Haluan näin aivan julkisesti osoitella rumasti Tampereen Kelaa ja sen tiettyä virkailijaa I.L. Minulla oli kaksi vuotta tavattoman taitava psykoterapeutti joka todella paneutui asioihini ja ymmärsi paljon sellaista mikä psykiatrilta oli mennyt täysin ohi tai jota hän ei ollut osannut edes kysyä. Terapiasta oli paljon apua.
Noin vuosi sitten minulle sanottiin että täytyy hakea toinen terapeutti kun tämä minun ei enää kelpaa Kelalle. Kuulin minulle käsittämättömiä perusteluja. En voinut jatkaa.
Lopetin koko terapian siihen. Muutaman kerran olen omin rahoin käynyt tuolla omalla terapeutillani. Siitäkin on apua.
Paheksun näin julkisesti kuitenkin ikävää toimintaa Kelalla.
Noin vuosi sitten minulle sanottiin että täytyy hakea toinen terapeutti kun tämä minun ei enää kelpaa Kelalle. Kuulin minulle käsittämättömiä perusteluja. En voinut jatkaa.
Lopetin koko terapian siihen. Muutaman kerran olen omin rahoin käynyt tuolla omalla terapeutillani. Siitäkin on apua.
Paheksun näin julkisesti kuitenkin ikävää toimintaa Kelalla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
.. Mutta en tuon lyhyen kirjoituksesi perusteella osaa sanoa sitä tai tätä, että onko sinua kohdeltu lain mukaan epäoikeudenmukaisesti vai ei.
Julkisen terveydenhuollon puitteissa ei kustanneta kaikille kaikkea. Pitää olla kunnon perustelut jotta saa yhteiskunnan maksamaan hoitonsa.
Itse olen as-diagnosoitu, enkä ole ollut missään muussa terapiassa kuin pari kertaa setlementtiyhdistyksen väkivallan uhreille järkätyssä keskusteluterapiassa. Syystä, että olen nuorena, kauan sitten elänyt väkivaltaisen juoppohullun kanssa, joka pahoinpiteli pari vuotta. En kokenut sitä kälkättämistäni siellä mielekkääksi kun terapeutti vain istui ja kirjoitteli jotakin lehtiöönsä.
Minulle tarjottiin jotakin ryhmäterapiaa mutta en mennyt.
Olen selviytynyt kait ihan omin avuin.
Käyn tosinaan psykiatrin vastaanotolla ja sen kustantaa yhteiskunta.
Lääkkeisiin saan sairasvakuutuksen alennukset ja ne on halpoja. tosin.. aniharvoin olen tarvinnut, ja joskus ne on maksanut sossu kun olen ollut työtön.
Se, että Tampereella muutoin on aika retuperällä koko mielenterveyspuoli, se onkin jo ihan toinen juttu.
Joskus tuntuu myös, että luukulta luukulle ramppaaminen vie vähäisetkin voimat kun on muutoinkin huonossa henkisessä jamassa ja apua tarvittaisiin.
Etenkin mielenterveydellisesti ja neurologisesti oireilevat ja ongelmoivat ihmiset tarvitsisivat joitakin apuihmisiä jelppaamaan asioiden hoidossa. Niitä vain ei ole kun Tampereen politikot rehvastelevat pitkin maailmaa sillä, että täällä säästetään paljon rahaa. Eli jätetään ihmiset suurinpiirtein heitteille.
Kun itse jaksaa hakea apua sitä saa, mutta silloin kun ihminen on ihan alamaissa ei kukaan auta. Välillä *ituttaa niin, että meinaa tulla hulluksi.
Itse jouduin turvautumaan sosiaaliasiamiehen palveluihin kun sain Hatanpään sosiaaliasemaalta todella törkeää kohtelua. Onneksi s-asiamies otti asian vakavasti ja nyt sosiaalivirkailija palvelee (jo ihan liian) huomaavaisesti.
Inhottaa valittaa ja oli vastenmielistä ottaa yhteyttä valvontaviranomaisiin, mutta kyllähän se kannatti.
Niin ne muutkin ihmiset saavat itselleen oikeutta kun sitä vain vaativat ja ottavat yhteyttä valvojiin. Ei sitä kait pitäisi harmitella.
Pitäisiköhän tänne Mnaseen perustaa joku terveydenhuollon asiakkaiden etujärjestö ?
Hm.. Minä olen aika aktiivinen tuollaisessa.. mutta yksin en kyllä ryhdy muita passaamaan, jos innokkuutta löytyy niin sitten vain tuumasta toimeen.
Olen jo nyt mukana TSAUry:ssä, (tampereen seudun aspergeroireiset ry.)Se on tosin aika pienimuotoista kun perustuu vapaaehtoisuuteen, mutta yhteistyö ei olisi pahitteeksi. Yksin kukaan ei saa mitään eikä etenkään pyytämättä sitä sieltä missä apua on tarjolla.
Kotona ja näillä nettipalstoilla saa inistä ja vinkua vaikka maailman tappiin, se vain ei mitään muuta.
Mutta.. en todellakaan osaa sanoa onko sinua kohdeltu epäoikeudenmukaisesti vastoin lakia.. tarttis saada enemmän faktatietoa ?
Millä diagnoosilla olet? Siis jos saa kysyä?
Juttu on niin että KELA:lla on oma listansa terapeuteista mitkä he hyväksyvät korvauslistalleen. Oma terapeuttisi on pudonnut siitä pois. Voisit kysellä asiaa myös häneltä - miksi?
Kuka muuten valvoo KELA:n terapeutteja ja heidän terveydentilaansa? Kuka on listoilla ja kuka ei ja miksi? Tietty politiikka siellä nähdäkseni pelaa siis kuka edustaa mitäkin koulukuntaa. Nähdäkseni sillä asialla on paljonkin painoarvoa, eli sillä edetäänkö ratkaisukeskeisessä, analyyttisessä vaiko jossain muussa mielessä eteenpäin.
Tuttavani aloitti terapian kymmenisen vuotta sitten. Aloituksesta - runsasta vuotta myöhemmin hänen terapeuttinsa kuoli pitkäaikaiseen sairauteen. Tuttavani mainitsi myös tupakkayskän mikä häiritsi paljon sitä 45-minuuttista miltei joka lauseessa missä vuorovaikutusta käytiin milloin milläkin tasolla.
Mieleen tulee vastuukysymys terapiasuhdetta sitoessa. KELA:n kuntoutus varsin harvoin vaivautuu parin kuukauden tähden korvauksiin, useimmiten kyse on pidemmästä aikajaksosta. Puhutaan siis enemmästä kuin yhdestä vuodesta. No onnekkaat selviävät takaisin työelämään lyhyelläkin ajalla, kuka milläkin. Kaikki kuitenkaan eivät.
Takaisin esimerkkiin. Niin jos ajatellaan miksi tuttavani hyväksyi tämän filosofian maisterin analyytikokseen, voisin kait vastata hänen puolestaan ettei muita ollut lähistöllä ja matkustaminen yleisillä tuona aikana oli lähes mahdotonta, terapeutti asui 5-kilomterin päässä joten sen matkan kykeni kävelemään. Sellainenkin seikka on huomioitava että jokaiset "kokeilutreffit" maksoivat rahaa täyden hinnan. Puhutaan siis niistä käynneistä missä asiakas ja palvelun antaja tekevät tuttavuutta. Kyläile siinä nyt koko kaupungin KELA:n hyväksymän terapeutin luona, maksa laskut ja valikoi. Täytyy olla hyvin varakas kyetäkseen sellaiseen.
Myöhemmin tuttavani löysi asiallisen terapiasuhteen mikä kesti sen ajan kuin mitä hän tarvitsi. Tähän edelliseen tarvittiin kuitenkin paikkakunnan vaihdos.
KELA on jännä paikka. Siellä työskentelee ihmisiä joilla on ymmärrystä ja sitten niitä jotka ovat siellä vain töissä.
Noin loppukanteettina voisin kertoa että sairastuneelle ihmiselle on katastrofi jos hänen - periaatteessa - ainoa luottamuksen lähteensä vaihtuu vain byrokratian tähden. Onhan siellä taustalla paprut jokaisesta joo joo, ne vaan tuppaavat jäädä lukematta. Näin asiakkaasta tulee potilas, potilas joka jää pyörimään eräänlaiseen oravanpyörään vailla alkua ja loppua siirtyen virkamieheltä toiselle. Kaikkihan toki tietävät että lentsun hoito saattaa poiketa paljonkin masennuksen hoidosta. Käytäntö on kuitenkin joskus muuta: "Olemme päättäneet että lentsunne on parantunut vuoden loppuun mennessä... määrärahojen puutteessa... !". ;)
Onko tuossa nyt järkeä? Nähdäkseni poliitikot luovat tietyn suuntauksen ja sen alla pikkuvirkamiehet etenevät. Politiikka eri solujen välillä eroaa väliin hyvinkin paljon. Siinä ei pahemmin ihmisen ääntä kuunnella ellei käy hyvä säkä.
On hyvin valitettavaa ettei sieltä kaiken alta nähdä metsää puilta. Sitä että ihmiset hassua kyllä, ovat yksilöitä ja tarvitsevat hoitoa kuka mitenkin.
(nämä kokemukset uudenmaan sairaanhoitopiirin alueelta)
Silloin kun paniikihäiriö tmv. on vallalla sillä tapaa että se invalidisoi ihmisen täysin neljän seinän väliin, hän lain mukaan olisi oikeutettu kunnan korvaamiin taksimaksuihin välttämättömissä menoissa.
Tämän oikeuden kumoamista ollaan perusteltu sillä että paniikkihäiriöiselle tekee vain hyvää yrittää kompuroida ovesta ulos.
Tuttavanikin yritti aikoinaan, siis kun aihe oli esillä, saada sosiaaliviraston kautta tätä etuutta että edes terapeutille pääsisi silloin kun oli huonommassa kunnossa ja viiden kilometrin lenkki (eestaas 10km) oli mahdotonta. (sairaalaan häntä ei otettu - lähinnä naurettiin)
Sosiaaliviraston virkailija vastasi että hakemuksen kaikkine liitteineen voi toki laittaa sisään mutta "he" ovat MT:n johtavan lääkärin kanssa päättäneet etteivät paniikkihäiriöiset tule saamaan lääkäreiltä puoltavaa lausuntoa tällaiseen etuun. Toki hakemuksen olisi voinut, liitteineen, laittaa sisään. Siihenhän oli laillinen oikeus, mutta sen hyväksyntä täyttä beeässää.
Meillä Suomessa on hienot lait mutta käytetäänkö niitä ja miten se on toinen seikka, se on tullut huomatuksi eri usein.