Aattelin antaa palstalaisille pienen suomen kielen oppitunnin, kun aika moni kirjoittaa väärin.
Verbit lihoa ja laihtua taipuvat seuraavasti:
lihoa, preesens:
minä lihon, minä en liho
sinä lihot, sinä et liho
hän lihoo, hän ei liho
me lihomme, me emme liho
te lihotte, te ette liho
he lihovat, he eivät liho
imperfekti:
minä lihoin
sinä lihoit
hän lihoi
me lihoimme
te lihoitte
perfekti:
minä olen lihonut
sinä olet lihonut
hän on lihonut
me olemme lihoneet
te olette lihoneet
he ovat lihoneet
pluskvamperfekti:
minä olin lihonut
sinä olit lihonut jne. jatkuu samaan tapaan
passiivi: lihotaan
esim. Suomessa lihotaan kesällä grillausaikaan.
laihtua, preesens:
minä laihdun, minä en laihdu
sinä laihdut, sinä et laihdu
hän laihtuu, hgän ei laihdu
me laihdumme, me emme laihduy
te laihdutte, te ette laihduy
he laihtuvat, he eivät laihdu
passiivi: laihdutaan
esim. Anoreksiassa laihdutaan usein sairaalakuntoon.
Laihtua -verbi on helppo, että eiköhän muutkin aikamuodot suju. Mutta palstalla pitäisi aika monien saada juuri painon nousu sujumaan terveelle tasolle, eli lihoa terveelle tasolle.
Sana lihoa tulee sanasta liha, kuten fiksut palstan lukijat ovat jo itsekin itsekin hoksanneet. Lihominen ei siis todellakaan tarkoita liian paksun rasvakerroksen hankkimista vaan nimenomaan sitä, että saadaan lihaksia, ts. lihaa luiden ympärille.
Verbit lihoa ja laihtua taipuvat seuraavasti:
lihoa, preesens:
minä lihon, minä en liho
sinä lihot, sinä et liho
hän lihoo, hän ei liho
me lihomme, me emme liho
te lihotte, te ette liho
he lihovat, he eivät liho
imperfekti:
minä lihoin
sinä lihoit
hän lihoi
me lihoimme
te lihoitte
perfekti:
minä olen lihonut
sinä olet lihonut
hän on lihonut
me olemme lihoneet
te olette lihoneet
he ovat lihoneet
pluskvamperfekti:
minä olin lihonut
sinä olit lihonut jne. jatkuu samaan tapaan
passiivi: lihotaan
esim. Suomessa lihotaan kesällä grillausaikaan.
laihtua, preesens:
minä laihdun, minä en laihdu
sinä laihdut, sinä et laihdu
hän laihtuu, hgän ei laihdu
me laihdumme, me emme laihduy
te laihdutte, te ette laihduy
he laihtuvat, he eivät laihdu
passiivi: laihdutaan
esim. Anoreksiassa laihdutaan usein sairaalakuntoon.
Laihtua -verbi on helppo, että eiköhän muutkin aikamuodot suju. Mutta palstalla pitäisi aika monien saada juuri painon nousu sujumaan terveelle tasolle, eli lihoa terveelle tasolle.
Sana lihoa tulee sanasta liha, kuten fiksut palstan lukijat ovat jo itsekin itsekin hoksanneet. Lihominen ei siis todellakaan tarkoita liian paksun rasvakerroksen hankkimista vaan nimenomaan sitä, että saadaan lihaksia, ts. lihaa luiden ympärille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuo verbien taivuttelu ihan tarpeen, kun ei tämä kuitenkaan mikään kielenhuoltopalsta varsinaisesti ole. Itsseäkin on kyllä pikkusen näin suomen kielen opiskelijana välillä pistänyt silmään sellaiset kuin, esim. "Mä en halua lihota", "Mä lihoan/lihoon", mutta kyllähän se asia hyvin perille menee, vaikka kielioppi olisikin vähän sinne päin. Ei minua ainakaan haittaa. Tulevana äidinkielenopettajana tietysti toivoisin, että kaikki kirjoittaisi puhdasta suomea!
tuo lihota..illatiivi allatiivi?
lihoita onko se oikea muoto
Oikein on siis, että kurkku ei lihota.
Lihoittaminen olisi jotain sellaista, että päällystettäisiin lihaviipaleilla. Ei taida olla sana keittiökielessä käytössä? Jos joku tietää, niin kertoisiko.
kuten illatiivi (esim. taloon) ja allatiivi (esim. talolle). Lausessa "Kurkku ei lihota" on kyseessä lihottaa-verbin yksikön 3. persoonan kieltomuoto. Kyse on on siis eri verbiostä kuin esim. lausessa "minä lihon", jossa verbinä on lihoa.