Vastaavia tapauksia varmasti löytyy,joten kirjottakaa tarinoitanne,jospa se helpottaisi minua ja kanssa-ihmisiä.
Olen eronnut avomiehestäni,koska hän ei enää rakastanut minua ja käytös minua kohtaan muuttui kylmäksi ja etäiseksi,olisin ehkä kelvannut taloudenhoitajan virkaan hänelle.Minulla on hänen kauttaan kavereita...yksi asia johti toiseen ja nyt olen totaalisesti ihastunut hänen kaveriinsa(eivät ole bestiksiä),mut tekemisissä useasti.
Tämä hänen kaverinsa on myös kertonut ihastuneensa minuun ja olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä,myös fyysisesti.
Puhumme paljon,jota ex:n kanssa ei tapahtunut ja hän on tietoinen siitä että kun tilanne paljastuu ex:lleni,heidän välinsä muuttuvat väistämättä tai katkeavat kokonaan.
Eli olenko vain sinisilmäinen ja annan ihastukseni kohteen käyttää heikkouttani hyväksi vai onko tämä todella sitä jotain.Olen eronnut aiemminkin enkä koskaan ole 'ottanut'ex-n korviketta vaan surrut omilla jaloillani, maassa seisten.
Tilanteen tekee hankalaksi se että asumme vielä samaa taloutta ja talokauppojen teko voi mennä todella vaikeaksi...En halua salata ex-täni asioita,mutta hän ei ole kysynyt suoraan mitään...Tiedän että hän aavistelee jotain.
Hänen kaverinsa on valmis kertomaan'suhteestamme',mutta pysyy toistaiseksi vaiti minun tilanteen takia.
Haluaisin todella että tästä tulisi jotain...Hyvää juhannusta kaikille!!!
Olen eronnut avomiehestäni,koska hän ei enää rakastanut minua ja käytös minua kohtaan muuttui kylmäksi ja etäiseksi,olisin ehkä kelvannut taloudenhoitajan virkaan hänelle.Minulla on hänen kauttaan kavereita...yksi asia johti toiseen ja nyt olen totaalisesti ihastunut hänen kaveriinsa(eivät ole bestiksiä),mut tekemisissä useasti.
Tämä hänen kaverinsa on myös kertonut ihastuneensa minuun ja olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä,myös fyysisesti.
Puhumme paljon,jota ex:n kanssa ei tapahtunut ja hän on tietoinen siitä että kun tilanne paljastuu ex:lleni,heidän välinsä muuttuvat väistämättä tai katkeavat kokonaan.
Eli olenko vain sinisilmäinen ja annan ihastukseni kohteen käyttää heikkouttani hyväksi vai onko tämä todella sitä jotain.Olen eronnut aiemminkin enkä koskaan ole 'ottanut'ex-n korviketta vaan surrut omilla jaloillani, maassa seisten.
Tilanteen tekee hankalaksi se että asumme vielä samaa taloutta ja talokauppojen teko voi mennä todella vaikeaksi...En halua salata ex-täni asioita,mutta hän ei ole kysynyt suoraan mitään...Tiedän että hän aavistelee jotain.
Hänen kaverinsa on valmis kertomaan'suhteestamme',mutta pysyy toistaiseksi vaiti minun tilanteen takia.
Haluaisin todella että tästä tulisi jotain...Hyvää juhannusta kaikille!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Taitaa olla parempi kun odottelet ton kertomisen kanssa siihen asti kun talokaupat on tehty. Kokemuksesta viisastuneena voin sanoo. ;) Tsemppiä jatkoon ja anna mennä vaan uuden kanssa!
Ei pitäisi heti hypätä suhteeseen, ei varsinkaan exän kaverin kanssa. Ei kai teillä mitään kiirettä ole? Etteköhän te ainakin sen aikaa jaksa odottaa että saatte eron kunnialla päätökseen muuten tuollaisesta touhusta jää kyllä todella paska maku suuhun.
Itse erosin kuusi vuotta sitten silloisesta liitosta, meillä kaksi lasta. Erovuosien jälkeen exälläni oli useita suhteita, joista mikään ei luonnistunut, itselläni yksi vuoden kestänyt, joka loppui orastavaan väkivaltaisuuteen. Miehen puolelta alkoi esiintyä sanallista uhkailua, joten päätin lopettaa suhteen hyvissä ajoin. Viime syksynä päätimme exäni kanssa palata yhteen, ei niinkään rakkaudesta vaan tahdosta yrittää yhteiselämää uudelleen, ehkäpä hiukan viisaampina kokemuksista. Mieheni oli jo niin tottunut vuosien saatossa sinkkuiluun, että koko aika on ollut yhtä hulinaa ja baareissa käyntiä. Väsyin häneen jo muutaman ensimmäisen kuukauden aikana ja oma alkuperäinen orastava haluni YHDESSÄ yrittää rakentaa hyvää parisuhdetta ja vanhemuutta, kotia ym, alkoi kuolla. Ei kerta kaikkiaan minkäänlaista tsemppiä häneltä. Siis lastenhoitaja ja taloudenhoitaja, kodinhenki jne aloin taas vanhaan tuttuun tapaan olla kun miehellä on koko ajan menoa ja juoksua. Jo pelkästään työn puolesta hän on reissuissa useita päiviä jopa viikkoja kuukausittain. Ajattelin ja ajattelen edelleenkin, etten voi lasten takia enää erota kun on taas palattu yhteen, vaikka lapsetkin ovat pahoillaan isänsä jatkuvasta poissaolosta, mutta silti. Lapsethan aina antavat kaiken anteeksi luontojaan vanhemmilleen, joten huolimatta heidän pahasta mielestään, eivät he halua erilleenkään asumaan. Niinpä siis nalkissa tunnen olevani. Ja mikä sitten vielä pahinta niin päätin sitten mennä, ja pahasti, ihastumaan hänen kaveriinsa! Ettei tämä muutenkin olisi jo ollut ihan tarpeeksi hankalaa. En alkuun ollut häneen ihastunut, mutta kun hän asui meillä toista viikkoa ja teimme yhdessä remonttia..niin en voinut sille kerta kaikkiaan mitään. Kaikenlaiset tällaiset hankaluudet olen yrittänyt pitää tosissaan loitolla itsestäni, enkä edes antaa mahdollisuuksia sellaisten tunteiden heräämiseksi ketään kohtaan. En ole tuonut itseäni tunteideni kanssa mitenkään tietoisesti julki, sitä en tiedä mitä olemukseni puhuu ilman sanoja. Koen itseni todella onnettomaksi, koska mitäänhän tällaisesta ei voi tulla ja vaikka tunnistankin kemian molemminpuolisuuden joudun sulkemaan silmäni kaipaukseltani, joudunko..
...oisko niin et oot ansainnu breikin. ;) Go for it girl! Tai sit voit tietty olla "järkevä" ja puhuu eka miehes kanssa tilanteesta... mä hankkisin itelleni kesäromanssin. Kyllä alkaa kuule elämä taas hymyilee!
Minusta sinun pitäisi kertoa exällesi. Rehellisyys on mielestäni aina parasta pitkän päälle. Ainakin vihjaa asiasta, ehkä sinun ei suoraan tarvitse kertoa kaikkia yksityiskohtia.
Kerroin Ex:lle missä olen aikaani viettänyt ja kenen kanssa,eli hänen kaverinsa.
Otti asian erittäin hyvin ja sanoi että jospa hänen kaverinsa voi antaa minulle sen mihin hän ei itse pystynyt ja päästihän itse minut menemään.
Olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen ja siihen että kerroin hänelle itse,ilma puhdistui huomattavasti.Minun ei tarvitse enää salailla.
Aion jatkaa hänen kaverinsa tapailua,tulemme hyvin juttuun ja hän ymmärtää minua ja uskon että se on täysin aitoa! =0)