Voin ihan kokemuksestani sanoa että itsemurha ei ratkaise yksinäisyyttä.
En kyllä tosin itsekkään keksi mitään vaihtoehtoa sillä jotenkin itsekin olen huomannut miten kertakäyttöiseksi yhteiskunta on muuttunut.
Fast Food for Friendship on tämänpäivän sana.
Niille jotka täällä palstalla yllyttää yksinäisiä ja herkkiä ihmisiä tekemään suunnittelemansa itsemurhan sanon vaan: Mieti miltä itsestäsi tuntuisi jos joku toivoisi sinun kuolemaasi!! Ja vieläpä julkisesti!!!
Voimia kaikille täällä. Yritetään näyttää muille elämässään, ihmissuhteissaan, työssään ja muissa elämänaloissa onnistuneille että vaikka olemme yksinäisiä "friikkejä" me olemme loppujenlopuksi vahvempia kuin ne jotka saavat jatkuvasti tukea "ystäviltään".
Yksinäisyys on tavallaan voima ja vapaus joten VOIMA olkoon kanssanne.
En kyllä tosin itsekkään keksi mitään vaihtoehtoa sillä jotenkin itsekin olen huomannut miten kertakäyttöiseksi yhteiskunta on muuttunut.
Fast Food for Friendship on tämänpäivän sana.
Niille jotka täällä palstalla yllyttää yksinäisiä ja herkkiä ihmisiä tekemään suunnittelemansa itsemurhan sanon vaan: Mieti miltä itsestäsi tuntuisi jos joku toivoisi sinun kuolemaasi!! Ja vieläpä julkisesti!!!
Voimia kaikille täällä. Yritetään näyttää muille elämässään, ihmissuhteissaan, työssään ja muissa elämänaloissa onnistuneille että vaikka olemme yksinäisiä "friikkejä" me olemme loppujenlopuksi vahvempia kuin ne jotka saavat jatkuvasti tukea "ystäviltään".
Yksinäisyys on tavallaan voima ja vapaus joten VOIMA olkoon kanssanne.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sanoisin, että nämä Fast Food for Friendship- ihmiset eivät ole aitoja.
He ovat pelkkiä iskulauseita, kun taas me yksinäiset friikit, me ollaan runoutta.
oli mahtavan kauniisti sanottu, todella hienoa! Runoutta vaan sinnekin toiselta runoilijalta:)
jos tekee itsemurhan on taas yksi tuttavuus vähemmän jollekin toiselle yksinäiselle.
Minua ainakin. Ei tarvi kestää tätä paskaa elämää!!
Ehkä me yhteiskunnan unohtamat ja näkymättömät "luuserit" ollaan vielä jotain. Jos teet itsemurhan, et nää mitä hyvää Sinulle olisi voinut tapahtua maailmassa...
Itse olen myös muutaman kerran yrittänyt itsaria.
Oikeen paljon voimia teille kaikille yhsinäisille, onnettomille, ahdistuneille, masentuneille....jotka ette jaksaisi elää... Miettikää vielä!!!!
"Olin yksinäinen elämässä, mutta kuolema on ikuinen/loputon yksinäisyys"
Kyllä se vaan ratkaisee. Ei tarvitse enää ikinä yrittää solmia ihmissuhteita joista ei seuraa muuta kuin vain pahaa oloa kun henkilö, johon olet juuri tutustunut, ei olekaan enää kiinnostunut sinusta. Tedän, että kyllä se lopulta ratkaisee. Kukaan ei jää kaipaamaan. Miksi jäisi, jos kukaan ei kaipaa sinua tässäkään elämässä......??
voi aina muuttaa. Ikinä ei ole liian myöhäistä, mikäli oikeasti on kiinnostunut ystävyys- ym. suhteista. Luulen, että monilla tämä yksinäisyys..on tietynlainen asenneongelma. Minulla se ainakin oli tällainen...on ehkä edelleenkin jossakin määrin, mutta nykyisin seuraa löytyy aina kun vain sillä asenteella lähtee liikkeelle.
Ihmissuhteet..niiden eteen on itse tehtävä paljon, lähdettävä siitä, että ymmärtää erilaisia elämän asenteita, tapoja, ei vaadi liikaa ystävältä. Ottaa itse yhteyttä ja suhtautuu positiivisesti, tai neutraalisti, ei pessimistinä, ei asenteella "kohta tämäkin kaveri lähtee pois elämästäni".
Jos voit auttaa ja lohduttaa toista jossakin asiassa/projektissa...siitä on hyvä lähteä liikkeelle myös.
Älä luovuta, jos et heti saavuta ehdotonta hyväksyntää. Luottamusta ja tosiystävyyttä ei luoda nopeasti. Aluksi ei ehkä, (vaikka se ystäväpula niin riipaiseva onkin), kannata antaa liian epätoivoista kuvaa, eli älä korostetusti viestitä "minulla ei ole yhtään kaveria,koska olen friikki kummajainen". Ei myöskään, että olisit välinpitämätön, osoita että välität ihmisestä, odottamatta silti mitään vastapuolelta ainakaan heti. Huomaa silti, koska ei enää kannata yrittää...jos vain ja ainoastaan itse otat uudestaan ja uudestaan yhteyttä, tuskin ystävyydellänne on tulevaisuutta.
Pitää myös oppia unohtamaan menneet...ehkäpä sen ihmisen kanssa ei osunut asiat yhteen, ei väkisin kannata yrittää. Mutta on vielä niin paljon muita ihmisiä, joihin tutustua, ei pidä jumittaa useampiinkaan vastoinkäymisiin.
Ajattelette ehkä, että taas yksi "ylisosiaalinen" ihminen, jonka ympärillä luonnollisen vetovoiman puolesta pörrää jos jonkinlaista kaveria, jakelee viisaita neuvojaan.
Minä olen silti itse kokenut nämä asiat todella kantapään kautta ja pohjien kautta möyrien ehkä oppinut hiukan. Itsemurhaa yrittänyt useasti, kuitenkin lopulta jokin on estänyt...se, mistä ehkä jään kokonaan paitsi, jos luovutan.
Kun muutin asennoitumistapaa ihmisiin, pääsin pois siitä noidankehästä "kukaan ei kyllä tykkää mun seurastani, olen niin tyhmä ja ruma ja omituinen", niin löydän helpostikin ystäviä ja se poikaystäväkin tarttui mukaan kuin itsestään.
Tiivistettynä: Näytä hyväntuuliselta, missä sitten liikutkaan. Älä julista yksinäisyyttäsi ja huonoja puoliasi ensimmäisenä. Opettele vaikka etukäteen yksiksesi, miten keksiä juttua tyhjästä kun tutustut ihmisiin jossakin. Ole kiinnostunut toisesta ja hänen mielenkiinnonkohteistaan. Älä aliarvioi tai valmiiksi lokeroi toista ihmistä. Kaikki eivät ole sellaisia miltä aluksi näyttävät.
Toimin nykyään normaalisti ja melko sosiaalisestikin ihmisten kanssa, positiivisesti, juuri niin että niitä kavereita pitäisi olla ja tulla. Mutta ei. eieieieieieieieieieieiei
itsemurhahan ratkasee kaikki ongelmat eikä pelkästään yksinäisyyttä