Palsa--Nero vai hullu vai kummatkin yhdessä???

Palsa teki tauluja,joissa monikaan ei miehen eläessä nähnyt juurikaan neroutta.Tietääkseni niitä ei myöskään myyty montaakaan kappaletta.Puheet neroudesta tulivat kuvaan mukaan vasta vuosia hänen kuolemansa jälkeen.

Oliko hän hullu?
Ei ihmistä hulluksi voi leimata pelkän epäsovinnaisen elämäntyylin tai taideteosten aiheiden perusteella.Tietääkseni hän ei ollut mielisairas.
Rohkeutta ja peräänantamattomuutta Palsa ainakin osoitti tekemällä koko elämänsä ajan töitä,joita lähinnä paheksuttiin,halveksittiin ja vähäteltiin.
Toisaalta voidaan kysyä halusiko hän tietoisesti kasvattaa taiteilijamyyttiä itsestään.Historiasta olemme nähneet,että köyhän ja traagisen elämän viettänyt ja nuorena kuollut taiteilija voi muodostua taiteilijamyytiksi,vaikka työt olisivatkin varsin heppoisia.Tärkeää on myös se,että taiteilija ei ole töillään eläessään päässyt rikastumaan.

Onko Palsan teoksissa järkeä?
Mielestäni palsan töissä on sisältöä ja laatua enemmän kuin monen silkkaa humpuukia suoltavan nykytaiteilijan töissä.

Nero on kenties henkilö,joka näkee enemmän ja syvemmälle kuin muut(useimmat) ja mikä tärkeintä kykenee ilmaisemaan asiansa esimerkiksi taiteen muodossa.
Epätavalliset nerouden luomukset syntyvät usein epätavallisissa oloissa ihmisiltä,jotka ovat kokeneet elämässään kovia ja uskaltavat asettaa itsensä pelkoa tuntematta alttiiksi mille tahansa arvostelulle.Neroiksi nimitetäänkin usein aikansa rohkeita toisinajattelijoita,näkijöitä ja tekijöitä.
Oliko Palsa nero?
Siihen kysymykseen minulla ei ole mielipidettä.

Kävin katsomassa Palsan näyttelyä tässä jokin aika sitten. En ollut aikaisemmin juuri kiinnittänyt häneen huomiota, mutta kun tämä näyttely nosti hänet niin esille, oli minun pakko mennä katsomaan. Hän on ihminen, joka tuo realistisesti asiat esille, niinkuin ne ovat.

Miksi pitäisi tehdä kaunista taidetta? Totta kai sellaista tehdään ja pitääkin tehdä, mutta on hyvä olla myös joskus realistinen. Palsan työt kertovat paljon tämän maailman menosta.

Mielestäni hän oli herkkä persoona, jota maailman pahuus oli satuttanut syvästi. Sitä uhmaten hän teki realistista taidetta ja yritti karkoittaa kuoleman pelkoansa ihannoimalla sitä.

taide on kulttuurin peili, sielun myös.
taidetta ei pitäisi koskaan ajatella järjellä, kyse on tunteesta.
periaatteessahan taidetta ei siis pidäkään tajuta, sen voi vain kokea tai ei-kokea.
niin myös on vain hyvää ja huonoa taidetta.
en usko tekotaiteen olemassaoloon.