Onko muilla voimakasta kuoleman/sairaudenpelkoa? Miten siihen saisi apua? Olen aika epätoivoinen tämän voimakkaan pelon takia. Pelkään omaa kuolemaa tai lähiomaisen. Analysoin omia fyysisiä tuntemuksia aivan jatkuvasti ja jos esim. päätä särkee niin kuvittelen heti kaikista pahinta vaikka mm aivoverenvuotoa. Tämä pelko hallitsee elämääni aivan valtavasti.
Olen tällä hetkellä äitiyslomalla 4kk ikäisen vauvan kanssa ja luonnollisesti tähän pelkoon liittyy myös pelko siitä, että vauvalle tapahtuu jotain, tai miehelleni tai vanhemmilleni.
Taustalla on kaikkea ikävää kuten 2 keskenmenoa, kolari jossa olisi voinut käydä huonosti, äidin sairastuminen -96 syöpään ja joka tänä vuonna uusiutui ja leikattiin seuravaavana päivänä kun olin synnyttänyt, isäni vakava sairaus -94, oma vakava raskausmyrkytys jne. Eli syitä tähän pelkoon on ja siitä tämä lumipallo effekti onkin lähtenyt kasvamaan; kun on niin paljon sattunut.
Olen käynyt muutaman kerran hypnoosissa psykiatrin tekemänä, mutta en kokenut saavani apua. Mitä ihmettä voisin tehdä, en jaksa enää elää näin, elämä menee aivan hukkaan! Haluaisin nauttia äitiydestä ja elää täysillä mutta pelko hallitsee minua. Menettämisen pelko ja oma sairastumisen ja kuoleman pelko on liian voimakas.
Olen tällä hetkellä äitiyslomalla 4kk ikäisen vauvan kanssa ja luonnollisesti tähän pelkoon liittyy myös pelko siitä, että vauvalle tapahtuu jotain, tai miehelleni tai vanhemmilleni.
Taustalla on kaikkea ikävää kuten 2 keskenmenoa, kolari jossa olisi voinut käydä huonosti, äidin sairastuminen -96 syöpään ja joka tänä vuonna uusiutui ja leikattiin seuravaavana päivänä kun olin synnyttänyt, isäni vakava sairaus -94, oma vakava raskausmyrkytys jne. Eli syitä tähän pelkoon on ja siitä tämä lumipallo effekti onkin lähtenyt kasvamaan; kun on niin paljon sattunut.
Olen käynyt muutaman kerran hypnoosissa psykiatrin tekemänä, mutta en kokenut saavani apua. Mitä ihmettä voisin tehdä, en jaksa enää elää näin, elämä menee aivan hukkaan! Haluaisin nauttia äitiydestä ja elää täysillä mutta pelko hallitsee minua. Menettämisen pelko ja oma sairastumisen ja kuoleman pelko on liian voimakas.
Vastaukset 7
Vanhimmat
niin, minulla alkoi samanlaisilla ajatuksilla/peloilla, mitä kerroit, paniikki/ahdistushäiriö. Jos et ole katsonut suomi24:n PANIIKKIHÄIRIÖ sivuilta mitä siellä kirjoitellaan, niin kannattaa katsoa.Itselläni on ollut paniikkihäiriöön lääkitys jo yli viisi vuotta ja söin raskaanakin lääkettä päivittäin. Olen kolmen lapsen äiti ja sairaus alkoi minullakin toisen lapsen synnyttyä. Ahdistus ja paniikki oireet on tosi väsyttäviä ja kun pitää vielä jaksaa pienen lapsenkin kanssa valvoa yöllä ja muuta...Oletko jo jutellut lääkärille asiasta? Minä kärsin turhan pitkää, ennen kuin rohkenin mennä lääkäriin.Sairauteen kuuluu myös sekoamisen tunne ja pelkää tulevansa hulluksi. Kaikkea hyvää sinulle ja muista, että et ole ainoa jolla on ärsyttäviä pelkoja. Vaikka eihän se vielä ketään auta yksistään, mutta helpottaa kun tietää, että ei ole kummallinen .Kun kerroit, että et jaksaisi elää, niin ajattelin sen kuuluvan masennukseen... sinulla voi olla myös synnytyksenjälkeinen masennus . On se kumpaa onkin, niin lääkkeet on usein samoja . Minä sain ensin xanor-nimistä lääkettä, mutta se ei sopinut ollenkaan. Siitä tuli ihan tokkurainen olo. Sitten sain sepram (sipramil)lääkkeen ja se alkoi auttamaan n. kahdessa viikossa. Nyt olen saanut kuukauden efexor- lääkettä koska sepram alkoi väsyttämään. Niin, että lääkkeitä ei kannata pelätä, kun ne tuovat elämän ilon takaisin, eikä niihin jää koukkuun enään nykyisin, ovat kehittäneet vuosia parempia...ONNEKSI!!!
Olen luullut, että minä olen ainut kellä on jatkuva kuoleman/sairauksienpelko, tämä on kyllä ahdistavaa ja kun huomasin viestisi niin pakko oli rueta vastailemaan,,Olen 26v, tyttönen pohjois-karjalasta, ja olen muutaman vuoden kärsinyt peloista ja rampannut lääkäreissä jne..
paniikkihäiriö todettiin kans joskus ja masennusta ja vaikka sun mitä,,mulle on sanottu monet kerrat et ei kyl uskos ku olen tämmönen puhelias ja iloinen et mulla mitään on,moni ei otakaan todesta mut pelot hallitsee silti mun elämää,kohta pari vuotta sitten mul oli mielialalääkitys ja se tepsi melko hyvin vaikkakin pelkoja oli silti, no sit lopetin lääkityksen ja nyt taas terapiassa olen kulkenut ja käskivät aloittamaan taas pikkuhiljaa sitä lääkitystä mut en tiijä et alotanko,keljuttaa tosiaan kun ku ei voi nauttia elämästä täysinrinnoin, mullakin on ollu ihan oikeitakin sairauksia ja vastoinkäymisiä elämässä ni kyllä edesauttaa näitä pelkoja vaan pahemmaksi..
Oletko ikinä kokeillut terapiaa/lääkitystä?Olisi paljonkin kerrottavaa ja olisi mukava jutella sinun kanssa ja auttaa sinua elämään pelkojen kanssa jospa vaikka saatas neuvoa ja tukea toisiltamme, ei ollakkaan ainuita ihmisiä jolla on tämmönen ahistus jutska,,Tsemppiä ja jaksamista viestittele jos haluat jutskailla! mitenkähän me saatas toistemme sähköposti osoitteet?
Itselläni paha pakko-oireinen häiriö, pelkään eniten saavani hivin. elämä on todella rankkaa tällä hetkellä eikä asiaa helpota yhtään, että olen raskaana. Lääkitys on aloitettu, terapiaa odotellaan. Et todellakaan ole ainoa, en osaa muuta sanoa kuin, että kannattaa hakea apua ajoissa.
Itse kärsin myös erittäin ahdistavasta pelosta joka hallitsee jonkun verran elämää.. Pelkään, että sairastun vakavasti.. Nytkin parhaillaan epäilen, että minulla on joku syöpä tai kasvain, kipuja nimittäin on (vai onko?). Mutta tosi ärsyttävää on, kun koko ajan tulee mietittyä sitä kaikista pahinta. Vaikka minulla olisi pää kipeä väsymyksen takia, niin heti ajattelen, et nyt olen saanut jonkun vakavan taudin. Lääkärissäkään en kehtaisi rampata, enkä sitä kyllä ole tehnytkään hirveästi.
Mutta kerran tässä kävin vatsani kanssa lääkärissä, ja kun lääkäri totesi kivun johtuvan stressistä. Epäilin sitä aluksi, mutta kun pääsin ajatuksesta, vatsani lakkasi oireilemasta ja heti perään alkoi kipu jossain muualla. Eli kärsin varmasti myös tuosta ihanasta luulosairaudesta, mut tää tosiaan ei ole kivaa.. Olisi kiva oppia elämään ilman tympeitä pelkoja.
Ilmotelkaa millä olette päässeet eroon tälläisesta hulluudesta, olisin kiitollinen jos jotenkin saisin avun tähän.
Täällä myös 27-v nainen, jolla suunnilleen samanlaisia pelkoja ja ahdistusta.
Kertokaa mistä apua ja mitä tehdä. Näin ei jaksa pitkään, tämä on todella kuluttavaa.
Mielellänii vaihtaisin ajatuksia teidän saman kokeneiden kanssa enemmänkin. sähköpostillahan tuo helposti hoituisi...
Olen 26-vuotias nainen ja itselleni tai lähiomaisille ei ole tapahtunut mitään, mistä tämä voisi edes johtua. Jotain surua ja pettymyksiä tietty omaankin eläämääni on mahtunut. Onkohan tämä yleisempää muuten juuri nuorten naisten keskuudessa?
Tuntuu vain, että nykyään kaikenmaailman uhkakuvat pysäyttävät ajattelemaan ihan liikaa. Joskus menee monta päivää suorastaan pilalle, kun ajattelee mitä kaikkea kauheata voisi tapahtua itelleen tai rakastamilleen henkilöille (syöpä, kolari, vakava sairaus). Joskus ei aamulla tee mieli nousta ylös.
Ja netistä EI PITÄISI hakea tietoa mihinkään terveyteen liittyvään... Siitä vaan menee maha sekaisin, pissahätä koko ajan, sydämmentykytystä, ruokahaluttomuutta jne. Sairas olo, vaikka olisi terve kuin pukki. Koska netistähän löytyy vaan kauhuskenarioita.
En tiedä mitä tämän kanssa tekisi, alkaa ärsyttämään jo liikaa tällainen murehtiminen. Mutta jokseenkin lohduttavaa kuulla, että en ole ihan ainut. Kynnys lähteä lääkäriin tällaisen asian takia on vain jotenkin suuri. Eihän minulla ole mitään "todellista" ongelmaa. Ja kaikinpuolin tunnen olevani "järkevä ihminen". Akateemisesti koulutettu ja muutenkin muka niin järkiperäisesti ajatteleva, mutta ei kun ei.
Ja tämä on jo vähän huomattu lähipiirissäkin (komentteja tyyliin: ei tuollaisella asenteella kannata elää), huolehdin liikaa myös muista. Poikakaverille olen tästä puhunut, mikä varmaan vähän auttaakin. Hän ainakin yrittää ymmärtää.
Mutta mukavaa ja ennen kaikkea positiivista kesän jatkoa kaikille!
Minäkin pelkään. Sairauksia ja kuolemaa, enemmän kuin mitään. Koko elämäni rakentuu sen ympärille. Kaikki. Se, liikunko, miten nousen sängystä, voinko käydä lääkärin luona.
Ja elämäni ON helppoa.
Tai oikeastaan. Ei väkivaltaa, kuolemaa, alkoholiongelmia ja jatkuvia mielenterveysongelmia voi pitää helppoina. Kun ne koskettavat läheisiä tai itseä, niin se on sitten menoa.
Tälläkin hetkellä olen kipeänä. Flunssa siis.
En voi hetkeksikään hellittää ajatuksiani siitä, miten tämä voi olla enne vaikka mihin. Pienikin päänsärky on melkein elämäni loppu.
Olen tämän lisäksi hyvin voimakasta pelkoa kokenut muitakin asioita kohtaan.
Sairastan masennusta, yleistä ahdistuneisuutta ja paniikkikohtauksiakin mahtuu elämään. Mutta en minä tiedä, onko mussa sittenkään mitään vikana. Niin moni todistelee, että 'tuo on ihan normaalia'.