Oli jännä huomata, kun Bolognan-prosessin tutkintouudistuksen myötä jatko-opintojen teoreettisten opintojen vaatimuksia vähennettiin. Perustutkinto oli ennen 160 ov ja jatko-opintojen teoreettinen osuus 40 ov (lukuunottamatta teknillisiä yliopistoja), joka oli 1/4 perustutkinnon laajuudesta. Nykyään perustutkinto on 300 op ja jatko-opintojen teoreettinen osuus 60 op, joka on 1/5 perustutkinnon laajuudesta. Tässä oletuksessa perustutkinnon laajuus oli sama vanhassa ja uudessa järjestelmässä.
Ehkä tämä helpotus johtuu kansainvälisestä paineesta, sillä suurimmassa osassa vanhoja EU-maita ylimmän tohtorin oppiarvon saa Suomeen verrattuna reilusti helpommalla ja nämä oppiarvot ovat varmastikin kansainvälisesti tunnustettuja. Itse ajattelin hakea tämän ylimmän oppiarvon Itävallasta, jossa sen ideaalinen suoritusaika on n. 2 vuotta Suomen 4 vuoden sijaan. Itseäni ei kiinnosta akateeminen ura, vaan ylimmän oppiarvon statuksen saavuttaminen mahdollisimman helpolla.
Ehkä tämä helpotus johtuu kansainvälisestä paineesta, sillä suurimmassa osassa vanhoja EU-maita ylimmän tohtorin oppiarvon saa Suomeen verrattuna reilusti helpommalla ja nämä oppiarvot ovat varmastikin kansainvälisesti tunnustettuja. Itse ajattelin hakea tämän ylimmän oppiarvon Itävallasta, jossa sen ideaalinen suoritusaika on n. 2 vuotta Suomen 4 vuoden sijaan. Itseäni ei kiinnosta akateeminen ura, vaan ylimmän oppiarvon statuksen saavuttaminen mahdollisimman helpolla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En ota kantaa tuohon 1/5 vai 1/4 tutkinnosta asiaan, mutta pari kommenttia jatko-opiskelusta (varsinkin teknillisellä/luonnontieteellisellä alalla).
Yleisesti ottaen on turha tuhlata päivääkään jatko-opintoihin, jos et samalla opi jotain uutta.
Tohtorin statuksella voi ehkä jossain tilanteessa olla jotain arvoa (joku valtion virka tai tittelin kipeä pomo?), mutta pääsäännön mukaan ei.
Perustutkinto on aika yleistä kauraa ja vähän joka toisella jannulla sellainen on. Eli käytännössä eipä juuri iloa, mutta rupeaa olemaan hiljalleen melkein pakollinen (ilmankin pärjää, mutta tutkinto auttaa kummasti perusjannua).
Tohtorin tutkinto taas on harvinaisempi, mutta huonona puolena on kalleus (eli paljonko euroja menee sivu suun kun kituu jollain 1000-2000e kk palkalla pätkätöissä lipastolla vuosikausia) ja osaksi tohtorin hatusta on jopa haittaa työelämässä. Näin ollen näkisin, että mikäli tohtorin hatun hommaa, niin on syytä tosiaan sitten oppiakin jotain uutta (muutakin kuin muutama promootiotanssi ja paskanjauhanta).
Tosin alkuperäinen kirjoittaja vissiin kaipailee ainoastaan hatun tuomaa statusta, joten toi 2v Itävallassa kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Tosin kyllä vähän epäilen lähteekö hattu Itävallassa yhtään helpommin kuin Suomessa.