitävien pokkuroimisen hedelmä, vaan Jumalan lahja.
Room. 4:4 Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
Room. 4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
Room. 8:31 Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
Room. 8:32 Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka
hän
ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
Room. 8:33 Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
Room. 8:34 Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
Room. 8:35 Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta?
Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
Room. 8:36 Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina."
Room. 8:37 Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton
hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut.
Room. 8:38-39 Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Kiitos Jeesus sinun rakkaudestasi. Hallelujaa!!!!!!
Mikään luotu ei voi todellakaan meitä erottaa sinun rakkaudestasi Jeesus. Vaikka hyvät on halut, siitä ei voi omassa vanhurskaudessaan pullistelevia paisuneitä kristittyjä moittia. Onneksi hekin ovat hampaattomia!
Jeesus on Herra jas Vapahtaja, Hän on synnin ja kuoleman voittaja.