Oletteko koskaan miettinyt miksi olette yksinäisiä? Itse olen miettinyt ja osittain se on koulukiusaamisen peruja. Koulukiusaamisesta on jäänyt ahdistusta ja masennusta josta olen aika hyvin päässyt yli kuitenkin. En vielä kokonaan mutta päivä kerrallaan pitää yrittää mennä.
Oletteko myöskään miettineet miten voisitte tehdä yksinäisyydellenne jotakin? Kotoahan ei teitä kukaan tule hakemaan joten jos istutte vain netissä illat pitkät ei ole kovin hyvää toivoa paremmasta.
Teidän on itse otettava vastuu elämästänne. Veikkaan että aika monella yksinäisellä toistuu sama kuvio päivästä toiseen. Esim. itse käyn töissä ja tulen sen jälkeen kotiin, käyn ehkä kaupassa mutta kovin paljon muuta en teekään.
Olen tietoinen siitä ettei tämä ole kovin rikasta elämää ja pyrinkin siksi tekemään jotakin uutta. Vaikeinta on kuitenkin muuttaa tapojaan, eli minun on vaikea ruveta tekemään mitään muutakaan mihin olen tottunut.
Olen myös yrittänyt monenlaisia uusia juttuja mutta olen lopettanut ne ennen kuin ne edes ovat alkaneet. Syynä on ollut jokin alitajuinen pelko etten ansaitse parempaa tai se että pelkään muutosta.
Aivan sama mitä koulukiusaajat ovat joskus sanoneet, minua on haukuttu rumaksi ja homoksi ja ties miksi mutta se ei pidä paikkansa. Ansaitsen onnellisen elämän ja ihan syystäkin. Olen hyvä ihminen eikä arvoni riipu siitä mitä muut ovat sanoneet.
Ottaahan se itsetuntoon jos kauan joutuu epäoikeudenmukaisuuksia sietämään mutta niitä ei tarvitse sietää. Aikuisena tietää mitkä ovat ihmisen oikeudet mutta lapsena näitä asioita ei tiennyt.
Jos haluaa muutosta elämäänsä ei auta että ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää "piristyä". Se ei yksinkertaisesti vain toimi. Tai ehkä harvoilla ihmisillä mutta tuskin suurimmalla osalla.
Muutoksen on alettava sillä tavalla että rupeaa esim. harrastamaan asioita joita ei ennen ole uskaltanut tai viitsinyt tehdä, mutta kuitenkin semmoisia asioita joista on aina haaveillut.
Jos haluaisitte mennä vaikkapa klassisen musiikin konserttiin ettekä uskalla yksin mennä sinne, laittakaa vaikka ilmoitus jonnekin seuranhakupalstalle. Pienistä asioista on lähdettävä liikkeelle ja vähitellen niitä pikku asioita kertyy niin paljon ettei enää olekaan yksinäinen.
Oletteko myöskään miettineet miten voisitte tehdä yksinäisyydellenne jotakin? Kotoahan ei teitä kukaan tule hakemaan joten jos istutte vain netissä illat pitkät ei ole kovin hyvää toivoa paremmasta.
Teidän on itse otettava vastuu elämästänne. Veikkaan että aika monella yksinäisellä toistuu sama kuvio päivästä toiseen. Esim. itse käyn töissä ja tulen sen jälkeen kotiin, käyn ehkä kaupassa mutta kovin paljon muuta en teekään.
Olen tietoinen siitä ettei tämä ole kovin rikasta elämää ja pyrinkin siksi tekemään jotakin uutta. Vaikeinta on kuitenkin muuttaa tapojaan, eli minun on vaikea ruveta tekemään mitään muutakaan mihin olen tottunut.
Olen myös yrittänyt monenlaisia uusia juttuja mutta olen lopettanut ne ennen kuin ne edes ovat alkaneet. Syynä on ollut jokin alitajuinen pelko etten ansaitse parempaa tai se että pelkään muutosta.
Aivan sama mitä koulukiusaajat ovat joskus sanoneet, minua on haukuttu rumaksi ja homoksi ja ties miksi mutta se ei pidä paikkansa. Ansaitsen onnellisen elämän ja ihan syystäkin. Olen hyvä ihminen eikä arvoni riipu siitä mitä muut ovat sanoneet.
Ottaahan se itsetuntoon jos kauan joutuu epäoikeudenmukaisuuksia sietämään mutta niitä ei tarvitse sietää. Aikuisena tietää mitkä ovat ihmisen oikeudet mutta lapsena näitä asioita ei tiennyt.
Jos haluaa muutosta elämäänsä ei auta että ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää "piristyä". Se ei yksinkertaisesti vain toimi. Tai ehkä harvoilla ihmisillä mutta tuskin suurimmalla osalla.
Muutoksen on alettava sillä tavalla että rupeaa esim. harrastamaan asioita joita ei ennen ole uskaltanut tai viitsinyt tehdä, mutta kuitenkin semmoisia asioita joista on aina haaveillut.
Jos haluaisitte mennä vaikkapa klassisen musiikin konserttiin ettekä uskalla yksin mennä sinne, laittakaa vaikka ilmoitus jonnekin seuranhakupalstalle. Pienistä asioista on lähdettävä liikkeelle ja vähitellen niitä pikku asioita kertyy niin paljon ettei enää olekaan yksinäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Silloin asiat ovat hyvin, jos löytää uusia ystäviä tuosta vain aloittamalla uusia harrastuksia tai laittamalla jonkin ilmoituksen.
Useimmilla ihmisillä vaikuttaa olevan ystäviä, joten varmaankin ne ovat jossain jotenkin ensin tutustuneet. En tosin ymmärrä taas alkuunkaan, missä ja miten se tutustuminen oikein tapahtuu. Ei ystäviä ole löytynyt mistään harrastuksista (ei edes pitkäjänteisestä ja aktiivisesta kerhotoiminnastakaan), treffipalstoilta, baareista tms. Joskus harvoin ehkä tulee jonkun kanssa muutama sana juteltua ja sen jälkeen ko ihmistä ei enää näe (tai jos näkeekin niin juttuseuraksi ei enää kelpaa).
Ei niitä ystäviä nyt noin vain löydy, kyllä siinä saa itse työtä tehdä. Helppoa se ei ole kuten mikään muukaan homma, mutta itse siinä on oltava aktiivinen.
Aktiivisuus ja aloitteelisuus ei vielä riitä alkuunkaan ystävien saamiseksi.
Jos tahtoisi harrastaa jotain yhdessä sen tulevan ystävän kanssa, mutta harrastus sattuu olemaan sellainen, josta tässä maassa tietää vain kourallinen ihmisiä..? Aina sanotaan, että mene nyt harrastamaan jotain uutta, mutta mitä vikaa on vanhoissa harrastuksissa? Ai niin, kukaan muu ei ymmärrä niistä mitään, joten äkkiä vaihtamaan mielenkiinnon kohteet trendikkäimmiksi!!
Mikä tämä harraste olisi?