Irti kirkosta

Se, joka sanoo kirkkoa kuolleeksi, halventaa Jumalan sanaa ja armotyötä kirkossa.
Mutta, näille lahkolaisille hurmahengille ei Jumalan sanan neuvot kelpaa. Heillä on vanhimpansa ja neuvonsa.

millainen rippioppi tänään saarnattiin ja millainen on katolinen (ei: katolilainen, joka on substantiivi) rippioppi...

meille___ kirjoitti:

millainen rippioppi tänään saarnattiin ja millainen on katolinen (ei: katolilainen, joka on substantiivi) rippioppi...

saanko vastata täs ohimennen.

on se katoolista, jos uskon ehroksi pannahan
syntien tunnustaminen jolleekin ristityylle tai saarnaajalle, jos on "vahinkoa sattunu".

Jumalan armohon ei saa luattaa ilman ollenkan.
Pitää ensistä käyrä korjaamas. Se on paavin oppia se. Pitää olla kaula, jossa roikkua, eikä Jumalan sanan lupaus ole mitän.
Siinä Herran rukouskin joutuu valheettelijaks.

sooli sen huamasin kirjoitti:

saanko vastata täs ohimennen.

on se katoolista, jos uskon ehroksi pannahan
syntien tunnustaminen jolleekin ristityylle tai saarnaajalle, jos on "vahinkoa sattunu".

Jumalan armohon ei saa luattaa ilman ollenkan.
Pitää ensistä käyrä korjaamas. Se on paavin oppia se. Pitää olla kaula, jossa roikkua, eikä Jumalan sanan lupaus ole mitän.
Siinä Herran rukouskin joutuu valheettelijaks.

Eihän ripittäytymistä ole pantu uskomisen ehdoksi, päinvastoin. Ensiksi tulee uskoa. Ei saa asioita vääristellä.

Huomaa myös kuinka Luther opettaa (hän sanoo paljon muutakin hyödyllistä, mutta myös näin):

"Me opetamme siis ihmisille, kuinka ihmeellisen kallisarvoinen ja lohdullinen aarre rippi on ja varoitamme heitä halveksimaan tällaista kalleutta, joka annetaan keskelle suurta hätäämme. Jos sinä olet kristitty, et ole ollenkaan sen tarpeessa, että minä sinua pakotan tai paavi sinua komentelee. Itse sinä pakotat itsesi tulemaan ja pyydät minulta, että pääsisit aarteesta osalliseksi. Mutta jos sitä halveksit ja ylpeänä elät ripittäytymättä, me päättelemme siitä, ettet ole ensinkään kristitty eikä sinun kuulu myöskään päästä nauttimaan ehtoollisen sakramenttia. Sinähän halveksit sellaista, mitä ei yhdenkään kristityn sovi halveksia, ja näin on oma vikasi, ettet voi saada syntejäsi anteeksi. Onhan menettelysi varma merkki siitä, että halveksit myös evankeliumia."

meille___ kirjoitti:

Eihän ripittäytymistä ole pantu uskomisen ehdoksi, päinvastoin. Ensiksi tulee uskoa. Ei saa asioita vääristellä.

Huomaa myös kuinka Luther opettaa (hän sanoo paljon muutakin hyödyllistä, mutta myös näin):

"Me opetamme siis ihmisille, kuinka ihmeellisen kallisarvoinen ja lohdullinen aarre rippi on ja varoitamme heitä halveksimaan tällaista kalleutta, joka annetaan keskelle suurta hätäämme. Jos sinä olet kristitty, et ole ollenkaan sen tarpeessa, että minä sinua pakotan tai paavi sinua komentelee. Itse sinä pakotat itsesi tulemaan ja pyydät minulta, että pääsisit aarteesta osalliseksi. Mutta jos sitä halveksit ja ylpeänä elät ripittäytymättä, me päättelemme siitä, ettet ole ensinkään kristitty eikä sinun kuulu myöskään päästä nauttimaan ehtoollisen sakramenttia. Sinähän halveksit sellaista, mitä ei yhdenkään kristityn sovi halveksia, ja näin on oma vikasi, ettet voi saada syntejäsi anteeksi. Onhan menettelysi varma merkki siitä, että halveksit myös evankeliumia."

Älkää te höpiskö hölmöjä.

Kyllä sitä armosta puhutaan, mutta eteen kumminkin pannan vaaatimus, välttämätön.
On korjattava, on puhuttava, on tehtävä rippiä, muuten ei saa uskoa. ON OLTAVA hedelmiä, pakko, pakko, pakko, Jos ei ole, on tehtävä niitä.

Toinen kristitty on oltava saarnamassa "nimessä ja veressä", muuten ei saa uskoa.

ooooooooo kirjoitti:

Älkää te höpiskö hölmöjä.

Kyllä sitä armosta puhutaan, mutta eteen kumminkin pannan vaaatimus, välttämätön.
On korjattava, on puhuttava, on tehtävä rippiä, muuten ei saa uskoa. ON OLTAVA hedelmiä, pakko, pakko, pakko, Jos ei ole, on tehtävä niitä.

Toinen kristitty on oltava saarnamassa "nimessä ja veressä", muuten ei saa uskoa.

Mutta tässä nousee eräs kysymys. Koska me sanomme, että Jumala tekee meidät autuaiksi yksin uskon kautta, tekoihin katsomatta, kuinka siis Pietari sanoo, ettei Jumala tuomitse henkilön mukaan, vaan tekojen mukaan? Vastaus: mitä olemme opettaneet, että näet usko yksin vanhurskauttaa Jumalan edessä, on epäilemättä totta, koskapa se niin selvästi perustuu raamattuun, niin ettei sitä voida kieltää. Että apostoli sanoo Jumalan tuomitsevan tekojen mukaan, on sekin totta. Mutta tosiasia on, että missä ei ole uskoa, siellä ei myöskään voi olla hyviä töitä, ja päinvastoin, uskoa ei ole siellä, missä ei ole hyviä töitä. Apostoli siis liittää uskon ja hyvät työt yhteen, niin että niihin sisältyy koko kristillinen elämä. Miten nyt elät, niin on sinulle käyvä, sen mukaan Jumala on sinut tuomitseva. Vaikka siis Jumala kyllä tuomitsee meidät tekojen mukaan, pysyy kuitenkin totena, että teot ovat ainoastaan uskon hedelmiä, joista näkyy, missä vallitsee usko tai epäusko. Sentähden Jumala on tuomitseva sinut töistä ja osoittava niistä, oletko uskonut tai ollut uskomatta. Niin ei valehtelijaakaan voida arvostella eikä tuomita muusta kuin hänen sanoistaan. On aivan ilmeistä, ettei hän sanoista tule valehtelijaksi, vaan hän on ollut valehtelija jo ennenkuin hän sanoo mitään valhetta, silla valheenhan täytyy tulla sydämestä suuhun (TÄMÄ ON ERITYISESTI TEILLE VALEHTELIJOILLE). Ymmärrä siis tämä raamatunlause mitä yksinkertaisimmalla tavalla niin, että teot ovat uskon hedelmiä ja merkkejä, ja että Jumala tuomitsee ihmiset näiden hedelmien mukaan, JOIDEN EHDOTTOMASTI TÄYTYY SEURATA — jotta selvästi näkyisi, vallitseeko sydämessä usko tai epäusko. Jumala ei ole tuomitseva sen mukaan, onko sinulla kristityn nimi tai oletko kastettu, vaan hän on kysyvä sinulta: 'Jos olet kristitty, niin sano minulle, missä ovat hedelmät, joilla voit todistaa uskosi?'

meille___ kirjoitti:

Eihän ripittäytymistä ole pantu uskomisen ehdoksi, päinvastoin. Ensiksi tulee uskoa. Ei saa asioita vääristellä.

Huomaa myös kuinka Luther opettaa (hän sanoo paljon muutakin hyödyllistä, mutta myös näin):

"Me opetamme siis ihmisille, kuinka ihmeellisen kallisarvoinen ja lohdullinen aarre rippi on ja varoitamme heitä halveksimaan tällaista kalleutta, joka annetaan keskelle suurta hätäämme. Jos sinä olet kristitty, et ole ollenkaan sen tarpeessa, että minä sinua pakotan tai paavi sinua komentelee. Itse sinä pakotat itsesi tulemaan ja pyydät minulta, että pääsisit aarteesta osalliseksi. Mutta jos sitä halveksit ja ylpeänä elät ripittäytymättä, me päättelemme siitä, ettet ole ensinkään kristitty eikä sinun kuulu myöskään päästä nauttimaan ehtoollisen sakramenttia. Sinähän halveksit sellaista, mitä ei yhdenkään kristityn sovi halveksia, ja näin on oma vikasi, ettet voi saada syntejäsi anteeksi. Onhan menettelysi varma merkki siitä, että halveksit myös evankeliumia."

Ensin pitää uskoa ja sitten ripittäytyä?
Niinkö se oli?

Totuus onkuitenkin se, että kristinuskossa ei uskota ensinkään ripittäytymiseen. Van ainoastaan syntien anteeksiantamukseen Jeesuksen Kristuksen sovintokuoleman ja lunastustyön tähden.

Raamatun mukaan usko on nimenomaan juuri siinä että minä uskon
- Isään Jumalaan,
- Jeesukseen Kristukseen,
- Pyhään Henkeen,
- syntien anteeksiantamuksen
- ruumiin ylösnousemisen ja
- iankaikkisen elämän.

Luther: Iso Katekismus

USKOMME PÄÄKOHDAT

Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.
Ja Jeesukseen Kristukseen, hänen ainoaan Poikaansa, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas helvettiin, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Uskon Pyhään Henkeen, yhden pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamuksen, ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän, aamen.

meille___ kirjoitti:

Eihän ripittäytymistä ole pantu uskomisen ehdoksi, päinvastoin. Ensiksi tulee uskoa. Ei saa asioita vääristellä.

Huomaa myös kuinka Luther opettaa (hän sanoo paljon muutakin hyödyllistä, mutta myös näin):

"Me opetamme siis ihmisille, kuinka ihmeellisen kallisarvoinen ja lohdullinen aarre rippi on ja varoitamme heitä halveksimaan tällaista kalleutta, joka annetaan keskelle suurta hätäämme. Jos sinä olet kristitty, et ole ollenkaan sen tarpeessa, että minä sinua pakotan tai paavi sinua komentelee. Itse sinä pakotat itsesi tulemaan ja pyydät minulta, että pääsisit aarteesta osalliseksi. Mutta jos sitä halveksit ja ylpeänä elät ripittäytymättä, me päättelemme siitä, ettet ole ensinkään kristitty eikä sinun kuulu myöskään päästä nauttimaan ehtoollisen sakramenttia. Sinähän halveksit sellaista, mitä ei yhdenkään kristityn sovi halveksia, ja näin on oma vikasi, ettet voi saada syntejäsi anteeksi. Onhan menettelysi varma merkki siitä, että halveksit myös evankeliumia."

MIHIN me kristityt uskomme?

Ei se ihme ole jos kirkkoa pilkataan
es. lestadiolaisuudessa. Liikkeessämme on kristinuskon pääkohdatkin monelta jo
tietämättömyyden kautta unhoon vaipuneet.

Todellakin, kovin on hämmästyttävää, että ei enää tiedetä mitä tarkoittaa uskonvanhurskaus.
Niin paljon on sotkeuduttu tekojen oppiin, että
ripistäkin on tehty uskon hedelmä, vaikka se on nimenomaan tarkoitettu vain HEIKOLLE USKOLLE Jumalan armosta todistavaksi AVUKSI.

Ihminen saa syntinsä anteeksi uskomalla todeksi sen viattoman uhrin jonka JUMALA YHRASI MEIDÄN SYNTIEMME EDESTÄ! Jeesuksen Kristuksen, joka on minun edestäni kerran uhrattu ristillä Golgatalla.

USKO VANHURSKAUTTAA herätkää nyt valvomaan rakkaat kanssamatkaajat jo, oman vanhurskauden unestanne. Kamalaa on katsella tämä uskonvanhurskauden ja lainvanhurskauden jatkuva sekoittaminen keskenään.

Kuinka moni ressukka jonka Kristus vapaaksi tekisi, armosta uskon kautta häneen, silmän räpäyksessä, kituu oma vanhurskauden liekanarussa. Voi voi ja voi.

Yrittää tienata ahkerasti vanhurskauttaan ja syntiensä anteeksiantamusta. Kiertää tuskissaan kaulasta kaulaan sunnuntaista toiseen itkun kanssa. Ja kun maanantai tulee, niin tulevat jo viimeistään silloihin myös epäilykset. Ei ole pelastusvarmuudesta jälkeäkään. Tiedän koska olen itse kaiken kokenut.

Miksi näin?

Sikasi että ihmispoloinen rakentaa vanhurskautensa siihen mitä hän on, ja mitä
hän tekee. Yrittää sunnuntaista toiseen tulla kelvolliseksi Jumalalle. Ja pettyy, totta kai!

Kun vanhurskaaksi tullakseen ihmisen tulisi kääntyä pois itsestään, (liha ei mitään hyödytä kuten Jeesus sanoo), ja kääntyä kohti Kristusta. Ja omistaa hänen lahjoittamansa vanhurskaus lahjana USKOLLA.

Ihmiset eivät vain ota uskoakseen että pieleen menee oppi nyt esikoislestadiolaisuudessa. Kuka siitä kärsii? Se joka oman vanhurskauden liekanarussa yrittää tehdä itsensä Jumalalle kelvolliseksi. Ei hän näe untakaan siitä, mitä autuus Kristuksessa merkitsee jo tässä ajassa.
Ei hän tiedä mitä merkitsee kristityn vapaus, silloin kun Kristus vapauttaa syntisen.

Voi voi voi! Kääntykää ja ottakaa vastaan Kristuksen lahjoittama vanhurskaus. Se mukana
tulee kaikki muu tarpeellinen. USKON kautta tulee voima valvomiseen ja ajallisen elämän pyhitykseen, Herraa Jeesusta palvelemaan lähimmäisissä.

Agrippa kirjoitti:

Ensin pitää uskoa ja sitten ripittäytyä?
Niinkö se oli?

Totuus onkuitenkin se, että kristinuskossa ei uskota ensinkään ripittäytymiseen. Van ainoastaan syntien anteeksiantamukseen Jeesuksen Kristuksen sovintokuoleman ja lunastustyön tähden.

Raamatun mukaan usko on nimenomaan juuri siinä että minä uskon
- Isään Jumalaan,
- Jeesukseen Kristukseen,
- Pyhään Henkeen,
- syntien anteeksiantamuksen
- ruumiin ylösnousemisen ja
- iankaikkisen elämän.

Luther: Iso Katekismus

USKOMME PÄÄKOHDAT

Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.
Ja Jeesukseen Kristukseen, hänen ainoaan Poikaansa, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas helvettiin, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Uskon Pyhään Henkeen, yhden pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamuksen, ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän, aamen.

Jaakob:

Rukouksen voima

13. Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä.
14. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan,
15. ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi.
16. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.
17. Elia oli samanlainen ihminen kuin me. Hän rukoili hellittämättä, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta kolmeen ja puoleen vuoteen.
18. Ja kun hän taas rukoili, taivas antoi sateen ja maa tuotti jälleen hedelmää.

Eikö tämä kohta kuulu kristinuskoon?

Lasse-setä kirjoitti:

Jaakob:

Rukouksen voima

13. Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä.
14. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan,
15. ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi.
16. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.
17. Elia oli samanlainen ihminen kuin me. Hän rukoili hellittämättä, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta kolmeen ja puoleen vuoteen.
18. Ja kun hän taas rukoili, taivas antoi sateen ja maa tuotti jälleen hedelmää.

Eikö tämä kohta kuulu kristinuskoon?

Apostolinen uskontunnustus on edelleen voimassa.
Olisi syytä selvittää mitä usko tarkoittaa, että sitä ei sekitettaisi vanhingossakaan siihen mikä on ihmisen tekemää.

Hepr. 11:6   Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee,

- täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

Raamattu on kristittyjen Jumalan elävä Sana.

Kärsivät tosiaan rukoilevat.
Sairaiden puolesta rukoillaan.
Vanhimmistolla on tehtävänsä.
Rukous on puhetta Jumalalle.
Syntejä tunnustetaan, varaskin
kertoo että minä varastin.
Sadettakin rukoillaan, samoan puotaa
kun siihen on tarvis.

-------Usko on usko---------

tiedoksi kirjoitti:

Mutta tässä nousee eräs kysymys. Koska me sanomme, että Jumala tekee meidät autuaiksi yksin uskon kautta, tekoihin katsomatta, kuinka siis Pietari sanoo, ettei Jumala tuomitse henkilön mukaan, vaan tekojen mukaan? Vastaus: mitä olemme opettaneet, että näet usko yksin vanhurskauttaa Jumalan edessä, on epäilemättä totta, koskapa se niin selvästi perustuu raamattuun, niin ettei sitä voida kieltää. Että apostoli sanoo Jumalan tuomitsevan tekojen mukaan, on sekin totta. Mutta tosiasia on, että missä ei ole uskoa, siellä ei myöskään voi olla hyviä töitä, ja päinvastoin, uskoa ei ole siellä, missä ei ole hyviä töitä. Apostoli siis liittää uskon ja hyvät työt yhteen, niin että niihin sisältyy koko kristillinen elämä. Miten nyt elät, niin on sinulle käyvä, sen mukaan Jumala on sinut tuomitseva. Vaikka siis Jumala kyllä tuomitsee meidät tekojen mukaan, pysyy kuitenkin totena, että teot ovat ainoastaan uskon hedelmiä, joista näkyy, missä vallitsee usko tai epäusko. Sentähden Jumala on tuomitseva sinut töistä ja osoittava niistä, oletko uskonut tai ollut uskomatta. Niin ei valehtelijaakaan voida arvostella eikä tuomita muusta kuin hänen sanoistaan. On aivan ilmeistä, ettei hän sanoista tule valehtelijaksi, vaan hän on ollut valehtelija jo ennenkuin hän sanoo mitään valhetta, silla valheenhan täytyy tulla sydämestä suuhun (TÄMÄ ON ERITYISESTI TEILLE VALEHTELIJOILLE). Ymmärrä siis tämä raamatunlause mitä yksinkertaisimmalla tavalla niin, että teot ovat uskon hedelmiä ja merkkejä, ja että Jumala tuomitsee ihmiset näiden hedelmien mukaan, JOIDEN EHDOTTOMASTI TÄYTYY SEURATA — jotta selvästi näkyisi, vallitseeko sydämessä usko tai epäusko. Jumala ei ole tuomitseva sen mukaan, onko sinulla kristityn nimi tai oletko kastettu, vaan hän on kysyvä sinulta: 'Jos olet kristitty, niin sano minulle, missä ovat hedelmät, joilla voit todistaa uskosi?'

Sinäkö se mies olet, joka väität ettet sinä olisi valehtelija? Mitähän sinulle merkitsisi herätys synnin makeasta unesta?

Kylläpä on omavanhurskaus voimissaan, joka päivä tulee uusia ökyjuttuja, kun sieniä sateella.

Neuvoni on että tunnustakaa vihdoin syntinne ja ottakaa Jeesus vastaan Vapahtajananne.

Kevyeksi nimittäin menee sormella osoittelunne, paljastatte vain oman tyhmyytenne yhä selkeämmin.

Agrippa kirjoitti:

Sinäkö se mies olet, joka väität ettet sinä olisi valehtelija? Mitähän sinulle merkitsisi herätys synnin makeasta unesta?

Kylläpä on omavanhurskaus voimissaan, joka päivä tulee uusia ökyjuttuja, kun sieniä sateella.

Neuvoni on että tunnustakaa vihdoin syntinne ja ottakaa Jeesus vastaan Vapahtajananne.

Kevyeksi nimittäin menee sormella osoittelunne, paljastatte vain oman tyhmyytenne yhä selkeämmin.

Mutta valehtelijoita ovat ne, jotka väittävät, että Lapin saarnaajat saarnaavat tekoja taivaaseenpääsyn ehdoksi.
Sinulle minun on turha puhua mitään, olen jo vuosia sitten todennut sen. Sinulla on pää mennyt sekaisin liiasta vouhkaamisesta ja pätemisen tarpeesta eikä mikään muu muutu kuin nimimerkki.
Etpä edelliseen Luther-lainaukseenkaan uskaltanut mitään kommentoida. Toisaalta se ei ollutkaan sinulle se kommentti vaan sille aikaisemmalla nimimerkille.

kokovika kirjoitti:

Mutta valehtelijoita ovat ne, jotka väittävät, että Lapin saarnaajat saarnaavat tekoja taivaaseenpääsyn ehdoksi.
Sinulle minun on turha puhua mitään, olen jo vuosia sitten todennut sen. Sinulla on pää mennyt sekaisin liiasta vouhkaamisesta ja pätemisen tarpeesta eikä mikään muu muutu kuin nimimerkki.
Etpä edelliseen Luther-lainaukseenkaan uskaltanut mitään kommentoida. Toisaalta se ei ollutkaan sinulle se kommentti vaan sille aikaisemmalla nimimerkille.

Missä sinun korvasi ovat olleet?

Mikä sinä olet selittelemään ja tulkitsemaan meille muille lapin miesten puheita, ja sitten hengellisessä ylpeydessäsi vielä syyttelet muita valehtelijoiksi?

Totuus on se, että taivaaseen pääsyyn ehdoksi on asetettu vaikka millaisia itse keksittyjä veräjäpuita. Tulisi monta A4 arkkia täyteen esimerkiksi syntiluetteloita. Joka muuta väittää on joko kuuro, taikka tahallinen kuullun vääristelijä.

Ja mikä on suurin harha lapin opetuksessa?

Se että oveksi taivaan valtakuntaan on laitettu esikoislestadiolaisuus, ja lisäehdoksi kuuliaisuus sen, mukamas, erehtymättömälle vanhimmistolle.

Jeesus Kristus on ovi, tämä on Jumalan sana.
Ja kaikki hänen kauttansa sisälle menneet muodostavat seurakunnan. Tämä on Jumalan sana.

Seurakunta asettaa sananpalvelijoita tehtäviinsä, palvelemaan seurakuntaa Jumalan sanalla. Seurakunta asettaa saarnaajat ruokkimaan nälkäiset Kristuksen vanhurskaudella ja syntiset Jumalan armolupauksilla.

Seurakunnassa on JUMALAN sana ja Pyhät Sakramentit, jotka otetaan USKOLLA vastaan.

Seurakunta on yksi ylitse koko maan piirin. Kristus on seurakunnan pää ja HÄN ON ruumiin vapahtaja.

Jeesus itse tuntee omansa, hän on lahjoittanut Henkensä jokaiselle omalleen. Ja hänen omansa tuntevat hänet.

Tähän väliin ei sitten enää muita välimiehiä mahdukaan, etsimään omaa etuaan, ja tyydyttämään omia hallitsemisen ja oikeassa olemisen himojaan.
Jeesus on tie totuus ja elämä. Meillä ovat Kristuksen todistajina hän Jumalan sana, Jumalan pyhät ihmiset, profeetoista apostoleista ja evankelistoista alkaen, ja tämän päivän uudestisyntyneet Jeesuksen todistajat. Ja kiitos Jumalalle, heitä on todella paljon. Ja paljon enemmänkin saisi olla, ihan kaikki ihmiset joiden edestä Kristus on kuollut ja joiden synnit hän on verellään maksanut.

Agrippa kirjoitti:

Ensin pitää uskoa ja sitten ripittäytyä?
Niinkö se oli?

Totuus onkuitenkin se, että kristinuskossa ei uskota ensinkään ripittäytymiseen. Van ainoastaan syntien anteeksiantamukseen Jeesuksen Kristuksen sovintokuoleman ja lunastustyön tähden.

Raamatun mukaan usko on nimenomaan juuri siinä että minä uskon
- Isään Jumalaan,
- Jeesukseen Kristukseen,
- Pyhään Henkeen,
- syntien anteeksiantamuksen
- ruumiin ylösnousemisen ja
- iankaikkisen elämän.

Luther: Iso Katekismus

USKOMME PÄÄKOHDAT

Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.
Ja Jeesukseen Kristukseen, hänen ainoaan Poikaansa, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas helvettiin, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Uskon Pyhään Henkeen, yhden pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamuksen, ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän, aamen.

Sinun opeilla kasvaa tyhmiä neitseitä ja paljon.

Agrippa kirjoitti:

Missä sinun korvasi ovat olleet?

Mikä sinä olet selittelemään ja tulkitsemaan meille muille lapin miesten puheita, ja sitten hengellisessä ylpeydessäsi vielä syyttelet muita valehtelijoiksi?

Totuus on se, että taivaaseen pääsyyn ehdoksi on asetettu vaikka millaisia itse keksittyjä veräjäpuita. Tulisi monta A4 arkkia täyteen esimerkiksi syntiluetteloita. Joka muuta väittää on joko kuuro, taikka tahallinen kuullun vääristelijä.

Ja mikä on suurin harha lapin opetuksessa?

Se että oveksi taivaan valtakuntaan on laitettu esikoislestadiolaisuus, ja lisäehdoksi kuuliaisuus sen, mukamas, erehtymättömälle vanhimmistolle.

Jeesus Kristus on ovi, tämä on Jumalan sana.
Ja kaikki hänen kauttansa sisälle menneet muodostavat seurakunnan. Tämä on Jumalan sana.

Seurakunta asettaa sananpalvelijoita tehtäviinsä, palvelemaan seurakuntaa Jumalan sanalla. Seurakunta asettaa saarnaajat ruokkimaan nälkäiset Kristuksen vanhurskaudella ja syntiset Jumalan armolupauksilla.

Seurakunnassa on JUMALAN sana ja Pyhät Sakramentit, jotka otetaan USKOLLA vastaan.

Seurakunta on yksi ylitse koko maan piirin. Kristus on seurakunnan pää ja HÄN ON ruumiin vapahtaja.

Jeesus itse tuntee omansa, hän on lahjoittanut Henkensä jokaiselle omalleen. Ja hänen omansa tuntevat hänet.

Tähän väliin ei sitten enää muita välimiehiä mahdukaan, etsimään omaa etuaan, ja tyydyttämään omia hallitsemisen ja oikeassa olemisen himojaan.
Jeesus on tie totuus ja elämä. Meillä ovat Kristuksen todistajina hän Jumalan sana, Jumalan pyhät ihmiset, profeetoista apostoleista ja evankelistoista alkaen, ja tämän päivän uudestisyntyneet Jeesuksen todistajat. Ja kiitos Jumalalle, heitä on todella paljon. Ja paljon enemmänkin saisi olla, ihan kaikki ihmiset joiden edestä Kristus on kuollut ja joiden synnit hän on verellään maksanut.

Lempäälän mies voisi jo hiukan rauhoittua. Turha on potkia tutkainta vastaan.

????? kirjoitti:

Lempäälän mies voisi jo hiukan rauhoittua. Turha on potkia tutkainta vastaan.

Mikä se tutkain on?

Eikö Jumalan sana riitä uskon ohjeeksi?

Kysyny vilpittömästi, sillä en asu lähelläkään Lempäälää enkä Lemmenjokea.

tiedoksi kirjoitti:

Mutta tässä nousee eräs kysymys. Koska me sanomme, että Jumala tekee meidät autuaiksi yksin uskon kautta, tekoihin katsomatta, kuinka siis Pietari sanoo, ettei Jumala tuomitse henkilön mukaan, vaan tekojen mukaan? Vastaus: mitä olemme opettaneet, että näet usko yksin vanhurskauttaa Jumalan edessä, on epäilemättä totta, koskapa se niin selvästi perustuu raamattuun, niin ettei sitä voida kieltää. Että apostoli sanoo Jumalan tuomitsevan tekojen mukaan, on sekin totta. Mutta tosiasia on, että missä ei ole uskoa, siellä ei myöskään voi olla hyviä töitä, ja päinvastoin, uskoa ei ole siellä, missä ei ole hyviä töitä. Apostoli siis liittää uskon ja hyvät työt yhteen, niin että niihin sisältyy koko kristillinen elämä. Miten nyt elät, niin on sinulle käyvä, sen mukaan Jumala on sinut tuomitseva. Vaikka siis Jumala kyllä tuomitsee meidät tekojen mukaan, pysyy kuitenkin totena, että teot ovat ainoastaan uskon hedelmiä, joista näkyy, missä vallitsee usko tai epäusko. Sentähden Jumala on tuomitseva sinut töistä ja osoittava niistä, oletko uskonut tai ollut uskomatta. Niin ei valehtelijaakaan voida arvostella eikä tuomita muusta kuin hänen sanoistaan. On aivan ilmeistä, ettei hän sanoista tule valehtelijaksi, vaan hän on ollut valehtelija jo ennenkuin hän sanoo mitään valhetta, silla valheenhan täytyy tulla sydämestä suuhun (TÄMÄ ON ERITYISESTI TEILLE VALEHTELIJOILLE). Ymmärrä siis tämä raamatunlause mitä yksinkertaisimmalla tavalla niin, että teot ovat uskon hedelmiä ja merkkejä, ja että Jumala tuomitsee ihmiset näiden hedelmien mukaan, JOIDEN EHDOTTOMASTI TÄYTYY SEURATA — jotta selvästi näkyisi, vallitseeko sydämessä usko tai epäusko. Jumala ei ole tuomitseva sen mukaan, onko sinulla kristityn nimi tai oletko kastettu, vaan hän on kysyvä sinulta: 'Jos olet kristitty, niin sano minulle, missä ovat hedelmät, joilla voit todistaa uskosi?'

Mitä hedelmiä pitäisi vähintään olla, että usko todistettaisiin oikeaksi?

missä potkitaan kirjoitti:

Mikä se tutkain on?

Eikö Jumalan sana riitä uskon ohjeeksi?

Kysyny vilpittömästi, sillä en asu lähelläkään Lempäälää enkä Lemmenjokea.

Jätän sen tutkan tosiaankin ihan omaan arvoonsa heillä eikä sinulla ole Jumalan kiitos minun elämääni mitään asiaa.

Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa riittää minulle, eikä tarvitse muuta kuin veisata ilovirttä Jumalalle ja karitsalle. Suosittelen samaa kuoroa sinullekin, eikä tarvitse koskaan katua.

missä potkitaan kirjoitti:

Mikä se tutkain on?

Eikö Jumalan sana riitä uskon ohjeeksi?

Kysyny vilpittömästi, sillä en asu lähelläkään Lempäälää enkä Lemmenjokea.

Meni väärään riviin.

Sakkeus kirjoitti:

Sinun opeilla kasvaa tyhmiä neitseitä ja paljon.

Ei minulla ole omaa oppia.

Agrippa kirjoitti:

MIHIN me kristityt uskomme?

Ei se ihme ole jos kirkkoa pilkataan
es. lestadiolaisuudessa. Liikkeessämme on kristinuskon pääkohdatkin monelta jo
tietämättömyyden kautta unhoon vaipuneet.

Todellakin, kovin on hämmästyttävää, että ei enää tiedetä mitä tarkoittaa uskonvanhurskaus.
Niin paljon on sotkeuduttu tekojen oppiin, että
ripistäkin on tehty uskon hedelmä, vaikka se on nimenomaan tarkoitettu vain HEIKOLLE USKOLLE Jumalan armosta todistavaksi AVUKSI.

Ihminen saa syntinsä anteeksi uskomalla todeksi sen viattoman uhrin jonka JUMALA YHRASI MEIDÄN SYNTIEMME EDESTÄ! Jeesuksen Kristuksen, joka on minun edestäni kerran uhrattu ristillä Golgatalla.

USKO VANHURSKAUTTAA herätkää nyt valvomaan rakkaat kanssamatkaajat jo, oman vanhurskauden unestanne. Kamalaa on katsella tämä uskonvanhurskauden ja lainvanhurskauden jatkuva sekoittaminen keskenään.

Kuinka moni ressukka jonka Kristus vapaaksi tekisi, armosta uskon kautta häneen, silmän räpäyksessä, kituu oma vanhurskauden liekanarussa. Voi voi ja voi.

Yrittää tienata ahkerasti vanhurskauttaan ja syntiensä anteeksiantamusta. Kiertää tuskissaan kaulasta kaulaan sunnuntaista toiseen itkun kanssa. Ja kun maanantai tulee, niin tulevat jo viimeistään silloihin myös epäilykset. Ei ole pelastusvarmuudesta jälkeäkään. Tiedän koska olen itse kaiken kokenut.

Miksi näin?

Sikasi että ihmispoloinen rakentaa vanhurskautensa siihen mitä hän on, ja mitä
hän tekee. Yrittää sunnuntaista toiseen tulla kelvolliseksi Jumalalle. Ja pettyy, totta kai!

Kun vanhurskaaksi tullakseen ihmisen tulisi kääntyä pois itsestään, (liha ei mitään hyödytä kuten Jeesus sanoo), ja kääntyä kohti Kristusta. Ja omistaa hänen lahjoittamansa vanhurskaus lahjana USKOLLA.

Ihmiset eivät vain ota uskoakseen että pieleen menee oppi nyt esikoislestadiolaisuudessa. Kuka siitä kärsii? Se joka oman vanhurskauden liekanarussa yrittää tehdä itsensä Jumalalle kelvolliseksi. Ei hän näe untakaan siitä, mitä autuus Kristuksessa merkitsee jo tässä ajassa.
Ei hän tiedä mitä merkitsee kristityn vapaus, silloin kun Kristus vapauttaa syntisen.

Voi voi voi! Kääntykää ja ottakaa vastaan Kristuksen lahjoittama vanhurskaus. Se mukana
tulee kaikki muu tarpeellinen. USKON kautta tulee voima valvomiseen ja ajallisen elämän pyhitykseen, Herraa Jeesusta palvelemaan lähimmäisissä.

En oleoikein ymmärtänyt, miten ajattelet ripistä. Olkia ja heiniä on kaikessa puheessa, mikä ihmisen huulilta tulee. Ripistäkin on puhuttu aivan oikein, lahjana, joka seuraa uskosta. Se ei ole autuudenehto, vaan helpottaa meitä kurjia täällä tiellä. Kuinka ihana asia onkaan, kun saa omalle kohdalleen kuulla äänellisesti julistettavan synninpäästö niistäkin asioista, jotka mieltäni vaivaavat. Armosta olen pelastettu, kaikki on lahjaa. Ripissä saan tunnustaa rippi-isälle ne omaatuntoani vaivaavat asiat, jotka painavat. Autuuteni ei ole ripin takana, mutta vapain tunnoin on keveämpi kulkea.
Olen iloinnut seurapuheista ja kiitän, että saan olla Hänen lapsensa.

vapautunut kirjoitti:

En oleoikein ymmärtänyt, miten ajattelet ripistä. Olkia ja heiniä on kaikessa puheessa, mikä ihmisen huulilta tulee. Ripistäkin on puhuttu aivan oikein, lahjana, joka seuraa uskosta. Se ei ole autuudenehto, vaan helpottaa meitä kurjia täällä tiellä. Kuinka ihana asia onkaan, kun saa omalle kohdalleen kuulla äänellisesti julistettavan synninpäästö niistäkin asioista, jotka mieltäni vaivaavat. Armosta olen pelastettu, kaikki on lahjaa. Ripissä saan tunnustaa rippi-isälle ne omaatuntoani vaivaavat asiat, jotka painavat. Autuuteni ei ole ripin takana, mutta vapain tunnoin on keveämpi kulkea.
Olen iloinnut seurapuheista ja kiitän, että saan olla Hänen lapsensa.

Jos rippi on lahja, on se OM:lle jotain muuta. Hänelle se oli välttämätön uskon hedelmä.
Välttämätön, ilman sitä et ole kristitty.


Säälin sinua, jos et lahjan ja vaatimuksen eroa huomaa.
Kristuksen vanhurskauden olette jo hylänneet.

suorituspakko kirjoitti:

Jos rippi on lahja, on se OM:lle jotain muuta. Hänelle se oli välttämätön uskon hedelmä.
Välttämätön, ilman sitä et ole kristitty.


Säälin sinua, jos et lahjan ja vaatimuksen eroa huomaa.
Kristuksen vanhurskauden olette jo hylänneet.

En saanut pakkorippikäsitystä saarnoja kuunnellessani. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että jos joku asia hiertää sisimmässäni kovin kauan, uskon voimat voivat vähetä ja joutuu epäilyksiin. Ja sitten kun Jumala vahvistaa uskoa, saa myös voimaa katkoa niitä synninsiteitä, jotka hidastavat matkantekoa. Jumala ei tarvitse rippiäni, Hän tietää kaiken. Minulle se on lahja, onkohan meillä sitten kanssasi eri näkemys asiasta. Olen vain kiitollinen seuroista ja vapaa kuin kesähevonen !

vapautunut kirjoitti:

En saanut pakkorippikäsitystä saarnoja kuunnellessani. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että jos joku asia hiertää sisimmässäni kovin kauan, uskon voimat voivat vähetä ja joutuu epäilyksiin. Ja sitten kun Jumala vahvistaa uskoa, saa myös voimaa katkoa niitä synninsiteitä, jotka hidastavat matkantekoa. Jumala ei tarvitse rippiäni, Hän tietää kaiken. Minulle se on lahja, onkohan meillä sitten kanssasi eri näkemys asiasta. Olen vain kiitollinen seuroista ja vapaa kuin kesähevonen !

en tiedä, oletko pelle vai huijari, mutta nauran hengettömille fraaseillesi varmuuden vuoksi.
pitää nääs kääntää hyvin päin.

sinä se vaan katkot synninsiteitä, ja matka se siitä kiihtyy.
mikä odottaa niitä miehiä, jotka seurakunnalleen tommosta soopaa opettavat?
herra armahda, eivät tiedä, mitä tekevät.

suorituspakko kirjoitti:

Jos rippi on lahja, on se OM:lle jotain muuta. Hänelle se oli välttämätön uskon hedelmä.
Välttämätön, ilman sitä et ole kristitty.


Säälin sinua, jos et lahjan ja vaatimuksen eroa huomaa.
Kristuksen vanhurskauden olette jo hylänneet.

että OM:llä ja Lutherilla on asiasta aivan samanlainen käsitys. Lue Isosta Katekismuksesta ja hämmästy.

kyssäri_ kirjoitti:

Mitä hedelmiä pitäisi vähintään olla, että usko todistettaisiin oikeaksi?

lainausta Lutherilta. Kysy häneltä tai tutki hänen saarnojaan.

hupaa tarinaa kirjoitti:

en tiedä, oletko pelle vai huijari, mutta nauran hengettömille fraaseillesi varmuuden vuoksi.
pitää nääs kääntää hyvin päin.

sinä se vaan katkot synninsiteitä, ja matka se siitä kiihtyy.
mikä odottaa niitä miehiä, jotka seurakunnalleen tommosta soopaa opettavat?
herra armahda, eivät tiedä, mitä tekevät.

En toivo mitään pahaa sinullekaan, miksi et voi iloita siitä, että minulla on hyvä olla?

kokovika kirjoitti:

Mutta valehtelijoita ovat ne, jotka väittävät, että Lapin saarnaajat saarnaavat tekoja taivaaseenpääsyn ehdoksi.
Sinulle minun on turha puhua mitään, olen jo vuosia sitten todennut sen. Sinulla on pää mennyt sekaisin liiasta vouhkaamisesta ja pätemisen tarpeesta eikä mikään muu muutu kuin nimimerkki.
Etpä edelliseen Luther-lainaukseenkaan uskaltanut mitään kommentoida. Toisaalta se ei ollutkaan sinulle se kommentti vaan sille aikaisemmalla nimimerkille.

sun olis paras kun et puhuis kellekkään noita löpinöitäsi...ruumeniks kelpaa puheesi...

vapautunut kirjoitti:

En saanut pakkorippikäsitystä saarnoja kuunnellessani. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että jos joku asia hiertää sisimmässäni kovin kauan, uskon voimat voivat vähetä ja joutuu epäilyksiin. Ja sitten kun Jumala vahvistaa uskoa, saa myös voimaa katkoa niitä synninsiteitä, jotka hidastavat matkantekoa. Jumala ei tarvitse rippiäni, Hän tietää kaiken. Minulle se on lahja, onkohan meillä sitten kanssasi eri näkemys asiasta. Olen vain kiitollinen seuroista ja vapaa kuin kesähevonen !

ei muuta kun hirnumaan sitten vaan...kokka kohti pohjosta...

vapautunut kirjoitti:

En oleoikein ymmärtänyt, miten ajattelet ripistä. Olkia ja heiniä on kaikessa puheessa, mikä ihmisen huulilta tulee. Ripistäkin on puhuttu aivan oikein, lahjana, joka seuraa uskosta. Se ei ole autuudenehto, vaan helpottaa meitä kurjia täällä tiellä. Kuinka ihana asia onkaan, kun saa omalle kohdalleen kuulla äänellisesti julistettavan synninpäästö niistäkin asioista, jotka mieltäni vaivaavat. Armosta olen pelastettu, kaikki on lahjaa. Ripissä saan tunnustaa rippi-isälle ne omaatuntoani vaivaavat asiat, jotka painavat. Autuuteni ei ole ripin takana, mutta vapain tunnoin on keveämpi kulkea.
Olen iloinnut seurapuheista ja kiitän, että saan olla Hänen lapsensa.

Ihminen joka ei jaksa antaa itselleen anteeksi, ei siis jaksa uskoa Jumalan anteeksiantamuta todeksi omalle kohdalleen, saa käyttää ripin lahjaa. Ripissä on siis kysymys vähäuskoisuudesta, ei mistään uskon lahjasta.

Sitten jos puhumme rakkauden ripistä, jossa ihminen menee sen luokse jota vastaan on rikkonut, pyytää anteeksi ja sovittaa aiheuttamansa vahingon, silloin voimme kyllä puhua uskosta tulevasta hedelmästä.

Agrippa kirjoitti:

Meni väärään riviin.

Minusta ihan oikea osoite, ollaksemme rehellisiä toisillemme.

Agrippa kirjoitti:

MIHIN me kristityt uskomme?

Ei se ihme ole jos kirkkoa pilkataan
es. lestadiolaisuudessa. Liikkeessämme on kristinuskon pääkohdatkin monelta jo
tietämättömyyden kautta unhoon vaipuneet.

Todellakin, kovin on hämmästyttävää, että ei enää tiedetä mitä tarkoittaa uskonvanhurskaus.
Niin paljon on sotkeuduttu tekojen oppiin, että
ripistäkin on tehty uskon hedelmä, vaikka se on nimenomaan tarkoitettu vain HEIKOLLE USKOLLE Jumalan armosta todistavaksi AVUKSI.

Ihminen saa syntinsä anteeksi uskomalla todeksi sen viattoman uhrin jonka JUMALA YHRASI MEIDÄN SYNTIEMME EDESTÄ! Jeesuksen Kristuksen, joka on minun edestäni kerran uhrattu ristillä Golgatalla.

USKO VANHURSKAUTTAA herätkää nyt valvomaan rakkaat kanssamatkaajat jo, oman vanhurskauden unestanne. Kamalaa on katsella tämä uskonvanhurskauden ja lainvanhurskauden jatkuva sekoittaminen keskenään.

Kuinka moni ressukka jonka Kristus vapaaksi tekisi, armosta uskon kautta häneen, silmän räpäyksessä, kituu oma vanhurskauden liekanarussa. Voi voi ja voi.

Yrittää tienata ahkerasti vanhurskauttaan ja syntiensä anteeksiantamusta. Kiertää tuskissaan kaulasta kaulaan sunnuntaista toiseen itkun kanssa. Ja kun maanantai tulee, niin tulevat jo viimeistään silloihin myös epäilykset. Ei ole pelastusvarmuudesta jälkeäkään. Tiedän koska olen itse kaiken kokenut.

Miksi näin?

Sikasi että ihmispoloinen rakentaa vanhurskautensa siihen mitä hän on, ja mitä
hän tekee. Yrittää sunnuntaista toiseen tulla kelvolliseksi Jumalalle. Ja pettyy, totta kai!

Kun vanhurskaaksi tullakseen ihmisen tulisi kääntyä pois itsestään, (liha ei mitään hyödytä kuten Jeesus sanoo), ja kääntyä kohti Kristusta. Ja omistaa hänen lahjoittamansa vanhurskaus lahjana USKOLLA.

Ihmiset eivät vain ota uskoakseen että pieleen menee oppi nyt esikoislestadiolaisuudessa. Kuka siitä kärsii? Se joka oman vanhurskauden liekanarussa yrittää tehdä itsensä Jumalalle kelvolliseksi. Ei hän näe untakaan siitä, mitä autuus Kristuksessa merkitsee jo tässä ajassa.
Ei hän tiedä mitä merkitsee kristityn vapaus, silloin kun Kristus vapauttaa syntisen.

Voi voi voi! Kääntykää ja ottakaa vastaan Kristuksen lahjoittama vanhurskaus. Se mukana
tulee kaikki muu tarpeellinen. USKON kautta tulee voima valvomiseen ja ajallisen elämän pyhitykseen, Herraa Jeesusta palvelemaan lähimmäisissä.

Luen todella harvoin tämän palstan juttuja, ehkä kaksi - kolme kertaa vuodessa.
Olen esikoislestadiolainen mies pohjoisesta Suomesta, suuri syntinen mutta armosta jaksan uskoa itseni autuaaksi.
Sielunvihollinen kiusaa jatkuvasti, mutta toisaalta pelottaa tilanne jossa se ei kiusaisikaan.

Tiedän että lapinvanhimpien saarnaamasta kirkkaasta, selkeästä sanasta joka valaisee taivaan tien minä ja moni muu saa vahvistusta heikolle uskolleen.

Tätä palstaa lukiessani kiinnitin huomiota nimimerkin "Agrippa" teksteihin.

Agrippa kirjoittaa:

"Yrittää tienata ahkerasti vanhurskauttaan ja syntiensä anteeksiantamusta. Kiertää tuskissaan kaulasta kaulaan sunnuntaista toiseen itkun kanssa. Ja kun maanantai tulee, niin tulevat jo viimeistään silloihin myös epäilykset. Ei ole pelastusvarmuudesta jälkeäkään. Tiedän koska olen itse kaiken kokenut."

Agrippa, jotenkin ymmärrän noista sanoista Sinun tilanteesi tällä hetkellä vaikken osaa selittää mitä tarkoitan - minulla on huono ulosanti sekä puhuen että kirjoittaen.

Haluan kuitenkin rukoilla edestäsi.

miksi pitäisi erota kirkosta?Niin kauan kun kuulumme kirkkoon,voimme vaikuttaa kirkon toimintaan.Voimme kylvää hyviä siemeniä,jotka kantavat hedelmää.Enemmän minua pelottaa,jos kirkosta pitää erota.Silloin emme voi enää vaikuttaa kirkon toimintaan.Kulkihan Jeesuskin kirkossa ja opetti,neuvoi ja nuhteli ihmisiä.Oli silloinkin kirkossa toimintaa jota Jeesus ei hyväksynyt(rahanvaihtajat,kirjanoppineet,Fariseukset).Kirkossa tahdon minä omalta osaltani kulkea.Siellä on pappeja,jotka puhuvat samoin kuin saarnaajamme.

olen samaa mieltä kirjoitti:

miksi pitäisi erota kirkosta?Niin kauan kun kuulumme kirkkoon,voimme vaikuttaa kirkon toimintaan.Voimme kylvää hyviä siemeniä,jotka kantavat hedelmää.Enemmän minua pelottaa,jos kirkosta pitää erota.Silloin emme voi enää vaikuttaa kirkon toimintaan.Kulkihan Jeesuskin kirkossa ja opetti,neuvoi ja nuhteli ihmisiä.Oli silloinkin kirkossa toimintaa jota Jeesus ei hyväksynyt(rahanvaihtajat,kirjanoppineet,Fariseukset).Kirkossa tahdon minä omalta osaltani kulkea.Siellä on pappeja,jotka puhuvat samoin kuin saarnaajamme.

Tämä on asiaa. Hyvä keskusteluketju. Monet esikoiset kuuluvat myös ammattiyhdistykseen, mutta eivät välttämättä hyväksy kaikkia niiden periaatteita.

Asianomainen tahtoi vain varoittaa, kun pimeä ja jumalaton hurmahenkisyys on saanut
kristityissä vallan.
Kirkosta eroamisen syyt ovat kaikki verukkeita.

niin kauheasti, että esikoislestadiolaiset eroavat valtiokirkosta? Turha pelko. Aina on käynyt nimittäin niin, että totuudenpuolustajat ovat tulleet kirkon taholta ulostetuksi sieltä. Savonarola, Hus, Luther ja heidän kannattajansa. Mitenkäs heidän kävikään?