Olen menossa tyttäreni tukihenkilöksi synnytykseen ja kysyisin onko kenelläkään neuvoja, kokemuksia tai vinkkejä asiaan.En päässyt synnytys valmennukseen mukaan.Olen toki itse synnyttänyt kaksi kertaa, mutta siitä on jo niin kauan ja minua hiukan "pelottaa".
Tukihenkilönä äiti
Äippä
4769
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Minulla tulee mieheni mukaan, minulla ei ole äitiä.. mutta siis itse luulisin etunasi olevan se etenkin että olet kuitenkin itse joskus synnyttänyt, joten ymmärrät kivun ja tilanteen hyvin vaikket kaikkea muistaisikaan. Se varmasti auttaa tytärtäsi!
Minua hieman pelottaa että mieheni 'vähättelisi' tilannetta, kipua ja luulisi ehkä minun dramatisoivan tilannetta uskoen ettei nyt "noin paljon" voi sattua jne...
Se, että olet paikalla, ja alati valmiina lähtemään sairaalaan, on suurin apu ja turva.
Toivotan onnellista synnytystä perheeseenne :-)
Itselläni on tulossa äiti myös tukihenkilöksi joten ehkä voin jotain vastata ja toivottavasti tästä on jotain hyötyä...
Itse en odota äidiltäni oikeastaan mitään ihmeellistä. Vain tsemppaamista ja kannustamista, lausetta "Hyvä, kyllä sä pystyt siihen." :)
En usko että oma tyttäresikään mitään ihmeellistä odottaa.
Onnea teille kun synnytyksen aika tulee!
ja kaikki meni hurjan hyvin, ensin vähän hirvitti, kun aina kun mua sattu, äiti alkoi vaikertamaan että voi, miten voisin nuo kivut ottaa itelleni, mutta tajusi sitte, ettei siitä mitään apua ollut, ja onnkesi lopetti. lämmitti kauratyynyä selälle ja opetti hengittämään, kun ei saanut ponnistaa. loistava synnytyskaveri!!!
Mullakin tukihenkilönä synnytyksessä oli oma äiti. Hän on itse synnyttänyt 7 kertaa ilman minkäänlaisia tukihenkilöitä omasta halustaan, mutta oli silti valmis tulemaan tukemaan minua :) Meillä on äidin kanssa ollut tosi läheiset välit aina, kaikista asioista oon voinut puhua avoimesti.
Itse en ollut asettanut minkäänlaisia odotuksia äidilleni. Mulle pääasia oli, että mukana on joku läheinen jonka kanssa voi jutella. Olen kova puhumaan niin olisi ollut aika "tuskaa" olla tuntitolkulla hiljaa. Harvemmin kuitenkaan kätilöt siellä huoneessa pidempiä aikoja viettävät!
Äitini pärjäsi todella hyvin tukihenkilönä. Kätilö vain oli niin erikoinen, ettei antanut äitini kannustaa minua. Kun äiti yritti tsempata minua niin kätilö sanoi, että kyllä yhden ihmisen kannustaminen riittää. Siitä kannustuksesta ei kyllä ollut mitään apua, koska kätilö istui jalkopäässä ja hoki lattealla äänellä: Hyvä, hyvä. Ei minkäänlaista innostusta tai mitään. Olin todella pettynyt muutenkin kätilööni.