Hei kaikki jotka tätä palstaa luette ja kirjoittelette.
Minun oli pakko kirjoittaa koska juuri nyt tuntuu,että hajoan kohta palasiksi.
Olen syksystä lähtien kantanut erästä asiaa sisälläni,en ole voinut kertoa siitä kenellekään.
Se on niin kamalan vaikea edes minun itse käsitellä ja pian minun on se asia käytävä lävitse.
En pääse sitä karkuun ja se on saanut elämäni ihan sekaisin.
Ehkä mielikuvitukseni on tehnyt siitä liian suuren ja ehkä selviän siitä jotenkin.
Kaikki tuleva pelottaa ja pelkään että pyörryn kun sitä asiaa ruvetaan käsittelemään.
Ei edes mieheni tai perheeni siitä tiedä ja anteeksi kun en teillekään rakkaat lukijat voi siitä tarkemmin kertoa.
Toivon vaan että kaikki olisi ohi ja voisin henkittää vapaasti.
Oletteko kukaan kokeneet mitään tälläistä ja miten se teidän elämää vaikeuttaa.Siis asia mistä ei voi puhua häpeän takia ja pelon.
En ole tehnyt kenellekään mitään väkivaltaa,sen verran haluan kertoa enkä aiheuttanut mitään kamalan pahaa.
Masennus on järkyttävä ja tuntuu että jokainen vastaan tulija arvaa haa tuolla on joku salaisuus kannettavanaan.
On ihan hurveätä salata ja näytellä ja valehdella että olen vaan väsynyt tai raha asiat painavat.Huonostihan nekin ovat mutta eivät suurin syy.
Auttakaa minua ja anteeksi sekava selostus,toivottavasti en ihan pöhköltä teistä vaikuta.
Minun oli pakko kirjoittaa koska juuri nyt tuntuu,että hajoan kohta palasiksi.
Olen syksystä lähtien kantanut erästä asiaa sisälläni,en ole voinut kertoa siitä kenellekään.
Se on niin kamalan vaikea edes minun itse käsitellä ja pian minun on se asia käytävä lävitse.
En pääse sitä karkuun ja se on saanut elämäni ihan sekaisin.
Ehkä mielikuvitukseni on tehnyt siitä liian suuren ja ehkä selviän siitä jotenkin.
Kaikki tuleva pelottaa ja pelkään että pyörryn kun sitä asiaa ruvetaan käsittelemään.
Ei edes mieheni tai perheeni siitä tiedä ja anteeksi kun en teillekään rakkaat lukijat voi siitä tarkemmin kertoa.
Toivon vaan että kaikki olisi ohi ja voisin henkittää vapaasti.
Oletteko kukaan kokeneet mitään tälläistä ja miten se teidän elämää vaikeuttaa.Siis asia mistä ei voi puhua häpeän takia ja pelon.
En ole tehnyt kenellekään mitään väkivaltaa,sen verran haluan kertoa enkä aiheuttanut mitään kamalan pahaa.
Masennus on järkyttävä ja tuntuu että jokainen vastaan tulija arvaa haa tuolla on joku salaisuus kannettavanaan.
On ihan hurveätä salata ja näytellä ja valehdella että olen vaan väsynyt tai raha asiat painavat.Huonostihan nekin ovat mutta eivät suurin syy.
Auttakaa minua ja anteeksi sekava selostus,toivottavasti en ihan pöhköltä teistä vaikuta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tilanteesi on todella ahdistava ja haluan auttaa. Mitäs jos yrittäisit aluksi edes avautua asiasta edes anonyymisti internetissä. Esim tällä sivustolla tai jollakin toisella.
Näin yksi askel eteenpäin olisi jo otettu ja uskon että saisit paljon neuvoja, kun ongelmasi voi olla täysin samanlainen kun kenties jollakin toisella.
Ehdottaisin, että silti kerrot asian yhdelle ihmiselle. Hän voisi olla vaikka joku toisella puolella maata asuva, eri kirkkokuntaan kuuluva vieras, korkeassa iässä oleva (eli todennäköisesti pian kuoleva) pastori, jolla on vaitiolovelvollisuus. Käytännössä voisit esimerkiksi soittaa prepaid-liittymällä ja kuiskata asiasi ja katkaista puhelun heti kun haluat.
Mikä tahansa asia onkin, niin voit kertoa sen tällä tavalla - itsesi tähden.
Minäkin voin kuunnella ja jutella , jos haluat !
Minua ahdistaa ystävän olo , kelle en voi varmaankaan olla avuksi -
mutta valmiina kuuntelemaan sinua jos tarvitset!
Tilanne on tuttu. Mulla on ollut paljon tuollaisia juttuja joita en aikoinaan ole voinut kertoa kenellekkään. Nykyään on vain yksi juttu jota tiukasti varjelen, mutta jonka psykoterapeuttini luultavasti aavistaa. Kuitenkaan en koe edes tarvetta kertoa siitä kellekkään tällähetkellä.
Mutta noista muista jutuista tunnen monesti tarvetta kertoa ja käsitellä, vaikka niitä olen moneen otteeseen terapeutilleni kertonutkin. Mutta silti niihin liittyy vielä niin suurta pelkoa. Kuitenkaan en enää tunne juurikaan häpeää noista terapeutilleni kertoessa, koska olen niitä niin monta kertaa jo terapeutilleni kertonut ja hän on osannut noita minun kanssani käsitellä. Muille en noista ole kertonut eikä ole syytäkään.
Jos on joku juttu johon liittyy hyvin voimakkaita tunteita. Niinkuin sulla häpeää ja pelkoa niin niitä ei voi kertoa eikä kannata kertoa kelle tahansa, koska toisen reaktio saattaa aiheuttaa vain lisää vahinkoa. Mutta toki jossain vaiheessa tuo kertominen tuntuu pienemmältä pahalta kuin koettaa pitää sitä salaisuutta sisällään. Itse olen tuollaisiakin tilanteita kokenut ja noista selviytynyt. Itseasiassa olen ollut yllättynyt kuinka hyvin kohdalleni sattuneet ihmiset ovat noihin osanneet suhtautua.
Kuitenkin kivuttomimmin kertominen on minulla onnistunut psykoterapeutille, joka on aina osannut suhtautua kerrottavaan asiaan oikeaalla tavalla. Eli osannut ottaa ne tunteet vastaan. Se pahin hetki on juuri se toisen ensi reaktio, että mitenkä se siihen asiaan suhtautuu.
Jos ei ole tuttua psykoterapeuttia tai muuta henkilöä joka tuntuu luotettavalta ja oikealta ottamaan vastaan ne tunteet, niin johonkin kriisipuhelimeen kertominen olisi ehkä parhain vaihtoehto, koska siellä on kuitenkin monesti koulutettuja ihmisiä tällaisiin tilanteisiin. Mutta tiedän kuinka hankalaa noillekkin on kertoa. On kokemusta noistakin.
Ai niin lopuksi vielä maininta, että häpeä liittyy monesti pettymykseen vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa.
Lisäksi vielä yksi keino on juuri sellainen, että kokeilee vähän toisen reaktiota vihjailemalla itse parhaaksi kokemallaan tavalla siitä asiasta aivan niinkuin säkin olet tuossa viestissäsi tuosta vihjannut. Jo tuokin voi auttaa tosi paljon
Lämmin kiitos sinulle asiallisesta ja rehellisestä vastauksesta.
Minulla ei ole psykoterapeuttia tai mitään muutakaan ammatti auttajaa tässä asiassa tukena.
Olen aikoinani syvästi pettynyt psykiatrisen hoidon tasoon omalla kohdallani,joten en ole apua hakenut.
Tunnut todella fiksulta ihmiseltä ja ihan kuin olisit ymmärtänyt minua.
Häpeän tunnehan minullakin tästä asiasta on ja joudun siitä vastuusenkin,ihan omaa tyhmyyttäni.
Se on niin vaikea asia ja kaikki ei tosiaankaan ole minun syytä,mutta minulle tosi kova paikka.
Mutta vastuuhan se on omasta tyhmyydestä ja ajattelemattomuudesta otettava.
Minua loukkaa tätä palstaa mielen kiinolla seuranneena,ja nyt eka kertaa itse kirjoittaneena se miten tylysti osa vastaa.
Luulen että jokainen joka kirjoittaa on todella maseantunut ja hädissään ja toivoo edes jotain helpotusta.
Me kaikki emme saa sitä lääkäristä tai lääkkeistä,ja tämä on minusta hieno tapa purkaa tuntojaan.
Toivon että te jotka ette tunne itseänne masentuneeksi älkää vastatko loukkaavasti kenenkään kirjoituksiin.
Hyvä ystäväni kertoi tästä palstasta ja hän oli kirjoittanut tosi ahdistuneena.Hänelle oli joku kirjoittanut enemmän kuin törkeästi ja haistattelut perään.
Ystäväni yritti sen vastauksen jälkeen itsaria ja oli monta päivää teholla.
Joten minusta se on jo aika vakavaa,tietenkin elämä on jokaisen oma mutta masennus on niin kavala sairaus sen ymmärtää vain henkilä joka on kokenut saman.
Minusta tuntui omalla kohdalla pahalta kun kehotetaan soittamaan kuolevalle papille.
Joskus sanat satuttavat ja paljon.
Sinulle kaikkea ihanaa elämääsi ja toit vähän valoa elämääni.
tuossa oli ehdotus, että kirjoittaisit ongelmasi tälle palstalle. matkalla normaaliin maailmaan se on minusta oikein hyvä keino.
minä oletan, että haluat asiassa päästä eteenpäin ja selvittää menneet ,etkä hautautua elävältä ?
olenhan oikeassa ?
anna palaa.
Niin haluan selviytyä tästä asiasta ja huomenna se on edessä pelottaa ja jännittää.pelkään että pyörryn tai en saa sanaa suustani.
Haluaisin kadota maan alle tai nukkua huomisen yli, mutta en voi.
Kukaan ei tiedä ja täällä minä koetan kotona olla etten saisi hermo romahdusta.Sydän lyö ja tuntuu että sekoan.
Haluan vielä kiittää sinua neuvoistasi ja tänään sain sen asian hoidettua.Teki todella tiukkaa ja olin pyörtyä ahdistuksesta ja jännityksestä,mutta tein sen.
En vielä usko että se on hoidettu,mutta ei mielestä vielä aikoihin.kaikkea hyvää sulle
Jees kiitos paljon:) Aina mieltä lämmittää, jos on ollut toiselle avuksi. Kaikkea hyvää myös sinne päin.
-jjj
hei ,
sen verran että tuttu tunne. et ole ainut.
tarttet apua eli lääkkeitä jotka auttaa pahimman yli. sulla on vain mielessä jokin häiriö , ei suuri mutta masennus on ongelma.
Luepa samassa aihealueessa nimimerkki masistyttö. jonne kirjoittelen . onko mun vastauksista jotain apua sulle siellä.tsemppiä.