Pieni vauva ja ero?

Huomenta Sinun kirjoitusta lukiessani minulle tuli suuri suru ja huoli sinusta ja vauvastasi.
Suhteeseen johin liityy henkistä ja fyysistä väkivaltaa on puututtava heti,ja sinä olet se joka asiaan voi vaikuttaa.
Kerrot ettei miehesi ole vielä sinua lyönyt,mutta kuvaamasi väkivalta on todella huolestuttavaa.
Sinulla ja lapsellasi on oikeus elää turvallisessa kodissa ilman pelkoa ja sitä mitä miehellesi sanot.
Jos miehesi ei suostu apua hakemaan suosittelen että lähdet turvakotiin tai paikkaan missä voit elää rauhassa.
Olen itse kokenut saman tilanteen,yritin vuodesta vuoteea uskoa että mieheni muutuu mutta yleensä tilanne vain pakenee.Väkivalla on tapana raaistua lähde ystävä hyvä vauvasi kanssa kun vielä voit.
Varmasti teillä on niitä hyviä hetkiä,mutta muutos teidän elämään on tultava.
Voit ottaa myös yhteyttä paikkakuntasi sos viranomaisiin ja pyytää apua,olet hyvä äiti et menetä missään nimessä lastasi.
On aina se riski olemassa että miehesi tosiaan käy sinuun kiinni vielä pahemmin,ja sitten olet vielä pahemassa tilanteessa.
Ajattele elämää että saat elää rauhassa ja nauttia äitiydestäsi.
On vaikeaa sanoa tämä mutta miehesi ei ole sinun arvoisesi,jos olisi hän kunnioittasi sinua.
Tein aikoinani elämäni parhaan ratkaisun kun läksin väkivaltaisesta suhteesta kolmen pienen lapsen kanssa,ja nyt voimme hyvin.
Jouduin hommaamaan miehelleni lähestymis kiellon,mutta se kannatti.
Nykyään asumme toisella paikka kunnalla ja ex mies ei kuulu mitenkään elämäämme.
Tälläisillä miehillä on se tapa että he pelottemalla saavat toisen puoliskon haltuunsa,älä sinä alistu siihen.
Olen aina uskonut että jokaisesta löytyy jotain hyvää,mutta jälkeen päin ajatellen ex miehestäni ei löydy mitään.
Jokainen voi kysyä miksi tein kolme lasta hänen kanssaan.sitä en ole koskaan katunut.Hän muuttui täysin kun nuorimmainen oli muutaman kuukauden.
Hän halusi ison perheen mutta kun huomasi että aikani meni lasten kanssa,hän tuli mustasukkiseksi omille lasilleen.Sairasta ja epäitsekästä.
Hän rupesi juomaan viikonloppuisin ei auttanut minua kotitöissä ja rupesi pahoin pitelemään.
Otin lapset ja menin turvakotiin silmä mustana erään pahoinpitelyn jälkeen.
He katsoivat lapsia sen ajan että menin lääkäriin ja tein rikosilmoituksen siihen loppui meidän liitto ja helvetti.
Hän yritti pelotella minua ja lähetti uhkaavia tekstiviestejä.Sain lähestymiskiellon hänelle ja lasten yksin huoltajuuden.se oli raskasta mutta koskaan en ajatellue että palaan takaisin.voimia sinulle ja vauvallesi.

moista käytöstä mieheltä, joka ei edes lapsen syntymän myötä muuttunut millään tavoin. Miehesi ei ole vastuuntuntoinen aikuinen, kun kohtelee Sinua noin ja tuskin Häntä mihinkään pariterapiaan tai vastaavaan kannattaa edes pyytää. Sinä voisit mennä lapsen kanssa aluksi turvakotiin tai sosiaalitoimiton kautta hakea itsellesi apua, asuntoa jne. Eikä kannata jäädä roikkumaan tuollaiseen suhteeseen, vaikka mies kuinka sanoisi muuttuvansa, mikäli ei itse tahdo myöntää että Hän tarvitsee apua käyttäytymiseensä ja hakeutus omaehtosesti hoitamaan tuota agressiivista luonnettaan. Ei ihmiset sanomisista muutu, vaan teoistaan. Todennäköisesti Hänellä jotain lapsuusajan traumoja, muuten en voi ymmärtää miksi kohtelee Sinua noin. Yksinjäämisen pelko, toimeentulo tms. ei saa olla este sille, että jäisit vain samaan tilanteeseen. Mulla aikanaan saman tapainen kokemus, mut ei ihan noin rankka ja jälkikäteen ajatellen mun lapset sai enemmän psyykkisiä "vammoja" isän käyttäytymisestä kuin mitä itse aikuisena ihmisenä uskoinkaan ja tunnen syyllisyyttä siitä vieläkin, vaikka lapset jo aikuisia. Eikä ex-mieheni muuttunut tänäkään päivänä, tosin nyt lapset jo uskaltavat sanoa isälleen mitä mieltä tämän elämäntyylistä ovat mieltä. Ihminen ei voi toista muuttaa, vain itseään. Jos vois vuosia peruutta tekisin nyt aivan toisin. Eli sinisilmäisesti ei pidä luottaa siihen et miehesi käytös ajan myötä paremmaksi tulee. Jos Sulla Joku lähiomainen tai ystävä kerro Hänelle ongelmistasi tai sit vaik kriisikeskuksesta voisit saada tukihenkilön, joka tulisi kanssasi sosialitoimistoon selvittämään asioitasi. Epäonnistuminen, häpeä tms. tunne kuuluu miehellesi ei Sinulle ja lapsellesi.

Miehesi on jollain tavalla henkisesti sairas, ja melko vaikeasti kaiken lisäksi.

Tämä merkitsee sitä, että saat kokea sairaan mielen seuraukset, ja lisäksi lapsesi siinä ohessa. Tutkimuksissa on havaittu, että aivan pienetkin imevät itseensä tapahtuvat asiat.

Sairas sairastuttaa usein lähellään olevat ihmiset - sinullakin on alentunut itsetunto ja masennusoireita.

Koska miehesi ei varmaan mene hoitoon, on ainoa ratkaisu muuttaa muualle. Ei tarvitse erota, jos rakastat miestäsi.

Toivon sinulle ja lapsellesi valoisampaa tulevaisuutta!