Mä tiedän että mulla on ongelma.
Mä en jaksais yrittää mitään, en hakea mihinkään kouluun, en tiedä mihin ammattiin tahdon (en mihinkään?), töitä on liian vaikea saada, ja harrastuksia on pari omaa juttua mitä teen silloin harvoin kun huvittaa.
Jätän kaikki velvollisuudet tekemättä elleivät ne ole elintärkeitä. Voisin nukkua koko päivän, ja usein olenkin hereillä vaan jotain 12 tuntia. Koulusta lintsasin sekä ala- että yläasteella koska en pystynyt aamulla nousemaan sängystä ylös. Minua kiusattiin koko peruskouluaika, koska olin erilainen kuin trendityypit. Kieltäydyn silti uskomasta että tämä kykenemättömyyteni johtuisi siitä. Olen nyt 21v.
Koulut olen jättänyt kesken useampaan kertaan mutta aina palannut muiden painostuksesta takaisin.
Nyt olen (hädin tuskin) päässyt lukiosta pois, en ole lukenut yhtään kokonaista kirjaa, enkä kertaakaan tehnyt läksyjä. Sain hyvät arvosanat olemalla muuten "fiksu", en lukemalla. En silti kehuskele sillä, koska tiedän että jos pääsisin yliopistoon en pysyisi siellä edes kahta kuukautta, koska en lukisi.
Söin masennuslääkkeitä masikseen ja paniikkihäiriöön (Seroxat) 3kk, mutta ne saivat minut sekoamaan täysin. Otin kaikki ystävieni puheet liian henkilökohtaisesti ja tappelin kaikkien kanssa kaiken aikaa, ja halusin satuttaa ihmisiä ja samalla itseäni, koska kaikki tuntui niin väärältä. Silloin kun en tapellut, olin kuin unessa. Saatoin koulun käytävällä vain tuijottaa. Ennen olin jännittänyt julkisilla paikoilla, mutta lääke teki minusta pelottavan zombien, joten lopetin sen käytön. Mielialaa se ei piristänyt, päinvastoin siis. Nyt olen samassa jamassa kuin ennen niiden aloittamista.
Onko kukaan ollut ikinä samanlaisessa tilanteessa?
Auttakaa minua!
Mä en jaksais yrittää mitään, en hakea mihinkään kouluun, en tiedä mihin ammattiin tahdon (en mihinkään?), töitä on liian vaikea saada, ja harrastuksia on pari omaa juttua mitä teen silloin harvoin kun huvittaa.
Jätän kaikki velvollisuudet tekemättä elleivät ne ole elintärkeitä. Voisin nukkua koko päivän, ja usein olenkin hereillä vaan jotain 12 tuntia. Koulusta lintsasin sekä ala- että yläasteella koska en pystynyt aamulla nousemaan sängystä ylös. Minua kiusattiin koko peruskouluaika, koska olin erilainen kuin trendityypit. Kieltäydyn silti uskomasta että tämä kykenemättömyyteni johtuisi siitä. Olen nyt 21v.
Koulut olen jättänyt kesken useampaan kertaan mutta aina palannut muiden painostuksesta takaisin.
Nyt olen (hädin tuskin) päässyt lukiosta pois, en ole lukenut yhtään kokonaista kirjaa, enkä kertaakaan tehnyt läksyjä. Sain hyvät arvosanat olemalla muuten "fiksu", en lukemalla. En silti kehuskele sillä, koska tiedän että jos pääsisin yliopistoon en pysyisi siellä edes kahta kuukautta, koska en lukisi.
Söin masennuslääkkeitä masikseen ja paniikkihäiriöön (Seroxat) 3kk, mutta ne saivat minut sekoamaan täysin. Otin kaikki ystävieni puheet liian henkilökohtaisesti ja tappelin kaikkien kanssa kaiken aikaa, ja halusin satuttaa ihmisiä ja samalla itseäni, koska kaikki tuntui niin väärältä. Silloin kun en tapellut, olin kuin unessa. Saatoin koulun käytävällä vain tuijottaa. Ennen olin jännittänyt julkisilla paikoilla, mutta lääke teki minusta pelottavan zombien, joten lopetin sen käytön. Mielialaa se ei piristänyt, päinvastoin siis. Nyt olen samassa jamassa kuin ennen niiden aloittamista.
Onko kukaan ollut ikinä samanlaisessa tilanteessa?
Auttakaa minua!
Vastaukset 9
Vanhimmat
otahan puhelin käteen ja soita nyt ensin vaikka mielenterveysneuvolaan/terveyskeskukseen. kummallista ettei sinua neuvottu terapiaan kun kerran sait lääkkeetkin! nuo lääkkeet eivät selvästikään sopineet sinulle, joten tarvitset myös lääkärillä käyntiä uusien lääkkeiden määräämistä varten.
En tahtoisi lisää lääkkeitä koska niistä tuli todella paha olo, ja terapiaan en usko, en tahdo jakaa ongelmiani jollekin joka ei välitä. Minut on muutenkin leimattu hankalaksi ihan tarpeeksi monta kertaa elämäni aikana:(
Ja luulen etten kuitenkaan pystyisi sivistyneeseen keskusteluun siellä huonojen kokemusteni takia.
Kyllä sinun on haettava apua mielenterveysongelmaasi. Jos yksi lääke ei sopinut sinulle, niin on olemassa paljon muita lääkkeitä. Monet joutuvat vaihtamaan lääkettä, ei ole mikään ihme, ettei ensimmäinen lääke auta.
Jos et halua keskustella ammattiauttajien kanssa,niin mistä luulet apua löytyvän.
Sinun kaltaisiasi nuoria on tuhansia ja usko tai elä suurin osa saa parhaan avun juuri terapiasta.Ei terapeutit ole mitään peikkoja, vaan empaattisia auttajia parhaimmillaan.
Yksin et ongelmistasi selviä. Haluatko parantua vai jäädä nykyiseen olotilaasi?
Mikset sinä selviäisi masennuksesta, kun sadat tuhannet muutkin ovat selvinneet. Mutta se vaatii myös sinulta omaa tahtoa parantua.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Tietääkö joku mikä lääke tehoaa parhaiten masennukseen ja siihen ettei yksinkertaisesti pysty eikä jaksa mitään? Noi yhdet ainakin nukutti mut täysin.
Lopetin ne Seroxatit kokonaan 2 viikkoa sitten, kuinkahan nopeasti voi hakea jotain uusia? En tahtoisi, mutta toisaalta tämä nykyinen olotila on ihan tarpeeksi paha ja siihen pitäisi kyllä saada apua. Mä alan pelkään että jos jatkan tätä vielä, niin en kohta pääse sängystä ylös ollenkaan:(
Kun oliskin joku lääke mikä saisi muhun vähän lisää puhtia...
Onko kellään muilla kommentteja?
Hoitava lääkäri tietää toivottavasti. Täältä saadut hyvätkin neuvot ovat vain arvailuja.
Kukaan ei voi netissä antaa sinulle varmaa neuvoa, koska vaikka täällä olisi joku lääkärikin, niin pitäisi tietää paljon enemmän sinusta
Masennukseen on olemassa monia hyviä lääkkeitä, itselläni menee cipramil ja risperdal. Ja aikasemmin meni remeron ja levozin. Uusia lääkeitä pystyy kokeilemaan saman tien kun edelliset on jättänyt pois, mutta yksin lääkeistä ei ole paljonkaan apua vaan siihen tarvitaan rinnalle terapiaa. Muista vielä se että voit joutua kokeilemaan useitakin eri lääkkeitä ennen kuin löydät itsellesi sopivan lääkkeen ja annostuksen. Ja oletko sä koskaan edes kokeillut terapiaa? Ethän sä sillä kokeilulla voi mitään edes hävitä vaan sillä että jätät kokeilematta. Mutta voimia sinulle, muista että masennuksesta voi parantua, jos vain haluaa...
Lopetas toi surkeilu ja ala ottaan pikku hiljaa vastuuta itsestäs. Ei se ole toisten homma. Jos kerran päätä on, kuten kerroit, niin käytä sitä.
Mitkään lääkkeet eivät auta, ellei löydy omaa tahtoa rakentaa tulevaisuutta.
Sä olet nuori ja sulla on vaikka mitä kivaa edessäsi. Auta siinä itseäsi.
Hyvä alku on, että menet ammattiauttajan luo. Se ei tee mitään puolestas, mutta ohjaa sinua rakentavasti huolehtimaan itsestäsi.
vaikeasti masentunutta juuri siinä itsestä huolehtimisessa. kun on tarpeeksi masentunut niin ei vain saa itsestään irti mitään. sitä on sellaisen vaikea ymmärtää joka ei ole siinä jamassa koskaan ollut, mutta niin se vain on.
Joey hyvä. 8=) Toivo ei ollenkaan ole vielä menetetty! Sinulla on voimaa ja sitkeyttä, kun olet käynyt lääkärillä ja kirjoitit tännekin.
Älä sinä suotta ota itseäsi niskasta kiinni, ei se mitään auta. Eikä sinun tarvitse! Laahaudu, kun jaksat, vielä kerran lääkärille ja kysy, auttaisiko Cipramil sinua. Ei hukkuvaa auta se että hän itse vetää itseänsä tukasta. Jonkun muun on silloin vedettävä tai kannatettava. Pelastajan!
Minulla oli kerran nuorena masennuslääke, joka teki tunne-elämän tunnottomaksi, kuten sinäkin kerroit. Olisin lopulta voinut heittää vaikka lapseni seinään tunteettomasti hymyillen.
Kauhistuin ajoissa tilaani ja silloin heitin lääkkeet roskikseen ja jatkoin ilman. ( Vaihto olisi ollut parempi). Päivät olin lasten kanssa, tunteeni normalisoituivat. Yöt valvoin ja itkin.
Nyt olen saanut sopivan lääkityksen, sitten kun jaksoin, lisäksi aloitin mietiskelyn ja joogan. Ne rauhoittavat, antavat uutta sisältöä elämään ja rakkauden ja tyytyväisyyden tunnetta.
Elämä ei tosin ole muuttunut konkreettisesti paremmaksi ja rikkaammaksi, mutta osaan nyt suhtautua huoliin ja vastoinkäymisiin tyyneydellä ja osaan iloita pienistäkin asioista. Elämäkin paranee vähitellen, kun oma suhtautumiseni valaisee itseäni ja ypäristöäni.
Nyt heti kun olet lukenut tämän:
Sytytä kynttilä matalalle pöydälle tai jakkaralle.
Istu sen eteen jalat ristissä ja selkä suorana. Hengitä rauhallisesti nenän kautta syvälle palleaan saakka ja sitten keuhkot tyhjäksi ja sama uudestaan.
Kevennä hengitystä mutta edelleen hitaasti ja rauhallisesti.
Tuijota kynttilän liekkiä ja kuuntele sisintäsi. Jos tulee ahdistavia ajatuksia, niin kuvittele että kätesi pyyhkii ne pois taululta.
Sulje silmäsi ja kokeile, näkyykö valo vaikka silmät on kiinni.
Jos ei, niin kokeile uudestaan vähän kauemmin. Nauti saamastasi rauhasta.
Seuraavana päivänä:
Ensiksi: Lepää ja lepää
toiseksi: Tilaa aika ja mene lääkärillesi
kolmanneksi: kokeile lääkkeittesi tehoa muutama viikko.
neljänneksi: Kun jaksat taas, mene kirjastoon ja lainaa "Joogan Käsikirja" ja osta Suomalaisesta kirjakaupasta Cooper: "Ihanat enkelit". Lue ja opettele, kun jaksat.
Rakkaudella ja myötätunnolla .....