Mun ottaa päästä

Vaikeaa noin lyhyen viestin varassa mitään pätevää sanoa. Neuvomaan olen varovainen.. mutta mielelläni esitän jotakin omia näkemyksiäni ja vertailen omiin elämänkokemuksiini ja tietämyksiini asioita.

Ravintola..hm.. alkoholi..
Mikäli kyse on hillitystä alkoholin hyötykäytöstä, sen ei pitäisi haitata ?
Suomessa kun todennäköisesti ollaan ja puhellaan tästä meidän kulttuurikontekstistamme lähtöisin, niin täälläpäs valitsee ihan tolkuton alkoholikulttuuri.
Olen itsekin aikoinani tietämättömyyttäni, ties minkä mallioppimisen ja välinpitämättömyyden seurauksesta juopotellut. Siis dokannut joskus niin, että on ollut elämänhallinta sotkeentua. En minä juoppo ole. Alkoholin sietokykynikin on aika huono, mutta ihan turhaan sitä tuli litkittyä vain siksi, että se ikäänkuin muka kuuluu asiaan.

Olipa minulla sellainenkin ongelma myös, että niin monet ihmiset ympärilläni, tuttavapiirissäni ja työyhteisöissäni ja usein juuri ne, joiden seurassa parhaiten viihdyin, heillä oli tapana kuluttaa vapaa-aikaa ravintoloissa ja kitata alkoholia muutoinkin. Sitä oli tyrkyllä kyläillessä ja sitä tuotiin mukana kun tulivat kylään.

En pitänyt sitä mukavana asiana.
Humalassa on usein ihan pöljä olo.
Nykyisin hengailen tyypin kanssa, joka ei pidä juomisesta. Alussa kun aloimme pitää seuraa, olin jokusen kerran humaltunut. Hän sanoi kerran, ettei taidakkaan tulla luokseni kun ei pidä minun laskuhumalaisesta käyttäytymisestäni - tajusin, ettei sellaisesta tarvitsekkaan pitää. Jotenkin olin vain luiskahtanut niihin juomatapoihini ja sit päätin, että se saa loppua.

Nykyisin on paljon kivampaa kun ei tarvitsekkaan mennä vapaa-aikana aina ravinteliin. Joskus sielläkin käydään ja voin jotakin alkotuotteitakin juoda, mutta selvinpäinkin voi harrastaa, ja ilman alkoholia sitä vasta voikin harrastella vaikka mitä.
Eikä sitä niin ihmejuttuja edes tarvitse tehdä kun aika kuluu rattoisasti.

Sorry, sorry, sorry.. Tuo voi näyttää ihan hirveältä saarnan paasaamiselta.
Minä en ole skitso, olen as-oireinen ja hiukan skitsohko, mutta ilman mitään hallusinaatio-oireiluja tai psykoottisuutta. Psykoottisesti käyttäydyn vain ääritilanteissa. Tapani vain on paasta ihan liikaa ja vuolaasti.. ei siitä kannata sen koommin piitata.

Muutoin.. sinun tilanteesi on toki harmillinen jos kumppanisi vaatii aina noudattamaan omaa tahtoaan.
Eihän sellainen vetele !
Sehän on tyranniaa ja sellaiseen ei pidä alistua.

Perin ikävää sekin, että sukulaiset ja tuttavat ovat kaikonneet. Ei parisuhteilun pitäisi olla mitään jatkuvaa nököttämistä kimpassa. Muidenkin ihmisten seuraa tarvitaan. Onko sinulla mahdollisuus edes mihinkään omiin ystävyys suhteisiin vai määrääkö hän sinut olemaan aina itsensä käytettävissä ?
Sellaisesta pitää osata kieltäytyä.

Olettekos käyneet missään parisuhdeterapiassa tai kuntoutuksessa. Tai jossakin vertaisporukoissa ? Käykö sun kumppani sellaisessa ? Onko hänellä muita kontakteja sosiaalisesti kuin sinä ? Jos ei, sen täytyy olla todella rasittavaa sinulle.

Olen itse asperger vertaistukitoiminnassa mukana. Asun Tampereella ja täällä toimii TAIMI, joka tarjoaa ymmärtääkseni vertaistukitoimintaa mielentereysongelmaisille ja sieltäkautta saa tietoa niistä OMAISHOITAJIEN aktiviteeteista. Mun mutsi on sellaisessa omaishoitajatoiminnassa kun tätini on skitso dg. Ne järkkää kaikenlaista vapaa-ajantoimintaa, rentouttavia ja sellaisia vertaisjuttuja omaisille, jotka stressaantuvat tietenkin haastavien sktsofreenikkoläheistensä vuoksi.

Nykyisin on myös kaikenlaisia kumppanuus- yms. projekteja. Ne järkkää monenlaista yhteistoimintaa.. ehkä jostakin sellaisesta löytyy jelppiä. Ei siellä ihmistä kummempia ole, ei kukaan purematta niele ;)
Vaikka taidat sinä olla aika reipas tyyppi kun elät ihmisen kanssa, jolla on noin haastava persoonallisuushäiriö. Olet ihana ihminen kun et ole hylännyt kumppaniasi ongelmien vuoksi. Ihan liian monet ovat niin itsekkäitä ja mukavuudenhaluisia, että sivuuttavat ongelmoinnit ja etsivät vain helppoa elämää.

Itsellenikin meinattiin kirjoittaa skitson paperit.
Kävi niin, että olin TAYS:ssa diagnosoitavana as-oireisto oletusten vuoksi.
Noh.. Ensin oli neuropsykologin tutkimukset ja niissä jo oletus assiudesta oli aika varma. Sit oli neurologin tutkimukset. Ei mitään kyseenalaistettavaa assiuteni vuoksi.
Sit oli psykiatristen tutkimusten vuoro.
Ne tehdään siksi, että eliminoidaan tai todetaan se onko jotakin persoonallisuushäiriötä tai muita mielenterveyteen liittyviä oireiluja tai ongelmointia.
Olin käynyt kerran vastaanotolla ja menein toiste. Lääkärillä oli tavaton kiire ja hän oli jostakin syystä hermostunut ja kun sitten itse hermostuin jostakin, oli omassa elämässä silloin stressiä ja ne tutkimukset kävi aika rankasti mielen päälle - niin se lääkäri vain ykskantaan tuumasi, että hänpäs laittaa lisämaininnan diagnoosiin, että olen skistofreeninen.

Ohhoh !
Ennenvanhaanhan, kun ei as-oireistosta vielä tiedetty, silloin assit diagnosoitiin muitta mutkitta skitsoiksi.
Sit -90-luvun lopuilla täällä suomessa havahduttiin as-oireiston olemassaolosta ja sitämukaa kun as-oireistoja alettiin diagnosoida alkoivat skitsofrenia diagnosoinnit huveta.

Joskus lääkärit syystä tai toisesta hätiköivät, tai sit vanhemmalla lääkärikunnalla ei ole edes kunnollisia perustietoja neurologisista poikkeavuuksista ja näistä autismin kirjon oireistoista ja niin sitä sitten ihmisille lätkitään epäpäteviä diagnooseja ja aletaan summamutikassa lääkitä, pumpata täyteen kemiaa ja siten saatetaan joskus ihminen paljon huonompaan jamaan kuin mitä hän oli ennen auttamista.

Psykoottinen käytös voi olla hyvin satunnaista, eikä vaadi aina edes mitään lääkitystä. Itsellänikin on hiukan niinkuin varun vuoksi käytössä rauhoittavat, joita otan aniharvoin jos elämänmeno riistäytyy liian stressaavaksi tjms.

Paras tapa välttää psykoottista käyttäytymistä ja sen aiheuttamia ongelmia on järjestellä elämää sellaiseksi, että siitä karsii pois kaiken sen mahdollisen, joka aiheuttaa ylikuormittumista.

As-oireilu on aika samantyyppistä joskus kuin skitsoilla, joten kaiketi turhaa hälyä, melua ja hässäkkää pitää eliminoida myös silloin kun kyse on skitso-oireilusta.

Eihän se ihminen sen oireilun ohessa sen kummempi ole kuin ihminen yleensä. On vain yliherkkyyttä, aistiongelmia, yms.
Mitään hävettävää tai noloa näihin oireiluihin ei liity. Jos joku ne sellaisisksi kokee niin kyse on tietämättömyydestä, ymmärtämättömyydestä tai sit siitä silkasta tyhmyydestä.

Hyvää kesäehtoota ja toivottavasti ei tyylini ollut liian tyly tai hyökkäävä - ne ovat pikku paheitani, joille en oikein mahda mitään.
Otetaan asiat asioina ja porskutetaan elämässä etiäppäin. Asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella :)