Tuolla aiemmin keskusteltiin aiheesta, onko epileptikkomiesten vaikea löytää naista itselleen.
Minä olen rakastunut ihanaan mieheen jolla on onnettomuuden seurauksena tullut epilepsia, joka pysyy kurissa lääkkeillä. Olemme nelikymppisiä. En osaa pitää asiaa ongelmana suhteemme kehittymisen kannalta. Pitäisikö edes?
Seksi ei ole vielä näin tuoreessa suhteessa ollut tapetilla, mutta sitä mietin, vaikuttavatko epilepsialääkkeet seksielämään? Mikä niiden toimintamekanismi yleensäkin on, ovatko mitenkään masennuslääkkeisiin verrattavia? Masennuslääkkeillähän on seksisivuvaikutuksia yleisesti.
Ei epilepsia vaikuta siihen, mitä tunnen tätä miestä kohtaan, päin vastoin, odotan paljon suhteeltamme...
Minä olen rakastunut ihanaan mieheen jolla on onnettomuuden seurauksena tullut epilepsia, joka pysyy kurissa lääkkeillä. Olemme nelikymppisiä. En osaa pitää asiaa ongelmana suhteemme kehittymisen kannalta. Pitäisikö edes?
Seksi ei ole vielä näin tuoreessa suhteessa ollut tapetilla, mutta sitä mietin, vaikuttavatko epilepsialääkkeet seksielämään? Mikä niiden toimintamekanismi yleensäkin on, ovatko mitenkään masennuslääkkeisiin verrattavia? Masennuslääkkeillähän on seksisivuvaikutuksia yleisesti.
Ei epilepsia vaikuta siihen, mitä tunnen tätä miestä kohtaan, päin vastoin, odotan paljon suhteeltamme...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Täältä käy lukemassa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=3000000000000011&posting=22000000012730038
Muista kuitenkin, että vaikutukset ovat yksilöllisiä.
Ja ainahan on saatavilla potenssia kohottavia lääkkeitä:))
kyllä nekin vaikuttaa mutta varmaan yksilöllisesti.mulla ainakin selvä vaikutus eli vie kiinnostusta.myös lääkeannosmäärä varmaan vaikuttaa.
Usein sanotaan, että naisessa/miehessä on jotain vikaa, jos tuollaiseen erilaiseen kumppaniin tyytyy?
Miksi ottaa sairas, kun olisi terveitä vielä enemmän?
Vai johtuneeko vain siitä, ettei naiselle/miehellä vain ole varaa valita?
Käykää tuolla Monikulttuuriset suhteet -keskustelussa katsomassa mitä tykätään thaivaimon ottaneista.
"Miksi ottaa sairas, kun olisi terveitä vielä enemmän"?
Ehkä niitten terveiden joukossa on enemmän "sairauksia", kuin epileptikolla.
Nihin sairauksiin voit lukea esim. välinpitämättömyys, mustasukkaisuus, alkoholismi, väkivaltaisuus ja listaa voit jatkaa loputtomiin.
En väitä etteikö epileptikoiden piirissä löytyisi edellä mainittuja, mutta kuten alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:
"Minä olen rakastunut ihanaan mieheen jolla on onnettomuuden seurauksena tullut epilepsia, joka pysyy kurissa lääkkeillä. Olemme nelikymppisiä".
Taisi sinulta jäädä lukematta tuo.
Ikääkin Heillä on sen verran, että osaavat järkeä käyttää.
Mielestäni vaikutat kirjoituksesi mukaan enemmän kusipäältä kuin itseään arvostavalta. Jos arvostaisit itseäsi, niin arvostaisit muitakin ja et kirjoittaisi noin muista.
Anteeksi suora ilmaisuni, sillä juuri kaltaiselllesi siitä ei ole mitään hyötyä.
Jos mietit, että mitä muut ajattelevat, niin et kyllä taasen silläkään osoita, että osaisit arvostaa omaa mielipidettäsi.
sairauksia enemmän, ikävä kyllä
ja tyhmempiäkin ne on.
Omaan seksuaalisuuteeni epilepsialääkkeet eivät ole vaikuttaneet mitenkään. Miesystäväni sanovat, että epilepsialla ei ole mitään merkitystä siihen miten he suhtautuvat minuun naisena. Tuntuu enemmänkin, että nauttivat siitä, että saavat olla "miehiä" ja hoivata ja huolehtia, jos jotain tulee.
Omaan ihmissuhteeseeni epilepsia ei ole vaikuttanut ikinä negatiivisesti, voisin jopa löytää joitain positiivisia puolia.
(vaikka tietysti mieluiten olisin täysin terve).
Vaikutat suoraan puhuvalta ja puhut mielestäni juuri siitä, mitä naiset odottavat mieheltä ja mitä miehet haluavat olla rakastamalleen miehelle.
Mielestäni siis nainen hakee todellakin turvallista miestä, joka pystyy puolustamaan naista ja on vahva. Lisäksi tai ehkä jopa eniten nainen hakee miestä, joka on hyvä isä lapsille ja tämä taasen ei ole kovinkaan hyvä miehen kannalta, joka sairastaa epilepsiaa. Yleensähän joko epilepsia tuhoaa aivoja tai sitten lääkkeet aiheuttavat erilaisia oireita, jotka tekevät epileptikosta vähemmän hyvän yövalvojan ja vähemmän kovan turvamiehen, jos nainen tarvitsee apua.
Tunnista itsessäni juuri kuvailemiasi piirteitä miehenä ja sellainen juuri naiselleen haluaisi olla. Onneksi Suomessa on kuitenkin hyvinkin itsellisiäkin naisia ja jos mennään Ruotsiin niin asia muuttuu vielä parempaan suuntaa. Jopa venäläisten naisten suhtauminen on jotenkin luonnolista sairauksiin... liekkö siihen vaikuttanut Dostojevski, joka on epileptikko ja Venäjällä rakastetaan kirjailijoita ja kirjallisuutta ja varmaan jokainen tuntee Dostojevskin Venäjällä ja hänen kirjojaan on luettu, joissa on hyvinkin tarkkoja kuvauksia epileptikoista.
Learning by reading on todella hienoa ja Idiootti teos on varmasti sivistävä kokemus kenelle tahansa tai Rikos ja Rangaistus, jos vaan jaksaa lukea.
Sanoit lisäksi, että jotain positiivisia puolia on epilepsiassasi parisuhteen kannalta. Voisitko mainita ne ääneen?
Huh, piti oikein lukea tuo oma viesti uudelleen luettuani kommenttisi.
Myönnän, olen välillä sponttaani ja aika suora, kiitos kun annoit aihetta tarkastella asiaa myös toiselta suunnalta.
Yritin hetken oikein pohtia, miten suhtautuisin epileptikko mieheen. Itselläni on etuoikeus tuntea ihania miehiä niin ystävinä kuin elämänkumppanina, kukaan heistä ei ole täydellinen. Epilepsia ei ole koko elämä, ihminen voi olla kokonain myös sairauden kanssa. Se voi myös tehdä tietyllä tavalla ihmisestä kiehtovan, myös miehestä. Naiset nauttivat siitä, että saavat hoivata ja huolehtia, joten tämä voi olla epilepsiassa myös positiivinen puoli.
En mitenkään voisi kuvitellakkaan, että epilepsia jotenkin muuttaisi suhtautumistani vastakkaiseen sukupuoleen. Eikä se mielestäni ole pienimmässäkään määrin este miehekkyydelle. Jokainen on kuitenkin loppujen lopuksi yksin, eikä voi olettaa, että toinen olisi aina turvana.
Mietin myös sitä, että miten epilepsia mielestäni on vaikuttanut positiivisesti parisuhteeseen ja löydän moniakin asioita. Itse ainakin suhtaudun nykyään vapautuneemmin omaan ruumiiseeni, koska kuka tahansa voi nähdä sen hyvin ikävässä tilassa, miksi en siis ottaisi siitä kaikkea irti silloin kuin voin näyttää sen ihanana;)
Olipas hienosti kirjoitettu kaikinpuolin. Avoin kirjoittaminen ja suora. Varmaan olisi Sinulla paljonkin positiivista sanottavaa ja osaat näköjään sanoa suoraankin. Varmasti jokainen mies laittoi mielipiteesi korvan taakse ja pakkohan näkemystäsi on arvostaa.
Minä ainakin kiitän ja kumarran kovasti näkökulmastasi ja toivon, että muutkin saivat kirjoituksestasi positiivisia fiboja.
Hei! olen 45v, GM kohtauhset 43kpl -05.
En tupakoi, sama liitto, terveet 3 lasta joista 2 vanhempaa jo ylioppilaita. En juo alkkoholia, kuntoilen, monisairas, yrittäjä (el), yritys tunnettu, rakastan perhettäni, en ole käynyt armeijaa, en ole jonkun mielestä siis mies ja menestynyt heh heh ;))Ja sex toimii edelleen ja vaimokin on onnellinen. Sex ei ole mikään sisään ulos juttu vaan me opimme asiaan uusia kiksejä ja iän myötä homma käykin vapautuneemmaksi ja on näin ollen paljonkin antoisampaa kuin nuorena. Esim Pärren juttu tässä ketjussa, on tosi hyvä, huomioi epilepsialiiton sivuilta aikuisen epilepsia pdf, siellä todetaan, epilepsian olevan oire, EI SAIRAUS, sehän on meille epiläisille pieni lohtu, niin emme luule olevamme koko ajan sairaita. Mielikin pysyy terveempänä, sillä tämä on mielestäni iso mielen....lähes sairaus.
Ja jos oikein ahdistaa niin ulos. ;))tai...sex
Tuolla on terveitä alkkoholisteja "lerppamu..." pilvin pimein kännissä, se vie esim hyväisä taidon ja kyvyt. Onnea valinnassasi. ;)) (Herkkä, kokenut ;))