Minkä verran pienillä lestadiolaisuuden suuntauksilla on nykyään toimintaa? Tarkoitan muita kuin vanhoillis- ja esikoislestadiolaisuutta, Rauhan Sanaa ja Uusheräystä. En siis kysy kannattajamääriä, jotka löytyy pienellä googlettamisella netistä, vaan minkä verran toimintaa järjestetään ja kuinka laajoilla alueilla? Sekin olisi mukava tietää, onko ne käytännössä jotain sisäpiirin puuhia vai yritetäänkö ulkopuolisia saada edes ilmoituksilla mukaan?
Pienet suuntaukset
nykyään
131387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Käytännössä on olemassa siis Vanhoilisuus (joka on opillisesti käytännössä ainakin kahdessa haarassa vaikka onkin SRK:n alainen) Rauhan Sanaisuus ei eriseuroja, Uusherätys on jakaantunut pääuoma on kutistumassa myös. Esikoisuus on pääsaääntöisesti säilynyt yhtenäisiä lakihenkinen pilkunhalkiaoppi ja toisaalta on esiintynyt ä'äri evankelista kasteella vanhurskauttamistakin , joilla hirveä katkeruuden henki alkuherätykselle uskollisina pysyineille.
Elämänsanalisuus on käytännössä kuolut jo vuosia sitten ja väki on löytänyt tien rauhansanalisuuden piirin samoin kuin suurin osa ns. sillanpääläistä : Suomen vanhoillestadiolaisesta Rauhanyhdistys ry:stäkin joka on perustettu 1977 ja oli alkuun hyvin vaikuttava ns. erotettujen keskuudessa ,mm. Pudasjärvellä, Torniossa, osin Ruotsissa, Lahdessa, Lapppeenrannassa , Turussa jne. Nyt nämä alueet ovat 90 prosenttisesti rauhansanalisuuteen siirtyneet.
Älä sinä propagandisti vääristele esikoislestadiolaisuutta!
Ota vihdoin Raamattusi esiin ja tutki kuka ihmisen vanhurskauttaa, äläkä horise joutavia kasteella vanhurskauttajista. Tällainen puhe on selkeätä Jumalan pilkkaa. Suoraan sanottuna se on kateellisen panettelua.
Jos ihminen ei tiedä mikä on Kaste ja mitä se kastetulle merkitsee, niin on syytä olla hiljaa niin kauan kun se selkenee.
Onhan se vallan ihmeellistä nyt, kun Lutherin oppi ollaan vallan hylkäämässä ja on siirrytty jo julkeasti Jumalan sanan pilkkaajiksi.
Kaste ja ehtoolisen nostaminen Kristuksen yläpuolelle on samanlainen vääryys kuin seurakunnan nostaminen seurakunnan pään yläpuolelle. meidän on aivan turha jankata tästä. Synnistä on tehtävä parannus ja syntiä on kaikki se mikä erottaa meidät Jumalasta ja toista ihmistä. kaikkien syntien äiti on epäusko. Se, että emme usko, että Jeesus on Jumalan poika . myös todeksi uskossamme. Kuolleessa uskossa seurakunta ja sakramentit nousevat arvoon arvaamattomaan.
Esikoislestadiolaiset ovat säilyttäneet oikean eläväksi tekevän uskon. En ole arvostellut heidän kaste enkä ehttoolisnäkemystä.
Vaan äärilakihenkisten ja äärievankelisten pikkusuuntausten omavanhurskauden ja vihan oppia.
Halan rakastaa heitäkin parannuksen askelille.
Kaste ja Herran Pyhä Ehtoollinen ovat Kristuksen asettamat Pyhät Sakramentit.
Kukaan ei ole asettanut niitä Kristuksen yläpuolelle, älä hyvä ihminen pilkkaa tyhmyyksissäsi Pyhiä.
Kun Kristus itse sanoo, että tämä on minun ruumiini ja tämä on minun vereni, ja todistaa että ilman hänen verensä juomista ja ruumiinsa syömistä, ei ihmisellä ole iankaikkista elämää.
Johan on omavanhurskaus saatana mennyt hävyttömäksi ennen loppuaan, kun kehtaa yrittää vielä tällaisiakin temppuja. Kaikkia se piru syntisellä teettää. Ei ole kyllä Jumalan sanalla enää mitään arvoa sille joka puhuu näin hävyttömästi Kristuksen asettamista Pyhistä Sakramenteista.
Mikä on sellainen parannus jossa ihminen hylkää Kristuksen ja pitää häntä pilkkanaan?
Tee parannus ja usko evankeliumi Kristuksesta.
Joka uskoo ja kstetaan. Usko on keskeinen asia. Miten pysytään uskossa ja kasteen armoliitossa vaeltamalla synnin pois panianaia ja Jeesuksen veren korjaajana. Siinä ei ole kiihkoilua seurakunnan nostamisessa itse Kristukseksi tai kasteen tai ehtoolisen. Toistan ne ovat armovälineitä. Näkyviä heikon uskomme vahvistuukseksi. Evankeljumin julistaminen on sidottu Pyhän hengen virkaan.
en oo kuullukaan että vanhoillisuus olisi kahdessa haarassa...kuinka niin?
Toiset ovat avakatseisempia kuin toiset seurakuntaopissa. SRK;n jodon opetus ei ole todellakaan kaikkien vanhoillisten oppi. Osa osaa arvostaa muitakin ristittyjä ja pitävät Jumalan lapsena. Toki se on johtanut erottamisiin esim., 1970- luvulla.
Kuitenkaan en näe kaikkia vanhoolsen nimen alla olevia tuomiohenkisinä, jopa päin vastoin.
Ne jotka jahtasivat Kososen henkeä ovat aina olleet pimennossa ja taas hyökänneet.
Rakkaudella kaikille Jumalan rauhaan ja hyviä suviseuroja. Olisi mukava nähdä Kuhmossa. Samoin Kalajoella, Sodankylässä , jne.
no se on sun käsitykses....
Minusta on paljon tietämättömyyttä eritoten suurinta suuntausta vanhoollisuutta kohtaan. On tahallista panetteluja ja keksittyjä juttuja. Jokin yksittäinen tapaus on pantu koko joukon syysksi.
Halusin vain todeta sen, että vanhoilisuuden sisällä on aina ollut erimielisyyksiä ihan viime vuosikymmeninäkin. On kuitenkin huomattavaosa vanhoilisista uskovaisista , mielestäni sellaisia jotka eivät ole tuomiohenkisiä muista lestadiolaisia kohtaan tai muita kristittyjä kohtaan. Kesakusjohtoisuus SRK on ollut monesti kompastuskivi. Minun ei ole lupa tuomita veljiää eikä sisaria !
Kerrohan toukomettinen lisää, mikä se SRk.ssa kompastuttaa, onhan kaikilla herätysliikkeillä ja kirkoilla hallintoelin, evank.lut. kirkolla myös.
Ei toki mikään. Kirkkohistoria kertoo vain sen mitä keskusjohtoisuus, voi johtaa. Tätä muut suuntaukset ovat koittaneet välttää. Varmaan SRK:n liittyy myönteistäkin. Julkaisutoimintaa jne. Päivämies on valtavasti toimituksellisesti kehitytynyt. Oisikohan se huonoin puoli seseurakuntaopin kiresys? Olisiko keskusjohtoisuudella osuus siihen. Kirkko jakaantuu hiippakuntiin ja ovat itsenäisiä.
Rakkaudella JRT
On törkeän harhauttavaa antaa kuvaa itsestään esikoissena vaikka on joka aikaa sitten omin jaloin kävellyt sakramentalistien katkeraan joukkoon.
Kuitenkin Sinuakaan ei syytetä höpöttämisestä. Saat tehdä vielä harhastasi parannuksen ja sen jälkeen parannukselle soveliaita hedelmiä.
Hei! En perehtynyt tarkemmin seuraavaan lahteesees, mutta toivottavasti siitä on apua. Eli: http://www.evl.fi/kkh/ktk/nelivuotiskertomus2000_2003/kertomus.pdf