Haluaisin kuulla muista jotka eivät ole jääneet sairaslomalle, vaikka olisi pitänyt...Itse olen sairastunut keskivaikeaan masennukseen, mutta en jäänyt sairaslomalle, koska en halua leimautua työpaikalla.
Aloitin kolme viikkoa sitten cipralex-lääkityksen 10mg/pv, ja kuljen zombiena töissä ja rukoilen että lääkkeestä on apua ennen kuin kokonaan romahdan.Kyllä lääkkeestä on jo apuakin ollut, mutta vieläkin haluaisin vain jäädä aamuisin sänkyyn, enkä nousta sieltä koko päivänä.Yritän sinnitellä vielä 2 viikkoa kesäloman alkuun, ilmeisesti olen oikeestikin hullu,mutta en halua sitä hirveätä huhumyllyä mikä työpaikalla alkaisi jos kaikki saisivat tietää sairaudestani.
Onnekseni työskentelen toimistotyössä, jossa minulla on oma huone ja voin tehdä töitä omaan tahtiin, tai tuijottaa vain ruutua...
Aloitin kolme viikkoa sitten cipralex-lääkityksen 10mg/pv, ja kuljen zombiena töissä ja rukoilen että lääkkeestä on apua ennen kuin kokonaan romahdan.Kyllä lääkkeestä on jo apuakin ollut, mutta vieläkin haluaisin vain jäädä aamuisin sänkyyn, enkä nousta sieltä koko päivänä.Yritän sinnitellä vielä 2 viikkoa kesäloman alkuun, ilmeisesti olen oikeestikin hullu,mutta en halua sitä hirveätä huhumyllyä mikä työpaikalla alkaisi jos kaikki saisivat tietää sairaudestani.
Onnekseni työskentelen toimistotyössä, jossa minulla on oma huone ja voin tehdä töitä omaan tahtiin, tai tuijottaa vain ruutua...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itselläni oli vastaavanlainen tilanne vuosi sitten.Aikani sinniteltyä räjähdin työnantajani silmille.Luojalle kiitos hän oli ymmärtäväinen lyötyäni sairasloma lapun hänen kouraansa.
Tiedän tunteesi ja ns. pelkosi paljastumisesta, mutta jo itsesikin vuoksi suosittelen lepoa jo hyvissä ajoin.
Itselleni tuli nolo loppu sinnittelystä, mutta vain sinä itse tiedät mikä on parasta.
Masennusta minulla ei kylläkään ole, mutta muita ongelmia kyllä. Eilenkään en saanut käytännössä mitään tehtyä koko päivänä, kun eräs asia vaivasi niin järkyttävästi päätäni(pakko-oireita tai vast.). Ei vaan pystynyt keskittymään yhtään mihinkään, itsekkin toimistotyössä ja omaan tahtiin voi edetä. Saa nähdä kuinka tänään käy, ei ainakaan kovin hyvin ole lähtenyt liikkeelle...
ettei sairauden syytä pitäisi näkyä missään, pääasia et lääkäri todennut ja kirjoittanut sairasloman. Ja mielestäni työnantajalle se lomake viedään, eikä muille näytetä. Mikäli lähtisi huhut liikkumaan Sun sairaudesta, niin tiedät mistä lähtösin! Voit nostaa syytteen salassapidon rikkomisesta. Osaisiko Joku vastata koskeeko se kaikkia työpaikkoja? Tai mistäpä tiedät, jos Teidän työmaalla muitakin masentuneita tms. ongelmista kärsiviä, olisit sit niinkuin tienavaaja, uskaltas muutkin reilusti kertoa tuntemuksistaan. Ihmiset aina näyttelee hyvinvoivaa, vaik ois kotona väkivaltaa, surua, unihäiriöitä, paniikki/sosiaalisten tilanteiden pelkoa, viikonloppu ryyppäämistä tms. Aina ei kaik ulospäin niin hyvin ku mitä Sinä näet!
Minun tapauksessani oli aivan selvää, että pomo kertoili sairaustietoni muutamalle sisäpiiriläiselle. Mitäpä siinä olisi enää sen jälkeen auttanut valittaa, vahinko oli jo tapahtunut. Olin niin masentunutkin, että halusin vain kuolla.
Ennen lopullista pitkää sairauslomaa istuin omassa huoneessani vastaamatta puheluihin ja itkin ja tuijotin ikkunasta ulos. Hain välillä lääkäristä viikon sairausloman ja yritin sitten taas töitä rauhoittavien avulla. Lopulta pääsin kunnon lääkärille, jonka luona olen käynyt viimeiset vuodet. En ole työkykyinen ja olen luovuttanut suosiolla paikkani jollekin työkykyiselle.
Pitäisi olla ripeä ja toimelias yms. Ei vain jaksa, vielä niin aikaisia herätyksiä aika usein (mutta parasta siinä on enemmän aikaa vapaa-ajalla). En halua olla se joka irtisanoo työsopimukseni (koeajalla kyllä vielä olen), mutta sairaslomalle voin ehkä joutua. Pakko jostain saada rahaa ja tämä on mun eka duuni opiskelujen jälkeen. Pitäisi jaksaa, mutta...:(
oletko hiukka pimee
hae siraslomaa moni ei saa edes toimisto töitä ja sínä ruikutat kohtaloasi haista ämmä kukkanen
Ehkä ei kannata liian kärkkäästi tuomitakaan...
Minulla on NYT työpaikka, yli 10 vuoden pätkätöiden ja pitkien työttömyyskausien jälkeen. Työttömänä ollessani olin niin masentunut,että en moneen päivään käynyt ulkona, en peseytynyt, siivoamisesta puhumattakaan.
Nyt kun vihdoin olen saanut työpaikan, jossa jopa viihdyn, haluaisin vain pitää työpaikastani kiinni, koska tiedän, että jos jään työttömäksi, alkaa taas järkyttävä syöksykierre..
viesteistä kannata olla moksiskaan. Siinä taas nähdään Suomalaisen kateus jos on töis niin ei muka pitäisi olla mitään valittamista. Ihme porukkaa nuo narisijat! Jos taas on työtön, niin heti haukutaan laiskaksi, saamattomaksi eli meille ei näytä kelpaavan mikään olotila? Kateus on vieläkin meidän huono ominaisuus, pahempaa kuin jos nälkäinen varastat hengis pysyäkseen kaupasta leipää. Alkuperäinen kirjoittaja on onnistunut saamaan työpaikan, mutta mitä iloa siitäkään jos masennuklsen takia joutus sairaslomalle! Oletteks kadehtijat sit onnellisia? Jos ei töitä käykää kursseja, koulutusta, vapaa-ehtoistyötä pienel korvauksella tai etsikää jotain mielihyvää muuten kuin tuommonen itsesäälis rypeminen ja kanssaihmisten haukkuminen. Tääl kellään taviksel elämä herkkua, itsekin työtön, mut mulla vapaa-ehtoistyö, myös masis ja ahdistus kun normaalityötä ei löydy, mutta siitä huolimatta en ainakaan ketään kadehdi tai masenna lisää. Jotta tällaiset terveiset kaikille narisijoille. Alkuperäiselle kirjoittajalle Kaikkea Hyvää Jatkos!