Avioreon vastustaminen

Sinä voit kyllä vastustaa avioeroa, mikä hidastaa prosessia, mutta ei vaikuta sen lopputulokseen.

Koska puolisosi on hakenut avioeroa, hänellä on siihen varmaan joku syy. Keksisitköhän jonkun muun tavan vastustaa periaattellisista syistä oikeuslaitoskäytäntöä? Nyt nimittäin tuntuu vähän siltä, että sinulla on liikaa oma lehmä ojassa, jotta voisi uskoa, että vastuksesi olisi vain periaattellinen.

Anna vaimosi mennä. Jos olet vähänkään avioliiton aikana kiusannut häntä samoin kuin nyt erovaiheessa, ei ole ihme, että olet jäämässä yksin omine periaatteinesi.

Pakollinen sovitteluvaihe on varmasti hieno ajatus. Toisaalta, se saattaa olla vain ajantappoase.

Hakeudu vaikkapa terapiaan. Terapia ei ehkä pelasta sinun avioliittoasi, mutta auttaa sinua selviämään siitä.

Ei millään pahalla, mutta et ole kovin vakuuttava. Suuntaa energiasi asioihin, jotka ovat ainakin itselläsi todellisuuspohjalla. Itsesäälillä ei oikeuslaitosta muuteta. Lähtökohtien pitää olla vähintään asialliset ja lain tulkinnan perustua asiantuntemukseen, ei hätäselitykseen.

Vaimosi saa eronsa, teitpä sitten mitä tahansa. Varmimmin pääsetkin hänestä eroon harjoittamalla häntä kohtaan henkistä väkivaltaa. Et ilmeisesti halua säilyttää vaimoosi minkäänlaisia välejä eron jälkeen?

... niin, kuten sinulle jo vastattiinkin, ei vastineellasi ole mitään vaikutusta tulemaan ellei avierohakemuksessa olla muuta haettu kuin eroa.

Toisaalta, vastineen tekeminen sitäkin tärkeämpää jos puoliso on keksinyt jo tässä vaiheessa vaatia lasten huoltajuutta, määrittää elarit ja tapaamiset ... jonka toki voi tehdä.

Avioliitto on juridisesti sopimus jonka toinen voi vaatia purettavaksi, ilman syitä tai edes riitaa. Voinee verrata työsuhteen lopettamiseen tai vuokrasopimuksen irtisanomiseen...

Mutta kerro toki miten vastineeseesi oikeuslaitos kommentoi, jos mitenkään ... pahaa pelkään että viittaavat vain pykälään minkä perusteella harkinta-aika alkaa tai teidät tuomitaan avioeroon.

Valitan. Et saa vastausta järjettömään kysymykseesi. Kysynkin sinulta: haluatko jatkaa avioliittoa ihmisen kanssa joka ei halua elää sinun kanssasi? Jos ´vastaat kyllä, et ole ihan tasapainossa.

En halunut kysymykseeni tunnepitoisia vastauksia, terapiat ja muut ovat jo kehissä. Halusin tietää muiden kokemuksia avioeron vastustamisen perusteluista lausumavaiheessa. Jätetään muut asiat sivulle ja tarkastellaan vastustamisen perusteluita. Pitkittämisellä saatetaan saavuttaa se tavoite, että ehdimme harkinta-aikana tarkkaan käydä läpi suhdettamme, jotta voimme jatkossa elää joko aviolittossa tai erillään sillä tiedolla, että olemme päätyneet oikeaan päätöksen. Hakemuslainkäyttö tuntuu heppoiselta menettelyltä. Tarkennan siis kysymystäni:

KYSYMYS: Onko kellään kokemusta lausman perusteluista, jotka ovat pakottaneet tuomioistuimen ottavan asian käsittelyyn kansliapäätöksen sijasta?

Olen läheltä seurannut erästä pitkittämisyritystä. Jokaista vaihetta viivytettiin, kirjeitä ei noudettu postista jne. Mutta ero tuli. Jätetty osapuoli teki vain itselleen hallaa kuin ei suostunut uskomaan tosiasioita.

Olen kristitty, joten vastaukseni on kirjoitettu siitä näkökulmasta.

Kommenttini aiheuttaa varmasti myös paljon asiattomia kommentteja, sillä evankeliumi (ilosanoma) Jeesuksesta (rakkaus, totuus, elämä) kohtaa maailmassa aina vastustusta.

Tiedostan, että avioliittolain mukaan avioero myönnetään, joten vastustamiseni on enemmän periaatteellista, jolla osoitan, että tahdon noudattaa Jumalan tahtoa avioliiton osalta ja en ole syyllinen avioeroon . Tällä ei ole maallisen vallan kanssa tekemistä, mutta ne jotka uskovat Jumalaan ja ovat perehtyneet Raamatun ohjeistukseen (jota on melko paljon) kristittyjen avioerosta, ymmärtävät että asia on merkityksellinen uudelleen avioitumisen näkökulmasta (kotipetripaavola.com), koska Jumala ei tahdo rangaista syytöntä osapuolta. Sen sijaan syyllinen (uskoton) osapuoli menettää avioerossa oikeuden uudelleen avioitumiseen. Avioeroon liittyvä aviorikos on merkityksellinen myös uskon osalta, sillä avionrikkoja luopuu vähitellen uskostaan (Luther: Katekismus, aviorikosta verrataan murhaan sydämen paatumuksen osalta).

Alla olevalla kontradiktorisella periaatteella varmistan, että avioeron vastustamisen teologinen peruste (Avioero ei ole Jumalan tahdon mukainen) tulee entisen puolison tietoon. Tällöin entinen puoliso ei kuvittele, että avioero oli yhteishanke.

Ja tiedoksi vielä, että huolimatta edellisestä teologisesta pohdinnasta ja lähestymistavasta tässä vaikeassa tilanteessa, meillä oli vaimon kanssa hyviä vuosia, tunteikkaita iltoja ja riemukkaita hetkiä, joita muistelen lämmöllä. Valitettavasti meidän avioliitto kaatui siihen, että neljä lasta syntyi viiden vuoden aikana. Yritimme parhaamme, mutta uuvuimme pikkulapsiarkeen. Toivon entiselle vaimolle kaikkea hyvää jatkossa.


Eli tällä mennään:

Vastustan avioeroa sillä perusteella, että se ei ole Jumalan tahdon mukainen.

Olen mennyt papin tytön kanssa naimisiin siinä uskossa, että avioliitto on koko elämän kestävä liitto, jossa myötä- ja vastoinkäymiset eletään yhdessä. Samaan pysyvään liittoon uskoen olen saanut xxxxx kanssa viisi lasta, elättänyt perheen, käyttäytynyt sopuisasti, ollut raitis ja uskollinen vaimolle.

Kontradiktorisen periaatteen mukaisesti tuomioistuimen tulisi antaa hakijalle tiedoksi avioeron toisen osapuolen mahdollisesti lähettämä vastaus avioerohakemukseen, oli se sitten minkä sisältöinen tahansa. Pyydän noudattamaan tätä periaatetta.

Avioero pelasti minut.
exä lähti toisen matkaan. Oli näennäisesti huolissaan miten mun käy kun, hän lähtee.

Mitkään sovitut asiat eivät pitäneet hänen puoleltaan.

Mun kävi niin että, tulin onnelliseksi. Löysin pian ihanan naisen.
Tosin hän ei suostunut tapaamaan ennen kuin osituskin oli suoritettu,
Olin ihan tyytyväinen siihenkin koska, harvon tapaa niin korkeaa moraalia tänäpäivänä.
Hän kyllä lupasi *korvata* kärsivällisyyteni. En ole katunut.

Annoin exän viedä kaiken mitä halus. En puuttunut siihen mitenkään. Surkuhupaisaa oli ahneus. Sanoin exälle lähtiessään että, tein vuoksesi kaiken, jopa helpoimman mahdollisen eron. Ei kiistänyt.

Vielä surkuhupaisampaa oli exän vanhempien ajatus siitä että, vielä eron jälkeenkin voisivat minulta kerjätä.

Nyt saan kaipaamaani rakkautta jokapäivä. On ollut suorastaan vaikeaa käsittää että, mulla on lupa olla onnellinen joka ikinen päivä.

Etsin laastaria, mut sainkin uuden sydämen.

Kaikki asiat on elämässäni nyt paremmin. Myös talous.

Voit hidastaa prosessia, mutta kyllä puoliso sen eron saa kuitenkin. Itseasiassa kannattaisi sopien erota jotta pystyy olemaan kanssakäymisessä asiallisesti jälkeenkinpäin.

Aikoinaan 80-luvun alussa olisin hakenut avioeroa, mutta kynnykseksi osoittautui syyllisen hakeminen ja syyllisyyden todistaminen. Toteen täytyi näyttää esim. pettäminen, alkoholismi, mielisairaus, väkivaltaisuus. Oikeasti! Lähtisitkö?

Haluaisitko todella "jutella" jossain selvässä asiassa, "sovitteluvaihe"? Etsiä todistajat syyllisyyden todistamiseksi? Hankaloittaa prosessia kaikin keinoin? Riitauttaa ero ja käräjöidä prosessia raastuvanoikeudessa, hovioikeudessa, korkeimmassaoikeudessa, kun tulos on kuitenkin sama.

Itselläni oli vaikeasti todistettava syy; valehtelu ja luottamuksen pettäminen. Millä olisin ne todistanut ja hankkinut todistajat, että tilanne on oikeasti näin?

Onhan näitä vastustamisia nähty. Avioliitto on tarkoitettu ikuiseksi jne.. Mutta tosiasia on se, että jos toinen haluaa eron niin hän tulee sen saamaan ihan vain sitä pyytämällä eikä mikään vastustus sitä muuta. Harkinta-aika on 6 kk ja sinä aikana voit yrittää keskustella asiasta puolisosi kanssa mutta jos häntä ei kiinnosta keskustella niin kukaan ei häntä siihen pakota. Jos puoliso laittaa II-vaiheen hakemuksen sisään ja liitännäisvaatimuksia ei ole niin avioeroasia ei todellakaan mene istuntoon ja vastustamiskirjelmät saavat aikaan lähinnä huvittuneisuutta asiaa käsittelevässä sihteerissä/käräjänotaarissa.
T: juristi

Avioero ei ole rikos siitäkäänhuolimatta, vaikka paperissa lukee; tuomitaan avioeroon!

Avauksen päiväys on 27.6.2006.

Huoh.