Masennuin n. 7 sitten. Suunnittelin jo itsariakin koska niin huonoksi äidiksi itseni koin. Tuntui että miehen ja lasten on parempi kun eivät joudu kärsimään sairauteni takia.
Sairaus hiipi pikkuhiljaa, ekana tulivat paniikit (noin 10 vuotta ennen masennusta).
Kun työsuhteeni katkesi ja jäin kotia pienten lasten kanssa keskenään, romahdin.
Sinnittelin ilman lääkkeitä reilun vuoden. Oli todella vaikeaa tunnustaa olevansa mieleltänsä sairas.
Diagnoosi: vaikea masennus, terapiaa 2 vuotta 2 kertaa viikossa.
Tänä päivänä lääkitys minimissä.
Tunnen olevani täysin yhteiskunnan ulkopuolella ja jälkeenjääneenä.
Olen 42 vuotias, enkä kovinkaan innokas ajattelemaan opiskelua. Pelkkä töihinmeno saa minut tosi alakuloiseksi. Silti ympäristön paineet on kovat.
Tekisi mieleni huutaa kaikille, ettekö te ymmärrä en ole vieläkään täysin terve.
Luulin alakutalvesta että nyt....se elämä alkaa.
Mutta viime viikolla iski taas outo ahdistus ja pahaolo.
Minulla on edelleen lääkitys päällä. Milligrammat ovat kylläkin pienemmät.
Kertokaa äidit jos teillä samanlaisia pitkinyttä masennusta mistä keräätte voimanne.
Minulle perhe on tosi tärkeä .
Sairaus hiipi pikkuhiljaa, ekana tulivat paniikit (noin 10 vuotta ennen masennusta).
Kun työsuhteeni katkesi ja jäin kotia pienten lasten kanssa keskenään, romahdin.
Sinnittelin ilman lääkkeitä reilun vuoden. Oli todella vaikeaa tunnustaa olevansa mieleltänsä sairas.
Diagnoosi: vaikea masennus, terapiaa 2 vuotta 2 kertaa viikossa.
Tänä päivänä lääkitys minimissä.
Tunnen olevani täysin yhteiskunnan ulkopuolella ja jälkeenjääneenä.
Olen 42 vuotias, enkä kovinkaan innokas ajattelemaan opiskelua. Pelkkä töihinmeno saa minut tosi alakuloiseksi. Silti ympäristön paineet on kovat.
Tekisi mieleni huutaa kaikille, ettekö te ymmärrä en ole vieläkään täysin terve.
Luulin alakutalvesta että nyt....se elämä alkaa.
Mutta viime viikolla iski taas outo ahdistus ja pahaolo.
Minulla on edelleen lääkitys päällä. Milligrammat ovat kylläkin pienemmät.
Kertokaa äidit jos teillä samanlaisia pitkinyttä masennusta mistä keräätte voimanne.
Minulle perhe on tosi tärkeä .
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei,
Kiitos viestistäsi. Minulle tuli mieleeni, että elinpiirisi on liian ahdas.
Voisitko yrittää laajentaa sitä pienin askelin? Se auttaisi myös perhettäsi.
Ala käymään jumpassa, lenkillä tai vaikka shoppailemassa säänöllisesti yksin, tai perheen ulkopuolisen ystävän kanssa.
Hemmottele itseäsi, osta jotain uutta mistä pidät. Pidemmän päälle työ kyllä antaisi rytmiä arkeen, ja tunnetta että olet hyödyllinen. Tarvitsisit työpaikan, jossa on mukava porukka ja voi jutella päivän aikana.
Toivotan iloa ja keveyttä elämääsi : )
sanoistasi.
Hienoa että olet yleensä kirjoittanut se on jo merkki että olet kuitenkin elämässä kiinni.
Olen samaa mieltä että tarvitsisit omaa aikaa ihan itsellesi.Tee sitä mikä hyvältä tuntuu näin jaksat paremmin kotona perheesi kanssa.
Et ole liian vanha opiskelemaan varaa aika työkkäriin ammatin valinta psykologille,ja keskustele hänen kanssa vaihtoehdoista.
Oletko mahdollinen samaan esim tuki työpaikan johonka työnantaja saa tukea sinun palkan maksuun.
On olemassa työkokeiluja käy rohkeasti kysymässä.
Itse olen 40vuotias kovia kokenut kahden pojan äiti.
Sairastin kaksi synnytyksen jälkeistä masennusta,taistelin itseni takaisin elämään.
Olin toki hoidossakin ja söin lääkkeitä mutta en saanut niistä apua.
Jouduin kauan todistamaan että pärjään lasteni kanssa olen käynut kovan elämän koulun.
Nyt taistelen todella vähillä rahoilla,töitä on jonkin verran mutta ei mitään vakinaista.
Monesti yöt menee miettiessä mistä saan rahaa ruokaan huoli on koko ajan ja se on raskasta.
On minulla mies mutta hän maksaa kaiken muun,ei meillä nälkää nähdä mutta vaikeaa on.
Yritän ajatella että joskus tämä kaikki muuttuu,olen omasta mielestäni sen ansainnut.
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ja kirjoita miten jaksat.
Olet ajatuksissa missä sitten oletkin.