Perhana et on luuseri fiilis.Juhannus tuli ja meni,kaveri teki oharit viime metreillä.Olen yksinäisempi kuin koskaan.
Jotenkin on sellainen fiilis, että mun oli pakko kokea tämäkin, mutta ei paljon lohduta. En tiedä miten jatkaa, olen ihan hukassa, todella kadottanut itseni, vai olenko koskaan ollutkaan selvillä vesillä? Harhaa koko mennyt elämä? Suht rauhallisen kuoreni takana velloo myrskyävä meri, joka heittelee tahdotonta kehoani miten haluaa. Milloin paiskaudun todella lopullisesti karille vai saanko vielä mahdollisuuden ajautua pehmeästi elämän rantahietikkoon.
Tekis mieli heittää pyyhe kehään, mutta todennäköisesti epäonnistuisin siinäkin.Ja toisaalta uskon siihen, että nämä asiat on vain käytävä läpi, koettava hyvä ja huono, koska ne tulisivat läpikäytäväksi ennemmin tai myöhemmin... karmanlaki.
Kun pystyisi edes nukkumaan ja pääsemään sillä tavoin hetkeksi irti ajatusten harhailusta. Ei pysty, ei. Tosi vauhko olo! Kaikki elämässä tullut paska tuntuu kulminoituvan juuri tähän hetkeen.
En osaa ajatella mitään järkevää. Mietin vain elämäni hukkaan valumista väärien valintojen vuoksi. Mikä idiootti sitä ihminen voikaan olla!
Olen liian vanha, tyhmä ja saamaton, yltiöpäisen epätoivoinen. Ihan kuin olis tulossa hulluksi.
Todellisuus vääristyy, mikään ei innosta, pelottaa.
Mulla olis mahdollisuus lähteä vaikka mihin, mut ei pysty. Olen kuin vankina kotonani ollen itse vanginvartijana. Joo-o,itsesäälihän se kannattaa! Tää on niin syvältä!!
Tiedän, että elämässä on paljon pahempaakin kuin tää mun mielentila, olenhan osan pahasta saanut minäkin mutta jotenkin sitä on vain niin itseensä käpertynyt, ettei kykene näkemään metsää puilta.
Itse sitä on itsensä pahin syyttäjä ja tuomari, puolustaja vain puuttuu.
Anteeksi tämä paatos, oli vain pakko saada sekavuudet ulos...
Jotenkin on sellainen fiilis, että mun oli pakko kokea tämäkin, mutta ei paljon lohduta. En tiedä miten jatkaa, olen ihan hukassa, todella kadottanut itseni, vai olenko koskaan ollutkaan selvillä vesillä? Harhaa koko mennyt elämä? Suht rauhallisen kuoreni takana velloo myrskyävä meri, joka heittelee tahdotonta kehoani miten haluaa. Milloin paiskaudun todella lopullisesti karille vai saanko vielä mahdollisuuden ajautua pehmeästi elämän rantahietikkoon.
Tekis mieli heittää pyyhe kehään, mutta todennäköisesti epäonnistuisin siinäkin.Ja toisaalta uskon siihen, että nämä asiat on vain käytävä läpi, koettava hyvä ja huono, koska ne tulisivat läpikäytäväksi ennemmin tai myöhemmin... karmanlaki.
Kun pystyisi edes nukkumaan ja pääsemään sillä tavoin hetkeksi irti ajatusten harhailusta. Ei pysty, ei. Tosi vauhko olo! Kaikki elämässä tullut paska tuntuu kulminoituvan juuri tähän hetkeen.
En osaa ajatella mitään järkevää. Mietin vain elämäni hukkaan valumista väärien valintojen vuoksi. Mikä idiootti sitä ihminen voikaan olla!
Olen liian vanha, tyhmä ja saamaton, yltiöpäisen epätoivoinen. Ihan kuin olis tulossa hulluksi.
Todellisuus vääristyy, mikään ei innosta, pelottaa.
Mulla olis mahdollisuus lähteä vaikka mihin, mut ei pysty. Olen kuin vankina kotonani ollen itse vanginvartijana. Joo-o,itsesäälihän se kannattaa! Tää on niin syvältä!!
Tiedän, että elämässä on paljon pahempaakin kuin tää mun mielentila, olenhan osan pahasta saanut minäkin mutta jotenkin sitä on vain niin itseensä käpertynyt, ettei kykene näkemään metsää puilta.
Itse sitä on itsensä pahin syyttäjä ja tuomari, puolustaja vain puuttuu.
Anteeksi tämä paatos, oli vain pakko saada sekavuudet ulos...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen samaa mieltä monesta kohdasta, esim. "Itse sitä on itsensä pahin syyttäjä ja tuomari, puolustaja vain puuttuu". Upeasti sanottu!!
Kiitos kommentistasi! Oli lohduttavaa lukea,että joku ajattelee samankaltaisesti. Hyvää kesää ja pidä itsestäsi huolta!
Pillität yksinäisyyttäsi kun kaverit yhtenä juhannuksena teki oharit, koska heillä oli muita menoja? Sulla sentään kavereita löytyy ja tapailet heitä muutenkin kuin juhannuksena.
Olet oikeassa siinä, että "pillitän" turhaan, mutta yksinäisyyden kokeneena (oletan), varmasti ymmärrät miksi joskus kolahtaa ja lujaa?
Ymmärrän pointtisi siinä, että jatkuva kontaktittomuus toisiin ihmisiin on suurempi ongelma kuin se, että hetken yksinäisyys kirpaisee.
Yksinäisyyttä on monentasoista. Parisuhde, itse valittu, pakon sanelema, hetkellinen, ikuinen jne. mutta jokainen niistä satuttaa omalla tavallaan ja kestollaan.
Itse olen kokenut näistä parinlaatuista yksinäisyyttä ja pahin minulle oli olla vankina kotona, toisen osapuolen eristettyä minut ulkopuolisesta maailmasta. Näinkin voi käydä, mutta syy miksi tästä kirjoitin, oli se, että ei kannattaisi jäädä tuleen makaamaan vaan taisteltava itselleen se mitä haluaa. Oli se sitten ihmissuhde, vapaus tai elämä.
Tiedän, että yksinkertaistin asioita, mutta pitääkö kaikesta tehdä aina niin vaikeaa ja onnetonta?
Siksipä tein asialle jotain, kuten selvittelin päätäni näin julkisesti. ( Masokistin vikaa? ):)