oikeus kunnon elämään!!!

en pystyisi ikinä synnyttämään omaa lastani ja antamaan pois.. harva siihen varmaan pystyisi.. ja mieli luultavasti muuttuisi raskauden aikana

Se on kyllä hassua, että esim. on ihan "normaalia" että 14-vuotiaat panee, ja halutaan olla aikaisin aikuisten maailmassa, mutta ei ymmärretä riskejä... En täysin tuomitse aborttia (paitsi yli 12-vkon meneviä), mutta periaatteessa, jos panee, on aina se riski että tulee raskaaksi ja se pitäisi ymmärtää, ja miettiä etukäteen mitä sitten tekisi. pitäisi olla oikeus panna ja säheltää ja sit olla ymmärtämättä seurauksia... ja sit vedotaan johonki sellaiseen että pillerit petti tj, ei se kuitenkaan oikeuta ketään tappamaan, ei se sen lapsen vika ole että kortsu pettää tj... ei voi luottaa siihen että "kun minä panen niin ei mulle mtn käy, kaikille muille vain" samoin kun se, että monet abortin tekijät kokevat itsensä "uhreina," joiden oli "pakko tehdä se" jne jne. ilkeä totuus kuitenkin on että se on oma päätös, ja oma harkittu teko, abortti on kehittyvän sikiön, josta tulisi vauva elämän pysäyttäminen, ei sen asian kaunistelu sitä muuta.
ja tulee paha mieli, no, onhan se tietenkin rankkaa tehdä abortti, mutta pitäisi pystyä kestämään tosiasiat, vaikka siitä sitten tulisi paha mieli, aborttia ei oikein moraaliseksi teoksi kuitenkaan saa käännettyä :/ voimia kuitenkin kaikille abortin tehneille, se on varmasti ollut rankkaa..
ja vielä tohon adoptio-juttuun... on kyllä sinänsä vähän itsekästä keskeyttää vain siksi että "sitten en pystyisi luopumaan siitä", jos ihan realistisesti mietitään lapsen parasta, niin kyllä suomessa lapsen pystyy kasvattamaan ilman että täytyy nähdä nälkää jne, ne tuet on ihan riittävän isoja, ja no hmphm, en sit tiedä onko oikein tappaa joku vain siksi ettei sitten kestäisi antaa sitä pois. vähän niinkuin nämä tapaukset joilla on koiranpentu, todetaan allergia, ja mieluumin lopetetaan kun annetaan toiseen kotiin. itsekin olen tehnyt pahoja tekoja, joita en kuitenkaan vaihtaisi poiskaan koska ne on mut tähän pisteeseen tuonut, mutta hyväksi teoksi aborttia ei voi väittää ,se vähän tuntuu hämäävän abortin tehneiden puheissa. todellinen lapsen paras olisi kuitenkin oikeasti adoptio,(jos siitä tahtoo eroon) mutta pelottaa raskaus ja iso maha ja vauva ja uudet tunteet, muiden reaktiot, keskeneräiset koulut jne. itsensähän takia se kuitenkin tehdään, eikä se sinänsä ole paha asia... voiko henkien arvokkuutta punnita? äidin vai lapsen elämä? ei nää ole helppoja kysymyksia, itse olin tässä viestissä tuomitsevalla kannalla, mutta ei aborttikaan ole ihan mustavalkoinen asia, täällä tuntuu olevan että joko ollaan puolesta tai vastaan, missä on välimuodot? :/