miten kertoa työnantajalle

jotta työnantaja irtisanoo Sinut, kun noin vähän aikaa vasta töis. Eikä se ollut oikein hyvä valinta kun menit työpaikkaan jossa ei työkavereita. pakostikin tahtoo ajatukset pyöriö omis asiois. Sairaslomaa kyl kannattaa hakea, ettet ihan umpikujaan itseäsi aja! Kelalta saat sairaspäivärahaa ja kun 60vrk kulunut, niin arvioivat miten jatkos tehdään. mahdollisuus päästä kuntoutustuel ja jos toimeentulo jääpi heikoksi hae toimeentulotukea soskusta.

Olen ollut kerran samantapaisessa tilanteessa, jossa työnantaja oli aviopari ja joiden lapsiinkin tutustuin. Olimme kuin perhe, minä ainoa palkattu työntekijä. Loppuun asti näyttelin, että kaikki on hyvin. Oli vaikeaa ilmoittaa puhelimessa, että en enää tule töihin. Sain haukut niskaani ja väitteen, että he muka olivat arvanneetkin, minun olevan epäluotettava (vaikka minut oli valittu monien hakijoiden joukosta!). Yritin säilyttää rauhallisuuteni ja lopetin puhelun, kun asialliset asiat oli selvitetty.

Paha mielihän siitä jäi. Unohdin koko jutun kuitenkin aika pian. En kysellyt edes työtodistusta, koska työsuhde oli aika lyhyt enkä halunnut enää olla yhteydessä työnantajiini.

Jos työnantaja on niin epäinhimillinen, ettei ymmärrä sairastumista, niin etsiköön jonkun täydellisen työntekijän. Suomi on täynnä työttömiä, kyllä siitä porukasta joku on valmis uhrautumaan. Mutta tosiasia on, että kuka tahansa voi yhtäkkiäkin joutua suureen kriisiin ja siksi sairauslomalle.

moitit itseäsi huonoksi ja idiootiksi kuuluu masennukseen. Sä et ole huono etkä idiootti, vaan sairas ihminen. Hoida itsesi kuntoon, se on tärkeintä! Itse olin sairaslomalla 1,5 vuotta, sitten 50% työajalla 9kk, työ romahdutti vointini ja nyt olen ollut vuoden sairaslomalla. Vakavasta masennuksesta paraneminen kestää, anna itsellesi aikaa ja oletko hakenut Kelan tukemaa terapiaa? Sanotaan, että työ on parhaita kuntouttajia, mutta ei kaikkien kohdalla: vakavasti masentunut tarvitsee aikaa ja terapiaa ja lääkitystä toipuakseen. Mä voin nyt hyvin ja suunnittelen syksyn opintoja toiseen ammattiin.

...täytyy ottaa riski ja mennä suoraan keskustelemaan asiasta ja kertoa kuinka asiat ovat - ettei masennusta aina näe päällepäin ja voit ottaa mukaan jtn lääkärin papereita tukemaan tätä. Hänen on ymmärrettävä, että ole vakavasti sairas eikä kyseessä ole vain "huonopäivä".
Onnea :)

Sain kerrottua työnantajalle, että todennäköiseti joudun jäämään sairaslomalle ja että minulla on keskiviikkona lääkäri jolloin tiedän paremmin.

Työnantajani otti asian ihan hyvin. Oli kovin ymmärtäväinenkin vielä, mutta silti tuntuu että oikeasti se ajattelin jotakin aivan muuta.

Pyytelin kauheesti anteeksi ja kerroin häpeäväni hirveästi tilannettani, mutta hän vain kannusti minua ja sanoi kauniisti, että pitääkö minun mielestäni hävetä jos on sairas. Hänellä ei toimi vasen käsi ja hän kysyikin että pitääkö hänenkin hävetä ettei se toimi. Se oli mielestäni kannustavasti sanottu, mutta silti vain on valtava häpeä niskassa.

Tuntuu ettei tämä kumminkaan ole mikään kunnon sairaus. Enhän ole sanan kirjailellisessa tarkoituksessa kipeä mistään, eikä ulospäin nää juuri mitään. Silti en vain kykenen menemään töihin ja saan ajoittain paniikkikohtauksia ja olen osittain sairastunut bulimiaankin. Ei oikein jaksaisi mitään.

Mutta kiitos kun jaksoitte vastailla. Koetetaan pärjäillä ja huomenna on sitten jälleen tosi paikka edessä kun joutuu menemään lääkärille selittämään tilannetta.