Nykyään on alkanut yhä useammin tulla esim. koulumenestyksessä esiin ADHD ja sen merkitys epäonnistumista selittävänä tekijänä.
Asiaan on kuitenkin suhtauduttava varauksella, sillä niin nuorille aikuisille kuin lasten vanhemmille näyttää tulevan mieleen "valita" paremman itsetunnon tuovan vaihtoehdon: heikkoudet kongitiivisissa kyvyissä menevätkin jonkun diagnosoidun "vamman" eli alisuoriutumisen piikkiin ("en mä oikeesti edes yrittäny" -argumentti, joka on kaikille tuttu ainakin tarhan leikkikentältä. Toinen ajattelutapaa kuvaava yhtä naiivi lausahdus "en mä sitä tehny, vaan mun käsi").
ADHD:ta on mahdoton diagnosoida. Ei voida sanoa, johtuvatko heikkoudet esim. siitä että on älyllisesti hidas (perinteinen rationaalinen näkökanta), vaiko siitä, että on kömpelö "hallitsemaan piileviä kykyjänsä" (moderni ja muodikas näkökanta, johon ADHD:n yletön puoltaminen kaiken epäonnistumisen selittäjänä myös kuuluu). Koska ensiksi mainittu on tavallaan puhdas johtopäätös ilman mitään näkömättömiä apuolettamuksia (ts. se on yksinkertaisempi selitys ja kattaa kaikki tekijät, tälläisiä ovat kaikki hyväksytyt tieteelliset teoriatkin, pseudotieteiden selitysten muistuttaessa jälkimmäistä), ja sen täytyisi olla siksi ainoa vaihtoehto.
Sitäpaitsi, yleensä tiedetään, että jos suorittaminen tuntuu yksilölle liian vaikealta, niin silloin yleensä hommat alkavat luisumaan raiteiltaan muutenkin, ja huomio kääntyy pois suorittamisesta. Siten syy ja seuraus ovat vaihtaneet paikkaansa: ehkä lapsi juuri siksi jättääkin noudattamatta käskyjä, koska ne vaikeutensa vuoksi aiheuttavat niin paljon hammasten kiristystä, eikä siksi, että ADHD-niminen mustamörkö kontrolloi hänen mieltään?
Vielä paremmin ADHD:n aseman kaiken selittäjänä ymmärtää, kun ottaa huomioon muut tabut yhteiskunnassa, nimittäin älykkyyden ja käyttäytymismallien perinnöllisen pohjan. Nyt asia saadaakin jo omiin kehyksiinsä: kaikki näyttääkin olevan yhtä ja samaa "epätasa-arvon" peittelyä (tässä todellisuudessa sekoitetaan tasavertaisuus ja tasa-arvo. Kaikki nimittäin ovat tasa-arvoisia, mutta eivät välttämättä tasavertaisia). Esimerkiksi etnisten ryhmien erot älykkyydessä ja yhteiskunnallisessa menestymisessä saadaan samaten "ulkoistettua" rasismin, huonon ravinnon tai maantieteellisen sijainnin piikkiin, mutta KOSKAAN nämä suhteellisen hienot mutta silti yhteiskunnallisesti merkitykselliset erot eivät voi johtua ihmisen ominaisuuksista. Eli siitä, että hän vain on oman fenotyyppinsä yksilö.
Ajan henki kaikkialla sama?
Asiaan on kuitenkin suhtauduttava varauksella, sillä niin nuorille aikuisille kuin lasten vanhemmille näyttää tulevan mieleen "valita" paremman itsetunnon tuovan vaihtoehdon: heikkoudet kongitiivisissa kyvyissä menevätkin jonkun diagnosoidun "vamman" eli alisuoriutumisen piikkiin ("en mä oikeesti edes yrittäny" -argumentti, joka on kaikille tuttu ainakin tarhan leikkikentältä. Toinen ajattelutapaa kuvaava yhtä naiivi lausahdus "en mä sitä tehny, vaan mun käsi").
ADHD:ta on mahdoton diagnosoida. Ei voida sanoa, johtuvatko heikkoudet esim. siitä että on älyllisesti hidas (perinteinen rationaalinen näkökanta), vaiko siitä, että on kömpelö "hallitsemaan piileviä kykyjänsä" (moderni ja muodikas näkökanta, johon ADHD:n yletön puoltaminen kaiken epäonnistumisen selittäjänä myös kuuluu). Koska ensiksi mainittu on tavallaan puhdas johtopäätös ilman mitään näkömättömiä apuolettamuksia (ts. se on yksinkertaisempi selitys ja kattaa kaikki tekijät, tälläisiä ovat kaikki hyväksytyt tieteelliset teoriatkin, pseudotieteiden selitysten muistuttaessa jälkimmäistä), ja sen täytyisi olla siksi ainoa vaihtoehto.
Sitäpaitsi, yleensä tiedetään, että jos suorittaminen tuntuu yksilölle liian vaikealta, niin silloin yleensä hommat alkavat luisumaan raiteiltaan muutenkin, ja huomio kääntyy pois suorittamisesta. Siten syy ja seuraus ovat vaihtaneet paikkaansa: ehkä lapsi juuri siksi jättääkin noudattamatta käskyjä, koska ne vaikeutensa vuoksi aiheuttavat niin paljon hammasten kiristystä, eikä siksi, että ADHD-niminen mustamörkö kontrolloi hänen mieltään?
Vielä paremmin ADHD:n aseman kaiken selittäjänä ymmärtää, kun ottaa huomioon muut tabut yhteiskunnassa, nimittäin älykkyyden ja käyttäytymismallien perinnöllisen pohjan. Nyt asia saadaakin jo omiin kehyksiinsä: kaikki näyttääkin olevan yhtä ja samaa "epätasa-arvon" peittelyä (tässä todellisuudessa sekoitetaan tasavertaisuus ja tasa-arvo. Kaikki nimittäin ovat tasa-arvoisia, mutta eivät välttämättä tasavertaisia). Esimerkiksi etnisten ryhmien erot älykkyydessä ja yhteiskunnallisessa menestymisessä saadaan samaten "ulkoistettua" rasismin, huonon ravinnon tai maantieteellisen sijainnin piikkiin, mutta KOSKAAN nämä suhteellisen hienot mutta silti yhteiskunnallisesti merkitykselliset erot eivät voi johtua ihmisen ominaisuuksista. Eli siitä, että hän vain on oman fenotyyppinsä yksilö.
Ajan henki kaikkialla sama?
Vastaukset 17
Vanhimmat
(Tulin "uhonneeksi" että koitan antaa muille puheenvuoroja myös.. mutta mahtuuhan tänne tekstiä, joten:)
Edellisen kirjoittaja voisi määritellä älyn ?
Toivottavasti paneutuen siihen perinpohjin, sillä aihetta on koitettu määrittää ja se ei olekkaan niin helppoa kuin se "heinän teko".
Ihminen on psykosomaattinen olento, joka on koko ajan prosessissa kun yksilöllä on omat ominaisuutensa ja yksilö on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.
"Heikkolahjainen" ..
Millä tavalla heikkolahjainen ?
Eikö juurikin nykytutkimuksen tieteellisin menetelmin koiteta pyrkiä täsmällisempiin määrityksiin niistä SYISTÄ, joiden SEURAUKSESTA ihmisten lahjakkuudet voivat jäädä jalostumatta ?
Mitä ihmeen takapajuisuutta vaativat ne, jotka yrittävät kumota uusia löydöksiä ihmisten "heikkolahjaisuuden" taustatekijöistä.
Itse olen ollut lapsesta asti jollakin lailla "välkky". Itse3lleni se oli oikeastaan valitettavaa, sillä oma isäni oli puolestaan aika yksinkertainen ja näsäviisas ja nokkela pikkulikka uhkasi hänen "aikuista" miehisyyttään ja sain tämän tuostakin jo ihan pikkuisena tenavana maistaa satakiloisen miehen fyysistä voimaa. Hän siis päätyi pahoinpitelemään itseäni vain siksi, ettei ollut samalla aaltopituudella älyllisesti kanssani.
Kun on hoksattu, että lasten menestymisen esteenä voikin olla vaikka as-oireisto, taikka sitten ad/hd, joka ihan oikeasti on keskittymnis- ja tarkkaavaisuushäiriö ja jonka asiantunteva ad/hd:n perehtynyt tohtori kykenee diagnosoimaan.. miksi se ei saa olla todellinen syy, jos seurauksena on huono menestys esim. koulussa ?
Jos syy olisi vanhanaikainen burleskisti ilmaistu tyhmyys (joka on ihan yhtä huonosti määriteltävissä kuin äly).. miksi asiantuntijat eivät yksinkertaisesti jakaisi ihmisiä vain älykkäisiin ja tyhmiin ja sit kohtelisi älykkäitä totellen ja tyhmiä holhoten ?
Btw. Kysymys edellisen kirjoittajalle ?
Pidätkö itseäsi vahvalahjaisena, vai yritätkö vain tekeytyä joksikin muuksi.. sillä minusta sinulla voi olla lievää tarkkaavaisuushäiriötä, tai sit keskittymiskyvyttömyyttä kun olet noin ylimalkainen ja jätät huomioimatta monia asioihin vaikuttavaia seikkoja, jotka olisivat ihan välttämättä otettava huomioon ad/hd:ta tarkastellessa ?
Sanon tämän siis ilman mitään "tunneväristyksiä".. puolueettoman totuuden nimissä, sillä ethän sinä heikkolahjaisuudesta ja teeskentelystä puhuessasi tarkoittanut kuitenkaan mitään tunnevammaisuutta, tms. ?
Minulla on as-oireisto.. mutta en koe sitä mitenkään huonona asiana.. päinvastoin.. koen, että siitä on yhtä paljon iloa ja hyötyä kuin haittaakin. Menee siis fiftyfifty ja on ihan ok. olla assi :)
Itselläni on ADD-diagnoosi, lapsellani AD/HD-diagnoosi sekä dyspraksia.
Väitteesi ettei AD/HD:ta kyetä diagnosoimaan millään tavalla, on perätön. AD/HD:n diagnoosikriteerit ovat moninaiset ja tarkat, ne eivät täyty niin kutsutusti normaaleilla ihmisillä, joilla aivojen dopamiini-välittäjäaineen tuotanto on myös normaalilla tasolla. AD/HD-henkilöllä dopamiinia erittyy liian vähän. Dopamiinia tarvitaan jotta voitaisiin keskittyä tehtävään tai kuuntelemaan vastapuolta, jotta kyettäisiin olemaan aloillaan ja istumaan paikallaan ilman, että mieli lentelisi sinne tänne ja tarve jatkuvaan fyysiseen liikkumiseen pakottaisi heiluttelemaan käsiä, jalkoja, kiemurtelemaan tuolilla, näpräilemään saatavilla olevia tavaroita tai vaatteita tms.
Normaalisti elänyt ja normaalin keskittymis- ja työskentelykyvyn omannut voi muuttua AD/HD-oireiseksi aivovamman seurauksena, esimerkiksi toispuolisesti halvaannuttuaan, saatuaan muita oireita aiheuttamattoman aivoverenvuodon valtimonpullistuman seurauksena tai saatuaan iskun päähänsä vakavan väkivallan seurauksena. Normaali-ihminen (?) voi edellä mainituista syistä saada myös lievän autismin oireilukirjon tai ADD:n. Tai epilepsian tai narkolepsian.
Heikkolahjaisuudesta ei ole kyse neurobiologisesti poikkeavien kohdalla sen useammin kuin tavallistenkaan (?) kaduntallaajien kohdalla. Neurobiologisesti poikkeavat ovat sitä vastoin monesti älyllisesti lahjakkaampia kuin verrokit "normaali-ihmiset".
AD/HD-ihmisen älyllinen kapasiteetti ei joskus ole hänen hyödynnettävissään koska ilman keskittymiskykyä opiskelu, työn saattaminen loppuun jne. ovat mahdottomia. Tällöin voidaan AD/HD-henkilöä auttaa mm. muovaamalla ympäristöä hänelle suotuisammaksi, jos se on mahdollista tehdä, tai lääkehoidolla joka nostaa aivojen dopamiinitason normaali-ihmisten tasolle niin, että AD/HD-henkilö saattaa keskittyä, olla rauhallisesti vuorovaikutuksessa ja työskennellä pitkäjänteisesti siinä missä "normaali-ihmisetkin". Omalla lapsellani on lääkitys, koska muut keinot eivät auttaneet. Nyt, kun hän kykenee keskittymään tehtäviinsä ja kuuntelemiseen, hänen koulumenestyksensä on huimaa. Hän on saanut rutkasti itseluottamusta myös koska on vihdoin saanut ystäviä - nyt hän jaksaa keskittyä yhteisiin peleihin, tekemisiin, juttelutuokioihin. Hän kykenee kuuntelemaan, istumaan aloillaan, olemaan vuorovaikutuksessa tavalla, johon kykenemättömyys aiemmin raastoi häntä todella paljon (ja myös ympäristöä).
Myös harrastuksia hänelle on tullut lääkityksen aloittamisen myötä. Hän jaksaa keskittyä niihin nyt ja se on hänen omien sanojensa mukaan todella tärkeää hänelle.
Hänen todistuksessaan oli neljä kymppiä, loput ysejä ja kaseja. Hän tekee vapaaehtoisesti ylimääräisiä tehtäviä ja auttaa muita oppilaita. Ennen häneltä meni koulussa ja missä tahansa kaikki aika keskittymiskyvyttömyyden kourissa; piti heilua, pälpättää, hoputtaa, pyrkiä jonnekin muualle tekemään jotain muuta jne.
Nyt hänen elämänsä on mallillaan.
Tunnen myös muita vastaavia tapauksia.
Itselläni alkoi elämä ja pitkäkestoinen opiskelu ja sen jälkeen työ vasta hieman alle kolmekymppisenä, kun sain diagnoosin ja niinikään lääkityksen. Nyt elämä on järjestyksessä, ja maistuu ihanalta =) Ja, vaikka omakehu löyhkääkin ;-): kuukausien testeissä todettiin minutkin keskivertoa älykkäämmäksi neurobiologisista välittäjäainepuutoksistani ja neurobiologiseen poikkeavuuteen liittyvistä fyysisistä liikunnallisista poikkeavuuksistani huolimatta.
xxx
"Heikkolahjaisuudesta ei ole kyse neurobiologisesti poikkeavien kohdalla sen useammin kuin tavallistenkaan (?) kaduntallaajien kohdalla.
xxx
Senverran täsmennystä tuohon, että AD/HD:n kohdalla ei kait ole sellaista epätasaisuutta kykyprofiilissa niinkuin as-oireilussa niin, että taipumus kiinnittyä vain yhteen asiaan kerrallaan aiheuttaisi jalostumista yksipuolisesti tai, että sosiaaliset taidot jäisivät jostakin syystä kehittymättä riittäviksi ?
Tarkkaavaisuus- ja keskittymisongelmat aiheuttavat loogisesti ajatellen kyllä ongelmia oppimisessa, yms. ja se luokitellaan lahjakkuusongelmaksi.. josta voi sitten päästä eroon lääkityksellä ja olosuhteita suotuisiksi muuttamalla.
As-oireiluun ei sensijaan ole mitään lääkettä jolla oireilua voisi "häivyttää" pois. On vain kaikenlaisia ravitsemuksellisia, yms. apukonsteja, joiden avulla voidaan jotakin oireilua lieventää. Paras apu on ympäristöhaittojen mahdollisimman tarkka eliminointi. Esim. ääni ja valoympäristön hillitseminen, kuin muidenkin aistien tarpeettoman kuormittamisen ehkäisy.
xxx
"Neurobiologisesti poikkeavat ovat sitä vastoin monesti älyllisesti lahjakkaampia kuin verrokit "normaali-ihmiset".
xxx
Onko tuosta muka jotakin pätevää näyttöä ?
Itselläni on se käsitys asaiantuntijalausunnoista, että kongnitiivinen lahjakkuus ei ole mitenkään sidoksissa siihen onko jollakulla jonkinsortin neurologinen poikkeama vai ei.
Äly sinälläänkin on niin kokonaisvaltainen prosessi, ettei sitä, niinkuin ei ihmisen aivotoimintaa muutoinkaan olla kyetty tutkimaan kovin kokonaisvaltaisesti ja vakuuttavasti.
Neurologisesti oireilevissa on sekä välkkyjä, että myös vähemmän välkkyjä. Joillakuilla voi täyttyä ns. neron ( mitä sekin sitten täsmällisesti on (?) ) kriteerit ja joillakuilla ei ole loogiseksi luokiteltavaa johdonmukaista ajattelua riittävästi.
Pitäisi huomioida aina se, että puhumme nytkin ihmisistä. Ihminen on monimutkainen olento ja on aika kyseenalaista liittää kehenkään liian yksipuolisia määreitä. Se voi aiheuttaa vääriä käsityksiä, joiden pohjalta syntyy vääriä stereotypioita.
Tunnen as- ja ad/hd-oireilevia, jotka eivät vaikuta kovinkaan älykkäiltä ja tunnen nt. ihmisiä, joiden älykkyys vaikuttaa ihan ok:lta.
Sitäpaitsi.. ei ihmisiä voi jakaa karkeasti vain nt:iin tai poikkeaviin. Väliin jää laaja kirjo erilailla piirteisiä ja ehkä niinkuin, että syvästi nt. ihmisiä onkin vain todella vähän ?
Omalla kohdallani IRL arjen hallinnassa esiintyy paljonkin ongelmointia ja jopa sitä älyllistä epätasaisuuttakin aiheutuu huonoissa olosuhteissa, joten, vaikka olen tavallaan välkky, olen tavallaan joskus ihan "tyhmä".
Ihmisenä tuo on helppoa tunnustaa.. sillä noinhan se on melkein kaikilla jossakin määrin. En ole kuullut, että olisi ketään täydellistä. :)
Kyllä on. Omankin lapseni kahden viikon sairaalan tutkimusjaksolla tuli profiilissa ilmi erittäin suurta epätasaisuutta. Ja ilman lääkitystä epätasaisuuden näkee myös ihan käytännössä.
Ja kun omia papereitani katsoin, tuli niissäkin ilmi tutkimuksissa olleen hyvin suuria vaihteluita joillakin testien osa-alueilla verrattuna muiden tulosteni tasaiseen tasoon ja verrattuna niin sanottujen normi-ihmisten tuloksiin.
>Onko tuosta muka jotakin pätevää näyttöä ? >
On. täytyy kaivella paremmalla ajalla laatikoita =) Nyt on vähän kiirus kun varron vieraita.
MILLE heikkolahjaisuudelle?
Minullapa on ADD -diagnoosi, ÄO 121 (eli normaali) ja opiskelupaikka maineekkaassa taidealan korkeakoulussa, jonne ei päästäkään vaan persettä kuluttamalla ja pänttäämällä, vaan lahjakkuudella ja karsinta oli kova!
Mikä tässä kielii heikkolahjaisuudesta?
Tuottaako sinulle jotain päänsisäisiä ongelmia se, etteivät kaikki ihmiset mahdukaan sinun ahtaan maailmankuvasi muotteihin? Jos tutustuisit IHMISIIN sen sijaan, että kävisit päänsisäisiä keskusteluja mielikuvitusystäväsi Nietzschen kanssa, voisi kykysi ymmärtää ja arvostaa kanssaeläjiäsi parantua huomattavasti.
Ja kanssaeläjät saattaisivat jopa HYMYILLÄ sinun suuntaasi - ajatteles sitä!
Vautsi vau!
xxx
"Nykyään on alkanut yhä useammin tulla esim. koulumenestyksessä esiin ADHD ja sen merkitys epäonnistumista selittävänä tekijänä.
Asiaan on kuitenkin suhtauduttava varauksella, sillä niin nuorille aikuisille kuin lasten vanhemmille näyttää tulevan mieleen "valita" paremman itsetunnon tuovan vaihtoehdon: heikkoudet kongitiivisissa kyvyissä menevätkin jonkun diagnosoidun "vamman" eli alisuoriutumisen piikkiin ("en mä oikeesti edes yrittäny" -argumentti, joka on kaikille tuttu ainakin tarhan leikkikentältä. Toinen ajattelutapaa kuvaava yhtä naiivi lausahdus "en mä sitä tehny, vaan mun käsi")."
xxx
Tämän ketjun aloitus oli sitä luokka, että se pohdituttaa paljon ?!
Mistä hemmetistä yhä (emme elä enään missään pannukakkuplaneetalla) sikää tuollaista keskeneräistä ajattelua ???
Ja kuinka joku kehtaa edes lähteä kirjoittamaan julkisesti jotakin noin "torsoa".
Ja mikä pahinta - juuri tuonkaltainen ajattelu on sitä yleisintä sorttia ja sen pohjalta muokkaantuu se kaikkein yleisin mielipiteistö, joka sit säätää tätä jokapäiväistä elämää meidän kulttuurissamme ?
Välillä mietityttää kuinka paljon tuollaiseen ajatteluun vaikuttaa auktoriteettiuskovaisuus. sellainen, ettei ikäänkuin ole edes lupaa ajatella omilla aivoillaan. Ne jätetään narikkaan vain siksi, että vanhanaikaisesti on "kielletty haukkaamasta hyvän ja pahantiedon puusta". Ikäänkuin siinä olisikin jotakin pahaa, jos muutkin kuin vajavaisesti johtopäättelemään kykenevät voisivat olla hyvinvoivia ja menestyneitä.
Itse koen eläväni tieto ja ymmärryskielteisessä kulttuurissa, vaikka suomea julkisesti maonstetaan innovatiivisuudessaan johtavaksi ja se juurikin olisi suomalaisten vahvuus.
Tavallisessa arjessa ja katukuvassa, kuin myöskään näillä keskusteluaisteilla se ei aina näy kun suurinta meteliä pitävät ne, joiden tietoisuutta ei asiatieto läpäise.
On vain tuo "yleinen mielipiteistö".. siitäkin huolimatta, että suomea kehutaan koululaitoksenkin osalta maailman huipuksi.
Aina vaan.. yhä vaan kateus tuntuu olevan se arkea ja taitaa olla pyhääkin kantava voima.
Ettei vaan kukaan muu saisi jotakin sellaista, mikä ei hahmotu olevan itsen ulottuvilla. Jos joku saa jotakin henkilökohtaista jelppiä omiin yksilöllisiin ongelmiinsa niin sitä lähdetään torppaamaan vedoten ties mihinkä luonnonlakeihin ja luolakauteen - josta muka olisi selviydytty nykyaikaan jollakin keskeneräisellä kyvyllä ajatella asiat vain puoliväliin.
Mitä huonoa voi olla siinä, että ilmiöt täsmentyvät. Että tietoa tulee yhä lisää ja sen avulla monet saavat elämäänsä lisämahdollisuuksia ?
Olen kohdannut viimeaikoina paljon sellaisia ihmisiä, jotka yrittävät vähätellä oireistoani. Se ikäänkuin koitetaan lakaista maton alle ikäänkuin olisin ihan samanlainen kuin kuka tahansa muukin.. kuuluisin johonkin massaan, jolla on samat normit.
Erityislahjakkuuksilleni ei laiteta mitään painoarvoa ja olen tällähetkellä työssä, josta selviytyisi paremmin joku "imbesilli", joka osaa vain totella ja olla sokean kiltti.
Kiitos suomalsien huonon terveydenhuollon ja työvoimapolitiikan.
Henk. koht. en valita osaani, sillä minulla on potentiaa paljon muuhunkin. Ehkä jonakin päivänä saan "itseäni niskasta kiinni" ja saan asiani järjestymään paremmalle mallille ?
Osaan asennoitua elämään aika monipuolisesti ja ottaa ilon irti siitä mistä sen vain voi ottaa - siitäkin huolimatta, että diagnoosini ilmiselvästi herättää kateutta ja pahansuopuutta joissakin ihmisissä. Yhdessä diagnoosini ja erityislahjakkuuteni eivät kait mene joillakuilla jakeluun niin, että he vosivat "nähdä puita metsältä" tai "metsää puilta".
Ihminen on pohjimmiltaan aina myös ahne. Jokainen. Harva huomaa sitä minkä on syntymässään saanut ikäänkuin ilmaisena lainana jostakin energiamassojen liikkeistä aiheutuneista tapahtumista jatkumona. Kovin moni näyttää ajattelevan, että oma itse on se valta ja voima joka tätä elämää kannattelee. Kun se kyky jollakulla tökkii, sen katsotaan mieluimmin olevan toisen omaa syytä - ei missään nimessä pitäisi auttaa ketään mitenkään - ja kait siellä taustalla on sit joku keskeneräiseen ajatteluun perustuva virheellinen laskutoimitus, jonka mukaan itse kokee joutuvansa maksumieheksi, tai sit itseltä jää joku oma etu saavuttamatta ?
Ehkä kyse on yksinkertaisuudessaan vain sitä, että joillakuilla on sellaiset aivot, että ajattelu ei yksinkertiasesti vain veny mihinkään simppeleitä yleistyksiä monimutkaisempaan suoritukseen ja elämä on sellaista valmiiden totuuksien varassa porskuttelua siihen asti kun itseä kohtaakin joku vastoinkäyminen ja siihen lähdetään etsimään taas jotakin valmista vastausta..
Harmi, että syytä usein haetaan ensisisjaisesti muista ihmisitä ja heidän ongelmoinneistaan lähtöisesti.
Asennoidutaan negatiivisesti muita kohtaan. Muut pahoja, minä hyvä.
Minä en perusta paljonkaan ihmisitä, jotka uskaltaa vasta sitten kun joku muu on tehnyt ensin. Koen kyllä myötätuntoa ja sympatiaa, mutta en huoli johtajakseni. Minä johdan itse itseäni ja annan muiden tehdä niinkuin lystäävät. Seurata vaikka perässä kunhan pitävät sopivan hajuraon eivätkä tule iholle. :)
Juu.. ja haen tasan apua sieltä mistä sitä kulloinkin on saatavilla vaikka sitten "nauraisivat naurismaan aidatkin ympärillä". Olen kait jo niin tottunut olemaan muiden sylkykuppina, etten moiseen niin enään kiinnitä huomiotani. Osaan sivuuttaa ikävystyttävät ihmiset.. mutta en heidän aiheuttamaansa uhkaa. Siksi puhun täälläkin julki.
Mutta.. kohta saapuu mun ystäväin ja lähdemme Keskikesän juhlintaan.. ihan omalla assimasella tavallamme. emme huku tänäkään juhannuksena sepalukset auki tms. Tarkoitus on nauttia täysin rinnoin siitä mistä voi.
Samaa toivotan muillekin ja suljen tämän masiinan joksikin aikaa.. Kivaa riittää kun sen vain hoksaa. Joskus se on niin huomaamattomasti kätkeytyneenä ja näyttää niin vaatimattomalta, että sen tavoittaminen voi hukkua hamuillessa jotakin muuta, joka ei ehkä ole lainkaan tavoittelemisen arvoista. :)
>Olen kohdannut viimeaikoina paljon sellaisia ihmisiä, jotka yrittävät vähätellä oireistoani.>
Minä tiedän ja tunnen muutaman ihmisen jotka esittäytyvät as-ihmisinä, ovat kiinni as-aiheessa, analysoiden asiaa ja itseään jatkuvasti. Mutta tiedän 100 % varmasti etteivät nämä muutamat ole as-ihmisiä, kyse on jostain muusta. Takuulla aitoja as-oireisia tuntevana - heitä on myös omassa suvussa - tiedän etteivät oikeat assit koskaan pystyisi sellaiseen sosiaalisuuteen ja yhteiseloon ja joukossa pärjäämiseen, itseilmaisuun ja -analysointiin ja pyrkyryyteen kuin nämä muutamat. Tiedä sitten miksi haluavat esittää assiuden mm. työelämässä epäonnistumisiensa syyksi, selittää muka-assioutensa vaikutuksia kaikilla elämänsä alueilla työmaailman ulkopuolellakin. Esimerkiksi Jannen as-keskusteluissa esiintyy pari muka-assia, joiden koko elämä pyörii assiuden ympärillä. Ei tämä ole vähättelyä, vaan faktaa.
>Olen kohdannut viimeaikoina paljon sellaisia ihmisiä, jotka yrittävät vähätellä oireistoani.>
Tuohan oli minun tekstistäni poimittua.
Joten:
Vastaan myös siitä. Vaikka minulla ei olekkaan mitään todistustaakkaa diagnoosistani, ei sen koommin kuin muustakaan olemisestani. Olen syntynyt vastoin omaa tahtoani niinkuin muutkin ja siten ihmisarvoni ja oikeuteni määrittyvät samalta pohjalta kuin muiden.
Oireistoni vähättelyä en ole kokenut oman perheenjäsenteni muiden as-oireisten taholta. Vain yksi, jolla ei as-oireistoa esiinny, joskin hiukan piirteinen hänkin on ollen samaa sisarussarjaa, hän on sanonut, ettei hän halua kuullakkaan moisesta oireistosta. Perusteluna hän on sanonut, ettei hän halua itselleen mitään hullun leimaa. Tällä hetekellä hän on itse jollakin mielenterveyslomalla ja minä kuljen terveen kirjoissa.
Oletan, että oma pärjäämiseni johtuupi siitä, että osaan älykkyyteni ansioista etsiä asioihin ratkaisuja ja parannuksia sieltä missä oikeaa apua on saatavilla, enkä käperry minkään olemattoman normaaliuden taakse.
Normaali - se on käsite ja määrite jostakin standardista. Kokelma erilaisia inhimillisiä ominaisuuksia. Keskiarvo sellaisesta, mitä on totutusti pidetty ihmisten pärjäämisen edellytyksenä.
Käytännössä kukaan ihminen ei voi täyttää mitään normistandardia käsitteistöä, sillä jokaisella on joitakin ominaisuuksia, jotka poikkeavat standardiominaisuuksista.
Joillakuilla enemmän, joillakuilla vähemmän.
Puheliaisuus, se, että jotkut ovat hyvin puheliaita.. On oletettu, että n. 1/3 as-oireista on hyvin puheliaita. Se ei ole yhtä kuin sosiaalisuus. Puheliaisuus on vain sitä, että ihminen on hyvin puhelias. Jos samalla henkilöllä on kongnitiivista lahjakkuutta puheen sisältö voi olla hyvinkin loogista ja kohdistua reaaleihin asioihin.
Jos looginen lahjakkuus puuttuu suhteessa reaaliin ja jos loogisuus noudatteleee jotakin henkilön oman minän sisäistä maailmaa - silloin se voidaan tulkita järjettömäksi pulinaksi, vaikka se ei kenties sitä henkilön itsensä mielestä ole.
Osa asseista on kongnitiivisesti lahjakkaita, osa ei. Joillakuilla voi olla pahojakin jälkeenjääneisyyden piirteitä..
Assius ei tee ihmisestä tyhmää tai viisasta.. ne johtuvat jostakin muusta.
Yleisin ongelma kuitenkin on se, että nt. ihmisten ajatuksen juoksu mitä ilmeisiimmin noudattelee jotakin muuta mallia kuin as-oireisen, joten ns. "samalla aaltopituudella" pysytteleminen voi olla joskus hankalaa. Toisen ajatuksenkulun seuraaminen voi olla vaikeaa.. Ja ... ainahan yksilöllisen ajatuksenkulun seuraamisessa on omat ongelmansa kun jokainen aistii ja kokee asiat omasta subjektiivisuudestaan lähtien toisin kuin toinen.
Ihmissuhteilu kait on se kaikkein hanalain laji elämässä ? Siis ihan kaikille. Etenkin sitten niille, jotka kärsivät jostakin aistiongelmista - joksi as-oireisto ja autistisuuskin luokitellaan.
Itse kuulun siihen aistiyliherkkään joukkoon.
Oireistoani ei niinikään kukaan ole arvostellut tai kyseenalaistanut kukaan vertaisporukoissa tai muissa as-aktiviteeteissa. Arvosteluun ei ole äitynyt kukaan, joka on asiantuntija oireiston suhteen.
Kaikki kritiikki, joka on kohdistunut as-oireiluuni, on tullut sellaiselta taholta, joka ei aiheessta joko tiedä riittävästi, ei tiedä siitä mitään, tai joilla ei ole siihen kiinnostustakaan ja joillakuilla on jopa jostakin käsittämättömästä syystä omituinen tarve torjua koko as-oireiston olemassaolo.
Olen jopa ajautunut kohtaamisiin, joissa ensin kanssakäyvä osapuoli on kiistänyt as-oireiston olemassaolon ja sitten esittänyt tuskastuneita kommentteja: "Mikä hitto sua oikein vaivaa ?!" Tai sit:" Ole nyt ihmisiksi".
Hekoheko noille. Kun asioista voi ottaa selvää, kun ei ole mitään järkevää perustetta torjua olemassaolevaa, varsin monipuolista tietoa oireistosta ja sen laajuudesta ja monenlaisista ilmenemismuodoista - riippuen kulloinkin yksittäisistä tapauksista, jolloin IHMINEN oireilee tietyllä tavalla..
Oireisto ei ole = yksilö.
Eikä yksilö = oireisto.
Oireisto on vain jotakin, joka vaikuttaa oireilevan yksilön käyttäytymiseen.
Hyvissä olosuhteissa voi oireilu jopa jäädä taka-alalle, tai sit siksi, että oireileva on hyvin kuntoutunut ja sopeutunut toimimaan nt. ihmisten ehdoilla ja on kongnitiivisesti lahjakas.
Oireiluaan pystyy aikuisena pitämään aika hyvin kurissakin.
Ainahan voi vältellä tilanteita, joissa ajautuu liiallisiin aistiärsykkeisiin.
Lapset ja nuoret, kuin ne, jotka joutuvat aikuisiällä alistumaan muiden ihmisten holhoukseen ja joiden mielipiteitä ei oteta huomioon tai heidän oireistoaan ei tunnisteta tai sen tarpeita ei huomioida - heillä kait lienee vaikeuksia enemmän ja oireilu voi äityä hyvin rajuksikin.
Itselläni lapsuus oli todella vaikeaa aikaa.
Nuoruus melko vaikeaa.
Ajanmyötä ongelmien hallinta on helpottanut.
Toki ongelmia ja vaikeuksia on silti ollut mutta niistä selviytyminen on helpottunut.
Etenkin diagnoosin saaminen on auttanut paljon.
Katkaisit sitten itsellesi suotuisasta kohdasta, P.J ;-) No, enpä viitsi enempiä jaaritella - muiden näkemykset ovat sinulle vääriä ja "väärät" tulkinnat joutuvat poijes. Ei kun sheriffille ilmoittelemahan XD
PS. Olen edelleen yhtä oikeassa kuin sinä olet omasta mielestäsi. Eikö potuta? Toivottavasti ei. Minä en ainakaan anna rauhaani häiritä, että muut ajattelevat ihmisistä ja asioista toisella tavalla kuin minä. Terkkuja sinne Tampereelle :)
Ja mitkä mahtavatkaan olla motiivisi. Tiedät näemmä nimeni ja asuinpaikkani.. Ei se toki ole mikään salaisuus, että olen Pönni nimimerkillä, IRL tutulla lempinimelläni aspalsta.net:ssä kirjoittava ja hyvin tuttu ja tunnettu, jonka oikea nimi, Pirjo Jokinen on myös netistä luettavissa.
Kuka sinä lienet ? Joku puskasta huutelija, jonka pääasiallinen intohimo tuntuu olevan omituinen "valeassien käräyttely" mitä omituisimmin ja hämäräperäisimmin motiivein, jotka eivät ainakaan minulle aukea.
Toki tuollaisesta nousee mieleen epämiellyttäviä aavisteluja kun ei ole mitään selkeää tartuntapintaa, että mistä on kyse.
Mutta en minä yleensä kauaa ventovieraiden sanomisia mieti muuta kuin yleisesti. Vieras on vieras, ei sille mitään voi ja aikuisena olen jo jotenkin oppinut elämään elämän epävarmuuksienkin kanssa. Niitä nyt vain on, sille ei mahda mitään.
Toivottavasti tämä on sinulle vain nettiharrastus jahdata yksityishenkilöitä, ettet jonakin päivänä vaani kotioveni nurkalla iltapimeällä ?
Minä en muutoin tätä ketjua katkonut.. en ainakaan tahallani. Poistin sen riimittelyn jonka olin kirjottanut hiukan hönössä, ehkä sepustelut katosivat sen sisliän tien.
En ole huhuillut mitään seriffiä. Ei ole tapani. Ehkä pitäisi ?
Toivottavasti nämä epäilyt, syyttelyt ja kenties tuomionkin jakamiset loppuvat taholtasi - niille ei oikein näy olevan mitään järjellistä selitystä. Ehkä olet jossakin kokenut minun sinua loukanneen. Silti.. ei aikuisen täysipäisen ihmisen pitäisi kantaa kaunaa.. ei ainakaan näin, että kulkee nettipalstoilla jahtaamassa ja louskuttamassa leukojaan, etenkin kun on joku ihan ventovieras ihminen. Koitahan jo rauhoittua ja keksi jotakin mukavampaa puuhaa.
http://www.saunalahti.fi/asperger/yhteys.html
Tuossa olisi TSAU:n hallituksen potretti parin vuoden takaa. Kokoonpano on hiukan muuttunut kun Ressu on kuollut ja Tiina jätti ansiokkaasti hoitamasa puheenjohtajan hommat.
Minä olen tuo punanuttuinen mimmi tuolla selkänojalla istumassa.
Hei vaan kaikki tutut ja terkkuja Tampereelta :)
Minun 'päällimmäiset harrastukseni' töiden ohella ovat kyllä ihan kunniallisia. En harrasta ihmisten 'vainoamista'. Täällä ei 'louskuta leukojaan' ja pyri pätemään kukaan muu kuin nimimerkki tavatonko'. Että näin. Ja nyt keskustelemaan miellyttävien tuttavuuksien kanssa, jotka harrastavat myös huomaavaisuutta ;)
Olen aika ymmälläni.. mutta ei kait tässä mitään..
Asioillahan on tapana järjestyä.
"Minun 'päällimmäiset harrastukseni' töiden ohella ovat kyllä ihan kunniallisia. En harrasta ihmisten 'vainoamista'. Täällä ei 'louskuta leukojaan' ja pyri pätemään kukaan muu kuin nimimerkki tavatonko'. Että näin. Ja nyt keskustelemaan miellyttävien tuttavuuksien kanssa, jotka harrastavat myös huomaavaisuutta ;)"
Tuosta kait saisi oikein mehevän riitelyn, sellaisen EIPÄS - JUUPAS !!!
Joku väittää, että minä koitan päteä täällä.
Päteä millä ja miten.. ja MIKSI ?
Pyrkyröidäkseni.. Mihin ?
Ei tämä tavaton puheliaisuus ole = sosiaalista taiturointia. Eikä tämä ole mitenkään suunnitelmallisen tahallista. Tällainen kälisijä ja pulisija olen ollut koko ikäni, mutta ehkä se on vain hyvä, etten ole sellainen "sosiaalisesti" pätevä sananaiekka, joka selviytyy kaikenlaisten ihmisten kanssa, ollen aina miellyttävä ja diblomaattinen. En ainakaan onnistu haalimaan itselleni mitään ymmärtäväistä perässähiihtäjäporukkaa, jota voisin sitten taidokkasti manipuloiden höynäyttää omia etujani ajamaan ja hyväksi käyttämään.
Olen kait jollakintavalla epämiellyttävä ihminen, ainakin näiden netti kirjoitteluiden perusteella saan itsestäni vissitenkin luotua sellaisen vaikutelman, että olen ihan hurja tyyppi.
Netti on netti ja täälläkin ihmiset esiintyvät etupäässä anonyymeinä. Aniharvoin sitä kohtaa ketään, joka uskaltaisi kirjoittaa omalla nimellään. Sit on hyvä vihjailla kaikenlaista kun ei kukaan tiedä kuka puhuu.
Minä olen tällainen luonnossakin. Toki IRL on ihan erilaista kun ihmiset ovat kokonaisuudessaan läsnä ihmisinä ja on muutakin kuin nämä sanat.
Mutta yksinhän sitä etupäässä tulee IRL:kin oltua.. mitäpä sitä seuralla aina väliä, etenkin kun nykyisin olen työpaikassa, jossa joutuu olemaan aika paljonkin ihmisten kanssa tekemisissä.
Onneksi se on hoiva-alan paikka ja siellä ihmiset tuntuvat olevan hyvin valveutuneita as-oireistosta. Ihan kivasti siellä synkkaa muiden kanssa, en taida olla edes ollenkaan ainoa as-tapaus. Ainakin piirteisiä ihmisiä siellä on, jos ei ihan dg:n asti yltäviä.
Työt saan hoidella etupäässä itsekseni, olen vihdoinkin sellaisessa hommassa, joka ei juurikaan stressaa. Se on kivaa ! :)
Kuulehan nyt kultaseni, ADHD ei ole tekosyy heikkolahjaisuudelle vaan pikemminkin keskittymiskyvyn puutetta voitaisiin pitää heikkolahjaisuutena. Toisaalta myös esim. sokeutta tai kuuroutta voitaisiin pitää näön ja kuulonalueen heikkolahjaisuutena. Mietipä sitä! Kannattaisi muuten hieman perehtyä asioihin ennen kuin kirjoittaa siitä jotain. Tiedoissasi on selkeitä aukkoja. Esimerkiksi väite ettei ADHDta voi diagnosoida on täyttä kukkua. Itselläsi tuntuu olevan kohtalaisia puutteita ajattelukyvyssä kun nähtävästi kuvittelet että sinun mielipiteesi ovat faktoja. Et edes tiedä mistä kirjoitat mutta kirjoitat vaan. Minkä takia?
Autistista aivoista sanotaan, että ne eivät ole niin empatointiin taipuvaiset kuin nt. ihmisten. Ovat taipuvaisempia systemoimaan asioita ja se tunteilupuoli jää vähemmälle.
Kirjassa: Se oleellinen ero oli hyvin kuvannettu "käppyrällä" sitä kuinka nt. ihmisten kyvykkyys sekä empatoiden, että systemoiden sijoittui siihen keskivälille niin, että miesten kohdalla mittauskaari taipui systemointiin ja naisten kohdalla se taipui empatointiin.
Tuosta kait on peräisin "putkiaivo" ja "tippaleipäaivo".
Kuuluisa "naisten loogisuus" sisältää sitä jotakin hämärää ja epäselvää tunnemössöä, josta ei oikein saa selkoa. Siis silloin kun kyseessä on tietynlainen karikatyyri oikein "tosibimbosta".
Reaalisti siis naisten ja miesten aivotoiminta ei juurikaan poikkea tosistaan, mutta niinkuin autististenkin kohdalla on taipumukset kallellaan systemoivaan ajatteluun.. ei niinkään tunteilla, otetaan asiat asioina ja etsitään syitä ja seuruksia.. niin ihan hyvin voidaan loogisesti olettaa, että voi olla olemassa myös sellaista ajattelua, että se ei perustukkaan kovin jäsentyneeseen ajatteluun ja sitä ei sit voi edes kovin hyvin muuttaa esim. kielelliseen muotoon kirjoitetuksi tekstiksi, ei ehkä miksikään kaavioiksi, ei numeroidusti, ei oikein mitenkään ja niin me saamme välillä lukea näiltä nettiaisteiltakin armoitetun demokratian aikoina kaikenlaista tekstiä, josta tuntuu itse looginen ajattelu puuttuvan ihan tyyten.
Aika harvinaistahan se onneksi on, mutta kenties se kiinnostaa tutkijoita yhtä paljon joskus kuin autismikin, sillä aika isosta ongelmastahan tuossakin lienee kysymys. Melkoista tuhoa jättää jälkeensä, näin sivistyneestä vinkkelistä katsottuna joku ääriempaattisesti toimiva poppoo, jolta puuttuu looginen systemaattisuus tykkänään.
Tämä on toki ihan pelkkää mutuilua ja tarkasteluperspektiivi on täysin yleinen. Tarkoitus ei ole loukata ketään. Anteeksi jo etukäteen jos osui jonkun hyvin empaattisesti elämää kokevan "sydämmeen". Koitan vain pohdiskella asioita.
Minun aikanani (olen viisikymppinen) heikkolahjaiset eivät päässeet edes keskikouluun saati sitten lukioon.
ADHD:n älyllinen kapasiteetti voi aivan hyvin riittää vaikkapa yliopistotasolle - jos hän vain malttaa istua paikoilleen lukemaan ja kuuntelemaan samaksi ajaksi kuin ns. "normaalit" ihmiset. Siihen "istuttamiseen" hän voi tarvita käytännön neuvoja. Heikkolahjaisen kapasiteetti ei riitä tietyn tason yli, vaikka häntä miten neuvottaisiin. En nimittäin ole tavannut yhtään heikkolahjaiseksi luokiteltua, jolla olisi ollut edes mahdollisuuksia lukioon.
Heikkolahjaisuus ja ADHD voivat tietysti osua samaankin lapseen.