Olen syönyt likimain 2 vuotta mielialalääkkeitä. Viime kesästä viime jouluun kävin sitten "tiukan" terapian: tulokseni vahva, hyvinvoiva minä. Mielialalääkitystä päätettiin jatkaa vielä sen puoli vuotta sen jälkeen, kun minut todettiin tervehtyneeksi. Ihan hyvinhän se aika terapian jälkeen meni, mutta pitkin kevättä on tullut eteen raskaita asioista, joista olen jotenkuten tuntenut selviävänä. Lopetin lääkkeet, koska halusin niistä eroon ja halusin pärjätä ilman. Vaan eipä tämä nyt niin kaksista ole... On tullut vähän lunta tupaan, joita olen yrittänyt järkeillä normaaleiksi ihmiselämän vastustuksisksi. Mutta mieliala alkaa taas kyntää pohjamutia. Moneen vuoteen minua ei ole itekettäny tällä tavalla, enkä ole tuntenut itseäni näin epätoivoiseksi. Ahdistaa... Silti en haluaisi palata enää mielialalääkitykseen, koska en halua syödä niitä lopunelämääni.
Mielialalääkkeet
Lopettaja
6680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä sinun tulisi lääkkeitä syödä.
Sain paketin mielialalääkkeitä ja olin jo luopua lääkkeistä kunnes elämänrymi meni hieman sekaisin jamies sen mukana. Otin vielä yhden ja totesin etten pärjää ilman toistaiseksi.
Jos et halua palata lääkitykseen niin sitten et palaa. Yritä terapian keinoin. Se on vaan homma niin, että eipä tässä oikotietä ole onneen. Lääkkeetkään eivät ongelmattomia ole jos sitä olet ajatellut syyksi, ettet niitä enää halua.
Itsellä lähdössä 10 vuosi mielialalääkkeitä. Annoskoot mulla on suuret, sillä olen nopea metaboloija ja lääkkeiden pitoisuudet eivät tahdo millään nousta terapiatasoille. Mulla on käytössä useampi valmiste ja epäsäännölliseen käyttöön vielä useampi.
Yksi vaihtoehto lääkkeille toki on ja se on sähköhoito. Muutaman 10 kerran hoitosarjan käyneenä voin jopa suositella vaikeaan masennukseen, mutta rankkaa se todella on.
Kyllähän se mielessä kävi, että aloitan sen mielialalääkityksen uudestaan, mutta... Elämä ilman niitä on käytännössä helpompaa; ei tarvitse muistaa ottaa niitä, ei tarvitse maksaa niistä. Mutta henkisesti... haluan saavuttaa sen tilan, että pärjään ilman niitä. Että aurinko paistaisi ja elämä hymyilisi myös ilman lääkkeitä. Kyllähän sitä iloa riittää, mutta lääkkeitten lopettamisen myötä osa ilosta ja itsevarmuudesta tuntui katoavan. Yritän ajatella tätä niin, että kuvittelen vaan niin, koska tiedän lopettaneeni lääkkeet.
Terapiaan en voi palata, en ainakaan nyt kesällä, koska kaupunkimme mielenterveyspalvelujen henkilöstö lomailee. Toisaalta myös minun kansioni suljettiin terapian päätteeksi: terapeuttini ei uskonut minun tarvitsevan enää ikinä mielenterveyspalveluita, enkä uskonut siihen itsekään. Niin vahva minä olin. Tiedän, etten ole enää niin huonossa kunnossa kuin ennen, mutta silti surettaa ja ahdistaa.
Ehkä sitä kuitenkin pitäisi palata takaisin lääkitykseen, oman itseni takia...
niin suo itsellesi se apu. Ei se tarkoita, että käytät niitä lopun elämääsi. Mä ainakin oletan, että mun kohdalla masennus oli niin vaikea vakavine itsemurhayrityksineen, että lääkitys tulee olemaan pitkä vielä sen jälkeenkin, kun tunnen olevani terve (tai nytkin jo voin hyvin, mutta terapia ja hoito on kesken ja tasapaino=hyvä olo järkkyy helposti). Uskoisin, että kohdallani vuosia estolääkityksenä, mutta sinun kohdallasi varmasti lyhyempikin aika riittänee.
sain ensimmäisen psykoosin muutama vuosi sitten,olin suljetulla vähän aikaa ja sen jälkeen sama lääkitys jatkui avohoidossa n puoli vuotta.kerroin lääkkeiden aiheuttamista sivuvaikutuksista joihin kuului mm.etten pystymään nukkumaan tai ylipäätänsä rentoutumaan koko tänä aikana.piti jatkuvasti yrittää tehdä jotain.kävin tänä aikana myös töissä vaikkei se ehkä ihan hyvin sujunutkaan.syöminen,varsinkin kiinteän ruuan nieleminen oli todella vaikeaa ja tulikin jugurttia nieltyä paljon sinä aikana.kävelykin muuttui jotenkin tönkkömäiseksi ja joskus teki mieli hypätä junan alle jos olo ei helpota.ehdotin sitten psykiatrille ja psykologille joita tapasin viikottain mielenterveystoimistossa ,että lopettaisin lääkkeiden syönnin ja he olivat sitä vastaan.lopetin kuitenkin niiden syönnin ,myös uniläääkkeiden syönnin ja n. 2-3 viikon kuluttua huomasin että alan pikkuhiljaa toipumaan.pystyin .. ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen rentoutumaan töiden jälkeen kodin sohvalla.pikkuhiljaa myös ruokahalu ym kunto parani.kestää varmasti jonkin aikaa kun lääkeaineet joita olet popsinut poistuu elimistöstä ,mutta sen jälkeen kunto paranee ja kannatta keksiä jotain aktiviteettejä(hyvä yleiskunto ehkäisee sairauksia) ja terveellinen ruoka on varmasti hyväksi ja pitää yrittää vältellä niitä syitä miksi sairastuit ainakin stressi on pahasta.kyllä se siitä.