Vapun aikaan kaikki alkoi näyttää hyvältä. Miesystävän kanssa meni paremmin, sain tiedon uudesta työpaikasta. Kaikki oli liiankin hyvin.
**POKS**
Rauhallinen päivä... Yhtäkkiä miesystävä joutuu tapaturman takia sairaalaan. On noin viikon teholla ja sen jälkeen kolmisen viikkoa sairaalassa. Kävin sinä aikana sairaalassa lähes joka päivä. Töitäkin siirsin sen takia (ja lopulta en soveltunut työhön ollenkaan:( )
Noh, kun mies pääsi pois sairaalasta, alkoi kaikki asiat kaatua niskaan. Reilun viikon nukuin vain, yli puolen päivän vaikka normaalisti heräilen itsekseen aikaisin aamulla. Nytkin tekis mieli aamulla vaan jäädä sänkyyn makaamaan. Mies ei pahemmin sairaalasta pääsyn jälkeen ole kenellekään puhellut...
Eilen sain lypsettyä tiedon ulos, että moikataan kun tavataan.. Tuntuu niinkuin ois uus shokkitila päällä. En usko todeksi ja uskon vain, että mies kun piristyy niin ottaa yhteyttä ja eihän tässä mitään...
Samoihin aikoihin kun tyyppi oli sairaalassa, piti mun rakas lemmikkini lopettaa. Se jolle oon kaikki huolet aina kertonut, niin tyhmältä kuin se kuullostaakin. En tajua vieläkään, ettei mun rakasta hauvaa ole...
Noh, tupakoinnin lupasin lopettaa kun miäs pääsee lasareetista. Eihän siitä mitään tullut, lisännyt vaan tupakointia ja tässä saa nyt henkihieverissä köhiä (astma...) Onnistuin melkein lopettamaan toukokuun alusta, mutta sitten se repes taas...
Olin viikonloput selvinpäin sen ajan kun mies oli sairaalassa. 3-4vloppua. Sen jälkeen joka viikonloppu ihan sekaisin... Vaikkei hauskaa ole ollutkaan.
Tuntuu ettei enää kavereitakaan mun seura kiinnosta, aina löytyy joku syy... En jaksa enää edes yrittää...
Mitä mä teen?
**POKS**
Rauhallinen päivä... Yhtäkkiä miesystävä joutuu tapaturman takia sairaalaan. On noin viikon teholla ja sen jälkeen kolmisen viikkoa sairaalassa. Kävin sinä aikana sairaalassa lähes joka päivä. Töitäkin siirsin sen takia (ja lopulta en soveltunut työhön ollenkaan:( )
Noh, kun mies pääsi pois sairaalasta, alkoi kaikki asiat kaatua niskaan. Reilun viikon nukuin vain, yli puolen päivän vaikka normaalisti heräilen itsekseen aikaisin aamulla. Nytkin tekis mieli aamulla vaan jäädä sänkyyn makaamaan. Mies ei pahemmin sairaalasta pääsyn jälkeen ole kenellekään puhellut...
Eilen sain lypsettyä tiedon ulos, että moikataan kun tavataan.. Tuntuu niinkuin ois uus shokkitila päällä. En usko todeksi ja uskon vain, että mies kun piristyy niin ottaa yhteyttä ja eihän tässä mitään...
Samoihin aikoihin kun tyyppi oli sairaalassa, piti mun rakas lemmikkini lopettaa. Se jolle oon kaikki huolet aina kertonut, niin tyhmältä kuin se kuullostaakin. En tajua vieläkään, ettei mun rakasta hauvaa ole...
Noh, tupakoinnin lupasin lopettaa kun miäs pääsee lasareetista. Eihän siitä mitään tullut, lisännyt vaan tupakointia ja tässä saa nyt henkihieverissä köhiä (astma...) Onnistuin melkein lopettamaan toukokuun alusta, mutta sitten se repes taas...
Olin viikonloput selvinpäin sen ajan kun mies oli sairaalassa. 3-4vloppua. Sen jälkeen joka viikonloppu ihan sekaisin... Vaikkei hauskaa ole ollutkaan.
Tuntuu ettei enää kavereitakaan mun seura kiinnosta, aina löytyy joku syy... En jaksa enää edes yrittää...
Mitä mä teen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ois kai sitä paljon muutakin. Varmaan kirjan kirjoittais. Ei vaan osaa mistään aloittaa. Tuntuu, että on ihan hukassa.
Yritä jaksaa. Mä olen kokenut myös kovia ja kärsinyt masennuksesta, mutta ei anneta periksi.
saaneet minkäänlaista kriisiapua? Jos tapaturma on ollut noin vakava, sellaista olisi pitänyt ehdottomasti olla -teille molemmille! En siis tarkoita sairaanhoitajien kanssa jutustelua, vaan kriisiryhmän tapaamista. En tiedä vammoista, mutta niin sinä kuin miesystäväsi voitte kärsiä posttraumaattisesta stressistä. Ellei miesystäväsi suostu, hae ainakin sinä keskusteluapua! Toivoo sh, joka on kokenut itse masennuksen.
Silloin kun mies oli sairaalassa, niin sosiaalityöntekijä kävi meitä molempia pari kertaa jututtamassa. Sen kummemin ei yhtään mitään...