Tietääkö kukaan voiko persoonallisuushäiriöinen ihminen koskaan parantua? Miten hoidetaan, kun käsittääkseni psykoterapia ei tepsi? Varmaan riippuu häiriön "asteesta" tämä.
Tuolla parantumisella tarkoitan lähinnä sitä,että voiko koskaan saavuttaa itsetuntoa ja sitä kautta hiukan täydempää elämää?
Ja miten pääsee lääkäriin? Voinko vain mennä työterveyslääkärille sanomaan, että minulla on persoonallisuushäiriö, anna lähete psykologille?
Tuolla parantumisella tarkoitan lähinnä sitä,että voiko koskaan saavuttaa itsetuntoa ja sitä kautta hiukan täydempää elämää?
Ja miten pääsee lääkäriin? Voinko vain mennä työterveyslääkärille sanomaan, että minulla on persoonallisuushäiriö, anna lähete psykologille?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hyvä ystävä
Olisi helpompi miettiä, jos tietäisi vähän miten se häiriösi ilmenee.
Mutta jos tunnet sen itsessäsi, niin etpä ole kovin pahasti häiriöinen.
Tietysti voit mennä vastaanotolle ja neuvotella siellä, onko ongelma vakava ja mitä voi tehdä auttamiseksesi. Mutta ehkä mielenterveystoimisto olisi parempi?
Jos sinulla on vahva oma motivaatio muuttaa elämääsi ja itseäsi, niin silloin terapia tehoaa. Terapia vaatii sinulta rehellisyyttä nimenomaan itseäsi kohtaan.
En sanoisi, että häiriösi on lievä siksi, koska ymmärrät sen olemassa olon. Minun tapauksessani ymmärrän häiriöni, koska se on sen verran vahva. En voi sulkea silmiäni "pikku" raivareiden tuomalta mieltä hajottavalta tuskalta tai ajatella olevani normaali, kun mikään asia ei suju. Mutta noin ylipäätään lyhyestä viestistäsi ei voi päätellä, onko sinulla ylipäätään persoonallisuushäiriö vai ei.
Olen saanut kahta kautta terapiaa. Työterveyslääkäri lähetti minut psykiatrille, joka ohjasi Kelan korvaamaan terapiaan. Sittemmin kävin mielenterveystoimistossa psykiatrin juttusilla ja hän järjesti minulle terapian mielenterveystoimistoon.
Auttoiko terapiat häiriöösi?
On kirjoitettu, että valtaosa vankilan asiakkaista olisi persoonallisuushäiriöisiä. Lisäksi kerrotaan, että useimmat vankilassa olleista palaa sinne aina vaan uudestaan. Ei taida ainakaan vankilaterapia muuttaa peroonaa?
mutta millaista voisi sitten olla tämä vaihtoehtoinen "rikollisesti käyttäytyvien" terapia. mietinpä vaan...
Minulla on sisar joka on psykopaatti eli voimakkaasti persoonallisuushäiriöinen, kuten sitä nykyään kutsutaan. Hän on kavaluudellaan, ilkeydellään ja raivollaan saanut 4 muuta siskoaan melkein hysteerisiksi.
Viimeisin show oli, kun hän ei saanut palauttaa varastamiaan papereita siinä paikassa, minkä oli valinnut, että olisi olleet pankin kamerat "todistajina", niin hän raivostui, ryntäsi perästä kadulle , antoi paperit ja kiljui toisille siskoilleen "rikolliset". Koko katuväki kääntyi tietysti tuijottamaan. Aika nolo tilanne.
Hänet on poliisin toimesta poistettu joistain paikoista, tai tilaisuuksien järjestäjien toimesta, kun on rynnännyt esiintymislavalle ja siepannut mikin ja kirkunut siihen ja pyllistellyt yleisölle.
Mutta me muut olemme siis "rikollisia, murhaajia, varkaita, kavaltajia" yms. Hän on ainoa rehti ja asiallinen mielestään. Me olemme siis sairaita ja hän terve hänen mielestään. Ja pahinta on, että tällainen psykopaattisuus pahenee iän myötä, jolloin hänestä voi tulla fyysisestikin vaarallinen. Mutta kun hän on mielestään ainoa oikeassa, niin eihän hän mene psykiatrille tai syö lääkkeitä.
Painajaisemme on jatkunut vuosien, joka kymmenien vuosien ajan aina paheten. Ja paheni ennestään, kun hän muutti samaan kaupunkiin. Siellä häntä kutsutaan nimellä "se toinen kylähullu".
Voi että mikä tilanne,tosi kurjaa.Eikö nuo julkiset tempaukset jo anna aihetta jonkinlaiseen vastentahtoiseenhoitoon?Ei tuollaista kenenkään tarvi kestää,ei teidän,eikä myöskään hänen.Hän on todella sairas.Voimia teille,olette kyllä aikamoisessa tilanteessa,toivottavasti asiat saisivat pian uuden käänteen.
Sitä tarvitaankin - ja paljon.
Aika vaikea se vastentahtoinen hoitojuttu, kun psykot heittää tarpeen tullen kehiin ihan OK persoonan ja älykkäänkin. Se huijaa jopa psykiatrit.
Olin kerran pari vuotta sitten yöpymässä hänen luonaan. Ei saanut tehdä muuta kuin istua, missä hän lupasi. Väsytti. Hän alkoi psyykkaamaan. Taksiin ei ollut rahaa ja bussit ei taatusti kulje aamuyöllä, kotiin n.45 km.
Verenpaineeni nousi niin että tarvitsin ambulanssin. Luulin että tuli sydänkohtaus. - Ja aamulla löysin ITSENI sujetulta osastolta
5 pv:ksi!
Minulla on diagnoosi;persoonallisuudenhäiriö,vaikea.Olen eläkkeellä.Välillä kärsii itse mutta välillä ei.En vaan tiedä mitä on normaali-itsetunto,en ole sairas.Lääkitys:serotoniinilääkkeitä ja diapam.Paras pohja elämääni on usko Herraan Jeesukseen.Olen tehnyt vankilassa aikaa sitten parannuksen.
Hei, Jonne
Mielestäni normaali itsetunto on sitä että tietää mitä osaa, mitä ei ja mitä on syytä opetella lisää.
Että on tyytyväinen ajoittain ja että pitää itseään ihmisenä muiden ihmisten joukossa. Arvostaa muiden ja omia kansalaisoikeuksia.
Että hyväksyy puutteet ja erheet niin itsessään kuin toisissa ihmisissä ja yrittää parantaa.
Ja ennenkaikkea tekee parhaansa, auttaa toisia ja rakastaa lähimmäistään YHTÄ PALJON kuin itseään.
Paremmin en osaa kertoa, kun en ole ammatti-ihminen.
Rakkain terveisin Marjusha
Kiitti!