Lisäarvon synnyn teoria
Selittikö Marx koskaan kirjoituksissaan, että miten hänen lisäarvonsa syntyy? No tässä on kuitenkin minun näkemykseni:
Lisäarvo tarkoittaa tuotteiden markkina-arvon ja tuotantokustannusten erotusta. Työläisten palkka on osa tuotantokustannuksia. Koska kapitalisti omistaa tuotantovälineet ja niillä tuotetun työn, hän saa myös markkinoilla myytävästä tuotteesta saatavan voiton, joka tarkoittaa suurempaa arvoa kuin mitä tuotantokustannukset maksavat.
Väitän, että lisäarvo on kapitalistien oma luomus, jonka tarkoitus on ylläpitää heidän taloudellista, pääomaan perustuvaa valtaansa.
Kirjallisuuden mukaan Ford-autotehtaan perustaja Henry Ford loi nykyisen markkinatalouden mallin massatuotannon ja massakysynnän pohjalle.
Antisosialistit väittävät virheellisesti, että kapitalismi on pelkkää massatuotantoa ja sen aiheuttamaa valinnanvapautta ja vaurautta.
Totta kai massatuotanto näyttää positiiviselta asiasta, jos sitä katsoo tuotantovälineiden omistajan näkökulmasta.
Kapitalisti muuntaa tuotannon massakysynnäksi tavalla, joka ei ole oikein työläisten kannalta.
Massakysynnän merkitys on se, että kapitalistit leimaavat tuotteisiin uuden merkityksen.
Suomi24n etusivulla oli toukokuussa otsikko "jalkapallon MM-kisoissa on tarjolla myös silmänruokaa. Kuka pelaajista on seksikkäin".
Joukkueet edustavat kapitalistille teollisuuden tuotantoa, jota tekevät jalkapalloilijat eli työläiset.
Käytännössä pelaajia kiinnostaa vain jalkapallo, ei se että kuinka seksikkäältä he näyttävät, tai minkälainen markkina-arvo heillä on.
Joukkueen eli tuotantovälineen kaupallinen omistaja kuitenkin toimii kuten liikemiehet, tehden voittoa pelaajien työstä saamallaan, yleisölle kauppaamallaan tuotteella.
Pelaajat joutuvat tekemään niin kuin omistaja haluaa, yleisö joutuu katsomaan kapitalistin "showta" pelaajista, ja kapitalisti käy itseään hyödyttävää kauppaa velvoittaen pelaajia ja houkutellen yleisöä, toimien näin ollen tuotannon ja kysynnän ohjailijana ja loisena.
Tuotantovälineiden omistusoikeus sinetöi kapitalistien oikeuden tehdä omaisuudellaan asioita, jotka ovat työläisten etua vastaan ja kansan todellisesta edusta harhaanjohtavia.
Kapitalistit keksivät "tarjolla olevia", ihmisen affektiivisuuteen vetoavia, tarkoitushakuisia merkityksiä pelaajille.
Ihmiset houkutellaan ostamaan tuotetta sellaisella merkityksellä, jolla ei ole mitään tekemistä pelaajien itsensä kanssa.
Näin kapitalisti tekee voittoa ja kansa näkee pelin sijasta affektiivisen illuusion.
Kapitalisti saa kansalta taloudellista pääomaa tuottaakseen lisää jalkapalloareenoja, joilla he väittävät olevan seksikkäitä miehiä, jalkapallon sijaan.
Markkinataloudessa kukaan ei näe muuta kuin hedonistisia, keinotekoisia ja tarkoitushakuisia tunnearvoja, kun kaikki tuotteet muunnetaan kapitalismin kaavan mukaisesti:
1. Hyödyke tehdään 2. affektiiviseksi, joka luo 3. massakysyntää, joka 4. tuottaa hyödykkeen omistajalle taloudellista pääomaa kilpailua varten
Tämä on sovellettavissa kaikkeen kapitalistiseen tuotantoon, jonka edellytyksinä tuotantovälineiden omistaja tarvitsee massatuotantoa (työläisten työtä) ja massakysyntää (työläisille vieras kuva työstä).
Työläisten tuottamat hyödykkeet toteuttavat kapitalistin omaa tulkintaa hyödystä, jonka hän suuntaa kuluttajien epärationaaliseen kiintymyksen tunteeseen.
Kapitalisti voi liittää pelaajiin minkä tahansa muun merkityksen kohdeyleisön perusteella.
Pelaajat voidaan saada näyttämään mainonnalla myös miehen mallilta pikkupojille.
Hyödykkeet tuotetaan ja niitä myydään sen mukaan, että mikä synnyttää eniten massakysyntää.
Siten hyödykkeet ja työ vastaavat aina yksin kapitalistin omaa tahtoa ja niitä tuotetaan siksi, että kapitalisti on arvioinut niiden sopivan kaavaan.
Kuluttajat säntäävät tietämättöminä spontaanien tunteidensa mukaan markkinoille, ja maksavat kapitalisteille siitä tuotannon, valinnanrunsauden ja kulutusmahdollisuuksien illuusiosta, jolla he voivat toteuttaa itseään samaistumalla hetkellisesti kapitalistien luomiin roolimalleihin.
Nämä roolimallit ovat paitsi vieraantuneita pelaajista ihmisinä myös ihmisten oman elämän toteuttamisesta.
Markkinataloudessa yksilöiden omat tarpeet ja itsenäiset tunteet korvautuvat kapitalistien ehdotuksilla tarpeista ja tunteista, joka estää yksilöitä hallitsemasta omaa elämäänsä.
Kapitalistit sitovat pelaajien eli työläisten työhön lisäarvon eli massakysyntää luovan merkityksen, jolla he voivat rikastua, maksattamalla ihmisiä illuusiosta, joka myös syrjäyttää todellisen kulttuurin ja yhteisön ihmiset toisistaan ja itsestään.
Markkinoiden vapaus ja oikeus vaurastua yrittäjyydellä ja kilpailulla ei merkitse mitään muuta kuin oikeutta manipuloida taloudellisella vallalla työläisiä, kulttuuria ja kansaa, joka näkyy näiden kansanryhmien turvattomana ja syrjäytyvänä yhteiskunnallisena asemana.
Selittikö Marx koskaan kirjoituksissaan, että miten hänen lisäarvonsa syntyy? No tässä on kuitenkin minun näkemykseni:
Lisäarvo tarkoittaa tuotteiden markkina-arvon ja tuotantokustannusten erotusta. Työläisten palkka on osa tuotantokustannuksia. Koska kapitalisti omistaa tuotantovälineet ja niillä tuotetun työn, hän saa myös markkinoilla myytävästä tuotteesta saatavan voiton, joka tarkoittaa suurempaa arvoa kuin mitä tuotantokustannukset maksavat.
Väitän, että lisäarvo on kapitalistien oma luomus, jonka tarkoitus on ylläpitää heidän taloudellista, pääomaan perustuvaa valtaansa.
Kirjallisuuden mukaan Ford-autotehtaan perustaja Henry Ford loi nykyisen markkinatalouden mallin massatuotannon ja massakysynnän pohjalle.
Antisosialistit väittävät virheellisesti, että kapitalismi on pelkkää massatuotantoa ja sen aiheuttamaa valinnanvapautta ja vaurautta.
Totta kai massatuotanto näyttää positiiviselta asiasta, jos sitä katsoo tuotantovälineiden omistajan näkökulmasta.
Kapitalisti muuntaa tuotannon massakysynnäksi tavalla, joka ei ole oikein työläisten kannalta.
Massakysynnän merkitys on se, että kapitalistit leimaavat tuotteisiin uuden merkityksen.
Suomi24n etusivulla oli toukokuussa otsikko "jalkapallon MM-kisoissa on tarjolla myös silmänruokaa. Kuka pelaajista on seksikkäin".
Joukkueet edustavat kapitalistille teollisuuden tuotantoa, jota tekevät jalkapalloilijat eli työläiset.
Käytännössä pelaajia kiinnostaa vain jalkapallo, ei se että kuinka seksikkäältä he näyttävät, tai minkälainen markkina-arvo heillä on.
Joukkueen eli tuotantovälineen kaupallinen omistaja kuitenkin toimii kuten liikemiehet, tehden voittoa pelaajien työstä saamallaan, yleisölle kauppaamallaan tuotteella.
Pelaajat joutuvat tekemään niin kuin omistaja haluaa, yleisö joutuu katsomaan kapitalistin "showta" pelaajista, ja kapitalisti käy itseään hyödyttävää kauppaa velvoittaen pelaajia ja houkutellen yleisöä, toimien näin ollen tuotannon ja kysynnän ohjailijana ja loisena.
Tuotantovälineiden omistusoikeus sinetöi kapitalistien oikeuden tehdä omaisuudellaan asioita, jotka ovat työläisten etua vastaan ja kansan todellisesta edusta harhaanjohtavia.
Kapitalistit keksivät "tarjolla olevia", ihmisen affektiivisuuteen vetoavia, tarkoitushakuisia merkityksiä pelaajille.
Ihmiset houkutellaan ostamaan tuotetta sellaisella merkityksellä, jolla ei ole mitään tekemistä pelaajien itsensä kanssa.
Näin kapitalisti tekee voittoa ja kansa näkee pelin sijasta affektiivisen illuusion.
Kapitalisti saa kansalta taloudellista pääomaa tuottaakseen lisää jalkapalloareenoja, joilla he väittävät olevan seksikkäitä miehiä, jalkapallon sijaan.
Markkinataloudessa kukaan ei näe muuta kuin hedonistisia, keinotekoisia ja tarkoitushakuisia tunnearvoja, kun kaikki tuotteet muunnetaan kapitalismin kaavan mukaisesti:
1. Hyödyke tehdään 2. affektiiviseksi, joka luo 3. massakysyntää, joka 4. tuottaa hyödykkeen omistajalle taloudellista pääomaa kilpailua varten
Tämä on sovellettavissa kaikkeen kapitalistiseen tuotantoon, jonka edellytyksinä tuotantovälineiden omistaja tarvitsee massatuotantoa (työläisten työtä) ja massakysyntää (työläisille vieras kuva työstä).
Työläisten tuottamat hyödykkeet toteuttavat kapitalistin omaa tulkintaa hyödystä, jonka hän suuntaa kuluttajien epärationaaliseen kiintymyksen tunteeseen.
Kapitalisti voi liittää pelaajiin minkä tahansa muun merkityksen kohdeyleisön perusteella.
Pelaajat voidaan saada näyttämään mainonnalla myös miehen mallilta pikkupojille.
Hyödykkeet tuotetaan ja niitä myydään sen mukaan, että mikä synnyttää eniten massakysyntää.
Siten hyödykkeet ja työ vastaavat aina yksin kapitalistin omaa tahtoa ja niitä tuotetaan siksi, että kapitalisti on arvioinut niiden sopivan kaavaan.
Kuluttajat säntäävät tietämättöminä spontaanien tunteidensa mukaan markkinoille, ja maksavat kapitalisteille siitä tuotannon, valinnanrunsauden ja kulutusmahdollisuuksien illuusiosta, jolla he voivat toteuttaa itseään samaistumalla hetkellisesti kapitalistien luomiin roolimalleihin.
Nämä roolimallit ovat paitsi vieraantuneita pelaajista ihmisinä myös ihmisten oman elämän toteuttamisesta.
Markkinataloudessa yksilöiden omat tarpeet ja itsenäiset tunteet korvautuvat kapitalistien ehdotuksilla tarpeista ja tunteista, joka estää yksilöitä hallitsemasta omaa elämäänsä.
Kapitalistit sitovat pelaajien eli työläisten työhön lisäarvon eli massakysyntää luovan merkityksen, jolla he voivat rikastua, maksattamalla ihmisiä illuusiosta, joka myös syrjäyttää todellisen kulttuurin ja yhteisön ihmiset toisistaan ja itsestään.
Markkinoiden vapaus ja oikeus vaurastua yrittäjyydellä ja kilpailulla ei merkitse mitään muuta kuin oikeutta manipuloida taloudellisella vallalla työläisiä, kulttuuria ja kansaa, joka näkyy näiden kansanryhmien turvattomana ja syrjäytyvänä yhteiskunnallisena asemana.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyviä oivalluksia Ruskeepäällä tällä kertaa. Pari pientä huomautusta kuitenkin.
Lisäarvo ei ole kapitalistien luomaa. Sen luovat aina työläiset. Myös sosialistisessa yhteiskunnassa tuotetaan lisäarvoa, mutta siellä ei ole lisäarvon yksityisluonteista riistoa. Tuotettu lisäarvo käytetään koko yhteiskunnan hyväksi. Tämä mahdollistaa myös alhaisen verotuksen, vuokratason ja esim. edulliset kulutushyödykkeet.
Olet huomannut jotain oleellista markkinoinnista. Erilaisten tuotteiden markkinointi todellakin perustuu mielikuvien ja (kuviteltujen) tarpeiden hyväksikäyttämiseen ja luomiseen. Kapitalismin raadollisuus ei kuitenkaan ole siinä, vaan siinä, että lisäarvoa ja voittoja kiskotaan myös perushyödykkeistä. Esim. lääkkeet ovat monesti tuhottoman kalliita. Elintarvikkeita tuotetaan esim. kehitysmaissa, mutta paikalliset asukkaat eivät niitä välttämättä saa, koska kapitalistit vievät ne voittojen perässä ns. länsimaihin.
Löytyykö kommunismissa valtiolla sitä intoa uuden lisäarvon luontiin, mitä kapitalisteilta löytyy? Kuka ryhtyisi lisäarvon luontiin(yrittämiseen), mikä olisi korvaus tästä? Entä riskit? Siis jos homma ei kannata, niin tehdäänkö tappiolla valtion piikkiin?
Ensinnäkin, kapitalismilla tarkoitetaan vapaata markkinataloutta eikä silkkaa massatuotantoa. Ensimmäinen virheesi.
Toisekseen, tuotteen tekeminen houkuttelevaksi kuluttajalle vaikka mainonnalla on yksinkertaisesti sen tuomista kansan tietoisuuteen luoden samalla mielikuva tuotteesta. Mikä se on ja mitä se tekee? Loppujen lopuksi kuluttaja itse päättää mitä ostaa. Kapitalisti pyrkii ensisijassa tyydyttämään jonkin tarpeen eikä luomaan. Voit hyvin väittä, että kukaan ei oikeasti tarvitse geelivaimennettuja lenkkareita toisin kuin Nike väittää, mutta totuus on että kuluttajat haluavat aina parempaa ja halvemmalla. Väität tätä keinotekoiseksi houkutuksen luomiseksi! Jos Nike ei mainostaisi uusia innovaatioita jotka ovat syöneet miljoonia dollareita biomekaniikan tutkimuksessa menisi Adidas ohi kuluttajien ostaessa huonompia vanhaan tekniikkaan perustuvia kenkiä tietämättöminä kehityksestä. Voi myös olla, että geelivaimennus ei yleisöä miellytä ja Nike on syytänyt miljoonia kankkulan kaivoon.
Siinä oli toinen virheesi.
Kolmanneksi, massakysynnän periaatteesi. Suurin osa maailman kauppaliikenteestä on firmojen välistä. Luodaanko tässä vastapuolelle jonkinlaista harhaanjohtavaa kuvaa siitä, että kun tilaat mahdollisimman paljon Jokisen konepajan mutkarautaa omasta tuotannostasi riippumatta saat ikuisen onnen, kuten kapitalismista väität? Kun vielä se Jokisen konepajan mutkarauta päätyy kahden miehen kolmisen custom-harrikkaa kuukaudessa vääntävälle mainostamattomalle harrastefirmalle niin luodaanko tässäkin massakysyntää?
Siinä taisi se kolmas vakava virheesi olla.
Markkinatalous jossa jokainen päättää itse omasta omaisuuden käytöstään on liian valtava aihe kuitataksesi sen noin pienellä kirjoitelmalla, Teemupää. :)
Mene psykologille hoidattamaan passiivis-aggressiivinen neuroosisi.
En keskustele noin offensiivisen henkilön kanssa.
Tämähän on monta kertaa aikaisemminkin nähty - ruskeepaa ei keskustele kun eteen tulee hankalia vastaväitteitä. Mistä tässä nyt sinuakin syyllistin? Typeryydestä ehkä, mutta senkin olisit toki voinut kumota argumentoimalla etkä heittäytymällä neidiksi. ;)
...käytä terminologiaa jota et ymmärrä. :D miten henkilö voi olla samaan aikaan välinpitämättömän vihamielinen osoittaen kuitenkin hyökkäävää käytöstä? Ja kun kerran tulkitsit homman neuroosiksi, pitäisi minun tietenkin käydä ongelmaa hoitavalla PSYKIATRILLA eikä tutkivalla PSYKOLOGILLA. :P
Pelle. Neitipelle. :D
Okei, nyt menen jo liiallisuuksiin kiusaamisessasi, mutta olet oikeasti tuon herkkänahkaisuutesi ja muka-oppineisuutesi kanssa niin naurettava että... noh... naurattaa. Kai sinuakin pitää vähän palautella maan pinnalle.
Kapitalismi on pääoman valtaa työn yli,rahan
valtaa.Markkinat taasen ovat mekanismi tuottajan
ja kuluttajan vaihdolle,myyntiä ja ostoa,vaihtoa
ei tuotantoa varten.On kapitalisteja (raharikkaita,pääomanomistajia),mutta markkinamekanismille ei voi antaa inhimillistä
puolta.
Tavaran pyhittäminen tekemällä siitä itseisarvon
peittää koko ongelman.Tuotteen tekeminen houkettelevaksi ja tarpeelliseksi yhteiskunnassa,
jossa perustarpeet on tyydytetty,on jollain tavoin hyväksyttävää,vaan kännyköiden kaupustelu
maassa,jossa on nälkäänäkeviä,toimimaton terveydenhuolto ja sotaa,on vähintäänkin eettisesti kyseenalaista.Limsamainos afrikkalisessa kylässä,missä ei ole puhdasta
vettä jo törkeää.Kukaan ei vastustane parempia
tuotteita,mutta täytyy tuotannollakin olla joku
tolkku,missä järjestyksessä tarpeet tyydytetään.
Kyllä hyväpalkkainen länsimaalainen tahtoo
paremmat adidakset,mutta tämmöinen tuotanto
syö myös resursseja tärkeemmästäkin.
Tämmöisten mielipiteitten viitekehyksenä on
toimiva sosiaalivaltio,eikä toisin voisikaan
olla,kun lenkkareiden laatu on tuotannon kriteerinä.
Oletko kenties unohtanut ne lukuisat palvelut, joista nautimme ja joista reilu 60% työtätekevistä suomalaista saa palkkansa. On kaupan kassaa, sänkykauppiasta, lipunmyyjää, kirjastonhoitajaa, hammaslääkäriä jne. Aivan yhät hyvin voimme kysyä, että onko se eettisesti oiken viedä köyhään maahan jossa on nälkäänäkeviä hammaslääkäri joka elää työllään eli laskuttaa asiakkaitaan, vaikka sitten siten että kaikilla ei ole siihen palveluun varaa. Se on korkean luokan palvelu, vaikka köyhimmissä osissa vaikka Zambiaa ei ole kunnollista ruokakauppaa eli matalan luokan palvelua! Onko siis hammaslääkärin olemassaolo väärin?
Meille taloustieteellisen makrokurssilla
jo opetettiin sellaista,ettei palvelut
synnytä uutta arvoa,vaan jakaa tuotettua.
Siis ennekuin hammaslääkäriä voi olla,
niin täytyy olla hänen ylläpitämisekseen
tuotetut resurssit.Jotka käyttää aikansa
oman vatsansa täyttämiseen päivästä toiseen
eivät ylläpidä hammaslääkäriä,kun näistä
ihmispoloista ei ole palkanmaksuun.Olet varmaan
tietoinen,että kehitysmaissa on rikas eliitti,
joka tarvitsee hammaslääkäreitä jne.Eihän
tässä mitään pahaa ole,hammaslääkäripalvelut
olisi vaan ulotettava mahdollisimman monille,
siis taattava julkinen terveydenhuolto jne.
Mutta hammaslääkäri lännestä ei kyllä tule
sinne,missä ei saa työstään mitään,eli rahatalous
täytyy olla,jotta mallisi on mahdollinen.Mitäpä
ihmettä siinä sitten on,jos joku hammaslääkäri ottaa kehtysmaiden rikkailta rahat omaan taskuunsa.Näinhän homma menee.Eetiseksi voi heittäytyä,kun ajattelee,etteikö hammaslääkärin
palkalla olisi kannattanut palkata 400 peruster-
veydenhuoltajaa kaikkein kurjimmassa asemassa
oleville.Nämä ovat valintakysymyksiä.Arvovalintoja taloudessa.Kom-
mentisi oli kuitenkin terävä ja hyvä.
seuraa sanojasi.
"Jotka käyttää aikansa
oman vatsansa täyttämiseen päivästä toiseen
eivät ylläpidä hammaslääkäriä,kun näistä
ihmispoloista ei ole palkanmaksuun."
> Miten niin? Kun primääritarpeet on tyydytetty, voidaan jo maksaa hammaslääkärillekin hoidosta ja muista luksuksista. Mahan täyttäminenhän on primääritarve.
"Eetiseksi voi heittäytyä,kun ajattelee,etteikö hammaslääkärin
palkalla olisi kannattanut palkata 400 peruster-
veydenhuoltajaa kaikkein kurjimmassa asemassa
oleville."
> Mikäli nyt puhumme yksityisestä sektorista, kuten luulen, ei ole valintaa hammaslääkärin ja 400 terkkarin palkkaamisen välillä kuten julkisella. Mikäli markkinatilanne on tarpeeksi kova ja ihmisillä on edes vähän maksukykyä tajuaa sen joku ennemmin tai myöhemmin ja kouluttautuu terkkariksi ja laittaa toiminimen pystyyn, tienaten siten elantonsa. Valitettavasti erittäin monessa maassa byrokratia on niin hankalaa ja kallista, että yksityinen ihminen ei noin vain voikaan polkaista toiminimeä pystyyn kuten meillä Suomessa. Johan Norbergin dokumentti valoitti asiaa osuvasti, kun Johan kysyi Kenialaiselta mitä maksaa yrityksen toimilupa. Noin $1000, Keniassa! Keskitulo on, mitä, 500 taalaa vuodessa? Mieti sitä. Pelkkä toimilupa.
Otetaan myös huomioon, että nuo terkkarit vaatii koulutuksen. Tässä julkinen sektori siis tekee valinnan: kouluttaakko mahdollisimman moni tulevia terkkareita ajatellen vai palkata heti terkkareita maalle?
Jos primääritarpeiden lisäksi ei päivästä toiseen
voi mitään muuta tyydyttäkään,ei synny arvoylijäämää,jota voisi kasata (tilanne tietyissä
kehtiysmaissa)
Monissa alikehittyneissä maissa yksityinen ja julkinen on veteen piirretty viiva,mutta mikäli
ostovoimaa jossain piilee,niin sitähän voi
hyödyntää.Ja joillakin piireillä maasta riippumatta sitä aina on.
Koska sitä ostovoimaa on aina joillain piireillä, sulkeutuneiden ja taloudelliselta vapaudeltaan vähintäänkin kyseenalaisissa kehitysmaissa vähintäänkin sillä poliittisella eliitillä, päästäänkin siihen että köyhempi yksilö voi tarjota palvelua tai tuotetta rikkaammalle. Aivan kuten Suomessa tai muualla kehittyneissä valtioissa. Tässä kuitenkin päästään siihen pulmaan jonka jo esitinkin, eli talousjärjestelmän jäykkyyteen jossa tavallisen kuolevaisen ei yksinkertaisesti ole mahdollista laillisesti yrittää eli se "Kenian tonni". Muistaakseni Suomessa, jonka tulotaso on maailmanlaajuisesti katsottuna erittäin korkea yrityksen rekisteröinti maksaa noin sata euroa.
Yksityisen ja julkisen ero on siis häilyvä, koska yksityinen sektori ei toimi ilman julkisen liki mielivaltaista päätäntää. Muistuttaa köyhimmissä maissa 1600-luvun merkantilismia.
Et tiedä mitään elämästä. Toivon että tiedät nopeasti jotain, oman kätesi kautta, kuolemasta.