Mieheni, oinaani. Alkuaikoina ennen vakavaa seurustelua sain huomata, että hän tykkäi juosta kukasta kukkaan, kokeilla ns eri vaihtoehtoja. Kun aloimme seurustelemaan, ei ole pettänyt. Olen 100varma asiasta. Ja vaikuttaa, että mitä enemmmän hän kiintyy, rakastuu minuun, sitä varmemmin pysyy uskollisena. Alkuaikoina pelkäsin niin julmetusti, että varmasti hän pettää mua, nyt tuntuu, että on aivan päinvastainen.
Onko tämä oinaille tyypillistä? Aluksi pitää katsastaa vaihtoehtoja vähän niinkuin useampaa yhtäaikaa, mutta kun se yksi ja ainoa löytyy, ei tarvetta enää ottaa selvää muista vaihtoehdoista. Kun tuntuu niin ehdottomalta käyttäytymiseltä, vai olenko vain onnekas?
Kiitos
Onko tämä oinaille tyypillistä? Aluksi pitää katsastaa vaihtoehtoja vähän niinkuin useampaa yhtäaikaa, mutta kun se yksi ja ainoa löytyy, ei tarvetta enää ottaa selvää muista vaihtoehdoista. Kun tuntuu niin ehdottomalta käyttäytymiseltä, vai olenko vain onnekas?
Kiitos
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä siis sama tilanne, mieheni menneisyys on ollut todella värikäs. Silti ei minua ole pettänyt. 3 vuotta yhdessä ja kihloihinkin mentiin. Oinaat on ehdottomia ja tietävät kyllä yleensä mitä tahtovat. :)
Myös minun mieheni on ollut aikuisen ikänsä kukasta kukkaan liihottelija,on avoimesti kertonut menneisyydestään,myös sen,ettei aikaisempien naistensa kanssa ole ollut uskollinen vaan pettänyt ja vieläpä kertonut naisille jatkavansa pettämistä;oli kuulemma naisen oma valinta,jos haluaa jäädä suhteeseen,jossa tulee petetyksi(onko enää edes pettämistä tuollainen?).Naisia ollut mun miehellä kymmeniä ja kymmeniä,omien sanojensa mukaan ja uskon kyllä,näenhän nytkin,miten naisten päät kääntyy,kun mies porskuttaa mun käsipuolessa. Tykkää edelleen katsella enkä siitä mustis ole,kaikki miehet,miksei naisetkin,haluavat silmänruokaa,sehän ei keltään pois ole,mutta alun pelkojen jälkeen olen huomannut,ettei mieheni enää todellakaan koske vieraaseen,vaikka oikein tilaisuus annettaisiin.Nykyään luotan ja olen onnellinen,että sain haaviini aikuiseksi kasvaneen,juoksunsa juosseen oinaan,sen sortin "pässit" pysyy uskollisina,koska ovat jo maistelleet keksipaketin jokaista keksiä ja tietävät,että samaltahan ne lopultakin maistuvat,ilman tunnetta siis...mutta kun oinas rakastuu,se on sitten siinä.En halua kuulostaa itserakkaalta,mutta tuntuu,että olen viimeinkin se nainen,joka saa tämän yhden nimenomaisen oinasmiehen sydämen pikkuhiljaa laulamaan ja osaan helvetti soikoon antaa sille arvoa...ihana mies,vaikkakin välillä tosi vaikea.Onnea kaikille niille,jotka uskaltautuvat oinaan matkaan,kyyti voi olla kylmää,mutta jos jaksat ja satut olemaan se oikea,taivaat aukenee!!!
Sitähän minäkin, kihloissa ollaan, yhdessä asutaan. Ja tuntuu, että hellemmäksi muuttuu, vaikka aika tulta ja tappuraa usein oinaan luonteen mukaisesti on. Tuntuu, että oinas näyttää alkuaikoina pirullisemman puolensa, "testaa" kestääkö toisen kantti, mutta palkitsee tulevaisuudessa sen kellä kestää.
Oma mies ainakin tuntuu sellaiselta, johon rakastuu uudestaan usein moninaisuuden vuoksi.
Osui ja upposi,nimittäin olen mietiskellyt paljon oman oinasukkoni luonnetta ja tuntuu tosiaan olevan niin,että oinas testaa suhteen alussa kovinkin, miten toisen kantti kestää ja jos kestää,alkaa yhteinen taival pikkuhiljaa helpottua.Itse olin luovuttamispisteessä monta kertaa,oli sellaista kädenvääntöä milloin mistäkin(pääasiassa uskollisuus- ja luottamusseikoista),että pälli meinasi levitä,mutta purin perhana soikoon vaan hammasta ja ajattelin,että perkele,periksi en anna,tämän miehen haluan ja kestän kaiken,minkä eteen hän mulle heittää...silläkin uhalla,että ystäväni ja sukulaiseni,jotka seurasivat sivusta, olivat vahvasti sitä mieltä,että pitää viskata moinen temppuilija mäkeen.Kun ajattelen aikaa taaksepäin,tulee kylmä hiki pelkistä muistoista,niin vaikeaa välillä oli,mutta tällä hetkellä olen satasella sitä mieltä,että kannatti kärvistellä;tänä vkonloppuna mies muuttaa 300 kilsan päästä mun kotikaupunkiin,työpaikan jo hommasi ja yhteinen asuntokin on haussa,joten ei pöllömmin pullat uunissa.By the way,kun joka paikassa annetaan ymmärtää,etteivät tunteelliset vedenmerkit,kuten kala ja rapu sovi tuliselle oinaalle,niin miksipä sitten juuri me "herkistelijät" ollaan saatu oinas talttumaan? Olisko niin,että vastakohdat tosiaan täydentävät toisiaan,kuka jaksaisi itsensä kaltaisen kanssa haahuilla päivästä toiseen,hyvään suhteeseen tarvitaan särmää,joka syntyy erilaisuudesta...
Siis ällistyttävää. Aivan kuin meillä. Hammasta tullut purtua täälläkin monta kertaa ja lähes jokainen käski lopettaa, mutta niin sitä vaan nyt ollaan kihloissa ja yhdessä asutaan. Alussa tuntui, ettei se p*rk*l* ota huomioon ketään muita kuin itsensä, mutta niin sitä vaikeuksien kautta noustiin voittoon. Oinaalle ei tosiaan auta huutaminen siitä mitä hän on tehnyt väärin, tai tappelut yleensäkään. Vaan tyynen rauhallinen puhe ja SUORA puhe. Totta tosiaan, miten me joiden ei pitäis missään nimessä oinaalle sopia, ollaan siinä onnistuttu? :)
Kyllä vain...olen oinasnainen ja kuvauksesi osuu kuin nyrkki silmään...sinkkuna menee tosi kovaa, mutta kun oinas oikeesti rakastuu ja sitoutuu niin ainakin henkilökohtasesti sitoudun tosissaan ja en mistään hinnasta halua loukata rakastani pettämällä, sillä se olisi viimeinen asia jota haluaisin hänen tekevän.
Toivoa siis vielä on;)Kuinka kauan teidän oinasmiehenne jahkailivat?? Saako ne sanottua millon ovat "valmiita". Hermot on menny jo monta kertaa ja "lopettanut" olen koko säätämisen muutaman kerran, mut aina parin päivän päästä juttu on jatkunut. En pysty katsoon muitakaan vaikka olen sinkku, tuo mies vie mun kaiken huomion. Ei sitä ennen mietitty näin pitkään ollaanko vai ei...
...se on avainsana,ehkä elämä tämän jahkailijamiehen kautta yrittää opettaa,ettei kaikkea aina saa tuosta vaan.Minun kuin ilmeisesti sinunkin miehesi on niitä kovia luita, jotka vaatii pitempiaikaista pureskelua ennenkuin taipuvat,mutta oma mielipiteeni on,että kyllä kannatti.Keneltäkään ei tietysti pidä hyväksyä törkeää kohtelua,mutta ainakin meillä oli näin jälkeenpäin ajatellen kyse siitä,että mies kävi läpi jotain "luopumisriittiä"...ts. mietti entistä elämäänsä,mistä pitää luopua saavuttaakseen jotain uutta ja parempaa.Mun mies on VIIMEINKIN ;-) tullut siihen vaiheeseen,että alkaa perheen perustaminenkin "kummitella" mielessä,ei ole aiemmin halunnut ajatellakaan lapsia ja vakiintumista,vaan hörhöillyt sinne tänne niiden kymmenien naistensa ristitulessa. Olen toki epäillyt tahtonsa ja tunteidensa aitoutta,muakin on pissitty linssiin niin monta kertaa näissä asioissa,etten ihan purematta niele kaikkea,mutta mitä pidemmälle mennään,sen vakuuttuneempi olen,että "karhu on kaadettu"...juju on siinä,ettei oinaalle voi kaupata mitään ideaa,ellei hän itse ole valmis sitä ostamaan ja että se valmius tulee,riippuu kahdesta asiasta:miehen pitää olla juoksunsa juossut ja läpeensä kyllästynyt kevyeen satunnaisseksiin useamman "yhden illan hoidon" kanssa ja lisäksi hänet pitää saada vakuuttuneeksi siitä,että olet helvetin tosissasi hänen suhteensa,oinas ei siedä vilunkipeliä elämänsä naiselta.Ja kuinka saat hänet pitämään sinua elämänsä naisena?...Älä pistä tätä miestä häkkiin,varsinkaan tunnesellaiseen,anna miehen vapaasti tallata omia polkujaan,mutta tee selväksi,että rakastat ja haluat kaiken,mitä hän tahtoo sinulle antaa.Tee kuitenkin selväksi myös oma arvostuksesi itseäsi kohtaan eli älä niele mitä tahansa paskaa,jota kyllä taatusti tulee silmille silloin tällöin,kaikkea ei tosiaan tarvitse sietää,kuten pettämistä.Jos sellaista tulee ilmi,suosittelen kytkimen nostamista,pettäminen on varma merkki siitä,että mies ei todella ole valmis asettumaan,ainakaan sinun kanssasi.Toivottavasti kuitenkin olet se,joka saa sukat pyörimään oinaan jaloissa,oinas rakastaa täysillä sitten,jos/kun siihen asti pääsee.Vaativia kyllä ovat ja joskus niin helvetin kovapäisiä,että hermot menee kumppanilta,mutta näitä oinaan omituisuuksia pitää oppia katsomaan suodattimen läpi,niistä ei kannata pultata,vaikka menevätkin käsityskyvyn ulkopuolelle välillä;viimeksi eilen meillä oli tilanne,jota mielessäni siunailin,että mikä tota miestä oikein riivaa,kun tuollalailla ajattelee,mutta kun kävin pikku lenkillä tuulettamassa omia tunteita ja kotiin palattuani menin miehen kainaloon hyväntuulisena taas,juttu oli selvitetty.Mies pyysi jopa anteeksi typerää käytöstään ja korvasi kaiken sanoisinko sairaan hyvällä seksillä.Joo tiedän,ettei seksi ole paras lääke vittuuntumiseen,mutta toisaalta...joskus on hyvä unohtaa tarve olla itse aina oikeassa tai saada tahtonsa läpi.Elämää oinaan kanssa ei saa ottaa liian vakavasti,kuolet infarktiin alta aikayksikön,jos yrität sitä...otat vakavasti ainoastaan miehesi ja sen,että rakastat pässinpäätä,joka saa sinut välillä raivonpartaalle,mutta joka kuitenkin on niin paljon ihana mies,ettet muita kelpuuta...ja muista myös sanoa oinaallesi,että hän on sulle ainoa,aina;sillä yllätys,yllätys,oinas on kaikkivoipaisuudestaan huolimatta joskus kuin epävarma pikkupoika,tarvitsee vakuuttelua siitä,että pysyt hänen omanaan ja sivuutat kylmästi kaikki maailman houkutukset.Ei ihan simppelein suhde,mutta eipä tarvitse pelätä kyllästymistä ja pystyynkuihtumista,sellaistakin on koettu,ei koskaan enää.Ja kuulemma oinaatkin tasaantuu ja rauhoittuu hieman,mitä vanhemmiksi tulevat eli eipä ikuisesti tarvitse kulkea kypärä päässä... ONNEA MATKAAN!!!
PS.Liki vuosi piti kättä vääntää,ennenkuin oinaani oli valmis tekemään ratkaisevat siirtonsa,irtisanoutui työstään,etsi uuden kaupungistani ja muutti luokseni.Olin näitä juttuja toivonut liki alusta asti,mutta kantapään kautta opin,ettei kannata vikistä ja painostaa eikä varsinkaan ruinata,suhtauduin tyynen rauhallisesti siihen juupas/eipäs-arpomiseen,jota oinas yleensä harrastaa alkuun,vaikka tiukkaa kyllä teki,kun en yhtään tiennyt,mikä lopputulos tulee olemaan.Uskon vakaasti,että hyväksyvä sietokykyni hänen epävarmuuttaan ja -tietoisuuttaan kohtaan sai oinaan vakuuttuneeksi siitä,että olen nainen,jota ei turhat huolet purista,omien sanojensa mukaan mieheni arvostaa minussa juuri sitä,etten "pane pilkkua" tyypilliseen naisten tapaan.Ole suuripiirteinen, lämmin ja hyväksyvä ja tietenkin rakastava,unohtamatta omanarvontuntoa...ei edes oinas voi vastustaa!!! ;-)