Maakuntahallinto on levännyt perustuslain sisällä aivan itsenäisyyden alusta, heinäkuun 17:nnestä 1919 asti. Presidentti K.J Stålberg tarkoitti sen aktvoitavaksi. Eikö lopultakin olisi sen aika?
Maakuntapelko ei hellitä
http://www.pohjolansanomat.fi/teema/paakirjoitus/1990287.shtml
Akseli Oxenstiernan, Kustaa II Aadolfin kanslerin, perintö näyttääkin tehonneen erityisesti pohjoismaisiin sosialidemokraatteihin. Pohjoismaissa itsenäisen väliportaan asema on ollut perinteisesti heikko, heikoin Suomessa, jossa kansaa ei ole päästetty edes äänestämään maakuntavaaleissa.
Tuhoisimmat maakuntien kieltäjät löytyvät kuitenkin keskushallinnosta, mikä lieneekin luonnollista tiukan keskusvirastovallan perinteessä. Maakuntahallinto onkin Suomessa käytännössä häivytetty keskustelun aiheena. On vaikea saada aikaan vakavasti otettavaa julkista pohdintaa, kun keskushallinnon johtavat virkamiehet siitä kieltäytyvät. He ymmärtävät aivan oikein, että jos kansanvaltainen maakuntahallinto saisi mahdollisuuden, se ottaisi vallanjaossa oman reviirinsä, myös keskushallinnon kustannuksella.
Jos maakuntia lähdetään vähäisen väkiluvun perusteella kieltämään ja vertaamaan Keski-Eurooppaan, niin vähäinen siinä vertailussa on Suomi-valtionkin väki – kolisseeko tyhjyyttään...
Silti maakunnat ovat tosiasia – kolmas julkisen toiminnan taso, jolla on runsaasti ”omaa” tekemistä – riippumatta siitä, onko tekemisen tausta nykytilanteesta katsoen valtio- tai kuntalähtöistä. Kuntainliittoviidakon luominenkin tarpeen tunnustaa.
Tarvitaan yksi yhtenäinen maakuntahallinto. Kansanvallassa maakunnan ohjausvalta kuuluu kansalle – siinä kuin valtion ja kuntien. Kunta- ja palvelurakenneuudistustakin maakunta-tosiasian tunnustaminen helpottaisi oleellisesti.
Maakuntahallinto on levännyt perustuslain sisällä aivan itsenäisyyden alusta, heinäkuun 17:nnestä 1919 asti. K.J. Ståhlberg toki tarkoitti sen aktivoitavaksi. Eikö jo lopultakin olisi aika?
Lisää aiheesta:
Maakuntien itsehallinto etenee Suomessakin?
http://www.pohjolansanomat.fi/teema/paakirjoitus/1799134.shtml
Maakunta on ruma sana
http://www.pohjolansanomat.fi/teema/paakirjoitus/1904992.shtml
Maakuntahallintoa ei pidä unohtaa
http://www.pohjolansanomat.fi/teema/paakirjoitus/2222445.shtml
Maakuntapelko ei hellitä
http://www.pohjolansanomat.fi/teema/paakirjoitus/1990287.shtml
Akseli Oxenstiernan, Kustaa II Aadolfin kanslerin, perintö näyttääkin tehonneen erityisesti pohjoismaisiin sosialidemokraatteihin. Pohjoismaissa itsenäisen väliportaan asema on ollut perinteisesti heikko, heikoin Suomessa, jossa kansaa ei ole päästetty edes äänestämään maakuntavaaleissa.
Tuhoisimmat maakuntien kieltäjät löytyvät kuitenkin keskushallinnosta, mikä lieneekin luonnollista tiukan keskusvirastovallan perinteessä. Maakuntahallinto onkin Suomessa käytännössä häivytetty keskustelun aiheena. On vaikea saada aikaan vakavasti otettavaa julkista pohdintaa, kun keskushallinnon johtavat virkamiehet siitä kieltäytyvät. He ymmärtävät aivan oikein, että jos kansanvaltainen maakuntahallinto saisi mahdollisuuden, se ottaisi vallanjaossa oman reviirinsä, myös keskushallinnon kustannuksella.
Jos maakuntia lähdetään vähäisen väkiluvun perusteella kieltämään ja vertaamaan Keski-Eurooppaan, niin vähäinen siinä vertailussa on Suomi-valtionkin väki – kolisseeko tyhjyyttään...
Silti maakunnat ovat tosiasia – kolmas julkisen toiminnan taso, jolla on runsaasti ”omaa” tekemistä – riippumatta siitä, onko tekemisen tausta nykytilanteesta katsoen valtio- tai kuntalähtöistä. Kuntainliittoviidakon luominenkin tarpeen tunnustaa.
Tarvitaan yksi yhtenäinen maakuntahallinto. Kansanvallassa maakunnan ohjausvalta kuuluu kansalle – siinä kuin valtion ja kuntien. Kunta- ja palvelurakenneuudistustakin maakunta-tosiasian tunnustaminen helpottaisi oleellisesti.
Maakuntahallinto on levännyt perustuslain sisällä aivan itsenäisyyden alusta, heinäkuun 17:nnestä 1919 asti. K.J. Ståhlberg toki tarkoitti sen aktivoitavaksi. Eikö jo lopultakin olisi aika?
Lisää aiheesta:
Maakuntien itsehallinto etenee Suomessakin?
http://www.pohjolansanomat.fi/teema/paakirjoitus/1799134.shtml
Maakunta on ruma sana
http://www.pohjolansanomat.fi/teema/paakirjoitus/1904992.shtml
Maakuntahallintoa ei pidä unohtaa
http://www.pohjolansanomat.fi/teema/paakirjoitus/2222445.shtml
Vastaukset 32
Vanhimmat
Maakuntahallinnon funktio ei ole puskurina oleminen valtion keskushallinnon ja kuntahallinnon välissä. Jotta näin olisi valtion tehtäviä pitäisi siirtää maakunnille, mutta tehtävien siirtoa pitäisi aina seurata myös kustannusvatuun seuraaminen, koska valtio ei tietenkään voi ottaa vastuuta siitä, että eri maakunnissa toimitaan eri tehokkuudella.
Maakuntahallinto onkin nähtävä yhtenä byrokratian lisäportaana, mikä luo uusia hallintotehtäviä ja työpaikkoja maakuntiin, mutta samalla lisää byrokratiaa ja byrokratiakustannuksia.
On vaikea kuvitella, että byrokratian luomisen päävastustaja olisivat demarit. Tottakai kaikilla muilla paitsi kepuilla tuntuu olevan huoli taloudellisten kustannusten lisääntymisestä, niin demareillakin. Silti on täysin selvää, että meillä byrokratian lisäämistä tulee eniten vastustamaan Kokoomus. Maakuntahallinto kääntäisi byrokratian vähentämistavoitteen toiseen suuntaan.
Maakuntahallinto on demokratian kannaltakin vain näennäisuudistus. Kansalaisetkin tuskin ottavat vastaan riemumielellä uusia äänestystapahtumia, kun entistenkin osalta aktiivisuus on vähenemässä. Tällöin kansalaiset joutuisivat ottamaan selkoa siitä, mikä oikein kuuluu maakuntahallintoon ja mikä taas kunnallishallintoon. Tällainen kaksiosaisuus loisi pelkästään sekavuutta demokratian kannalta.
Asiallisesti tilanne olisi myös sekava, kun kaksi byrokratiaa alkaisi miettiä osin päällekkäisesti samoja asioita. Lienee nimittäin hyvin vaikeaa erottaa selkeästi maakunnallisia asioita kunnallisista. Maakuntasaon ratkaisut vaikuttavat kuntatason ratkaisuihin ja päinvastoin. Jos jotkin kunnat kokevat tällaisessa tilanteessa jäävänsä huonompaan asemaan, asioiden eteneminen luultavasti hidastuu ja aiheuttaa edelleen lisäkustannuksia. On varsin todennaäköistä, että maakuntahallinnon luulotellut säästöt tulevat moneen kertaan kuitatuiksi tuon päällekkäishallinnon aiheuttamilla lisäkustannuksilla.
Ylivoimaisesti selkein ratkaisu olisi lisätä kuntien omaehtoista itsellisyyttä ja vahvistaa kuntien itsehallintoa. KUntien verotusoikeutta tulisi siis laajentaa niin, että kunnat voivat vastata täysimääräisesti niille asetuista tehtävistä myös taloudellisesti itsenäisinä. Toisin sanoen kunnat päättäisivät kokonaisvaltaisesti omista asioistaan. Kunnille voisi antaa tällöin mahdollisuuden erilaiseen yhteistyöhön ja ne saisivat perustaa vaikka oman maakuntahallintonsa sitä varten, jos haluavat. Pääasia tässä on se, että tavoitteeksi otetaan itsenäinen kustannusvastuu eikä huudeta valtiota joka vuosi apuun.
Täysin yhteensopimaton ja idioottimainen kuntauudistusmalli on sellainen, missä kuntien taloudellista omaehtoisuutta ja vastuuta heikennetään. Tämä aiheuttaa kansalaisten keskuudessa eri arvoisuutta kuten jo nytkin, kun käytännössä menestyvien kuntien veronmaksajat joutvat kantamaan taloudellista vastuuta Kepulandian elättikunnista ilman, että saavat osallistua tuon kunnan päätöksentekoon.
vasemmistovaltioissa on.
MPP:n viestin sisältö kiteytettynä on. Eurooppalainen demokratiamalli ei "sovi" suomalaisille.
Kyllä se kelpaa, mutta - kuten jo sanoin - sillä ehdolla, että kaikkia malleja seuraa myös paikallinen kustannusvastuu. Paikallinen itsehallinto ei voi olla sitä, että toteutetaan kaikenlaista kivaa paikallisesti, mutta jätetään osa kuluista muiden maksettavaksi.
Minulla ei siis ole mitään pyrkyä samanlaiseen malliin. Kaikki kukat saavat kukkia, kun kastelija vaan käyttää omaa vettään.
Kainuun malli on maakuntahallintoa ja sitä ovat kehuneet monet poliitikot Heinäluomasta lähtien. Tosin kehujen perustana ovat olleet lähinnä saavutetut jopa tavoitetta suuremmat taloudelliset säästöt. Mutta nehän ne tärkeitä ovatkin, mitä ihmisistä säästeleen, heitähän syntyy aina uusia...
Kaikki kukat saavat kukkia, kun kastelija vaan käyttää omaa vettään.
--------------
Hyvä analogia. Olen ihan samaa mieltä.
maakunnista ei ole näköjään mahdollista. Tämä johtuu pitkälti siitä, että kansaa ollaan pidetty tehokkaasti pimennossa (lähes 100 vuotta). Melko suuresti vastuullisena tiedon pimittämiseen, vääristämiseen ja manipulointiin voi pitää maamme suurimman sanomalehden, Helsingin Sanomien linjaa. Se on aina ollut täysin haluton antamaan palstatilaa maakuntien itsehallinnon lisäämisen puolestapuhujille, ja on omalta osaltaan tehnyt parhaansa vaientaakseen koko asian kuoliaaksi.
Asia kuitenkin elää, siitä osoituksena Pohjolan Sanomien ansiokas tietopaketti. Ei pidä myöskään unohtaa professori Heikki Kirkisen alan perusteosta "Maakuntien Eurooppa."
>>>Kyllä se kelpaa, mutta - kuten jo sanoin - sillä ehdolla, että kaikkia malleja seuraa myös paikallinen kustannusvastuu.
Jos joku on siis perustelujen kera toista mieltä kanssasi, johtopäätöksesi on, ettei järkevä keskustelu ole mahdollista. Lisäksi nimeät kepulaisen vainiharhaisesti Hesarin syylliseksi siihen, että tietoa pimitetään.
Sulla on aika erikoinen käistys keskustelusta. Olet tainnut saada vaikutteita keriksen tepatoinnista.
Mihin viisimiljoonainen kansa tarvitsee maakuntahallintoa kuntien ja valtion väliin?
Vastaa tuohon ja perustele turhan hallintoportaan tarpeellisuus, niin saat asiallisempaa keskustelua kuin muita syyttelemällä.
Eurooppaan vertaaminen ei ole muuta kuin turhaa ja kallista matkimista, sillä et läydä sieltä yhtään esimerkkiä siitä, että 5 miljoonan asukkaan maantieteellinen alue olisi pilkottu 4-6 maakuntaan.
Kun meillä on huutava tarve rahasta, että pystyisimme rahoittamaan hyvinvointipalvelut myös tulevaisuudessa, niin kai sitä nyt saa vaatia perusteluja sille, että rahaa tuhlattaisi turhaan hallintoportaaseen ja sen byrokratian maksamiseen?
Taitaa olla arka aihe...
Oi miten totta ja oivaltavaa!:
"Tuhoisimmat maakuntien kieltäjät löytyvät kuitenkin keskushallinnosta, mikä lieneekin luonnollista tiukan keskusvirastovallan perinteessä. Maakuntahallinto onkin Suomessa käytännössä häivytetty keskustelun aiheena. On vaikea saada aikaan vakavasti otettavaa julkista pohdintaa, kun keskushallinnon johtavat virkamiehet siitä kieltäytyvät. He ymmärtävät aivan oikein, että jos kansanvaltainen maakuntahallinto saisi mahdollisuuden, se ottaisi vallanjaossa oman reviirinsä, myös keskushallinnon kustannuksella.
Jos maakuntia lähdetään vähäisen väkiluvun perusteella kieltämään ja vertaamaan Keski-Eurooppaan, niin vähäinen siinä vertailussa on Suomi-valtionkin väki – kolisseeko tyhjyyttään..."
Jos maakunnat ottavat tosiaan kustannusvastuun kontolleen, en usko, että kukaan niitä vastustaa. Kiva on vaan nähdä se hokkuspokkustemppu, millä esim. Kainuun maakunnan kunnat saadaan tulemaan omillaan toimeen.
Suurkuntamallissa ei perustana olekaan kahden köyhän kunnan yhteenliittäminen, vaan aluekeskuksen, joka on alueen työssäkäynti- ja asiointikeskus, ympärille rakentuva suurkunta. Jyväskylä ja Oulu ovat erinomaisia aluekeskuksia Pohjois-Suomessa.
Siellä missä on pelkästään köyhiä kuntia, pitäisi tehdä ensin ratkaisu peltojen paketoimisesta. Maatalouselinkeino nimittäin ylläpitää tarpeettomista korpiseutukunnissa asukkaita. Näin voitaisiin vähitellen saattaa korpiseutujen ihmiset ihmisten ilmoille ja paremman leivän makuun. Tämä muutos tapahtuu aina nuorison kautta, koska nuoriso on ennakkoluulottomampaa ja muuttohaluista, varsinkin korpikylien tytöt. Muuttoliike pitäisi nähdä myös mahdollisuutena eikä aina negatiivisena asiana.
Taloudelliselta kannalta ei ole järkevää rakentaa Suomea maatalousyhteiskunnan oloja varten. Maalaisiidyllin varjelemisen kannalta se on varmaan mukavaa, mutta se elättää huonosti. Itä-Suomessakin on omat keitaansa ja niitä pitäisi kehittää ja niihin panostaa. Tällaisia ovat esim. Kuusamon seutu ja Punkaharjun seutu. Näillä alueilla peruskoulussa pitäisi pakkoruotsin sijasta opettaa pakkovenäjää. Itä-Suomessa Venäjä tarjoaa erinomaisen potentiaalin taloudelliselle kasvulle ja siihen mahdollisuuteen pitäisi ajoissa tarttua sen sijaan, että pannaan vuodesta toiseen siementä vakoon ja odotetaan sitten kädet ristissä satoa tai hallan panemaa katoa.
Aihe on varmaan arka, koska tyrmäät keskustelun kertomalla, ettei järkevä keskustelu ole mahdollista, vaikka minä ja Jaba nimenomaan olimme valmiita tällaiseen keskusteluun.
Kun siihen hieman tutustut, huomaat ettei itsehallinto ole riippuvainen väestömäärästä ja systeemi toimii.
Tässä linkki:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sveitsi
Hallintorakenne tulee tietenkin muuttumaan kovasti maakuntahallintoon siirryttäessä. Keskushallinto kevenee huomattavasti kun kansalaisten asioista päättävät siirtyvät lähemmäksi heitä. Nykyiset hallinnon päällekkäisyydet on täällä jo niin moneen kertaan lueteltu joten en niitä tässä kertaa.
Tuo pelkkä jankuttaminen uudesta hallintoportaasta tuntuu tosi tyhmältä. Onko mahdoton ymmärtää, että maakuntahallinnon luominen vähentää hallintoa muualla? Itseasiassa se on mahdollista toteuttaa niin, että hallinto ja samalla sen kustannus kansantaloudelle kokonaisuudessaan kevenee.
Demokratian kotina pidetään muinaista Kreikkaa. Demokratian kehittyminen on aina tapahtunut matkimisen kautta. On osattu ottaa oppia muiden tekemistä innovaatioista. Suomesta ei tule todellista demokratiaa, ennen kuin tsaarinvallan ajoilta periytyvä keskushallinto on purettu. Miksi me yhä haluamme matkia Venäjää? Siellä - kuten ei Suomessakaan keskusvallan ote kansalaisesta ei ole vielä ikinä kirvonnut.
Eiköhän olisi aika matkia Eurooppaa.
Vaikka se tapa vaikea olisikin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000017291893
Jyväskylä ja Oulu ovat nimenomaan niitä maakuntakeskuksia, joihin Peltomäen(?)-Mannisen mallissa kuntauudistus olisi perustunut. Kaikki muutkin maakuntakeskukset ovat erittäin vahvoja työssäkäynti- ja asiointikeskuksia, koko maakunnan talousvetureita. Lisäksi mm. keskussairaalat, ylemmän tason koulut ja valtionhallinnon yksiköt sijaitsevat aina maakuntakeskuksissa, joten ehdotus oli hyvä.
Aluekeskuksilla tarkoitetaan lähinnä jonkin sellu- tai metallitehtaan tai vanhan ruutukaavakaupunki-imagon varassa pyöriviä, tavallisesti vaihtelevalla menestyksellä pyöriviä paikkakuntia. Terveimmistä niistä on edellytykset muutaman kunnan hallintokeskukseksikin, mutta ei kaikista ilman mittavia aluetukia. Sitä paitsi aluekeskukset ovat sijoittuneet epätasaisesti lähinnä rannikolle.
Suurin osa kunnista on kuitenkin keskenään tavallisia maalaiskuntia, jotka eivät kuitenkaan pysty yhdessäkään kehittymään suuresti. Eivät ne kuitenkaan pelkästään maatalouden varassa ole - maatalous työllistää niissäkin vain 20-30 prosenttia väestöstä. Suurin osa käy palkkatyössä joko oman kunnan alueella tai maakuntakeskuksessa.
Onko sinulla joku syy matkia Sveitsiä ja kasvattaa Suomeen turha hallintoporras?
Etkö ole huomannut, että meillä on lääninhallinto kolmantena suurena portaana kuntien ja valtion välissä?
Mutta ei tässä kaikki, vaan sen lisäksi valtionhallintoomme kuuluu suuri määrä rinnakkaisia portaita ja sivupolkuja, joita kutsutaan erilaisiksi virastoiksi, keskuksiksi ja alueyksiköiksi?
Maakuntahallinto yhdistäisi lääninhallinnon ja nuo sivuportaat yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka jälkeen koko hallinto voitaisiin hoitaa kolmessa yksikössä eli kunnissa, maakunnissa ja valtiossa.
Useimmissa Euroopan maissa on jo aikoja sitten tajuttu hoitaa homma tuolta pohjalta.
Eivät portaat vähene niiden nimiä vaihtamalla.
Nykyisillä väliportaan hallintomuodoilla lienee joskus ollut jokin tarkoitus, mikä pitää nyt arviuoida uudelleen samalla, kun kuntarakennetta pohditaan.
Jos kuntia vahvistetaan kuntaliitoksilla, tulee väliportaan hallinto tarpeettomaksi, kun suuremmat kunnat pystyvät ottamaan väliportaan tehtävistä osan, ja loppu joutaa valtiolle.
Lainaan tuolta alempaa mainion selkokielistä vastausta (asia tuntuu yllättävän vaikeasti ymmärrettävältä, aivan kuin olisi jotain kvanttifysiikkaa), toivottavasti nyt menee perille:
"Etkö ole huomannut, että meillä on lääninhallinto kolmantena suurena portaana kuntien ja valtion välissä?
Mutta ei tässä kaikki, vaan sen lisäksi valtionhallintoomme kuuluu suuri määrä rinnakkaisia portaita ja sivupolkuja, joita kutsutaan erilaisiksi virastoiksi, keskuksiksi ja alueyksiköiksi?
Maakuntahallinto yhdistäisi lääninhallinnon ja nuo sivuportaat yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka jälkeen koko hallinto voitaisiin hoitaa kolmessa yksikössä eli kunnissa, maakunnissa ja valtiossa.
Useimmissa Euroopan maissa on jo aikoja sitten tajuttu hoitaa homma tuolta pohjalta."
Kunnaksi tarvitaan kylläkin se maakunta ennen kuin esimerkiksi TE-keskuksen tehtävät voidaan siirtää sille, tielaitoksen tehtävistä puhumattakaan.
Maakuntahallinnon puuttuminen K.J. Stålbergin ajoista lähtien on johtanut vuosikymmenten varrella sekavaan hallintoviidakkoon jonka syövereissä tehottomuuden on hyvä muhia (siellähän saattaa piileskellä se Suomesta "puuttuva" korruptiokin). Pirukaan ei ota enää selvää, mihin sinne kipatut rahat loppujen lopuksi joutuvat.
Törmätään myös ongelmiin siinä, että EU-lait on muokattu enemmistönä olevien maiden hallintojärjestelmiin sopivaksi. EU:sta käsin Suomen monimutkaista hallintoryteikköä on mahdoton ymmärtää. Tämän vuoksi suomalaiset saavat olla jatkuvasti selittelemässä - turhaan - tuloksena on ollut EU-maksujen jäädyttäminen, koska vastapuoli ei ole käsittänyt selityksestä pätkääkään.
Suomen hallintojärjestelmän muuttaminen lähemmäksi eurooppalaista, helpottaisi Suomen elämää Euroopan yhteydessä.
Vanhaa paskaa ei kannata korjata. Parempi rakentaa uusi eurooppalaisten standardien mukainen hallintokone.
Kun kunnat vahvistuvat, niin väliporrasta - läänejä, maakuntia, jne... - tarvitaan enää hyvin vähään, joten se porras joutaa joutua saneerauksen alle, että saadaan päällekkäistä hallintoa pois ja verorahat kasvavan palvelutarpeen rahoittamiseen.
Toinen asia tietysti on, jos osaat osoittaa väliportaan hallinnolle jotain mielekästä tehtävää, sillä hallintohan on meitä veronmaksajia varten eikä niin, että me olemme olemassa kustantaaksemme hallintoa vain siksi, että väkirikkaammissa maissa on kolme hallintoporrasta. Nehän ovat lähes aina historian jäänteitä keskiajan pienvaltioista ja muista kreivi- yms. ruhtinaskunnista.
vanhalta kokoomukselaisprofessorilta. Hänen mielipiteissään kuuluu laaja-alaisesti sivistyneen humanistin ääni. Olisipa hänenlaisiaan kokoomukselaisia enemmän niin Suomi olisi hyvä paikka elää:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000107&posting=22000000017298369
Paikallisdemokratian ja kansalaisten suoran vaikuttamisen mahdollisuuksista olisi pidettävä huolta. Sitä kommentoitiin HS:ssa eilen tuoreen väitöskirjan pohjalta, kun nykyisissä kunnissa vallan on annettu valua virkamiehille, pois äänestäjien valitsemilta valtuustoilta, jotka nykyisin ovat pelkkiä kumileimasimia.
Kuntien pieninä pitäminen ei kuitenkaan korvaa demokratiavajetta, jos valtuutetut eivät ota itselleen sitä poliittista ohjaus- ja päätösvaltaa, jonka laki heille antaa.
Toisaalta isoissa kunnissa - varsinkin jos pääkaupunkiseudun kunnat joskus yhtyvät, niin kuin luulen, olisi paikallisdemokratiaa vahvistettana esim. kaupunginosavaltuustoilta, joilla olisi päätösten valmistelu- ja lausunnonantovaltaa oman alueensa rakennuskaava-, palveluntuotaqnto- yms. asioissa.
Aluepolitiikan päätösvalta ei saa karata pois ruohonjuuritasolta, mikä tapahtuisi vääjäämättä siinä mallissa, jossa maakuntien valtuustoja alettaisi valita vaaleilla ja maakunnille annettaisi myös verotusoikeutta.
Tällainen kolmiportainen hallinto ei paranna palvelutuotantoa vaan aiheuttaa täysin turhia ja tarpeettomia byrokratiakustannuksia ja hidastaa päätösprosesseja verrattuna kahden portaan malliin, jossa vahvat kunnat ja valtio jakavat tehtävät keskenään mahdollisimman pitkälle, sillä TE-keskukset, tiepiirit, yms. on kuitenkin pelkkää lillukanvartta verrattuna pääasiaan: rationaaliseen palvelutuotantoon, jossa varmistetaan palvelujen laatu ja saatavuus ilman turhia hallintokuluja.
Varsinkin ao. kohta Ryynäsen kirjoituksessa tuntuu käytännössä kunnallisen päätöksentekoprosessin hyvin tuntevan miehen viisaalta ajattelulta. Siinä esitetään huomio, että talous kasvaa ja menestyy hyvin toimivassa demokratiassa. Kuntien lukumäärän ja paikallispoliitikkokaartin karsiminen (=keskusvallan vaikutuksen lisääminen) ei edistä paikallista demokratiaa. "Demokratialla ja taloudellisella edistyneisyydellä on selvä keskinäinen yhteys." :
Demokratia edistää taloutta
Tunnetun sanonnan mukaan demokratia on varsin huono hallitsemismuoto, mutta parempi kuin kaikki muut muodot. Empä ole kuullut esimerkiksi Sveitsissä tai Ranskassa esitetyn mielipiteitä siihen suuntaan, että taloudellinen kehitys olisi parempaa, jos maan suurta kuntamäärää tai paikallispoliitikkokaartia karsittaisiin. Asia nähdään juuri päinvastoin.
Muutama vuosi sitten julkaistussa EU:n alueiden komitean raportissa todettiin, että kannattaa tarkastella tiettyjen alueiden ja kaupunkien yleistä sosiaalista, poliittista ja taloustilannetta ja verrata sitä kyseisen paikkakunnan demokratiajärjestelmään. Yleisesti voidaan väittää, että ne alueet ja kaupungit, joilla on vahvat osallistuvan yhteiskuntaelämän perinteet, hyvin toimivat poliittiset ja hallinnolliset intituutiot sekä kehittynyt kansalaisyhteiskunta, ovat myös taloudellisesti edityneimpiä. Demokratialla ja taloudellisella edistyneisyydellä on selvä keskinäinen yhteys.
On paikallaan muistuttaa, että kunnat selviytyivät itse omin kipeinkin ratkaisuin 1990- luvun alun lamasta, jonka syy ei ollut suinkaan kunnissa. Isommin osoiittelematta voi muistuttaa, että laman yhtenä merkittävänä aikaansaajana saattoi juuri olla yksityisen liikkeenjohdon tehokkuutta ihastellut ajattelu, jolla sitten ajattiin seinään.
Otit demokratia- ja talousesimerkeiksi Sveitsin ja Ranskan.
Se on hauskaa siinä mielessä, ettei pankkitoiminnalla rikastuneen Sveitsin taloudella ja sen paikallishallinnolla ole mitään tekemistä keskenään paitsi se, että rikas valtio voi elättää pirstaloituneen paikallisbyrokratian ilman suurempaa tuskaa.
Ranska taas on esimerkki todella keskitetystä vallankäytöstä, jossa presidentin ja yläluokkaisen eliitin vaikutusvalta jyrää niin, että kansalaiset intoutuvat mellakoimaan milloin mistäkin, jotta demokratia edes vähän vaikuttaisi.
Mitä siteeraamaasi asiantuntijaan tulee, niin itse en anna paljoakaan arvoa talousasioiden kommentoijana professorille, joka sortuu tällaiseen asenteelliseen asiantuntemattomuuteen:
"Isommin osoiittelematta voi muistuttaa, että laman yhtenä merkittävänä aikaansaajana saattoi juuri olla yksityisen liikkeenjohdon tehokkuutta ihastellut ajattelu, jolla sitten ajattiin seinään."
Mies, joka kirjoittaa noin, ei tiedä taloudesta yhtään mitään.
Sveitsin rikkaus saattaa hyvinkin olla hyvin toimivan lähidemokratian ansiota - siihen viittaa myös Ryynäsen analyysi.
Sveitsillä ei tiettävästi ole suuria luonnonvaroja - öljy, kaasua tms. Suklaa, juusto ja kellot taitavat olla tunnetuimpia sveitsiläisiä vientituotteita.
Hyvin toimiva paikallisdemokratia on luonut Sveitsiin niin vakaan yhteiskunnan, että sinne on uskallettu sijoittaa suuri osa maailmantalouden pankkitoiminnasta.
Ranskasta sanoisin sen, että pitkään jatkuneen demokratiaperinteen johdosta ranskalaiset, ehkä herkimmin Euroopassa, lähtevät kaduille, jos tuntevat demokraattisia perusoikeuksiaan loukatun. Silloin joutuun presidenttikin taipumaan.
Suomessa on pitkä vahvan keskusvallan perinne. Kansalaiset ovat hiljaa vaikka kuinka törkeästi loukattaisiin (heidän demokraattisia perusoikeuksiaan). Suomalaisilla ei ole sen enempää kokemusta eurooppalaisesta demokratiasta kuin venäläisilläkään. Siitähän ei kummallakaan kansalla ole ollut onni nauttia ikinä.
Suomessa on paljon pinta-alaa, mutta vähän ihmisiä. Jokaisessa Euroopan suurkaupungissa on muutama asumalähiö, joissa on 5 miljoonaa asukasta.
Montako maakuntahallintoa näistä asumalähiöissä tarvitaan?
Vai tarvitaanko maakuntahallinto siksi, että 5 miljoonaa ihmistä onkin asumassa hajallaan?
Suomessa ei tarvita mitään väliportaan hallintoa. se olisi täyttä tuhlausta. Meillä on nyt jo hallintobyrokratiaa parikymmenmiljoonaisen kansan tarpeiksi, joten sen lisäämiselle pitää panna ehdoton stoppi.
Tavoitteeksi pitää ottaa, että 100-200 kuntaa hoitaa paikallishallinnon ja -palvelut ja valtio loput. Mihiin muuhun "demokratiaan" ei näin pienellä kansalla riitä rahat, jos palvelutkin halutaan tuottaa.
Alleviivattuna:
"Tuhoisimmat maakuntien kieltäjät löytyvät kuitenkin keskushallinnosta, mikä lieneekin luonnollista tiukan keskusvirastovallan perinteessä. Maakuntahallinto onkin Suomessa käytännössä häivytetty keskustelun aiheena. On vaikea saada aikaan vakavasti otettavaa julkista pohdintaa, kun keskushallinnon johtavat virkamiehet siitä kieltäytyvät. He ymmärtävät aivan oikein, että jos kansanvaltainen maakuntahallinto saisi mahdollisuuden, se ottaisi vallanjaossa oman reviirinsä, myös keskushallinnon kustannuksella.
Jos maakuntia lähdetään vähäisen väkiluvun perusteella kieltämään ja vertaamaan Keski-Eurooppaan, niin vähäinen siinä vertailussa on Suomi-valtionkin väki – kolisseeko tyhjyyttään..."
Miksi täysin turha ja tarpeeton hallintobyrokratia pitäisi saada "vakavasti otettavan julkisen pohdinnan aiheeksi"?
Eikä tässä ole kyse mistään "tiukan keskusviraston perinteestä", kun kunnille siirtyy sitä enemmän valtaa, mitä isompia ne ovat.
Hesarin asenne hallintouudistusmalleihin on helposti havaittavissa ao. linkeistä. Niissä ei ole tietoakaan samanlaisesta avoimesta suhtautumista maakuntien itsehallintoon, kuin avauksen Pohjolan Sanomien linkeissä.
Helsingin Sanomien kirjoituksissa näkökohdat yleensä puuroutetaan lillukanvarsiin päämääränään luoda vaikutelma, että yksi ainoa malli on mahdollinen – muut sulaa hulluutta ja haihattelua. Tämän tyyppinen manipuloiva asenne ei ole kunniaksi puolueettomaksi itseään kutsuvalle sanomalehdelle.
En tiedä, onko Helsingin Sanomissa koskaan edes julkaistu kolumnia, jossa olisi rehellisen puolueettomasti pohdittu, kuinka maakuntien itsehallinto voitaisiin laajentaa koskemaan koko Suomea. On myös vältelty esittelemästä sen olemassaolon yleisyyttä ja toimivuutta muissa Euroopan maissa. Voi syystä sanoa, että maakuntien itsehallinto on lehdelle tabu.
Hesarissa julkaistuja kirjoituksia kuntauudistuksesta:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135220039717