Olen täältä useammankin kerran lukenut ketjuja luomusynnytyksestä ja huomannut että täällä jotkut suhtautuu melko kiihkeästikin omaan tulevaan ensimmäiseen synnytykseensä. Lähtökohtana taitaa olla että ei synnytys voi NIIN paljoa sattua.
Itse synnytin ensimmäisen lapseni helmikuussa ja lähdin synnyttämään juuri tuolla asenteella. (tosin en sitä kertonut kenellekään)Ajattelin että kyllähän MINÄ kipua kestän siinä missä naiset ennenkin. Salissa sitten kuitenkin huomasin kohtaavani SUURIMMAN MAHDOLLISEN KIVUN IKÄNÄ. Menin jotenkin pois tolaltani kun en pystynytkään hallitsemaan kipua enkä osannutkaan rentoutua supistusten välillä. (Ne tosin tulivat alusta saakka varsin tiheästi...)Lopulta koko synnytyksen aikana kivunlievityksinä olivat jyväpussi, Petidin, Aqua rakkulat, epiduraalipuudutus ja pudendus puudutus. Näistä kylläkin vain viimeisestä oli jotakin hyötyä. Jouduin siin kuitenkin käytännössä selviämään avautumisvaiheen ilman kivunlievityksiä. Epiduraalista oli mielestäni enemmän haittaa kuin hyötyä. Liikkuminen oli sen laiton jälkeen vaikeaa tipan ja pumpun ja muiden härveleiden kanssa ja kun vielä toinen jalkakin puutui... Mahdollisella seuraavalla kerralla en tätä aiokaan ottaa.
Se miksi nyt halusin tänne kirjoittaa on että te jotka suunnittelette synnyttävänne luomuna älkää ajatelko sen olevan helppo juttu. Itseäni olisi ehkä auttanut jos olisin alunperin valmistautunut kohtaamaan TODELLA SUUREN KIVUN. Lisäksi opetelkaa rentoutumista (sekään ei ole niin yksinkertaista (ja kyllä Jihuu, tiedän että meditoit)). Älkääkä pettykö jos kuitenkin tarvitsette jotain apuja (joskus se on tarpeen myös sikiön hyvinvoinnin vuoksi).
Nyt kuitenkin toivotan kaikille mukavaa tulevaa synnytystä ja tarkoitukseni ei todellakaan ole saada aikaan riitaa.
Itse synnytin ensimmäisen lapseni helmikuussa ja lähdin synnyttämään juuri tuolla asenteella. (tosin en sitä kertonut kenellekään)Ajattelin että kyllähän MINÄ kipua kestän siinä missä naiset ennenkin. Salissa sitten kuitenkin huomasin kohtaavani SUURIMMAN MAHDOLLISEN KIVUN IKÄNÄ. Menin jotenkin pois tolaltani kun en pystynytkään hallitsemaan kipua enkä osannutkaan rentoutua supistusten välillä. (Ne tosin tulivat alusta saakka varsin tiheästi...)Lopulta koko synnytyksen aikana kivunlievityksinä olivat jyväpussi, Petidin, Aqua rakkulat, epiduraalipuudutus ja pudendus puudutus. Näistä kylläkin vain viimeisestä oli jotakin hyötyä. Jouduin siin kuitenkin käytännössä selviämään avautumisvaiheen ilman kivunlievityksiä. Epiduraalista oli mielestäni enemmän haittaa kuin hyötyä. Liikkuminen oli sen laiton jälkeen vaikeaa tipan ja pumpun ja muiden härveleiden kanssa ja kun vielä toinen jalkakin puutui... Mahdollisella seuraavalla kerralla en tätä aiokaan ottaa.
Se miksi nyt halusin tänne kirjoittaa on että te jotka suunnittelette synnyttävänne luomuna älkää ajatelko sen olevan helppo juttu. Itseäni olisi ehkä auttanut jos olisin alunperin valmistautunut kohtaamaan TODELLA SUUREN KIVUN. Lisäksi opetelkaa rentoutumista (sekään ei ole niin yksinkertaista (ja kyllä Jihuu, tiedän että meditoit)). Älkääkä pettykö jos kuitenkin tarvitsette jotain apuja (joskus se on tarpeen myös sikiön hyvinvoinnin vuoksi).
Nyt kuitenkin toivotan kaikille mukavaa tulevaa synnytystä ja tarkoitukseni ei todellakaan ole saada aikaan riitaa.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Ehkä sun kuitenkin kannattaisi lukea tarkemmin näitä viestejä luomusynnytyksestä. Eiköhän suurimmalla osalla luomusynnytystä suunnittelevista ole lähtökohtana ihan realistinen kuva siitä, että se VOI sattua paljonkin, mutta tarkoituksena onkin valmistautua siihen kipuun muilla tavoin, kuin hyppäämällä kipupiikkien tuomaan autuuteen. Jos ei halua lääkkeellisiä tai muita vastaavia kivunlievityksiä, niin se ei silti tarkoita sitä, etteikö ymmärtäisi että se voi sattua paljonkin. Itse en ole tainnut lukea yhtäkään viestiä, jossa joku lähtisi synnytykseen sanomallasi tavalla "ei synnytys voi NIIN paljon sattua". Mutta typerää mielestäni olisi asennoitua sillä tavalla miten monet tuputtavat, että se tulee olemaan elämän kamalin ja kivuliain kokemus.. sitä kun ei voi kukaan tietää, miltä toisen synnytys tuntuu, ei etu- eikä jälkikäteen eikä edes itse synnytettyään.
Varmasti apujen vastaanottaminen tarvittaessa ja ennen kaikkea sikiön hyvinvointi on tärkeää jokaiselle synnyttäjälle, mutta tiettävästi se, että jättää käyttämättä nuo lääketieteen tarjoamat kivunlievitykset, ei millään tavoin aiheuta vaaraa sikiölle, jos kaikki vaan muutoin menee hyvin.
En tarkoita tällä nyt sinua ap, mutta yleisesti ottaen ihmettelen, miksi jotkut naiset pitävät synnytystä kuin jonain kilpailuna, että kuka siitä selviää "parhaiten". Yleensä ne ihmiset suhtautuvat asiaan kyseisellä asenteella, jotka eivät jostain syystä voi hyväksyä sitä, että joku haluaa synnyttää luomuna, vaan alkavat solvata ihmistä sen vuoksi jne. Ei siinä ole mitään "voittajan" linjaa olemassa, jokainen synnyttää tavalla, joka on itselle paras. Monien tuntuu olevan vaikea ymmärtää luomusynnyttäjien ajatusmaailmaa, kun kyseessä on ainoastaan valinta, että haluaa omaa kehoaan kuunnellen synnytyksessä edetä eikä mahdollisesti "sotkea" sitä millään ns. ei-luonnollisilla tavoilla.
Ja jälleen mainostan tähän kirjaa Luonnonmukainen synnytys, josta jokainen "luomusynnytyksestä" kiinnostunut saa varmasti hyvää tsemppiä :)
on aika itsekeskeinen asenne täälä ja arvostelet kaikkia/kaikkea...Kerro sitten synnytyksen jälkeen miltä se todella tuntui..siihen asti voit pitää mölyt mahassa kun sulla ei kerran omakohtaisia kokemuksia ole synnytyksestä..ja lyön vaikka vetoa ettet pysty synnyttämään luomuna!!!!
joku ei pysty luomuna synnyttämään. Olen neljä lasta synnyttänyt ilman minkäänlaisia kipulääkkeitä ja synnytysten kesto on ollut kymmenestä kahteenkymmeneenkahteen tuntiin. Jokaikisestä olen ollut "supistustipoilla",joten minulla ei ollut edes niitä taukoja supistusten välillä. Olisi mielenkiintoista tietää mihin täällä perustetaan väittämä siitä,ettei pysty synnyttämään luomuna? Vain siihenkö kun minäkään en pystynyt niin et kyllä sinäkään??
"kipupiikkien tuomaan autuuteen": Petidinistä meni pää sekaisin, jalat alta ja oksetti. Epiduraalista jo mainitsinkin. Itselläni siis kivunlievitykset vain pahensi asiaa. Olen itsekin todella sitä mieltä että jos vaan kestää kannattaa ilman muuta synnyttää luomuna, mutta turha ottaa asiasta mitään paineita. Sinuahan en tunne, mutta itseäni ainakin hävettäisi jos mesoaisin suureen ääneen aikovani synnyttää ilman lievityksiä ja jälkeen päin joutuisin nöyränä perumaan puheitani. Kivun edessähän ne isotkin miehet nöyrtyy.
Kas vaan - sieltä taas ilmestyi henkilö jolle synnytys on jonkunlaista kilpailua, kun haluaisit oikein vetoa lyödä pystynkö synnyttämään luomuna.. En lähtisi edes lyömään vetoa asiasta, koska minulle se ei ole mikään kilpailu vaan valinta olla koskematta oman kropan luonnolliseen kulkuun. Siinä ei ole todellakaan mitään itsekeskeistä, että haluaa synnyttää luomuna. Ikävä tuottaa pettymys, että monet ihmiset pystyvät siihen eikä se tarkoita sitä, että se vaatisi jotain erityistä. Taitaa sulla olla vähän tiedossa aukkoja, kun et tunnu ymmärtävän, että ihmiset ovat koko elinaikansa aikana synnyttäneet enimmäkseen luomuna ja lääketiede on kokonaisuuteen katsottuna aika tuore juttu. Vai onko sinut nykymaailma aivopessyt niin pahasti, ettei ajatuksiisi mahdu mitään muuta kuin epiduraalit ja muut helpotukset, joita lääkärit tarjoavat. Ja olen ainoastaan arvostellut niitä, jotka ovat alkaneet arvostella minua valintani tähden - heitä arvostellut siksi, että ovat niin ahdasmielisiä ja suvaitsemattomia, ettei muitten ratkaisuja voida ymmärtää. Onnittelen että kuulut siihen joukkoon! Ja sääliksi käy, että olet jostain syystä niin katkera, ettei sulla ole parempaa tekemistä kuin aukoa päätäsi muille. Varmasti näkyy oikeassa elämässäsikin tuollainen käytös. Ikävää.
Itsekin mietin, mikä jotkut ihmiset saa ajattelemaan sillä tavalla ja järkeenkäyvältä selitykseltä tuntuu juuri se, että ovat itse kokeneet joutuneensa sen kivun kanssa niin koville ja ottaneet epiduraalin, niin taitaa olla liian kova pala ymmärtää sitä, että joku voi pärjätä ilman. Ehkä he sitten itse kokevat itsensä jotenkin "huonoiksi" sen takia, vaikka todellisuudessa - kuten aiemminkin olen sanonut, jokainen synnyttää omalla tavallaan eikä ole mitään yhtään "oikeaa" tapaa synnyttämiseen, olipa luomua vai ei. Tai voi ehkä sanoakin että on olemassa se oikea tapa synnyttää - ja se tarkoittaa sitä, että se on jokaiselle se, mikä parhaimmalta itsestään tuntuu. Jos haluaa kaikki kipulääkkeet ennen kuin on edes kerennyt tuntea supistuksia, ok, se voi ollakin parasta kun se voi sitten henkilölle tuoda turvallisuuden tunnetta ja rentouttaa lisää jo senkin takia, että kipulääkkeen vaikutuksen lisäksi ajatus lääkkeestä tuo helpotusta mutta yhtälailla jos haluaa olla ilman lääkityksiä, on oikeus olla. Vaikka nykyään lääketiedettä onkin moneen lähtöön, ei kenenkään ole pakko sen mukana kulkea vaan ihmisellä on oikeus myös siihen ns. luonnonmukaiseen synnytykseen.
Ja kiva kuulla täälläkin joskus joltain, että luomusynnytykset ovat sujuneet hyvin :)
..esille miksi en halua lääkkeellisiä kivunlievityksiä - juuri siksikin, että haluan antaa kroppani ja elimistöni kokea tämän naiselle luonnollisen tapahtuman sellaisena kuin se on, ilman että mahdollisesti ko. kivunlievitykset pahentaisivat asiaa. En mesoa sen suurempaan ääneen yhtään mistään sen enempää kuin nekään, jotka "mesoavat" etukäteen haluavansa kaikki kivunlievitykset. On kai minullakin oikeus täällä keskustella aiheesta, vai?
Nöyrtymisellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa koska edelleenkin kuten jo aiemmin olen todennut, mieluummin kestän sitten ne mahdolliset hirveät synnytyskivut, kuin menen pahentamaan niitä kivunlievityksillä - sitä riskiä en aio ottaa, vaikka sattuisi kuinka paljon, minua ei epiduraalit kiinnosta kun tiedän, että tilanne voi mennä niitten myötä paljon pahemmaksi. Näin ollen on hyvin helppoa olla ilman niitä. "nöyränä perumaan puheita".. sinäkään et ole selvästi ymmärtänyt tätä ajatusta, kun vedät nöyryydenkin tähän mukaan vaikkei se liity asiaan mitenkään..
siitä, ettet edelleenkään tiedä miltä synnyttäminen tuntuu. vaikka olisit lukenut miten monta kirjaa tahansa.. ei millään pahalla!!! sanot voivasi kestää kivun, mutta et tiedä mistä kivusta puhut..
..etkä sinä näköjään edelleenkään ymmärrä lukemaasi.
sinulta: mieluummin kestän sitten ne mahdolliset hirveät synnytyskivut
Ja pointtisi on..???
on ettet vielä tiedä pystytkö kestämään niitä kipuja ilman puudutusta, joten et voi sanoa kestäväsi niitä ilman.. Mutta hyvää juhannusta vaan!
Sulta taitaa mennä lukiessa ns. toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos mutta sehän nyt ei ole mitenkään uutta.....
Miksei tätäkin asiaa voi ottaa järkevällä asenteella? Jihuu suitsuttaa kuin olisi synnyttänyt monestikkin eikä suostu edes keskustelemaan asiasta, että jos vaikka kipu onkin ihan hirveä niin se ei silti Jihuun mielestä ole niin hirveää, todella typerästi ajattelet...synnytä jumankaude edes yksi lapsi niin sitten olet samoilla viivoilla keskustelussa! Keskustelussa joku mainitsi 4 omasta luomusynnytyksestä, hänellä on "varaa" sanoa!! Hänellä on kokemusta asiasta!! Kyllä siinä Jihuun asenne kaatuisi kun huomaisi synnärillä puskevansa 4.5kiloa ulos 48h..noinniinkuin esimerkkinä vaan..ei se kaikilta suju kuin tanssi ja kyllä siihen kannattaisi varautua kunnolla..eikä noin naurettavan uhmakkaalla asenteella!!
Opettele lukemaan äläkä jauha pskaa.
muka menee "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"? Kirjoitithan: "mieluummin kestän sitten ne mahdolliset hirveät synnytyskivut, kuin menen pahentamaan niitä kivunlievityksillä - sitä riskiä en aio ottaa, vaikka sattuisi kuinka paljon, minua ei epiduraalit kiinnosta kun tiedän, että tilanne voi mennä niitten myötä paljon pahemmaksi. Näin ollen on hyvin helppoa olla ilman niitä." (suora lainaus jihuuulta)
Sanot aivan suoraan, että on helppoa olla ilman kivunlievityksiä, vaikka et edelleenkään tiedä mitä synnytyskipu on.. Pointtini on vieläkin se, ettet voi sanoa kun et tiedä/et ole kokenut, mutta voisitko selittää miten niin en ymmärrä lukemaani/minulta menee tekstisi "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"???
..että mulla ei ole intressejä mennä sotkemaan oman synnytyksen kulkua lääkeaineilla, olipa kipu sitten millaista tahansa. Sillä ei ole mitään väliä minkä verran se sattuu tai on sattumatta, kun en vaan mm. halua maata sängyllä paikoillani jonkun lääkepiikin armoilla. Ymmärrätkö? Et - sehän nyt on jo nähty monta kertaa.
Ja se, että sanoin olevan helppoa olla ilman kivunlievityksiä koskee edelleenkin MINUA itseäni, en ole muitten kipuihin ja lievityksiin tms. puuttunut missään vaiheessa vaan koko ajan puhunut ITSESTÄNI, joten älä turhaan tulkitse sanomisiani tahallasi väärin kun olen moneen kertaan vielä maininnutkin että puhun omasta puolestani, niin silti joku aina alkaa repiä jotain rivien välistä.
maininnut,että ite otin epiduraalin???En ottanut,koska minulla on alaselän tatuointi...Teikäläinen kuuluu taas näihin lukenenihin,kaiken tietäviin ja kaiken kyseenalaistaviin ihmisiin...hyvää kesää sullekin vain...
..tuntee itsensä ja tietää toimintatapansa, sekö tekee "kaiken tietävän"..
No, mut tää pska nyt ei ole mitään uutta tällä palstalla, teidän päät varmaan jonain päivänä räjähtää kun ovat noin kireät ettei sinne mitään muuta mahdu kuin omat pienen pienet ajatukset ja näkemykset.
vain itsestäsi ja perustelet hyvin, miksi et halua ottaa kivunlievityksiä. Ja hienoa olisikin, jos synnytyksesi menisi niin kuin olet suunnitellut.. Mutta ET siltikään tiedä vielä miten kroppasi ja mielesi tulee synnytyskipuun reagoimaan..! VOI OLLA, että kestät kivun hienosti ja synnytys menee hyvin ilman kivunlievitystä, mutta yhtä hyvin VOI OLLA ettet yksinkertaisesti kestä synnytyskipua ilman kivunlievitystä! Korostan sanoja voi olla, koska en minäkään tiedä miten tulet kipuun reagoimaan, mutta sinä et edes huomioi sellaista vaihtoehtoa, ettet kipua kestäisi ilman kivunlievitystä!!
Ei tässä ole kysymys siitä, että vääristelisin sanomisiasi, vaan siitä, että sinun kannattaisi ihan oikeasti ottaa huomioon myös sekin vaihtoehto, että synnytys VOI tosiaan sattua NIIIN paljon, että pelkkä luja tahto ei riitä sen kivun kestämiseen!
Enkä ole missään vaiheessa puuttunut siihen miten muut kivun kestää, olen vain sanonut ettet sinä voi vielä sitä tietää, kun kokemus on vasta edessä päin..!
Voit puhua omastakin puolestasi vasta sitten, kun olet synnyttänyt ilman kivunlievitystä. Siis siitä, että miten helppo synnytyskipu on kestää ilman kivunlievitystä! Sitten tiedät mistä puhut..
Enkä ihan oikeasti tarkoita ilkeillä sinulle, mutta kannattaisi miettiä synnytystä siltäkin kannalta että, mitä jos et kestäkään kipua ilman kivunlievitystä ja mitä jos suunnittelemasi luonnonmukaiset kivunhallinta ja -lievitystavat eivät toimikaan..
Et sinä ymmärrä pointtiani etkä perustelujani, kun et käsitä että ihminen voi etukäteen päättää sen ettei halua epiduraaleja yms. Eikä se silti tarkoita sitä, että ajattelisin synnytyskipuni olevan helposti kestettävissä - kuten aiemmin sanoinkin, olipa se kipu minkä asteista tahansa, niin tiedän etten tule ottamaan epiduraaleja tms. lääkkeellisiä lievityksiä. En aio ryhtyä itse itseni kanssa koekaniiniksi ja odotella niitä mahdollisia haittavaikutuksia ja mikä tärkeintä, puuttua synnytykseni luonnolliseen kulkuun puudutuksilla. Eli kyllä, voin tietää etten näitä kyseisiä lievityksiä käytä. Ja jos se synnytys on ilman lääketieteellisiä lievityksiä kamalan tuskaisan ja sietämättömän kivulias kokemus, se tarkoittaisi sitä että se jäisi sitten ensimmäiseksi ja viimeiseksi synnytyksekseni. Mutta nyt ainakin ensimmäisellä kerralla haluan kokea sen, miltä se tuntuu oman kropan antaessa hoitaa homman.
puolestasi ymmärrä sitä, että synnytys voi olla niin kivulias kokemus, että ihminen ei pysty kivuiltaan kontrolloimaan itseään tai että kaikki ennen synnytystä tehdyt hyvät päätökset karisevat mielestä ja kivunlievitys alkaakin tuntua aika mukavalta vaihtoehdolta. Sitäpaitsi synnytykseen liittyy niin monia eri asioita, että täysin luomuna synnyttämisen mahdollisuus on vain yksi monista. Mahdollisuuksista, joista ei voi etukäteen valita. Tarkoitan sillä sitä, että synnytys voidaan joutua käynnistämään lääkkeellisesti (silloin synnytys ei edes ala luonnollisesti) tai päädytään syystä tai toisesta sektioon. Tai tapahtuu jotain komplikaatioita ja on pakko turvautua lääketieteen apuun..
Älä nyt kuitenkaan tulkitse niin, että toivoisin synnytykseesi jotain ongelmia ja olen myös ymmärtänyt sen, kun olet sanonut, että jos kaikki menee hyvin, niin synnytät ilman kivunlievityksiä.
Olet oikeassa siinä, etten minä ymmärrä sitä, miten voi etukäteen päättää ettei ota kivunlievitystä. Koska synnytys on tilanne, jota ei välttämättä voi itse hallita. Ja väitätpä mitä tahansa, niin se on fakta ettet sinä tiedä miltä synnyttäminen tuntuu! Vaikka olisi kuinka luomulinja muuten, niin mahdollista synnytyskipua ei voi verrata mihinkään pieniin päänsärkyihin tai menkkakipuihin..
Olet varautunut siihen, että synnytyskipu on sellaista, että se mahtuu sietokykysi rajoihin, mutta entäpä jos se ei mahdukaan?!
Kyllä sitä synnytystä voi verrata ihan mihin kipuihin tahansa - monen synnyttäjän olen kuullut vertaavankin kipua menkkoihin. Sinä tunnut ajattelevan synnytyksen automaattisesti kaikille hirvittävänä kipukokemuksena, vaikka se ei jokaiselle sitä ole vaikka itsellesi olisi ollutkin - luulisi että aikuinen ihminen ymmärtäisi, että ihmiset kokevat asiat eri tavalla ja kivun kokemiseenkin vaikuttaa moni asia. Ja miksei niin saisi tehdä, siis verrata kipua menkkoihin - se kipu ON yksilöllistä ja jokainen kokee sen omalla tavallaan. En ole väittänytkään tietäväni miltä se tuntuu, mutta se ei edelleenkään ole oleellista, vaan se, etten halua lääkkeellisiä lievityksiä. Eri juttu on sektiot yms. ja niistäkin olen moneen kertaan maininnut, että luomusynnytyksen lähtökohtana on tietysti se, ettei mitään yllättävää tule vastaan vaan synnytys sujuu normaalisti. Sinä olet ilmeisesti sellainen henkilö, joka ei etukäteen osaa/halua päättää mitään asioita mutta se ei tarkoita sitä, että kukaan muukaan ei voisi etukäteen tietää toimintatapojaan. Vaikka lääketieteestä on myös paljon hyötyä, minua ei henkkoht kiinnosta ottaa epiduraalia vain sen takia, että kun suurin osa muistakin sen ottaa. Minulla on oikeus synnyttää luonnonmukaisesti, häiritsipä se sitten kaltaisiasi kuinka paljon tahansa. Ahdasmielisten ihmisten asenteet kun ovat niin tiukassa, että enempää en ainakaan tähän ketjuun jaksa kommentoida kun olen jo moneen kertaan joutunut toistamaan sanomisiani, eivätkä ne siitä huolimattakaan näytä menevän perille.
tiedät jo millainen minä olen ihmisenä?! Ensiksikin vedit aivan väärät johtopäätökset siitä millainen olen ja toiseksi en ole perustellut kantaani kertaakaan omilla synnytyskokemuksillani.
Olen vain kehottanut varautumaan siihen, että on myös muita mahdollisuuksia miten synnytys voi mennä, kuin se mitä olet mielessäsi suunnitellut..
Ei sitä tarvitse ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. En myöskään ole kyseenalaistaistanut sitä, ettet voisi kipua ilman kivunlievitystä kestää. Sen sijaan kyseenalaistan sen, ettei synnytys välttämättä mene niin kuin sen mielessään suunnittelee..
Ja kivuista ja kivun suuruudesta olen puhunut mahdollisesti, voi olla- tasolla. En ole väittänyt, että juuri sinä koet sen hirvittävänä. Olen kysynyt sitä, entä jos kipu onkin niin kovaa ettet enää pystykään kontrolloimaan itseäsi tai ettet hallitsekaan synnytystilannetta?! Siitä sinä kai niin kovasti suutuit..
Kai asioista voidaan keskustella, esittää mielipiteitä ja perusteluja ilman, että tarvitsee mennä henkilökohtaisuuksiin ja alkaa arvailla millainen henkilö vastaväittäjänä on. Ei kai erilaisten mielipiteiden tarvitse automaattisesti tarkoittaa haukkumista ja ivailua.
Siihenkään en muuten ole ottanut kantaa, onko sinulla oikeus synnyttää luomuna. Tottakai on, mutta varaudu ihmeessä muihinkin mahdollisuuksiin, koska tahtomattasi niitäkin voi tulla. Mutta tosiaan, ehkä on parempi jättää tämä väittely tähän.. Kaikesta huolimatta antoisaa ja mukavaa synnytyskokemusta sinulle! Jään odottamaan kertomustasi, miten synnytys sitten lopulta meni.. :)
Kommentoidaan nyt vielä, kun tuli kuitenkin asiallinen kommentti sieltä. En minä suuttunut ole, mutta ärsyttää kun näillä palstoilla niin monet on tuputtamassa niitä epiduraaleja ynnämuita, vaikka se, että niitä on nykyään tarjolla kivunlievitykseen, ei tarkoita sitä, etteikö niitä ilmankin voisi hommaa vetää läpi. Ei mulla ole mitään muita suunnitelmia synnytykseen, kuin se, etten halua itseeni mitään aineita pumpattavan millään tavalla. Eri juttu on tietty se, jos tulisi sektio eteen, mutta tiedän kyllä ne mahdollisuudet miten voi käydä, mutten niitä tässä vaiheessa sen enempää pyörittele mielessäni, koska niihin en voi vaikuttaa mitenkään, niin jos luonnonmukainen synnytys ei onnistu niin sitten ei onnistu ja sitten mennään siellä lääkäreitten ja kätilöitten mukaan. Mutta niin kauan, kun mitään esteitä ei tälle luomuasenteelleni ole, niin sitä haluan noudattaa. Eli tuo kivunlievityspuoli on se, minkä olen jo päättänyt ja syistä, jotka olen moneen kertaan perustellut. Tosin jokunen muu yksityiskohta vielä askarruttaa mutta niihin saanen selvyyttä huomenna neuvolasta..
Ja se kysymyksesi siitä, että entä jos kipuni sitten olisikin todella kovaa - niin olen aiemminkin sanonut että olipa se kipu millaista tahansa, niin en halua sotkea kroppaani mitään aineita vaan yksinkertaisesti luotan siihen, että kropallani on valmiudet kestää se kipu. Synnytys kun kuitenkin on luonnollinen tapahtuma.
Noin parin kuukauden päästä sitten voin kertoa miten meni, vaikkakin varmaan jotkut täällä kokevat senkin sitten retosteluna, kun kerron synnyttäneeni ilman lääkeaineita.. ja huom, KUN kerron ;) Lähtökohtana tietysti se, että pystyn ilman mitään yllätyksiä synnyttämään alateitse eikä tule mitään hätätilannetta - siihen en taida itse pystyä vaikuttamaan, mutta toivon parasta.
Ei kai nyt kukaan tunne itseään huonommaksi jos ei ole kestänyt synnytyskipua ja on joutunut ottamaan epiduraalin?? Totta kai jokainen ymmärtää että jokaisella ihmisellä on erilainen kipukynnys,toiset kestää kipua,toiset ei. Ei se ketään huonommaksi tee..
Mutta miksi sitten jotkut ottavat aina puheeksi sen, että kun joku sanoo haluavansa synnyttää luomuna, alkaa sadella kommentteja tyyliin "no katsotaanpa sitten miten käy.. et kyllä pysty.. rukoilet epiduraalia.. se luomusynnytys ei tee sinusta sen parempaa äitiä!!" Eli tuollaiset kommentit vain sen takia, kun sanoo, että haluaa synnyttää luomuna. Eli tulee vaan mieleen, että se ajatusten juoksu on kyseisillä kommentoijilla sellaista, että he kokevat itsensä huonommiksi, kun pitää alkaa pönkittää itseään arvostelemalla toista ja jopa toivomalla, ettei toinenkaan pystyisi synnyttämään luomuna.
Moikka!
Olen siis synnytyksen kaksi kertaa kokenut ja minäkin olin päättänyt synnyttää luomusti. Mutta kohdunsuun aukeaminen pysähtyi 3cm. Ei auennut ei, koitin olla niin rento. Kipu kuitenkin oli niin kokonaisvaltaista, etten pystynyt jännittämiseltäni avautumaan. Kätilö tarjosi kivunlievitystä, ei siinä muita vaihtoehtoja ollut. Otin petidiinin lihakseeni ja siitä 30min. niin kohdunsuu aukesi 3cm -> 10cm. Että näin. Nyt kolmas synnytys tulossa, rv 38 menossa ja tiedän jo nyt että kivunlievitystä tarvitsen. Mikä se on, sitä en vielä tiedä.
niin,että on ajatellut synnyttävänsä luomuna ja sitten pettääkin oma suunnitelma ja joutuu ottamaan sen kipulääkkeen,niin tällöin tulee pettymys siitä, että ei onnistunutkaan ja jonkinlainen huonommuuden tunne siitä. sanotaanhan,että jotkut sektiolla joutuneet synnyttäjät kokevat huonommuutta siitä,etteivät onnistuneet alateitse synnyttämään. Se vaan on sellaista.
Synnytys ei ole mikään kilpailu missä pitää menestyä tietyllä tavalla.. onhan se kyllä totta, että jotkut ihmiset siihen suhtautuvat siten (vähättelemällä muita vaikka sektiosynnytyksen takia) ja ehkä siksikin jotkut kokevat huonommuuden tunnetta. Tärkeintä kun kuitenkin on äidin ja vauvan hyvinvointi, eikä sillä ole merkitystä miten vauva ulos tulee :)
ajatella niin ,että sitä synnytystä ei kovasti etukäteen suunniteltais. Ei luomuna eikä minään muunakaan,jotta ei tulisi noita pettymyksiä ja synnytyspelkoja.Synnyttämään voi myös mennä niin,että antaa synnytyksen viedä.Koskaan et voi tietää varmasti tapahtuu ja toinen synnytys voi olla ihan erilainen kuin toinen jopa samalla äidillä saatikka eri äideillä. Miksi se nyt on niin kauheaa,että haluaa kokeilla ilman? Synnytys ei ole maailmanloppu,vaan siitä alkaa uusi maailma ja avoimella asenteella pärjää ja jos ei pärjää niin sitten otetaan se koko repertuaari niitä kipulääkkeitä. Synnytys sattuu joka kerta eritavalla ja eri kovuudella tulevat supistukset. Toiset antavat mennä ja pärjäävät ilman lievityksiä ja toiset taas ei.
Paras on varmasti olla hirveästi etukäteen suunnittelematta, jokainen synnytys kun on niin erilainen.
Itse olen siinä mielessä "luomun" kannattaja, että aion lähteä synnyttämään lähtökohtaisesti ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Mutta jos synnytyksen aikana alkaa tuntua siltä, että en kestä, olen kyllä valmis ottamaan vastaan puudutuksia. Parin viikon sisällähän se selviää, miten käy, voinhan joutua vaikka sectioon.
Avoimin mielin vaan synnyttämään ja kivunlievitystä omien tuntemusten mukaisesti!
...mutta kokemuksesta voin sanoa, ettei asiat aina välttämättä mene niin kuin on alunperin ajatellut...Itsekin olin päättänyt, että selviän ilman minkäänlaisia kivunlievityksiä, mutta toisin kävi. Synnytys käynnistettiin lapsen ison koon vuoksi (3 päivää olin polilla ja sitten vasta yöllä meni lapsvedet) eikä mikään tietenkään mennyt sen kaavan mukaan kuin olin mielessäni suunnitellut. Synnytyssaliin päästyäni aluksi tulin toimeen kaurapussien avulla. Kipujen yltyessä otin epiduraalin, joka todellakin oli erittäin toimiva. Ilokaasuakin kokeilin, mutta en oikein supistusten välissä osannut sitä oikealla tavalla käyttää.
En mitenkään väheksy niitä tulevia tai jo olemassa olevia äitejä, jotka haluavat ja pystyvät synnyttämään ihan luomuna. Mielestäni on hienoa, jos joku siihen kykenee ilman mitään "aineita" vain esim. meditoimalla. Mutta synnytyksiä on niin monta erilaista kuin on äitejäkin, jokainen taaplatkooon tyylillään.
Minulla toinen synnytys oli luomu, vaikka en ollut niin suunnitellut. Supistukset kun olivat siedettäviä monta tuntia, vaikka väliä oli enää kolme min. siinä vaiheessa kun tajusin, että ne yleensä ovat säännöllisiä. Olin aiemmin samana päivänä ollut synnärillä yliaikaistarkastuksessa ja lääkäri oli tehnyt vähän ronskimman sisätutkimuksen.
Kun supistukset eivät muuttuneet kivuliaammiksi, minä vain istuskelin miehen kanssa tarkkailuhuoneessa emmekä odottaneet mitään tapahtuvaksi pitkään aikaan...Sitten yhtäkkiä tuli tosi kova supistus ja sen jälkeen kymmenisen samanlaista, aloin pyydellä kivunlievitystä, mutta enpä ehtinyt saada mitään. Puolen tunnin kivuliaiden suppareiden sietämisen jälkeen poika syntyi luomuna 4 min. ponnistamisen tuloksena. En olisi ikinä uskonut, että voisin kyetä synnyttämään niin, ja mulla oli nimenomaan ponnistamisvaihekammo. Mutta oikeastaan homma meni tosi hyvin, vähän inhottavalta vain tuntui se, kun todella TUNSI koko ajan sen vauvan pään työntymisen synnytyskanavassa eteenpäin. Toisaalta se helpotti ponnistamista. Mitään ei voi ennalta tietää, kun on kyse synnytyksestä...
Ei tosiaankaan kannata lyödä lukkoon etukäteen tiettyä kaavaa synnytykseen. Itse ajattelin ennen synnytystä että hyvin se menee ja tuskin se on kovinkaan kova juttu...olihan mulla ollut mankkasupistuksia etukäteen ja kuvittelin tietäväni mistä kyse.Olinhan kysellyt kavereilta jotka olivat jo synnyttäneet :) Kun homma alkoi kunnolla , kipu oli aivan sietämätön ja kaukana menkkakivuista. En enää edes harkinnut asiaa että synnyttäisin luomuna...saatika synnytysjakkaralla vaikka niin olin etukäteen kuvitellut. Olo oli kuin pikkutytöllä joka aneli apua kipuun. Synnytyksessä pelottavinta oli uusi tunne...eli kipu jota ei ollut ennen tuntenut ja se sai mun melkein panikoimaan. Mun neuvo olisi kans että mieli avoimena ja go with the flow asenteella ilman mitään erityistä kaavaa.
synntystä kannattaa kuitenkin vähän suunnitella!
voi hankkia keinoja ja voimavaroja,joilla synnytyksestä selviää.
ekassa synnytyksessäni käytin ilokaasua. ja tanssin, noin kuutisen tuntia. pysyi synnytys käynnissä ja kipu hallinassa. toisen kanssa liikuin ja synnytin altaassa. vesi on hyvä kivunlievittäjä.
sattuuhan se aivan helv...sti mutta kipu on kaveri... se vie synnytystä eteen päin ja kertoo mitä kehossa tapahtuu.
kivun yläpuolelle on mahdollista päästä.
naiset on synnyttäneet miljoonia vuosia ilman kivunlievitystä (no ehkä tiettyjä yrttejä, vettä, saunan lämpöä ja liikkumista ei lasketa, vai lasketaanko?)
onko nykyrotu niin heikentynyt, ettei luomusynnytystä edes pidetä mahdollisena kuin harvoille ja valituille? outoa!
sitä voi miettiä toiveitaan ja kannattaakin mutta tarkoitin että esim ei etukäteen stressaa ja päätä esim missä asennossa synnyttää koska siinä tilanteessa vasta huomaa mikä tuntuu mukavimmalta itselle. Niinkuin sanoin että minullakin oli ajatus synnytystavasta mutta h-hetkellä mieli muuttu ja epäilen etten ole ainoa. Sitä tarkoitin. Ja todellakin nostan hattua luomusynnyttäjille koska tiedän että minusta ei todellakaan ole siihen. Toiset kokee kivun erilailla ja siinä tilanteesa sitten sen huomaa pärjääkö ilman vai ei. Itse olen tyytyväinen valintaani ottaa epiduraali sillä synnytyksestä jäi tosi hyvä fiilis eikä pelota uudestaan synnyttää kivun takia. Mutta synnytti luomuna tai ei, kaikki on yhtä hyvä kunhan itse on tyytyväinen ratkaisuunsa.
Muuten olen samaa mieltä, mutta nykyään kyllä hyvän ravinnon vuoksi vauvat syntyvät isokokoisempina kuin ennen ja siksi ainakin äidin repeämisiä tapahtuu enemmän. Että siksikin se nykyrotu voi olla heikkoa :)