Eli minkäikäisenä lapsenne ovat menneet hoitoon? Mikä on ollut hoitomuotona? Kokemuksia? Itse joudun olosuhteiden pakosta laittamaan lapsemme hoitoon 1½- vuotiaana. Hieman hirvittää miten pikkuisemme tulee pärjäämään.. :O
Minkäikäisenä lapsi
hoitoon?
9950
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä lapsi aloitti hoidon 1v8kk ikäisenä. Hoitomuodoksi valitsimme perhepäivähoitajan, koska ajattelimme sen olevan kodinomaisempi hoitomuoto ja jotenkin sopivan rauhalliselle tytöllemme paremmin.
Tyytyväisiä ollaan; lapsi on vieläkin samalla hoitajalla ja on saanut pari todella hyvää kaveriakin hoidosta, yhden varsinaisen bestiksenkin samanikäisestä tytöstä. Viemme lastamme lisäksi seurakunnan kerhoon aina kun aikataulu antaa periksi.
noin loppupeleissä laatu&hinta-suhteeltaan edullisemmaksi, perhepäivähoito vai kunnallinen päivähoito?
Itse ajattelen että lapsen olisi parempi olla perhepäivähoidossa, ei päivähoidossa toki mitään vikaa (ainakaan omien muistojen mukaan ja ihan täyspäinen minustakin on tullut) mutta nyt kun olen katsellut hoitajien väsymystä, liian suuria ryhmiä ja jo päiväkodissa ilmenevää kiusaamista.. Ei tee mieli laittaa lasta pkotiin. Mutta sitten taas kuulee kauhujuttuja "aivottomista", lapsia inhoavista, vastuuttomista perhep.hoitajista.
Kumpi tulee rahallisesti halvemmaksi, ja kummasta on lapsen kehitykselle vähemmän "haittaa"..? Ehkä vähän tyhmä kysymys mutta.. :S
Itse onneksi saanut vuorotella miehen kanssa kotona, mutta kohta pitäisi tehdä päätöstä.. Kotiin lapsen kanssa en jää, miehellä ei edes mahdollisuutta, minua alkoi jo puolen vuoden jälkeen aivot sanoa PIIP RIKS RAKS POKS kun alkoi tympiä vauvaympyrät..
toimintaa siinä missä päiväkotikin. Erikseen ovat sitten yksityiset perhepäivähoitajat ja yksityiset päiväkodit. Eli kunnallinen päivähoito maksaa sen saman 0 - 200 euroa, oli hoitomuoto mikä tahansa (noiden lisäksihän on ryhmäperhepäivähoito).
Mitä niiden laatuun tulee, niin se on vähän tuurista kiinni. Itse en tosin laittaisi pientä päiväkotiin. Kahdesta syystä a) isompi ryhmä = vähemmän aikaa lapsille, enemmän melua (haitallista kuulolle) b) päiväkodit ovat tautipesiä (päiväkotien lapset sairastaa aivan hirveästi).
On tosin totta, että päiväkotien työntekijöillä on parempi koulutus (yleensä, ei aina) ja koska siellä on useampi aikuinen, valvontakin toimii paremmin.
olen miettinyt, että kumpi on parempi hoitomuoto pienelle lapselle, päiväkoti vai perhepäivähoito?!
Kunnalliseen hoitoon on kuitenkin pakko lapsi laittaa, kun ei ole yksityistä varaa kustantaa..
Voiko kunnallisessa esittää toivomuksia siitä, että millaiseen hoitomuotoon lapsi sijoitetaan? Koska myös kunnallisia perhepäivähoitajia on olemassa..
Meidän päiväkotiin ei edes oteta alle kolme vuotiaita paitsi jos on sisaruksia samassa päiväkodissa.
Oma lapseni oli perhepäivähoitajalla, 1,5-vuotiaasta neli vuotiaaksi. Sitten siirtyi päiväkotiin. Jossa ei aluksi oikein viihtynyt.
Meillä oli kyllä hyvä tuuri saada ihana pph ja vielä ihanteellinen ympäristö hänen kodissaan ja pihallaan.
Olen ollut myös pienten ryhmässä töissä, ja vaikka kuinka yrittää olla sylinä, niin aika ei riitä, aikamoista liukuhihnatyöskentelyä se on. Ja jos ryhmässä on yksikin alle vuoden vanha, joka esim. opettelee juuri kävelemään, sitoo se yhden hoitajan kokonaan.
Sama juttu tuppaa vähän olemaan nyt perhepäivähoitajillakin, hoitajalla saattaa olla usea vaipoissa oleva, enkä voi kuin ihmetellä kuinka aika riittää.
Mutta siis sinulla on oikeus vaatia lapsellesi perhepäivähoitopaikka, mutta, kun perhepäivähoitajia nyt kovasti vähennetään(eikä monikaan tahdo raskasta työtä pienellä palkalla tehdä) voi olla, että hoitopaikkaa ei ihan läheltä saa.
Rahavarojen puutteessa oli pakko viedä lapseni hoitoon 9 kk:n ikäisenä kun äitiysloma loppui. Ainoa vaihtoehto mihin tuon ikäinen Vantaalla otettiin, oli päiväkoti. Onneksi kykenimme mahdollisuuteen "pehmeä" lasku, hoitoaika vain
5 h /päivä. Kävin reilu viikon ajan päivittäin lapseni kanssa tutustumassa. Ihan ensimmäiset kerrat neiti huusi suoraa huutoa, kun joku lapsista tuli lähellä. Pikkuhiljaa tottui muihin ja koviin ääniin.
Yllätys, yllätys, lapseni ei koskaan jäänyt itkemään hoitoon vietäessä, oli kuulemma ihana hymytyttö aina päivittäin. Nyt on sitten takana 3 kk tuota hoitoa ja kaikki sujunut erittäin hyvin. Vaikeampaa taisi olla äidillä kuin lapsella.
Itse olen sitä mieltä, että päiväkodissa on kuitenkin useampi aikuinen, se perhepäivähoitajahan tekee siinä ruuat sun muut kaitsiessaan niitä neljää lasta. Mutta mitä kukakin haluaa ja saa.
Mutta siis; siinä hoitopaikkahakemuksessa kysytään ensimmäistä vaihtoehtoa, silloin laitat siihen perhepäivähoito, sitten kakkosvaihtoehdoksi päiväkoti tms. Varaudu kuitenkin siihen, ettei alueeltasi välttämättä löydy vapaita perhepäivähoitopaikkoja, silloin jää vaihtoehdoksi vain päiväkoti.
Kela ja kunta ja vanhemmat maksaa yhdessä yksityisen perhepäivähoitajan korvauksen. Ainakin näin meillä päin tehdään. Kysy kelasta!
Meillä tuli hintaa 100e kuussa ja sitten se nousi 120e, kun kunnan osuus pieneni lapsen täyttäessä kolme. Tämä perhephoitaja asui eri kunnassa kuin me.
Yksityisten pphoitajien korvaukset ovat hieman erisuuruisia. Riippuu siitä kuinka paljon pphoitaja ottaa rahaa/lapsi. Siinä on kyllä joku suositusmäärä ja yläraja!
Itse olen erittäin tyytyväinen ollut keskimmäisemme hoitoon yksityisellä pph:lla. Hoitomaksun omavastuu oli lähes eurolleen sama kuin kunnallisessakin, koska kela maksaa sitä yksityisenhoidon tukea ja kotikuntamme yksityisenhoidontuen kuntalisää. Esikoisemme on ollut aina kunnallisessa, johtuen siitä, että kunnallinen on ollut paras tapa saada erityistä tukea, eli lapsemme tarvitsemaa varhaiskuntoutusta erityisryhmässä.
Yksityisessä hoidossa kannattaa kuitenkin selvittää varahoidon mahdollisuus hoitajan sairastuessa esimerkiksi, meillä ei sellaista ollut, mutta koskaan ei tarvittukaan. Uskalsimme kuitenkin ottaa riskin, koska omat työmme olivat melko joustavia.
Hoidon taso oli kyllä hyvä yksityisellä, lapsemme oli ainoa hoitolapsi perheessä, eikä ollut ongelmia vaikka hän ei ollutkaan kuin vajaa yhdeksän kuukautta hoidon alkaessa.
Kunnalta haet hoitopaikkaa siihen hoitomuotoon johon haluat lapsesi sijoittaa. Perhepäivähoito on juuri niin hyvää kuin on hoitajan taito. Omalla kohdalla oli yksi kauhu ja kaksi unelmaa aikanaan. Usein ainakin lähiseudun ihmisiltä voi saada tietoja hoitajista ja miten on sujunut. Työkavereita kuunnellessa myös huomaa sioja eroja etenkin hoitajan aktiivisuudessa. Huono puoli on usein varahoidon puute tai se on ties missä milloinkin. Lapsiryhmän ikärakenne myös vaikuttaa paljon ja hoitajan omat lapset.
Tarhassa on kieltämättä monta lasta ryhmässä, mutta suhteessa yhdellä hoitajalal noin pienillä sama luku korkeintaan kuin perheessä. Tautien leviäminen on ihana uskomus joka ei pidä kaikilta osin paikkaansa. Suurin tautien aiheuttaja on vastustuskyvyn puute kotoa tulevalla lapsella hoidon alussa. Toinen syy on hygienia hoitopaikassa ja siihen ainakin tarhoissa on puututtu todella tiukalla otteella. Toki kulkutaudit leviää kaikkialla jopa lähikaupassa.. Tiettyjen tautien suhteen vaan ongelma on poistunut jo monessa paikassa ja esim oma lapseni joka 2v vanhana meni hoitoon ei juurikaan sairastellut alkuflunssan jälkeen jonka saa jokainen aikuinenkin joka menee vastaavaan uuteen työpaikkaan etenkin hoitoalan keikkalaiselle tuttu tunne..
Yksityisellä hoidossa on joitakin etuja ja haittoja. Varahoitoa ei lähes poikkeuksetta ole ellei hoitajat keskenään ole sopineet asiasta. Hoidosta ei tarvitse maksaa kuin siltä osin kuin sitä käyttää ja kuitenkin Kela maksaa aina saman summan tukea ko asiaan joten jos vajaata hoitokuukautta niin tulee edullisemmaksi. Hoitajan lötäminen epäsäännölliseen hoitoon voi olla sitten vaikeampaa. Muutenkin asiat ehkä sovittavissa paremmin aj yksilöllisemmin kuin kunnallisella puolella, mutta riippuu tapauksesta.
Paras hoidon asiantuntija on aina lapsi ja vanhempi jolla lapsi hoitopaikassa jonne omasi haluat. Puskaradio on aivan liian väheksytty tiedoitus..
Vielä sekin, että ryhmässä jokaisen toimia valvotaan samalla, mutta kotona jokainen tekee lopulta niin kuin hyvältä tuntuu ja jos homma mättää on sen perille heikko pääsy!