Toisen lapsen aika...?

Rakkauden riittäminen: ihan samaa pohdin minä (ja moni muukin) kun toista aloimme toivoa. Mistähän tuollainen ajatus tuleekin..? Nyt kun haaveilemme kolmannesta en enää epäile etteikö rakkaus riittäisi. Tiedän, että äidin rakkaus on pohjaton kaivo! En tiedä auttaako kun toinen niin sanoo, mutta tiedän, että sinäKIN tulet rakastamaan toista lasta aivan yhtä paljon kuin esikoistakin. :)

Msutasukkaisuus. Tämä on kai hyvin erilaista, lapsesta riippuen. Toiset pamahtavat heti mustiksiksi ja vaihe kestää kauan. Toiset eivät kuulemma lainkaan ja paljon erilaisia variaatioita tähän väliin.. Meillä mustasukkaisuus (esikoinen oli reilut 3v kun toinen syntyi) on tullut myöhemmin. Panostettiin esikoisen huomioimiseen paljon varsinkin ensimmäisen vuoden aikana, ehkä se lievensi hänen mustasukkaisuuttaan. Mamman mielestä tosin esikko oli hyvin mustasukkainen, mutta se ei ollut ihme: esikoinen kun ei saanut juuri mitään huomiota mamman luona, vain vauva Huomattiin, isolla H:lla.. :( Muutoin meillä ollut aika tasaista tällä saralla, ei isompia draamoja aiheesta.

Arjen hankaloituminen. Koska teilläkin ikäero olisi yli 3v, niin ei ole pelkoa kahden lapsen vaipan vaihdosta, syöttämisestä ja pukeakin esikoinen jo osaa itse. Pyykkiä toki tulee enemmän, käytössä oleva huonetila pienenee kun tulee vauvan sänky, vaatteita, leluja, syöttötuoli jne. Onhan sitä hommaa enemmän kuin yhden kanssa, mutta en sanoisi, että hankalampaa olisi. Meillä esikoinen tykkäsi vauvasta kovasti ja oli apuna pikku askareissa (vaipan vientiä roskiin, seurustelua vauvan kanssa jne). Kun kuopuskin hiukan kasvaa, heistä on sitä kuuluisaa sisarseuraa toisilleen.

Outoahan se aluksi on, mutta tuskin kukaan pikkukakkostaan poiskaan vaihtaisi!

teidän asia milloinka perheenlisäystä teette ? En minä ainakaan osaa sitä teille kertoa - tuskin moni muukaan.