Hoitokokoukset täytyivät olla kauheita, kun niistä jatkuvasti kirjoitetaan niin paljon. Ymmärrän, että tuskin kirjoitettaisiin ja puhuttaisiin, jos ei olisi nettiä ja tällaista keskustelupalstaa. Nämä keskustelut ovat nähtävissä ja luettavissa ympäri maailmaa. Jos elettäisiin aikaa vaikkapa kymmenen vuotta takaperin, niin keskustelu hoitokokouksista käytäisiin pääsääntöisesti vain pääkaupunkiseudulla asuvien katkeroituneiden ex-vl:ien keskuudessa.
hoitokokouksista keskusteleminen
yllätyshoitaja
251826
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
No niin, sieltä se taas tuli: ex-vl, no sehän on sama kuin katkera!
Itse entisenä vanhoillislestadiolaisena en ota tuota mitenkään vihaisena vastaan, että väität minun olevan katkera. Ethän sinä voi tietää mitä tunteita minä tunnen, lähinnä se kertoo vain omasta tilanteestasi. Se kertoo pelosta, ahdistettuna olemisesta, puolustusreaktiosta. turhaan sinä mitään pelkäät, ei kukaan ole varastamassa sinulta vapautta uskoa siihen mihin haluat. En ymmärrä miksi haluat tehdä niin selvää jakoa ihmisten kesken. On olemassa me ja te ja te olette katkeria. Olemmeko me loppujen lopuksi ollenkaan eri veneissä? Eikö me kaikki olla ennekaikkea ihmisiä, tuntevia ja inhimillisiä olentoja?
Eihän se tarkoita, että koko vl-liike olisi huono jos vain on tyytymätön tai erimieltä jostakin sen toimintatavoista ja tuo mielipiteensä julkisesti esille. Kyllä nämä väärinkäytökset ovat monesti olleet sitä laatua, että syytäkin on tuoda esille.
Eihän se hoitokouksistakaan keskustelu merkki katkeruudesta ole. Ei ole ollenkaan katkeraa käsitellä kokemaansa pahaa, vaan tämä on nimenomaan se mekanismi, jolla katkeruus vältetään.
Olen sitten aivan saletti, että jos SRK saisi päättää, niin tällainen palsta suljettaisiin välittömästi.
Olen samaa mieltä. Ehdottomasti.
SRK:ta ei taida kiinnostaa pätkääkään tällaiset palstat: jatkakaa siis vaan kiehumista omassa liemessänne, mutta varokaa ettei keitoksenne pala pohjaan...
Miksi te kauhistelette hoitokokouksia? JOS ette halunneet hoitoa synnistä, miksi ette sanoutuneet heti irti, kiitos ei. Kyllä teidän olisi pitänyt tietää, että Jumalan seurakunnassa ojennetaan sitä, joka alkaa uskomaan omalla tavallaan ja mielipiteillään, jotka ovat ristiriidassa opin ja Hengen kanssa. Miksi pitäisi väkisellä uskoa, jos ei ole haluakaan pysyä samassa hengessä.Suotta uskottelette, että olette olleet vain tyytymättömiä toimintatapoihin yms, se on jälkikaunistelua. Kyllä kysymys oli aivan synninluvallisuudesta ja sen puolustelusta ja luvalliseksi tekemisestä, siksi Jumalan seurakunta halpeni silmissänne. Näkeehän sen nytkin tällä palsta, miten ne syntikäsitykset on. Jos on sydän oikealla paikalla, kukaan ei edes puutu toisen asioihin, mutta kun henki alkaa oireilemaan, niin se näkyy puheissa ja teoissa... Pyhää Henkeä ei voi kauan pettää.
Just joo. Kysymys lienee osoitettu minulle, olen kuitenkin syntynyt vuonna 1981 ja olen saanuttanut täysi-ikäisyyden 90-luvun lopussa.
Muistan vain lapsuudesta sellaisen ankaran uskonnollisuuden, jonka voi sanoa haavoittaneen minua syvältä. Mutta olet siinä mielessä oikeassa että lapsenkin olisi kokoajan pitänyt tehdä parannusta jostakin. Helvetillä peloiteltiin kyllä, lapsen näkökulmasta se oli silkkaa kauhua. Pitäisi aina muistaa että läsnä ei välttämättä ole olleet aikuiset. monet ovat olleet lapsina mukana.
Ai että miksi en sanoutunut heti irti? En voinut koska olin lapsi, enkä tiennyt mitä tapahtuu.
ollut mitään tekemistä Raamatun syntien kanssa. Riitti kun sunnuntaina jonkun oli nähty korjanneen rikkoontunutta autoa tai kokevan katiskaa, jos kuului väärään puolueeseen, oli nähty keskustelemassa ei-vl:n kanssa, uskottomalla aikamiespojalla tiedettiin olevan televisio huoneessaan jne, jne.
Moni kyllä lähtikin siinä vaiheessa ja tuskin on vieläkään takaisin palannut.
kun ihmisiä kehotettiin synneistä parannukseen... Eihän nykyäänkään ketään ihmistä saa nuhdella mistään synnistä, eihän?
Onko se kauheaa, jos synnistä nuhdellaan, sehän on rakkauttaJumalalta, että meitä synnistä hoidetaan, että pysyisimme taivaskelpoisina. Miksi se on niin kauheaa?
Jos noin olisikin ollut...
Mutta kun SRK:n johto ja hoitokoousten vetäjät olivat harhautuneet kummallisiin henkioppeihin ja ahdistivat tavallisia uskovaisia pakkoparannukseen ja julkirippiin asioista jotka eivät olleet syntiä eivätkä olleet tunnolla lainkaan. Siinä sivuutettiin omantunnon ääni.
Tämän ketjun kirjoittajilla ei näy olevan tietoa siitä mitä tapahtui. Mutta palstalata löytyy autenttisia kuvauksia siitä millainen on lähihistoriassa käynnissä ollut hoitokokousaalto.
Näin kirjoitti nimimerkki Doulos:
"Olen nimittäin itse miettinyt joskus sitä, kuinka "varmuuden vuoksi anteeksipyytäminen" on nimenomaan pahasta. Varsinkin tuollaisessa tilanteessa, jossa asiasta mitään ymmärtämättömiä lapsia pakotetaan pyytämään anteeksi, niin kyse ei ole muusta kuin hengelliseksi naamioidusta henkisestä väkivallasta.
Olen ymmärtänyt, että moni 70-luvulla liikkeen jättäneistä ei löytänyt omaltatunnoltaan niitä syytöksiä, joita heitä vastaan esitettiin. He eivät voineet toimia omantuntonsa vastaisesti ja pitää evankeliumia niin halpana, että olisivat lähteneet näyttelemään ja tunnustamaan syntejä, joita he eivät olleet tehneet.
Jatkan nyt oman hyvän ystäväni kertomuksella heidän alueensa hoitokokouksista 70-luvun lopulla, jolloin hän itse oli rippikouluikäinen.
Hoitokokoukseen oli kutsuttu koko siioni, ja sinne oli käytännössä pakko mennä. Kokoukset alkoivat alkuillasta ja kestivät kahteen saakka yöllä. Kokouksen aikana johtokunta istui omalla paikallaan. Ihmisten täytyi koko seurakunnan edessä puhua yksityisasioistaan. Joidenkin oli jopa pakko yksityiskohtaisesti kuvailla omaa avioelämäänsä koko seurakunnan edessä. Ajatelkaa - alaikäisten kuullen. Kun joku oli koko seurakunnan edessä pyytänyt anteeksi, seurakunta painoi päänsä maahan tai katsoi kysyvästi johtokuntaa kohti. Anteeksi ei uskallettu antaa ennen kuin johtokunta oli nostanut kätensä. Sanamuoto oli kuulemma myös tärkeää. Jos anteeksipyytäjä ei osannut valita oikeita sanoja, häneltä pidätettiin anteeksianto.
Ystäväni kertomus vastaa Lohen toteamusta Kotimaa-lehdessä. Ry:n johtokunta oli selkeästi korotettu muun seurakunnan yläpuolelle. Ihmisiä pakotettiin julkiripissä tekemään tiliä asioista, jotka eivät muille kuuluneet (tai jotka eivät olleet edes rippiasioita). Lisäksi, jos joku joutuu yksityiskohtaisesti kuvailemaan omaa avioelämäänsä seurakunnalle, ei kyseessä voi olla kuin jotain niin synkkää ja pimeää, että en voisi nyky vl-liikkeessä kuvitella mitään vastaavaa. Ystäväni totesi juuri eilen, että nuo ajat ovat olleet niin kamalia, että vasta nyt, luettuaan tältä palstalta Kotimaa-lehden jutusta, hänen mieleensä palasi monta tuohon aikaan liittyvää asiaa elävänä mieleen. Tämä ystäväni on myös uskomassa tänäkin päivänä, eikä ollut itse suoraan tulilinjalla koskaan hoitokokousaikana."
Näin kuvasi kokemuksiaan ja hoitokooiusten vaikutuksia täällä nimimerkki Doulos hemikuussa 2006.
Mielestäsikö uskovainen ei ole joutunut väärän hengen johdatukseen, jos synti ei enää näytä synnille, vaan sydämen seinät levenee, kestämään enemmmän kuin Jumalan sana sallii ja Siionissa opetetaan. Neuvomisesta suututaan ja lähdetään. Tästähän on kysymys.
Mutta... kysymys edelliseen kirjoitukseesi.Jos ja kun johtkunnatkin ovat vikaan joutuneet ja ovat parannuksen armon tästä saaneet, ettekö tekin pois läheteneet voineet myös jäädä uskomaan ja odottamaan aikaa, että asiat selviävät.Eihän ole oikein, että jätitte Jumalan valtakunnan , joka ei teistä enää sille edes näytäkään.
Olet arvatenkin niin nuori että et tunne menneisyyden tapahtumia.
Ne erotetuista, jotka ovat yhä elossa ja säilyttäneet mielenterveytensä, ovat ilman muuta jo antaneet anteeksi kiusaajilleen SRK:ssa ja ry:ssä. Ilman tätä anteeksiantoahan ei olisi terveen kirjoissa voinut pysyä, niin karua se kohtelu heitä kohtaan oli.
On tärkeää nuorten uskovaisten ymmärtää, että sitomisessa ja seurakunnasta erottamisessa oli tosi kysymyksessä. Erottaminen ulottui kohtalokkaasti kuoleman tuolle puolen, lähimmäinen julistettiin Saatanan lapseksi.
Nimimerkki Mehem on kuvannut sitomisen menettelyä tässä viestissään erinomaisesti:
" - - Sitominen on hengellis-yhteisöllinen päätös, joka ei peruunnu ellei sitä nimenomaan peruuteta.
70-luvulla sitominen tarkoitti (ja sitähän se kai tarkoittaisi tänäkin päivänä, jos sellaista tapahtuisi!), että joka ikisen vl:n piti sen jälkeen ajatella sidotun olevan epäuskoinen. Näin piti ajatella, vaikka ei olisi itse ollut sitomassa ja vaikka ei olisi henkilökohtaisesti ollut mitään sidottua vastaan. Jos piti sidottua uskovaisena, olikin itse väärässä hengessä. Itse asiassa, sidottua ei sopinut pitää oikein ystävänäkään. Oli tarpeetonta pitää kyläilyvälejä, ja uskonasioista ei ollut tarpeen hänen kanssaan keskustella, koskapa häntä oli jo Jumalan seurakunnasta kerran tai pari nuhdeltu eikä hän ollut nöyrtynyt parannukseen. Näin muistelen opetetun 70-luvulla."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000 000000003&conference=4500000000000490&posting=220000000 13995424
Miksi heidän olisi pitänyt jäädä odottamaan ja kiusattavaksi?
Pelastusta on muuallakin kuin SRK:Ssa.
...että vl-joukko on sama kuin Jumalan valtakunta?
Tästä asiasta on tällä palstalla keskusteltu useinkin ja monet vl-ihmiset ovatkin joutuneet myöntämään, että ei ole oikein väittää vl-joukkoa Jumalan valtakunnaksi.
Me pois potkitut (siis väärin perustein, ilman mitään teko- tms syntejä) jäimme siis ilman entistä uskovaisten joukkoa. Meidän täytyi etsiä itsellemme toinen koti.
Yllätys, yllätys, sinulle, nuori vl:) Uskovaisia on muuallakin ja tuntui ihanalta kuulla sitä samaa opetusta, ilman vl-liikkeen farisealaisia perinnäistapoja tai johtokunnan (joka julistettiin "Jumalan huoneen hallitukseksi") sääntöjä. Pelkkä puhdas, ehdoton evankeliumi:) Ei tarvinnut miettiä sanamuotoja eikä pelätä seurasalin edessä mikrofoniin puhumista. Sinne nimittäin täytyi tunnustaa olevansa jonkinlaisessa "hengessä", esimerkiksi kososlaisessa hengessä. Kukaan meistä ei ollut ikänään edes kuullut tuollaisesta hengestä ja sitten piti tunnustautua sellaisen omaavaksi...?
On ihanaa olla Jumalan lapsi:) Olla vapaa perinnäissäännöistä ja epämääräisistä "hoitokokouksista":)
Ja usko pois, en ole katkera, vaikka sen vakiofraasuin olen lukemattomia kertoja saanut näihin kirjoituksiini.
Hyvää juhannusta ja lue tältä palstalta hakukonetta käyttäen, mitä moni meistä pois potkituista on kirjoittanut. En tunne heistä kuin yhden henkilökohtaisesti, mutta tarinat ovat melko lailla identtiset. Ei mitään huu-haa-juttuja eikä keksittyjä.
Mitä sitten haikailette, kun nyt on hyvä.Olisitte sanoneet heti, kiitos ei hoitoja.Tällaisella hengellä olitte Jumalan valtakunnassa, oliko ihme jos henkien taistelu oli kovaa. Voitteko sanoa vieläkin, että teillä oli sama henki , kuin Siionissa.
ei sinänsä ollut mitään merkitystä, koska oli jo selvinnyt, että kyseessä oli väärä oppi ja suuri eksytys ja eriseura Ry:n sisällä. Itse en yrityksistäni huolimatta mahtanut noille tapahtumille mitään. Mitä enemmän Raamattuun perustumattomia tuomioita ja syytöksiä tuli, sitä varmemmin se asia valkeni. Moni epävarma joutui kuitenkin paniikkiin ja heidän psyykkinen tilansa järkkyi.
Tottakai teillä on samat mielipiteet ja kokemukset, kun teillä on sama eriseuranhenki. Kyllä täytyy olla kova eksytys, kun entinen Jumalan lapsi ei tiedä enää , missä Jumalan valtakunta on.Vielä sanotte, ettei meillä mitään väärää henkeä ollut.
Ei kukaan ole epäillyt juttujanne. saattaahan siellä olla joukossa liioitteluakin, mutta ei ole heikkoutta keskustella asioista. Nehän on todella tapahtuneet.
Se miksi näihin 70-luvun juttuihin tartutaan on, koska ne vaikuttavat niin vihassa kirjoitetuilta.
Itse kirjoitit että on ihanaa kuulla sitä samaa opetusta ilman perinnäissäätöjä yms. Siis haluat kuulla oman korvasyyhyn mukaan, niinhän? Ei mitään nuhtelua eikä opetusta vain pelastusta, niinhän? Helppo on uskoa kun ei ole mitään "sääntöjä". Sitä helppoutta ja pintaraapaisua halutaan, muuten ei haluta uskoa.
Hei eivät voineet jäädä, koska heidät erotettiin seurakuntayhteydestä eli "sidottiin".
Heitä erotettaessa oli vallalla suuntaus, joka poikkeaa nyky-vl:n vallitsevasta suuntauksesta. Käännekohta oli vuoden 1979 lopulla, jolloin vallalla olleen suuntauksen keskeinen johtohahmo joutui itse syytettyjen penkille.
Yhtään erottamista ei ole tietääkseni peruttu sillä perusteella, että erottamisen hetkellä oli vallalla väärä suuntaus.
Ei siis ollut niin, että väärässä olleet hoitajat syyttivät joitakuita, jotka sitten katkeroituneina marssivat ulos sen sijaan, että olisivat kärsivällisesti odottaneet parempaa aikaa. Vaan oli niin, että väärässä olleiden vaikutusvaltaisten henkilöiden johdolla ihmisiä erotettiin seurakuntayhteydestä, mikä erottaminen on voimassa tänäkin päivänä. Sitä erottamista ei voi perua muu kuin vl-seurakunta itse, koska se on sen tehnytkin.
On kaksi kysymystä: 1) Mikä on oikein? 2) Ketä tulee kuunnella?
Mikä on oikein? Monet VL:t varmaan pitävät oikeana sitä suuntausta, joka hoitokokousaikana vallitsi. Mutta monet eivät pitäneet silloin ja/tai eivät pidä enää. En osaa sanoa prosenttilukuja.
Ketä tulee kuunnella? Tässä on vastakkain sydämen kristillisyys ja ulkonainen kristillisyys. Ulkonaista kristillisyyttä on se, jos hoitokokouksessa "nöyrtyy" parannukseen, vaikka ei ole synnintuntoa siitä asiasta, josta parannusta vaaditaan. Ulkonaista kristillisyyttä se on, vaikka ajatuksena olisi, että ei halua tulla sen seurakunnan sitomaksi, jonka uskoo olevan Jumalan seurakunta. Sydämen kristillisyyttä on se, että tuossa tilanteessa kuuntelee enemmän omaatuntoaan, tapahtuipa mitä tahansa. Omaatuntoaan kuunteleva ei väitä olevansa erehtymätön tai että hän olisi 100% varmasti oikealla tiellä, mutta hän ajattelee: "Tässä seison enkä muuta voi; Jumala minua auttakoon."
Joku ajattelee: "Omatuntoni sanoo, ettei seurakunta voi olla väärässä, joten on parasta tehdä parannus vaikken ymmärräkään." Tämä on ulkonaista kristillisyyttä.
Vaikka Jumalan valtakunta olisi nyt jossakin, se voidaan kohta ottaa pois ja antaa "kansalle, joka tekee sen hedelmiä" (Matt 21:43). Kysymys kuuluu, onko meidän keskellämme (VL-seurakunnassa) vielä Jumalan valtakunta? Toivon, että on. Tunnen, että on, vaikkei VL-liikkeen julkinen keskustelu aina siltä näytäkään. Jumalan valtakunta realisoituu ennemminkin siellä, missä 2-3 kokoontuu.
sielunvihollinen sinua määrää.
Nuori märkäkorva kirjoittelee mitä kirjoittelee.
Tiedän toki tarkkaan, missä Jumalan valtakunta ja sen rajat menevät.
Nehän kulkevat uskovaisen sydämestä sydämeen. Ne eivät ole vl-joukon rajat, sekin on selvää.
Raamatussakin Jeesus vastasi, kun kysyttiin, missä Jumalan valtakunta on, jotenkin tähän tapaan: sitä ei voi silmillä nähdä. Älkää uskoko, jos joku sanoo, että se on täällä tai siellä.
Vl-ihmisethän juuri sanovat, että Jumalan valtakunta on "TÄÄLLÄ", siis heillä.
Näin sinunkin määrittelysi on ihan hukassa, sinun Jumalan valtakuntasi ei todellakaan vastaa Jeesuksen määritelmää;(
Mitä Jeesus aikoinaan teki, kun fariseukset syyttivät häntä "sääntäjen "rikkomisesta? Esimerkiksi Jeesus sanoi sen, että ihminen ei ole sapattia varten vaan sapatti on ihmistä varten.
Nuo monet säännöt on ihan selvästi ihmisten orjuuttamista ja näin vl-ihmisen elämä on monessa suhteessa sääntöjen mukaan elämistä, vaikka ei ole selvää käsitystä, miksi näin pitäisi elää.
Tälläkin palstalla monet nuoret kysyvät, miksi saa ottaa permanentin, mutta ei värjätä hiuksia, miksi ei saa käyttää korvakoruja, mutta muita vaikka niin paljon, että näyttää joulukuuselta? Siinä esimerkki säännöistä, jotka ovat tärysin tarpeettomia ja joittenkin vl-ihmisten elämää raskauttavia.
Sinäkin ihan selvästi sotket sääntöjen pois jättämisen syntiin lankeamiseksi tai synnin hyväksymiseksi. Surullista. Jotkut toiset vl-kirjoittelijat ovat ymmärtäneet erottaa nämä kaksi asiaa.
Synti on se, mikä erottaa meidät jumalasta. Yksi sääntö riittää, ja sen sanoi Jeesus kun häneltä kysyttiin suurinta ksäkyä laissa:
Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Siinä ovat kaikki laki ja profeetat. Tämän säännön rikkominen erottaa meidät Jumalasta.
Siinä sinulle, nuori vaimo, on yksi ja ainoa sääntö, minkä toteuttamisessa meidän pitäisi pyrkiä elämään. Ja kun se ei aina onnistu, niin sellaisista synneistä teen parannusta. En siitä, että esimerkiksi omistan tv:n. Tv:n omistaminen ei näes riko tuota käskyä vastaan;)
Kaikki muut säännöt ja määräykset ovat sitten sellaisia, että niitä ei Raamattu tunne. Kyse ei siis ole mitenkään oman korvasyyhyn mukaan elämisestä, kaukana siitä, vaan niitten sääntöjen pois jättämisestä, joille ei ole pohjaa Raamatussa eivätkä ne perustu tuohon Jeesuksen antamaan rakkauden kaksoiskäskyyn.
Miten esimerkiksi sinä ymmärrät tuon Jeesuksen käskyn ja sen, että hoitovuosina kiellettiin olemasta yhteydessä erotettuihin ja sukulaisiin? Eikö se riko tuota rakkauden käskyä vastaan?
Juuri tuon lainaamani kohdan mukaan kävi minullekin. Minulle kirkastui sekunnin murto-osassa hoitomiehen puhuessa se, että tuollainen oppi ei ole Jumalasta. Menetykseni olivat todella suuret, mm aviopuolisoni jäi samassa hoitokokouksessa vl-joukkoon ja arvaa sen, miten se vaikutti elämäämme.
Minulle sanottiin, kun sanoin erään lähisukulaiseni hoitoa vääräksi:" Minä en tiedä, mitä asia koski, mutta sen tiedän aivan varmasti, että se hoito oli oikea. Jumalan seurakunta ei erehdy ja se on valinnut hoitomiehet, joten he eivät erehdy ja heidän hoitonsa on varmasti oikea".
Niinpä minäkin tein omantuntoni ratkaisun ja tässä seison nyt, muuta en voi.
Mutta pidätkö sinä, vl-mehem, minua nyt uskovaisena vaiko et? Onko sinulla sitä ulkonaista kristillisyyttä, joka ei toisten pelosta voi sanoa minua uskovaiseksi vai onko sinulla sitä oikeaa sydämen kristillisyyttä, joka seurauksista välittämättä sanoo minua sisarekseen?