Turvattomuuden tunteet

tunteet, juontaa juurensa ihmisen varhaislapsuuden kokemuksista. Itselläni ainakin, maaseudulla asuttiin ja ihmiskontaktit vähäisiä, vain omat sisarukset ja vanhemmat. Koulussa tuli yläasteella koulukiusaaminen, josta syystä opiskelu toiveammattiin jäi, Tosin vanhempani eivät kovin kannustaneetkaan, tunsin itseni aina "mustaksi lampaaksi" mitään luonnon elämää, ukkosta,salamaa, metsissä harhailua marjaaikaan yksin tai soutuveneellä ilman pelastusrengasta, pimeää tms. en ole koskaan pelännyt. Ehkä mulla sellainen kuolemankaipuu jo silloin, et sattuis jotain vakavaa, niin minunkin olemassaolo huomattaisiin! Aikuisiäl masennus, ahdistus johon lääkitys, mutta ei muuta apua. Vieläkin tunne, ettei kukaan aidosti välitä olenko olemassa vai en, kun ihmis-suhteita en ole onnistunut solmimaan. Olen ns. kiltti, hyväksikäytetty ja työpaikoil aina tullut toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta omista tunteista/elämästä en kerro kellekkään. Ulospäin näyttelen, etttä hyvin menee Tuollainen roolin vetäminen vie voimat ja itseäni eniten inhoan, kun en oikein "syyllistä" kenestäkään muusta osaa/voi tehdä. Olen varmaan joku luonnonoikku, jonka ei ois koskaan pitänyt syntyäkään! Nyt olen jo keski-iäs ja mennneisyys jotenkin hallussa kun tietää, että kuolema tulee joka päivä lähemmäs, siitä saa jonkinmoista turvallisuuden tunnetta. Itsarin oisin jo aikoja sit tehnyt, mutta naimisissa ollut ja 2 lasta, -aikuisia, mut niillekkään ei voi sysätä omia pelko,kuolemantoiveita, joten itsemurha tällä hetkellä mahdotonta, silloinhan aiheuttaisin Heille saman turvattomuuden tunteen, syyllisyyden ja häpeän. Yritin ainakin kaikin tavoin huomioida omat lapseni, luoda turvallisen kasvuympäristön, kannustanut opiskeluun ja hyvin pärjäävätkin. Tällainen tarina mun turvattomuuden tunne. Otan päivän kerrallaan, tuo, perusturvallisuus tuskin koskaan tavoittaa minua, mutta ehkä seuraavassa elämässä sitten!

sisäinen turvallisuuden tunne, niin kannattaa hankkia vierelleen sellainen turvallinen elämänkumppani, se kompensoi tunteen puutetta.

Turvattomuuden tunne voi olla sairauden oireen seuraus. Tai yksi sairauden syntyyn vaikuttaneista syistä. Tai "terve" tunne, joka kyllä kaipaa huomiota ja hoivaa. Mahdotonta sanoa.

kyllä sitä tulee turvattomuuden tunteita jos edes vanhemmat eivät osoita rakkautta. Suurin ja paras tunne tulee Jumalalta, rukoile että Jeesus ilmestyisi elämääsi ja parantaisi sielusi,minä parannuin paniikkitilasta kun Jumala jotenkin ympäröi minut kun huokasin hänelle toivottomana ja syvä rakkauden ja turvallisuudentunne tuli sisimpääni.

Hoitaja ei tee diagnooseja.

Lähinnä se kai tarkoittaa sitä, että sinulle on vahvasti turvaton olo, sillä jokainen kokee joskus turvattomuuden tunteita.

Erilaiset psykiatrian ja psykologian suuntaukset antavat sille erilaisia selityksiä, mutta lähinnä kai kyse on jostain sinulle tärkeästä tilanteesta, jossa sinut on hylätty tai petetty (trauma) yleensä lapsuudessa tai nuoruudessa ja usein toistuvasti. Se on aiheuttanut tyhjyyttä ja turvattomuuden tunteita, koska se ikävä nousee pintaan vastaavanlaisissa tilanteissa.

Useisiin psykiatrisiin diagnooseihin littyy tuo, mutta sen ei tarvitse olla mikään sairaus, jos muuten on OK:

Jokin persoonallisuushäiriö.

Ja tämä "psyk esh" voi lopettaa diagnosoimisen ja varsinkin nettidiagnosoimisen.,

Minullakin on turvattomuuden tunteita, mutta ei pers. häriöä.