Olen tästä muutaman kerran kirjoittanut,mutta se ei ole auttanut minua ollenkaan.
Luulen/tiedän sairastavani yhtä kamalaa tautia,jonka nimeä en halua mainita. Minulla on kaikki oireetkin,ainakin tunnen niin. Pelkään aivan kamalasti.
Tarkkailen itseäni jatkuvasti. Minulla on päänsärkyä huimausta,ruokahaluttomuutta,kaikkea sitä.
Toivon,että tämä olisi vain luulosairautta mutta minun on vaikea uskoa sitä.
En halua mennä vielä lääkäriin tutkituttamaan itseäni,koska se olisi aivan hirveää. Tuntuu siltä,että mieluummin vaikka kuolisin kuin tietäisin sairastavani sitä tautia. Vielä pystyn sinnitellä. En tiedä kuinka kauan.
Haluaisin psykiatrin puheille,mutta en tiedä mihin minun pitäisi ottaa yhteyttä ja mitä tehdä?
Luulen/tiedän sairastavani yhtä kamalaa tautia,jonka nimeä en halua mainita. Minulla on kaikki oireetkin,ainakin tunnen niin. Pelkään aivan kamalasti.
Tarkkailen itseäni jatkuvasti. Minulla on päänsärkyä huimausta,ruokahaluttomuutta,kaikkea sitä.
Toivon,että tämä olisi vain luulosairautta mutta minun on vaikea uskoa sitä.
En halua mennä vielä lääkäriin tutkituttamaan itseäni,koska se olisi aivan hirveää. Tuntuu siltä,että mieluummin vaikka kuolisin kuin tietäisin sairastavani sitä tautia. Vielä pystyn sinnitellä. En tiedä kuinka kauan.
Haluaisin psykiatrin puheille,mutta en tiedä mihin minun pitäisi ottaa yhteyttä ja mitä tehdä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
voi mainita?
Älä suotta mee lääkäriin, ei se mitään auta. Tollai ku pidättelet vaan. Sitten ku meet lopulta lääkärille, sanoo se sulle ettei se enää voi mitään. Olisit tullu ajoissa.
ihmetauti sellainen, jotta sitä ei voi mainita? Onko se kivempi elää epävarmuudessa ja tehdä itse diagnooseja kuin mennä lääkäriin? Jo verikokeista saa alustavaa tietoa, onks jotain vai ei. Lieneekö nyt sukupuolitaudista tai jostain mielisairauden häpeästä kyse? Oletko ajatellut, että mikäli kysymyksessä tosiaan joku vakava sairaus, niin oireet aikaa myöten pahenee ja sit ei Sulle ehkä enää mitään hoitokeinoa löydy. Kyllä lääkärit on nähnyt ja kuullut vaik millasia oireita, sairauksia, omaperäsiä diagnooseja ja vaikka mitä, jottei ne Sinunkaan sairauteen sen "pilkallisemmin" suhtaudu, kuin muidenkaan.
Sairauden nimi on hypokondria, eli sairauden pelko. Sairastan myös itse sitä, jatkuva sairauksien pohdinta ja aina uuden sairauden edellisen väistyttyä. Sairaus on minulle aika ajoin tosi raskasta, koska kaikki aika menee itsensä tarkkailuun. Olen käyttänyt joskus jopa mielialalääkkeitä, mutta ne tekevät olon ihan zombiksi. Tuttavapiirissäni on muutama samoista sairauden peloista. Joskus on parempia päiviä, joskus huonompia, nykyisin otan 1/2 tabl. rauhoittavaa, jos olo oikein tukala. En tiedä tarkoititko tätä, mutta jos tästä olisi kuitenkin jotain apua.
nopein, mutta kallis tie on varata aika yksityiseltä. Muuten menee yleensä niin, että terveyskeskuslääkäri käytyäsi hänen vastaanotollaan tekee sinusta lähetteen psykiatrille ja sieltä tulee sinulle aika (kestää 1-3 kk vähän paikkakunnasta riippuen).
sairaudenpelko. olen jo 2 vuotta pelännyt yhtä tiettyä sairautta uskaltamatta mennä lääkärille. sinunlaillasi en pysty kertomaan mistä sairaudesta on kyse. ja jos esim näen kyseisen sairauden nimen sattumalta, yhtäkkiä jossain tekstissä, saan hetkeksi fyysisiä ahdisusoireitaoireita: sydän hakkaa, tulee kuuma, hengitys kiihtyy ym. viime aikoina olen myös alkanut huomata joissakin läheisissäni kyseisen sairauden oireita.
tästä kaikesta huolimatta olen melkoisen varma että minulla on tämä sairaus. minulla on joitakin hyvin spesifejä kys. sairauteen kuuluvia oireita.
ehkä sairastamme/(tai toivottavasti)luulemme sairastavamme samaa sairautta! joka tapauksessa voimia sinulle!
Haluaisin jutella sun kanssa enemmän
Kerro ihmeessä, se helpottaa.. ite pelkäsin samoten kunnes aloin ottaan selvää ja johan oli tauteja itseasiassa oli jokainen tauti mitä netistä löyty ja sen jälkeen se pahimman pelko hävis ja jäi vähemmän "vaarallinen" mutta paljon ärsyttävempi.
Mutta hoito keino, turruta mielesä sillä "Sanalla".
Hei.
Minäkin olen monen kerran kirjoittanut tästä mutta ei ole auttanut.
Viime kesänä kävin psykologilla juttusilla ihan omasta tahdosta, koska kukaan muu, perheeni, poikaystäväni eikä kaverini enää jaksaneet kuunnella minua ja ainaista valitustani. Tosin kyllä lääkäri ehdotti että varaisin ajan sinne jotta pääsisin juttelemaan. Sain myös paniikkihäiriöön Cipramilia, mutta en ikinä hakenut lääkettä apteekista, ja kohtaukset vaivasivat vain viime kesänä. Joten enpä turhaan lääkettä syönyt. Sain myös Oxepamia ihan vaan kaappiin varalle jos joskus olo on tukala ja ei helpota. Sen hain apteekista, mutta kertaakaan en ole vuoden aikana siihenkään joutunut turvautumaan.
Eli siis... pieni "sairauskertomukseni" ala-asteen loppu luokilta lähtien olen joka kesäloma kärsinyt jostain taudista. Heti kun koulut ovat alkaneet niin on sairaus on unohtunut. Näin jatkui lukion viimeiselle luokalle asti. Nyt olen ollut toimettomana kirjoituksita asti, eli puolen toista vuoden ajan, ja koko aika on mennyt siihen että pelkään/olen ahdistunut koska minulla on jokin sairaus. Lääkärissä olen ravannut jne. Tähän asti olen sairastanut mm. aivokasvainta, imusolmukesyöpää, ms- tautia, kurkkusyöpää, mahasyöpää jne. "Parannun" edellisestä taudista kun saan uuden tilalle.
Nyt toivonkin, että pääsisin aloittamaan opiskelut (oli virhe pitää välivuosi, olisi pitänyt hakea opiskelemaan heti kun lukio päättyi, tai edes mennä töihin) syksyllä, niin ehkä taas parantuisin.
Mielelläni vaihdan jonkun kanssa ajatuksia jos vain joku haluaa, sinä Onnetontyttö tai joku muu.
Hei!
Mulla on ihan samantyyppistä vaivaa, tosin niin päin että stressi laukaisee pelot ja lomalla ne saattavat olla hallittavissa/poissa. Muutama vuosi on mennyt aika hyvin, välillä käytin jonkin aikaa Cipralexia ja sen aikana oireita ei ollut. Muita haittoja kylläkin ja en haluaisi enää SSRI-lääkkeitä syödä.
Nyt viime vuonna minulla yllättäen todettiin epämääräisen oireilun taustalta kasvain. Se osoittautui lopulta hyvälaatuiseksi mutta ennen leikkausta tätä ei tiedetty. Olen aina miettinyt miten kauheaa olisi tilanteessa jossa tietää itsessään olevan syöpäkasvaimen ennen kuin sitä ollaan leikattu... Ajattelin että en kestäisi sitä. Nyt tiedän millaista se on. Ja yllättävä kyllä aika ennen leikkausta ei ollut ihan niin ahdistavaa kuin olisi luullut. Olin toki kamalan peloissani, sairaslomalla ja Opamoxia käytin. Mutta pystyin nukkumaan, syömään ja omaiset olivat niin ihania että keksivät koko ajan jotain muuta ajateltavaa.
Nyt leikkauksen jälkeen, kun kaiken piti olla hyvin, ovat pelot tulleet voimalla takaisin. Tänä vuonna on ollut roppakaupalla oireita eri elinryhmistä, vatsakipua, puutumisia, kurkkuoireita ym. ym. ym.
Olen käynyt ylävatsan UÄ:ssä, "sappikivut" loppuivat samana päivänä kun todettiin että sappikiviä ei ole ja että maksa on kunnossa. Neurologin vastaanotolla, pään MRI:ssä, silmälääkärin vastaanotolla ym.
MS-tautia pelkäsin aktiivisesti parin kk:n ajan.
ja kuten sinullakin, edellisen vaivan kun saa poistettua alkaa parin päivän-parin viikon suvantovaiheen jälkeen jokin uusi oireilu...
Ahdistaa kun elämän pilaa jatkuva pelkääminen. Ja koska pelko ja oireet ovat todellisia, ei voi vain päättää lopettaa pelkäämistä.
Kohdallani todettu kasvain vei myös pohjan siltä ajattelulta että ei minulla nyt oikeasti mitään ole ja että psykiatri voisi auttaa. Eihän psykiatri voi tietää, onko oireideni taustalla kuitenkin jokin fyysinen sairaus... vai mitä? Toivoton noidankehä...
JOS JOLLAIN ON KEINOJA HELPOTTAA TÄTÄ ONGELMAA, KIRJOITTAKAA!!!! KIITOS.
MENE HOITOON !
Kiitos kovasti rakentavasta viestistäsi, se helpotti oloani kovasti ja en varmaankaan ole ainoa joka toivoo vastaavia rakentavia kommentteja juuri Sinulta lisää.
hmm... jaa, sulla itselläsi taitaa olla jotain OIKEASTI vialla päässä, miksä sä muuten tätä palstaa lukisit. Mieluummin olen luulosairias kun oikeasti joku itselle/muille vaarallinen psykopaatti.
Ota yhteyttä mielenterveystoimistoon. Minua pelotti epätietoisuus, kun en tiennyt mitä sairastan. On vaikea parantua, jos ei tiedä mitä sairastaa. Mieli tekee usein kepposen ihmiselle, jos lukee vaikka lääkärikirjaa, niin alkaa epäilemään, että sairastaa kaikkia lukemiaan sairauksia. Älä pelkää lääkäriä, koska voi todellakin olla kyse siitä, että luulet olevasi sairas, vaikka et sitä olisikaan. Ihminen uskoo mihin haluaa ja jos vaikka alan nyt uskomaan, että minulla olisi esim. päässäni täitä, niin hetken päästä alan vimmatusti raapimaan eli ymmärrät varmaan "yskän" ???
Monilla ihmisillä on lääkärikammo, mutta tässä on muutakin... Voisit ainakin onnitella itseäsi valtavasta elämänhalusta! Miksi muuten pelkäät tutkimuksia? Eihän turhia tutkimuksia tehdä koskaan jo rahallisistakaan syistä. Mä itse pelkään mm. kivuliaita tutkimuksia ja omaa elämänlaatuani huonontavia tutkimuksia. Aina kun ei tosiaan osata ottaa potilaan mielipidettä huomioon, joka olisi ennalta-arvoisen tärkeää. Se on hyvin valitettavaa.
Terveyskeskukessa yleislääketieteen erikoislääkäri tai lisensiaatti voisi arvioida tilanteesi tarvitsetko psykiatria. Monilla paikkakunnilla on yksityisiä lääkäriasemia, joilta voit saada apua. Nämä täytyy itse maksaa, nämä yksityiset.
Jos olet sairas, niin monilla paikkakunnilla on myös kotisairaaloita, joten toipuminen kotonasi on mahdollista. Tosin nämä ovat lähinnä käytössä ns. "fyysisissä" sairauksissa. Psykiatrissa tuo eristys näyttelee tärkeää osaa sairauteen sopeuttamisessa. Ihminen tavallaan muuttaa omaa mieltään, omaa ajatuskulkuaan niin, että tulee toimeen itsensä ja sairautensa ja ulospääsyn kanssa sekä ennaltaehkäisten uutta sairastumista. Näitä ei tämän takia saisi mielestäni turhan takia tehdä ja tuo on mielestäni niin selkeä ajatuskulku, että lääkärikin voisi sitä tukea.
Minua taas pelottaa se että kun minä en saa olla sairas enkä saa sairastaa mitään, toisinsanoen kun vanhemmille sanon että taas tuntuu kuin olis joku flunssa pukkaamassa päälle niin minä olen aina TÄYSIN terve koska kaikki on vaan mun mielikuvitusta, ja näin ovat mielenterveys toimistosta valistaneet vanhempia tai näin uskosin, mutta heillä taitaa ampua vähän yli toi, joka sekin pelottaa..
eli esimerkiksi jos mulla huimais niin ettei pystyssä pysyisi ja silmissä sumenis siten etten eteen näkis ja alkas ottaan sydämmestä ja siitä kun sanosin vanhemmille niin ne tokasis vaan että höpöhöpö kuhan kuvittelet ota panadoli ja mene pitkäkses kyllä se siitä helpottaa..
tämä siis sairauden pelkojen "Hoidon" jälki seurauksena.