Hei, en tiedä tälle kysymykselle oikeaa palstaa, mutta josko täältä saisi mielipiteitä.
Elikkäs, meillä on kaksi lasta, 8- ja 11-vuotiaat, joilla molemmilla on astma. Toisella on astma, joka oireilee siitepölyaikoina ja toisella infektioastma. Siitepölyastmaan liittyy myös ruoka-allergioita, mutta infektioastmaan ei.
Ja nyt me haluaisimme koiran.
Jotkut ovat sitä mieltä, että astmaperheeseen ei saisi hankkia lemmikkieläimiä, toiset ovat sitä mieltä, että astma ei haittaa, jos ei ole eläinallergioita (eikä meillä ole). Kani on ollut, eikä siitä tullut mitään oireita.
Miten te muut astmaperheet, onko teillä koiraa? Uskaltaisimmeko koiran ottaa? Kultainennoutaja on tällä hetkellä ykköskoiramme, joten emme ole ajatelleet sellaisia koiria, joiden sanotaan sopivan allergiseenkin perheeseen.
Onko mahdollista, että astman myötä puhkeaa myös koira-allergia? Pölyallergiaa meillä ei ole, mutta pidemmän remonttiajan aikana lapset oireilivat tavallista enemmän.
Kokemuksia?
Elikkäs, meillä on kaksi lasta, 8- ja 11-vuotiaat, joilla molemmilla on astma. Toisella on astma, joka oireilee siitepölyaikoina ja toisella infektioastma. Siitepölyastmaan liittyy myös ruoka-allergioita, mutta infektioastmaan ei.
Ja nyt me haluaisimme koiran.
Jotkut ovat sitä mieltä, että astmaperheeseen ei saisi hankkia lemmikkieläimiä, toiset ovat sitä mieltä, että astma ei haittaa, jos ei ole eläinallergioita (eikä meillä ole). Kani on ollut, eikä siitä tullut mitään oireita.
Miten te muut astmaperheet, onko teillä koiraa? Uskaltaisimmeko koiran ottaa? Kultainennoutaja on tällä hetkellä ykköskoiramme, joten emme ole ajatelleet sellaisia koiria, joiden sanotaan sopivan allergiseenkin perheeseen.
Onko mahdollista, että astman myötä puhkeaa myös koira-allergia? Pölyallergiaa meillä ei ole, mutta pidemmän remonttiajan aikana lapset oireilivat tavallista enemmän.
Kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä ei ole koiraa. Pojalla 9v. ja itselläni on astma.
Emme uskaltaisi ottaa koiraa, vaikka kummallakaan ei koira-allergiaa olekaan. Riski siihen, että alamme oireilla koiralle on liian suuri.
Meillä oli pari kuukautta kissa. Poika meni sinä aikana tosi huonoon kuntoon, joutui syömään pari kortisonikuuriakin. Lopulta kissa joutui pois "välittömästi" lääkärin määräyksestä. (Kissa-allergiaa ei ollut aikaisemmin). Itku oli kova...
Minulla on sellainen käsitys, ettei astmaatikon kannattaisi ottaa eläimiä, vaikka olisi pitkäkin oireeton kausi takana. Itse olin 10 vuotta ilman lääkitystä, ja jouduin taas lääkitykselle, kun oireet palasivat.
Ottaisimme mielellämme eläimiä, jos voisimme. Nyt tyydyn vain olemaan onnellinen siitä, että poikani pystyy kyläilemään parhaan kaverinsa luona, jossa on koira. Jos olisi paha koira-allergia, ei sekään ehkä olisi mahdollista.
valitan, mutta unohtakaa koko juttu. ainakin kultainen noutaja on pahiten oireita aiheuttava rotu.
miettikää myös eläintä eikä vain omia halujanne! jos ja kun oireita alkaa tulla, se on myös koiralle rankka paikka.varsinkin mitä pidempään ehtii teillä asustella.
astmoja on erilaisia, toisille koira ei aiheuta mitään oireita ja toisille kissa. kolmas saa kohtauksen jo koiran näkemisestä. mutta en suosittele kenenkään hankkivan koiraa kokeeksi josko niitä oireita ei nyt tulisi. naapureilla ja kavereilla varmasti on koiria joita voitte hoitaa, lenkittää ja rapsutella. siitäkin jo helposti huomaa mikäli oireita alkaa tulla.
summa summarum, jättäkää koirat ei-allergisille!
Minä sanoisin nyt että tiukka ei, oman lapseni kokemuksen perusteella. Hänellä todettiin astma 3,5 vuotiaana ja tuolloin meillä oli koira. Koiraa ei laitettu pois, koska hän ei oireillut koirasta (lääkäri sanoi, että sellaista ei tarvitse välttää, joka ei oireita aiheuta, teimme niin.) Vuoden kuluttua otimme jopa toisen koiran. Mutta mutta, vuosi eteenpäin, niin oireita alkoi tulla. Tilanne kärjistyi niin, että koirat oli annettava uuteen kotiin. Lapsi oireili koirasta niin paljon, että jos esim bussissa oli koira hän sai kohtauksen. Kyläpaikassa, jossa oli koira selvittiin moninkertaisilla lääkeannoksilla, tosin parin tunnin kyläreissun jälkeen hän ei jaksanut leikkiä, lämpö nousi 38asteeseen ja henki vinkui. nyt hän on jo nuori, mutta koira on edelleen vihollinen, jota ei siedä. Koulussa istumajärjestykset piti tehdä aina niin, että koiraperheiden lapset toiselle puolelle luokkaa, ja meidän lapsi toiselle. Ei yökylään parhaalle kaverille, koska heillä oli koira. Surullista, mutta nyt harmittaa koiran pito astman puhkeamisen jälkeen. Jos olisimme luopuneet koirista heti, saattaisi olla niin, että oireilu ei olisi niin rajua. Kuitenkin pitää muistaa, että kahta samanlaista astmalasta ei ole, vaan kaikki tapaukset ovat erilaisia. Tämä on nyt vaan meidän lapsemme tarina. Onnea teille joko koiran kanssa tai ilman!
Meillä on poika jolla on asma ja meillä on myös koira. poika ei reakoi mitenkään koiraan mutta kissaan se reagoi.kissa on pahenpi kuin koira
eri ihmiset reagoivat erilailla. toiset eivät ollenkaan, yksi kissalle,toinen koiralle ja kolmas kultakalalle. silti näistä suosittelen sitä kultakalaa.
ja joskus lasten ollessa pieniä sanoi heitä hoitava lääkäri että vuodesta viiteen vuoteen kun aivan varmasti joku heistä oireilee koiralle.
Ja sen jälkeen ei voi edes mennä autoon jossa koira ollut tai muuhunkaan tilaan.
Lasten kanssa ja heidän terveytensä kanssa ei kannata "urheilla".
Ja huono olo ja väsymys ovat myös astman oireita, aina ei tarvitse lapsen astmaansakaan oireilla "vinkumisena"!
hankkia koiraa jos lapsilla jo ennestään astma. meillä nuorimmaisella astma (3v) ja jo syntyessä meillä oli kaksi koiraa. poika ei kuitenkaan millekään eläimille allergisoitunut, testit näytti vain siitepölyt mutta niin vain kävi että toisesta koirasta luovuimme varoiksi vuosi takaperin (rotikka) koska selvästi rotikan allergeenit hyvin voimakkaat, sain itse syljestä ja kynsistä kutinaa aina koiran kanssa riehuessa vaikka itsellä ei mitään allergioita. koira oli vielä sen verran nuori ja kun löysimme huippupaikan koiralle niin laskimme että viisainta käyttää tilaisuus hyväksi ettei sitten jos puhkeaa allergia pojalle jouduta piikille viemään. toinen koira onkin sitten vanhus, ikää nyt 9v, tanskandoggi ja sikäli hassu että siitä ei ole koskaan tuntunut tulevan mitään oireita lievästi allergiselle tutullemme johon taas rotikkamme vaikutti tosi voimakkaasti. ja koska rouva jo niin vanha, niin pidämme periaatteella että ainoa luopumistapa jo joka tapauksessa lepoon päästäminen, ihan turha edes unelmoida että sitä mihinkään saisi saati että enää sopeutuisi uuteen paikkaan. joten suosittelen, älkää ottako, meidänkin eläinura jää tähän vanhukseen, vaikka kuinka itseäni ajatus kirpaiseekin aina. lapsi on PAKKO asettaa edelle.