Miten ADD testataan ja kuinka sitä hoidetaan? Miten arkielämä, koulu ja työ sujuu tuon diagnoosin saaneilta? Missä iässä suurin osa on diagnosisoitu? Olen jo pitkän aikaa miettinyt jos se olisi syynä levottomuuteen, masennukseen, pelkotilanteisiin, eristäytymiseen ja siihen etten pysty keskittymään asioihin. Ja siihen etten yksinkertaisesti tee asioita jotka parantaisivat elämänlaatuani, mikä lie apatia :D Ehkäpä pitäisi jättää arviointi lääkärille, mutta asia kolkuttaa ikävästi mieltäni. En ole aiemmin perehtynyt asiaan mutta kun luin oireista ne tuntuivat pelottavan tutuilta..
N. 1,5 vuotta sitten minulla todettiin olevan lievä masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Sain lääkityksen mutta lakkasin ottamasta koska omasta mielestäni en tarvinnut sitä eikä siitä ollut juuri apua. Sain yhä paniikkikohtauksia ja melkein kammoksuin pippaloita ja muita tilanteita. Jopa "tutussa ja turvallisessa" seurassa vaihdan asentoa kokoajan aivan kuin minulla olisi epämukava olo. Tohtorikin teki diagnoosin alle puolentunnin juttutuokion jälkeen. Kävin myöskin kognitiivisessa testissä ja minulla oli vaikeuksia keskittyä.
Olen lapsesta saakka ollut kamalan ujo ja 1. luokan opettajakin sai äidin viemään minut perhepsykologille sen takia. Tosin hiljaisuuteeni vaikutti myöskin se että olin koulukiusattu alusta saakka mutten koskaan kertonut opettajille, pidin kaiken sisällä enkä näyttänyt tunteita. Kotona olin kärttyinen ja "ylivilkas" ja kätkin turvattomuuden ja surun aggressiivisuuden alle. Kotioloni eivät olleet kovin hyvät ainoan huoltajan ollessa alkoholisti ja ollessa psykiatrisella mm itsemurhayrityksen takia. ADHD:ta ei koskaan testattu tuolloin ja kun vanhenin kaikki nuo katosivat kunnes "oireet" palasivat takaisin tultuani täysi-ikään.
Suvussani ei ole AHDH:ta tai ADD:ta.
Olen ollut melkein vuoden opiskelematta koska jätin kesken edellisen alan ja aloitan opiskeluni uudelleen elokuun alussa. Pystyvätkö ADD-ihmiset saamaan itsensä "kuntoon" alle kahdessa kuussa?
N. 1,5 vuotta sitten minulla todettiin olevan lievä masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Sain lääkityksen mutta lakkasin ottamasta koska omasta mielestäni en tarvinnut sitä eikä siitä ollut juuri apua. Sain yhä paniikkikohtauksia ja melkein kammoksuin pippaloita ja muita tilanteita. Jopa "tutussa ja turvallisessa" seurassa vaihdan asentoa kokoajan aivan kuin minulla olisi epämukava olo. Tohtorikin teki diagnoosin alle puolentunnin juttutuokion jälkeen. Kävin myöskin kognitiivisessa testissä ja minulla oli vaikeuksia keskittyä.
Olen lapsesta saakka ollut kamalan ujo ja 1. luokan opettajakin sai äidin viemään minut perhepsykologille sen takia. Tosin hiljaisuuteeni vaikutti myöskin se että olin koulukiusattu alusta saakka mutten koskaan kertonut opettajille, pidin kaiken sisällä enkä näyttänyt tunteita. Kotona olin kärttyinen ja "ylivilkas" ja kätkin turvattomuuden ja surun aggressiivisuuden alle. Kotioloni eivät olleet kovin hyvät ainoan huoltajan ollessa alkoholisti ja ollessa psykiatrisella mm itsemurhayrityksen takia. ADHD:ta ei koskaan testattu tuolloin ja kun vanhenin kaikki nuo katosivat kunnes "oireet" palasivat takaisin tultuani täysi-ikään.
Suvussani ei ole AHDH:ta tai ADD:ta.
Olen ollut melkein vuoden opiskelematta koska jätin kesken edellisen alan ja aloitan opiskeluni uudelleen elokuun alussa. Pystyvätkö ADD-ihmiset saamaan itsensä "kuntoon" alle kahdessa kuussa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Huumorilla luin tätä autismi lirpaketta ja hoksasin että olen itsekkin autisminen ihminen. Pitääpä lukea tästä aiheesta lisää
ADHD:tä aiheuttava geeni voi myös hypätä yhden tai kahden sukupolven yli...ADHD:tä/ADD:tä aiheuttavat raskauteen ja synnytykseen liittyvät komplikaatiot ovat myös mahdollisia...