Jos joku on onnistunut vielä välttymään näkemästä Sandra Bullockin tähdittämää elokuvaa "28 päivää" niin kannattaa huomenna sunnuntaina avata Neloskanava klo 17:55.
"Draamakomedia. Menestynyt newyorkilainen kolumnisti ja vannoutunut bilehiiri (Bullock) rysäyttää hiprakassa limusiinilla omakotitalon olohuoneeseen, ja hänet passitetaan kuukauden kuntoutukseen. Edessä on 28 päivää sääntöjä ja rutiineja muiden kaltaisten kanssa. Onnistuuko kukaan pääsemään Gwenin suojamuurin läpi ja herättämään hänessä uudenlaisen minän?" (www.telkku.com)
"Draamakomedia. Menestynyt newyorkilainen kolumnisti ja vannoutunut bilehiiri (Bullock) rysäyttää hiprakassa limusiinilla omakotitalon olohuoneeseen, ja hänet passitetaan kuukauden kuntoutukseen. Edessä on 28 päivää sääntöjä ja rutiineja muiden kaltaisten kanssa. Onnistuuko kukaan pääsemään Gwenin suojamuurin läpi ja herättämään hänessä uudenlaisen minän?" (www.telkku.com)
Vastaukset 6
Vanhimmat
missäs oot ollu ? vai muuten lakossa?
elokuva on asiaa, käsikirjoittajalla on ollu tietoo holistin ajatuksista ja maailmasta.
täällä viihdyt ko meinaat että --joko uus palsta tai vanhan perusteellinen siivous yhden aatteen ja yhden suunnan järjestelmästä.--?
siellä puskassa voi olla itikoita ?
Miten tuo katkonainen viestisi liittyy tähän otsikon aiheeseen? Pätkiikö siulla vai miksi tuollainen "sähkösanoma"?
Mitä iltapäivän leffaan tulee, niin se on tyypillistä Hollywood-liirulaarumia. Sandra Bullock on söpö ja häntä rakastan yli kaiken, mutta muuten leffa on ...niin, viihdettä.
Ja aina pitää olla "menestynyt newyorkilainen" elokuvan päähenkilö. Miksei joskus joku slummin hylkäämä juoppo ...anteeksi, päihdeongelmainen? Tai vaikka työssäkäyvä kaupan kassa. Aki Kaurismäki, hoi!
Logiikka toimii? meinaatko että onnistuu? minä veikkaan että ei.
Itselläni raitistumiseen tarvittiin myös nuo maagiset 28 päivää.
Jossain 10 päivän kohdalla olin jo lähdössä pois, mutta onnekseni päätin jäädä katsomaan vielä huomiseen.
Juova alkoholisti on koko juomis-aikansa oppinut pompottamaan muita ihmisiä ympärillään, näinhän minäkin olin toiminut. Olin jopa pyörittänyt lääkäreitä kirjoittamaan itselleni rauhoittavia krapulalääkkeeksi.
Kun hoidossa jouduin törmäämään siihen tosiasiaan, että muut ihmiset eivät enää tanssikaan minun pillini mukaan, eivät välittäneet uhittelustani tai lapsellisista uhkailuistani, se olikin kova paikka.
Jouduin 'ottamaan lusikan kauniisti käteen' niin sanoakseni.
Jos elokuvasta jättää ne 'hollywoodin vaatimat romanttiset' jutut pois, on kyseessä ihan hyvä kuva aiheesta josta ei yleensä asiapitoisia elokuvia ole tehty.