Että tällaista tuumin tässä pyhänä.
Kun on jäänyt yksin. Ainoat ihmiskontaktit ovat työkavereihin, ja kun kello tulee neljä niin ne jäävät sinne työpaikalle. Tehtaan portin ulkopuolella kuljet aina yksin.
Puhelin ei soi kuin muutaman kerran vuodessa. Puhelu tulee työpaikalta, tai sitten siellä on joku myyjä, gallupin tekijä, viranomainen tai soitto tulee väärään numeroon. Ja joskus tietysi jos olet laittanyt myynti-ilmoituksen vaikkapa autosta.
Viikonloppuna et kenties vaihda sanaakaan kenenkään kanssa, etkä lomallakaan. Jos vaihdat, niin se tapahtuu jossain virastossa tai olet ostamassa jotain, tai kassa antaa rahasta väärin takaisin ja siitä pitää huomauttaa tai sitten kerrot R-kioskimyyjälle, minkälaisen lottolapun haluat ostaa. Ja vastaavaa.
Ja sitten jos satutkin kohtaamaan jonkun vastakkaista sukupuolta olevan jonka kanssa synkkaa ja jutusta alkaa kehittyä jotain. Niin miltähän tuollainen vuosia yksin ollut ja vailla minkäänlaista sosiaalista elämää vailla oleva ihminen alkaa vaikuttamaan tämän uuden tuttavuuden silmissä. Hän varmasti huomaa että kukaan ei sinulle soita, sinulla ei ole ketään kavereita etkä koskaan ota itse yhteyttä kehenkään. Kaikki tilaisuudet mihin menette ja missä kohtaatte ihmisiä (hänen tuttujaan) tapahtuu hänen kauttaan, sinä et koskaan järjestä mitään menoja mihinkään ihmisten pariin, kun sellaisia ei yksinkertaisesti ole. Ja muuta tällaista.
Vahvasti epäilen että tällainen suhde on vaarassa kariutua hyvin äkkiä. Alkaa vaikuttaa varmasti omituiselta kun sillä ei ole k e t ä ä n ystävää tai edes hyvänpäiväntuttua.
Kun on jäänyt yksin. Ainoat ihmiskontaktit ovat työkavereihin, ja kun kello tulee neljä niin ne jäävät sinne työpaikalle. Tehtaan portin ulkopuolella kuljet aina yksin.
Puhelin ei soi kuin muutaman kerran vuodessa. Puhelu tulee työpaikalta, tai sitten siellä on joku myyjä, gallupin tekijä, viranomainen tai soitto tulee väärään numeroon. Ja joskus tietysi jos olet laittanyt myynti-ilmoituksen vaikkapa autosta.
Viikonloppuna et kenties vaihda sanaakaan kenenkään kanssa, etkä lomallakaan. Jos vaihdat, niin se tapahtuu jossain virastossa tai olet ostamassa jotain, tai kassa antaa rahasta väärin takaisin ja siitä pitää huomauttaa tai sitten kerrot R-kioskimyyjälle, minkälaisen lottolapun haluat ostaa. Ja vastaavaa.
Ja sitten jos satutkin kohtaamaan jonkun vastakkaista sukupuolta olevan jonka kanssa synkkaa ja jutusta alkaa kehittyä jotain. Niin miltähän tuollainen vuosia yksin ollut ja vailla minkäänlaista sosiaalista elämää vailla oleva ihminen alkaa vaikuttamaan tämän uuden tuttavuuden silmissä. Hän varmasti huomaa että kukaan ei sinulle soita, sinulla ei ole ketään kavereita etkä koskaan ota itse yhteyttä kehenkään. Kaikki tilaisuudet mihin menette ja missä kohtaatte ihmisiä (hänen tuttujaan) tapahtuu hänen kauttaan, sinä et koskaan järjestä mitään menoja mihinkään ihmisten pariin, kun sellaisia ei yksinkertaisesti ole. Ja muuta tällaista.
Vahvasti epäilen että tällainen suhde on vaarassa kariutua hyvin äkkiä. Alkaa vaikuttaa varmasti omituiselta kun sillä ei ole k e t ä ä n ystävää tai edes hyvänpäiväntuttua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
hyviä kysymyksiä, itellä samantapanen tilanne.
Viimeisen kolmen vuoden aikana oon saanu vain yhen työasiattoman (armeijakaveri soitti)puhelun muilta kuin sukulaisilta.
ja eipä tuota itelläkää oo sukulaisten lisäksi kettään kelle puhua vapaa-ajalla. voipihan se olla ettei ne naissuhteetkaan onnistu heti ens yrittämällä ainakaa tämmöstä erakon elämää viettäneeltä, mutta yhen epäonnistuneen suhteen jälkeenhän sitä on taas yhtä kokemusta viisaampi ja ehkäpä sitte toisella kerralla on jo astetta helpompaa
Kuulosti hyvinkin tutulta tuo. Elikkä töihin ja kotiin ja siellä sitten loppupäivä yksin viitenä päivänä viikossa ja vielä päälle viikonloppu joka alkaa tuntumaan välillä hiton pitkältä kun ei harrastuksilla saa sitä kokonaan täytettyä. Odottaa jo yleensä lauantai iltana että pääsisi takaisin töihin. Itse olen ollut yksin 8 vuotta ilman minkäänlaista suhdetta/ystävää. En usko kuitenkaan että suhde kaatuisi siihen että itsellä ei ole elämässä minkäänlaista sosiaalista toimintaa sen tyttö/poikaystävän lisäksi.
Itsellä on enemmänkin sellainen tilanne että kun tulee tilaisuus tutustua toiseen ihmiseen (viimeeksi 3v sitten joku taisi pyytää treffeille) niin se yleensä lopahtaa heti alkuunsa. Usko on alkanut pikkuhiljaa hiipumaan että itselleen tulee koskaan tapahtumaan mitään hyvää. Ja sitten kun olisi siihen tilaisuus niin... ARGH! Töissä on ihan eri asia jutella kenen tahansa kanssa kun ei ole mitään toiveita asian edistyksen suhteen. Pystyy jopa nauramaan ja kertomaan vitsejä ja on ihan eri henkilö kun sitten tuntemattoman ihmisen seurassa johon haluaisi tutustua. Ehkä helpottaisi jos kertoisi heti mikä tilanne omassa elämässä on mutta se on taas liian vaikea asia heti ekoilla treffeillä tuntemattoman ihmisen kanssa ottaa puheeksi. Mutta jos alkuun pääsee niin tuskin kukaan käy sinua tuomitsemaan sen perusteella montako ystävää sinulla sillä hetkellä on.
Oman kokemukseni mukaan molemmilla pitää olla yhteisen elämän lisäksi myös oma elämä. Se, että olet vain rakkaasi armoilla tekee suhteesta raskaan tälle rakkaallesi, joka loppujen lopuks väsyy tilanteeseen. Normaali (=normaalin elämän omaava:ystäviä jne.) ihminen haluaa tasapainoisen ja itsenäisen kumppanin, joka ei ole riippuvainen kumppanistaan.
Toivottavasti tämä ei lannista ketään, mutta näin olen ymmärtänyt. Oma, ensimmäinen ja ainoa suhteeni kaatui juuri tuohon, vaikka hän ei sitä ihan suoraan sanonutkaan. "ollaan vaan aika erilaisia, mä oon tällänen menevä ja sosiaalinen" Tuossa selitys. Tai oikeastaan... kyllähän tuo aika suoraan oli sanottu.
Eli suhde voi, valitettavasti, kyllä kariutua oman elämäsi puutteeseen.
Toisaalta haluaisin löytää vielä joskus uuden poikaystävän, mutta toisaalta taas pelkään pettymystä, jota pidän todennäiköisenä.
Itse olen myös tuota miettinyt ja ajatellut, että jos alkaisi taas seurustelemaan, niin "hävettäisi" tämä oma yksinäisyys".ja itselläkään ei nykyään monia kavereita. Tai he ovat muuttaneet muualle. Mutta kun mietin kavereitani, niin ei heilläkään ole kuin pari kaveria. Eli ei se loppujen lopuksi voi siitä johtua, että toimiiko suhde vai ei, jos ei ole niitä kavereita. Kaikki lähtee itsestä. Ja siitä miten tulee tuon toisen kanssa toimeen.
Mietin myös omia seurustelukokemuksia. Seurustelin muutaman vuoden miehen kanssa, joka oli erittäin sosiaalinen, mutta häntä ei sen kummemmin haitannut se, että minulla ei liiemmin ystäviä ollut. Ja myös muulloin lyhyemmissä suhteissa on ollut samansuuntaisia kokemuksia. Suhteet ovat aina vain muihin asioihin kaatuneet.
Ja voihan se olla, että tekee asiasta isomman numeron itselle, mitä se toiselle on.
Jos teillä on töissä mukavia ihmisiä niin miksi ette pyydä heitä teille kylään, pidä saunailtoja ym.? Sillä tavalla niitä ystäviä saadaan.
Minä en ainakaan jättäisi yksinäistä ihmistä vain sen takia, ettei hänellä ole menoja. Usein erakot ovat jopa mielenkiintoisempia kuin ympäriinsäliitelijät... joo, tietty on sitten yksinäisiä jotka on epämiellyttäviä, epäkohtelijaita ja näsäviisaita. Semmosten kanssa ei halua olla tekemisissä.
jos itse hyväksyt tilanteesi niin toinenkin hyväksyy. Ehkä tuo häpeileminen ja huonommuuden tunne on ennemminkin se mikä suhteen saattaa kaataa. Minulla oli noin vuosi sitten tilanne jossa hyvin sosiaalinen nainen ihastui minuun ja luulen että tilanteen ennemminkin kaatoi juuri oma masentuneisuuteni ja se etten uskaltanut oikein olla oma itseni naisen seurassa. Nyt toimisin toisin. Toisaalta masennuksenikin on helpottunut ja oikeastikin olen nyt sosiaalisempi ja eläväisempi kuin vuosi sitten.
Opintojen loputtua suuntana oli työelämä ja jotenki se vei mukanaan sen verran että vieraantui sen aikaisista kavereistaan koska työ vei kaiken ajan eikä mitään tapaamisia ehtinyt sopia sen paremmin.
Työpaikka kertaalleen jo menetetty, uusi tosin on jo saatu, mutta itsetunto on todella heikko ja ainoat ihmiskontaktit ovat työpaikalla. Seurustellut tai treffeilla en ole käynyt moneen vuoteen ja usko alkaa olla mennyttä.
pinnallisiin ihmisiin? Sellaisiin, jotka arvioivat ihmisen kiehtovuutta hänen kaveripiirinsä perusteella.
Olen löytänyt tuolta kanavalta nais- ja miesystävän itselleni, joista olen todella iloinen. Olemme melkein päivittäin tekemisissä toistemme kanssa, yksinäisiä kun olemme. Olkaa rohkeita ja vaihtakaa ajatuksia samanhenkisten ihmisen kanssa. Naisena koen tärkeänä vaihtaa miesystäväni kanssa ajatuksia, koska hän osaa antaa miesnäkökulman moneen asiaan ja minä hänelle sitten naisnäkökulman. Etsikää rohkeasti omanlaisia ystäviä, elämä on paljon mukavampaa silloin!
niin se vaan on että jos ei ala-asteella saa kavereita niin ei koskaan. karua mutta totta. vaikka olisit vanhempana minkälainen tahansa, niin et saa kavereita koska sinulla ei ole sellaisia ennestään. kukaan ei halua olla sellaisen kanssa, jolla ei ole kavereita.