Miten mahasyöpä leikkauksen jälkeen?

Hei, olin 37-vuotias kun minulla todettiin mahasyöpä, 6-vuotta sitten. Minulta poistettiin vatsalaukku, vatsapaita ja perna. Olin 8 kuukautta sairaslomalla, sen jälkeen palasin takaisin töihin. Palasin töihin hiukan liian aikaisin olisi ollut hyvä jos olisin saanut olla osa-aikaisella sairaslomalla, eli oli tärkeää lähteä töihin, jotta saisi muuta ajateltavaa, mutta kokopäivä työ oli hiukan liian rankkaa, osa-aika sairasloma tai jotain sinnepäin olisi ollut tosi mahtavaa.
Leikkaus on tosi rankka ja toipuminen on hidasta. Syöminen on aluksi vaikeaa, ruoka ei maita vaan on pakotettava itsensä syömään, aterian koko on tosi pieni. Aluksi puoli kahvikupillista ja sekin meinaa tulla pois, mutta sitkeästi vain on syötävä. Älä kuitenkaan tyrkytä tai painosta syömään, yritä kuunnella mitä äitisi haluaa syödä, tai jos sinulla on mahdollisuus niin tee pieniä annoksia ja vie niitä äidillesi. Makeita ruokia en ainakaan minä voinut syödä kovin paljon. Kuitenkin ruoka ja POSITIIVINEN asenne on parasta lääkettä. Kaikenlaista ruokaa voi syödä, kunhan ei syö liikaa kerralla, kannattaa kuitenkin yrittää syödä ainankin kahden tunnin välein, mikäli on toipunut edellisestä ateriasta.
Aluksi kävin kuukauden välein labrakokeissa, lääkärillä, ultrassa/tietokone kuvissa, vuoden jälkeen kävin 3-kuukauden välein ja sitten puolen vuoden välein, nyt olen lääkäreiden mukaan terveiden kirjoissa, mutta saan omasta pyynnöstä käydä kerran vuodessa kontrollissa.
En haluaisi pelotella, mutta vatsasyövästä toipumisessa on aika oleellista missä vaiheessa syöpä on havaittu, eli mitä varhaisemmassa vaiheessa sen parempi. Oma syöpäni oli kasvanut vatsalaukun seinämän läpi, mutta ei uloimman kalvon ulkopuolelle, ennuste on silloin että 50 % selviää, äidilläni,jolta leikattiin vatsasyöpä helmikuussa oli syöpä kasvanut ulos vatsalaukusta, tällöin ennuste on heikompi. Tällä hetkellä hänkin voi kuitenkin kohtuullisen hyvin, syövästä ei ole merkkejä ja elämä näyttää valoisalta.
Tällä hetkellä oloni on tosi hyvä, vietän normaalia elämää, eikä vatsalukun puuttumista huomaa, muuta kuin jouluna, kun tekisi mieli syödä kinkkua kerralla enemmän, mutta toisaalta painon kanssa ei ole ongelmia. Aina saa syödä kun haluaa eikä tarvitse laskea kaloreita.

Voimia sinulle ja äidillesi toivoo Tarja

minulta leikattiin koko mahalaukku pois 10 pv elokuuta.Ruoka-annokset ovat pieniä ja joitakin rajoituksia on, kuten huonostisulavat ruuat ovat vielä vähän pannassa, mutta niitäkin olen syönyt, mutta vieläkin pienempiä määriä kuin muuta ruokaa.paino on pudonnut noin 4-5 kiloa, elikkä ei kovinkaan paljon.Vatsaan tuli jonkin verran kipuja muutama viikko leikkauksen jälkeen. Lääkärin mukaan ne kuuluvat asiaan koska vatsaa on ommeltu monessa eri kerroksessa. Kipulääkkeiden kanssa olen pärjäillyt.Eräs asia johon haluan sairastuneen ihmisten läheisten kiinnittävän erityistä huomiota on se että me sairastuneet olemme hyvin herkässä mielentilassa olemmehan juuri selvinneet takaisin elämään. Vaikka emme aina vaikuta ulkoisesti siltä että olemme kolkutelleet manalan portteja niin henkisesti me tiedämme kuinka lähellä se lähtö on ollut.Jatkohoitoja minulla ei ilmeisesti tarvita koska koko syöpä saatiin poistettua mahalaukun poiston myötä. Se kyllä jäi itsellenikin vähän epäselväksi, että olisiko minulla mahdollisuus sädehoitoihin ns. varmuuden vuoksi.
Patologin mukaan syöpä ei ole levinnyt, mutta minulla on vielä vatsan ultratutkimus keuhkokuvat ja keskustelut syöpälääkärin kanssa joulukuussa, joten tilanne voi olla eri näiden tutkimusten jälkeen.Elämä on jatkunut melkein normaalina leikkauksen jälkeen. Kuntoa olen kohottanut lenkkeilemällä voimien mukaan, ja lisännyt pikkuhiljaa vauhtia ja matkaa. Muista piristää äitiäsi osta kukkakimppu vie teatteriin tai ostoksille, lähde lenkkikaveriksi. Saa äitisi nauramaan