RSD, tietoa kaipaavalle

RSD-käsi kirjoitti:

Hei, tulin nyt vasta tälle palstalle ja luin muutaman jutun tästä RSD, rannekanavaleikkauksen jälkeisestä jutusta. Minulla kokemusta.
Oikean käden sormet jäi puuduksiin pysyvästi ja 10 kuukauden odotuksen jälkeen käsi leikattiin, kuukausi ihan hyvin, mutta alle 2 kk leikkauksen jälkeen alkoi oireet; yölliset puutumiset, turvotus, oikean käden etusormi sojottaa vähän väärään suuntaan, kivut olkapäähän asti, eli silloin RSD aktivoitui. Olen nyt kaksi vuotta yrittänyt saada apua. Olen käynyt Ortonissa (huippukäsikirurgi Martti Vastamäen vastaanotolla joka totesi, että ihmeparantumista ei ole, osa parantuu, osa ei ja nähtävästi minä en). RSDhen ei ole mitään apua fysioterapiasta, kyseessä on hermovaurion jälkitila eli RSD, ja kyseessä on taipumus eli ns. perinnöllinen taipumus tähän ja minun kohdalla olisi pitänyt leikata vasenkin käsi ja ylilääkäri sanoi ettei leikata koska RSD-riski niin suuri. Olen ollut tämän kahden vuoden aikana 8:ssa erilaisessa työpaikassa, jokainen työsuhde on päättynyt tilanteeseen; oikean käden rannekanava, RSD. Todettu pysyvästi työkyvyttömäksi, en saa ammattitautina, en saa eläkettä, en saa mitään (valitukset toki on vakuutusoikeudessa). Nyt olen päättänyt että en tee enää päivääkään töitä ennenkuin käsi "ihme paranee" eli vakuutusoikeus toteaa että kädessänne ei ole mitään vikaa. Eli jossain jollain olisi kokemusta onko saanut oikeutta edes vakuutusoikeudessa niin ois kiva kuulla. Ja tässä virallista tietoa mikä RSD on:

RSD, RSI, CRPS, epicondyliitti?- vai hiirikäsi?

Mitäs nämä ovat ja miten niitä tunnistan ja hoidan


Nimen kausalgia antoi S. Weir Mitchell 1867 kiputilalle, jota esiintyi Yhdysvaltojen sisällissodan sotilailla raajoissa ampumavammojen jälkeen. Kausalgia-termi viittaa polttavaan kipuun. Myöhemmin kiputilasta on käytetty useita erilaisia nimiä:

- Refleksidystrofia - Reflektorinen sympatikusdystrofia

- Sudekin atrofia - Perifeerinen akuutti trofoneuroosi

- Traumaattinen angiospasmi - Postraumaattinen osteoporoosi

- Algodystrofia - Olka-käsisyndrooma

- Traumaattinen vasospasmi - Postinfarktaalinen sklerodaktylia

Käytännössä tavallisimmat nimet kiputilalle ovat kausalgia ja reflektorinen symptikusdystrofia ( RSD). Kausalgia-nimeä on käytetty kiputilasta silloin, kun se on syntynyt hermovamman, tavallisesti hermon osittaisen tai täydellisen katkeamisen seurauksena. RSD-nimeä on käytetty, kun kiputilan syntyyn ei ole liittynyt selvää hermoa osittain tai kokonaan katkaissutta traumaa.

Termi RSD viittaa käsitykseen, että sympaattinen hyperaktiviteetti liittyy kiputilaan. Käsitystä vahvisti sympaattisten blokadien aiheuttama kivun helpottaminen monilla potilailla.

Runsas käsitteistö ja havainnot, että osa potilaista ei reagoi sympaattisiin blokadeihin eivätkä omaa merkkejä sympaattisesta hyperreaktiviteetista, johti tarpeeseen tarkistaa diagnostisia kriteerejä. RSD diagnoosia käytännössä annettiin hyvin helpoilla perusteilla potilaiden kiputiloille. Eräiden arvioiden mukaan virheellisesti RSD diagnoosin saaneita olisi potilaista 85%.

Kausalgian ja refleksidystrofian määritelmä: CRPS I ja CRPS II

Stanton-Hicks et al (1995 Pain ) esitti uuden diagnostisen kriteeristön sekä uudisti nimistöä. Kiputilan nimeksi tuli CRPS ( Complex regional pain syndrome). Nimesssä oleellista on kiputilan esiintyminen yleensä raajan distaaliosassa ( harvoin kiputila voi olla myös vartalon tai kasvojen alueella tai levitä muille alueille). CRPS I vastaa entistä RSD.ta ja CRPS II kausalgiaa (hermovamma edeltää kiputilan syntyä). Seuraavassa luetellaan diagnostiset kriteerit:

CRPS tyyppi I (RSD)

Tyyppi I on syndrooma, joka kehittyy alkuun panevan haitallisen tapahtuman (esim. epicondyliitti, hiirikäsi jne) jälkeen (after an initiating noxious event).
Esiintyy spontaania kipua / allodyniaa, joka ei ole rajoittunut yhden perifeerisen hermon alueelle. Kipu on epäsuhdassa sen alkuun panneen tapahtuman kanssa.
Potilaalla on tai on ollut kipualueella laukaisevan tekijän jälkeen ödeemaa, ihonverenkierron muutoksia tai epänormaalia sudomotorista (hienerityksellinen) aktiviteettia.
Muut kivun asteeseen tai dysfunktioon vaikuttavat tekijät on poissuljettu
CRPS tyyppi II ( Kausalgia)

Tyyppi II on syndrooma, joka kehittyy hermovamman jälkeen. Potilaalla esiintyy spontaania kipua tai allodyniaa / hyperalgesiaa ja se ei ole välttämättä rajoittunut vaurioituneen hermon alueelle.
Potilaalla on tai on ollut kipualueella laukaisevan tekijän jälkeen ödeemaa, ihonverenkierron muutoksia tai epänormaalia sudomotorista aktiviteettia.
Muut kivun asteeseen tai dysfuntioon vaikuttavat tekijät on poissuljettu.
Diagnostiset kriteerit on laadittu potilaiden oirekuvan perusteella, eivätkä ne pohjaudu taustalla oleviin, toistaiseksi huonosti tunnettuihin, patofysiologisiin mekanismeihin.

Kliinisesti potilailla voidaan todeta seuraavia oireita:

Kipu, joka on epäsuhdassa traumamekanismiin nähden (kivun kesto, intensiteetti, levinneisyys). Polttava ja distaalinen kipu kehittyy diffuusimmaksi ja fluktuoi intensiteetiltään. Potilaalla voi esiintyä hyperalgesiaa (lisääntynyt vaste ärsykkeelle, joka on normaalisti kivulias) tai allodyniaa (kipua aiheuttava ärsyke, joka ei normaalisti provosoi sitä).
Ödeema, ihon verenvirtauksen häiriöt, sudomorotiset häiriöt. Em. oireet on aikaisemmin liitetty autonomiseen dysfunktioon, jota pidettiin oleellisena kiputilassa. Uudet kriteerit eivät edellytä autonomista dysfunktiota, mutta kylläkin em. oireet. Ödeemaa esiintyy alle puolella potilaista. Häiriöt, ihon verenvirtauksessa johtavat muutoksiin ihon lämpötilassa ja värissä. Ihomuutokset vaihtelevat lämpimästä ja punaisesta viileään ja syanoottiseen.
Muut muutokset, joita saattaa esiintyä, mutta eivät kuulu varsinaiseen diagnostiseen tunnusmerkkeihin. Lihasatrofiaa, ihon ohentumista tai kuultavuutta, harventunutta ihonkarvoitusta tai paksuuntuneita kynsiä voi esiintyä: usein ne liitetään myöhäisiksi muutoksiksi. Niveljäykkyyttä voi esiintyä johtuen motorisista häiriöistä. Sudeckin atrofia tarkoitti aikaisemmin osteoporoosia, mutta löydös on epäspesifinen. Mahdollisia motorisia muutoksia ovat lihasheikkous, tremor ja dystonia. Myös psykologisia seikkoja on kartoitettu potilailta, mutta näyttöä siitä, että joku tietty psykologinen profiili altistaisi CRPS:lle ei ole saatu. HLA tyypeillä on yhteyttä CRPS:n kanssa, mikä viittaan geneettiseen tekijään.
Diagnostiikan lisänä käytetään lämpötilamittausta, termografiaa, kvantitatiivista sudomotorista aksonirefleksi testiä, rtg-tutkimusta (40% osteoporoosi), MRI (syvien kudosten turvotus). Diagnostisista sympatikusblokadeista ei apua (kuitenkin ainoa keino osoittaa SMP).

Hoitoperiaatte on agressiivinen kivun hoito. Raportteja on steroidihoidosta, C-vitamiinista (antioksidantti) ja myöskin blokadeista. Trisyklisistä antidepressanteista (polttava kipu) ja antiepilepteista (gabapentiini ) (sähköiskunkaltainen kipu) on positiivista näyttöä. NMDA-reseptoriantagonisteista, opioideista ja NSAID:sta ei ole näyttöä. Fysioterapia on ehdottomasti välttämätöntä funktion ja liikkeen säilyttämiseksi. Terapian ei saa aiheuttaa lisäkipua (blokadit apuun). Vaikeissa tapauksissa voidaan yrittää takajuostestimulaatiota.

MOTTO:

Miten ratkaisevasti lyhyitä selvänäköisyyden hetkiä lieventää hyvä , uskottava ideologia ( Paavo Haavikko)

Lähde: Birklein et al Complex regional pain syndrome: How to resolve the complexity? Pain 94 (2001) 1-6 ( muu lähdeluettelo tarv allekirjoittaneelta)



Voitto Järvimäki

Kipupoliklinikka OYS

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä