kun mulla todettiin adhd niin silloin arvelin että nyt vastuu siirtyy muille,arvelin että kun tuo on mulle tullut niin olkoon eipä paljon hotsittanut enää tehdä duunia että eikun hanskat vaan naulaan ja ottamaan relasti!ja niin olen vältellyt kaikkea mahdollista missä vähintääkin rasittuu,ja nyt on kaupunki elättänyt muo ainakin 15 vuotta maksaa vuokrat ja kaikki mahdolliset kulut enkä tunne lainkaan häpeää,ja kun eläkkeellekkään en pääse niin samaan malliin jatkan mitä sitä turhia rasittamaan näitä sumuisia aivojaan.lääkkeitä en käytä ja kuntoilen aikas paljon että mikäs mulla on ollessa.ja naaraspuolisia mulla on aina piisannut ja siitä en voi kiittää kuin hyvän ulkomuodon omaavia vanhempiani joka ovat sen geeneissään siirtäneet mulle!!!että jos näin saan elää hautaan asti ja vielä pitkän elämän niin en muuta voi vaatia.
mitä sitä
turhia ...........
7959
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Milloin sait AD/HD-diagnoosin?
provoilua =).
Älä kuitenkaan leimaa kaikkia joilla on ADHD, yhteiskunnan tuella eläjiksi.
provoiluako!ei todellakaan sellaista en harrasta?ja höylätessä lentää aina lastuja!!!!!ja hei....sulla on muuten kaunis hymy.
Kertomuksesi valottaa yhtä tapaa suhtautua AD/HD:hensä. Kaikki eivät valitse samaa tietä. Enkä voisi mennä sanomaan, että kuvailemasi suhtautuminen olisi edes pelkän AD/HD-ihmisen tapa suhtautua oireyhtymän kanssa elämiseen.
Oireita helpottavan lääkityksen nauttiminen on vastuun ottamista omasta häiriöstään. Lääkityksen nauttiminen ei kyllä mitenkään takaa työkykyä. Mutta monet ovat tyytyväisiä sen tuomaan pieneen apuun, sillä eihän lääkityskään AD/HD-aikuisesta ns. tavista tee.
t. tutkailija
myös adhd henkilö voi olla varakas.
Käyvät töissä ja harrastavat. Välillä on helppoa ja välillä vaikeaa.
Joillakin se voi olla todellakin invalidisoiva eli ei voi edes asua itsekseen tai käydä töissä. Sitä on niin monenlaista tapausta.
Työttömänä ja eläkkeellä on myös ihmisiä, joilla ei ole adhd.
Jos "ihan oikeasti" halusit vastata viestiini, niin en mielipiteelläni väittänyt lainkaan esille tuomiasi asioita olemattomiksi. Ehkä et tarkoittanut lainkaan edes vastata viestiini. Silloin ymmärrän kommenttisi.
tapanani on kirjoitella viestiketjun perään, sen kummemmin selittämättä kelle vastaan. Yleensä pyrin kommentoimaan ensimmäiselle kirjoittajalle. Tosin tämä keskittymisen vaikeus tekee välillä omat kiemuransa teksteihin.
Esim. voi olla 20 vastinetta ekaan tekstiin ja silti kirjoitan vastaukseni siihen ensimmäiseen...viimeiseksi. En nimittäin itse lue montaa kertaa koko tekstiketjua vaan hyppään suoraan hännän päähän.