Olet useassa yhteydessä tuonut esille , että Suomen maatalous on syyllinen Itämeren ja sen osan, Suomenlahden saastumiseen. Sen ovat aiheuttaneet maatalouden typpi- ja fosforivalumat. Se on joko tietoinen tai tiedon puutteesta johtuva valhe. Esittämäsi väitteet eivät ole mitään keskustelua, koska keskustelu on asiatietoihin perustuvaa mielipiteiden vaihtoa . Sinun väitteesi eivät perustu miltään osin faktoihin, vaan ovat täyttä propagandaa. Tuollaiset väitteet jättäisin omaan arvoonsa, ellet olisi luvannut ottaa niitä esille Suomen EU:n puheenjohtajakaudella. Näköjään on uskottava erään arvostamani demarien kansanedustajan kommentti edustajatovereistaan : ” meidän puolueessa ei ole kovin korkeata asiantuntemusta maatalousasioissa.”
Muutamia faktoja Itämerestä ja maataloudesta: Suomenlahden koko on 1103 km 3, ja se on viisi prosenttia koko Itämerestä. Miten sillä vesimäärällä pystyy saastuttamaan Itämeren ? Suomenlahteen laskee muitakin jokia, kuin eteläisen Suomen joet. Yksistään Pietarin läpi kulkeva Neva-joki vastaa 60% Suomenlahteen laskevasta jokivedestä. Pietarin kaupungin jätevesistä laskee vielä kolmasosa suoraan ilman puhdistusta Itämereen. Suomen Ympäristökeskuksen erikoistutkijan Jouni Lehtorannan mukaan Suomen rannikolla omat päästömme luonnollisesti rehevöittävät vesiä siellä, mihin niitä tulee. Hänen mukaansa on kuitenkin laajoja alueita, joihin ei kohdistu suoria päästöjä Suomesta, mutta jotka silti ovat rehevöityneitä. Niihin vaikuttavat Suomenlahden yleinen rehevyystaso ja myös Pietarin ravinnepäästöt. Vaikka kaikki Suomesta tulevat jokivedet olisivat puhdasta lähdevettä, niin sillä ei olisi sanottavaa vaikutusta koko Itämeren puhdistumiseen.
Suomenlahden virtaussuunnat ovat vielä oma lukunsa siitä, miten ravinteiden virtaukset kulkeutuvat rannikon tuntumassa. Suomenlahdella keskimääräinen virtaus tapahtuu vastapäivään. Viron rannikolla virtaus on lännestä itään ja Suomen edustalla idästä länteen. Virosta ja Venäjältä tulevat valumat kulkeutuvat Suomen edustan kautta Itämerelle. Ei ole mikään ihme, että Itämeren saastuminen ei ole vähentynyt Suomen maatalouden ympäristömääräysten avulla koska prosenttiosuutemme jokivesistä on näin pieni. Lisäksi professori Erkki Auran mukaan maatalouden fosforipäästöt ovat alentuneet hitaasti senkin vuoksi, että peltojen kalkitukset ovat viime vuosien aikana vähentyneet. Tämä taas johtuu siitä, että maatalouden kannattavuus on viime vuosina heikentynyt, ja se näkyy ensimmäisenä peltojen perusparannustoimenpiteiden vähentymisenä.. Tilastokeskuksen mukaan maatalouden tuottajahinnat laskivat yli neljä ! prosenttia viime vuoden ensimmäisestä vuosineljänneksestä tämän vuoden vastaavaan ajankohtaan. Oletko havainnut ruoan hinnan alentuneen vastaavasti ?Tämän vuoksi pitää maatalouden ympäristötukea nostaa, ja paljon, jos halutaan säätää uusia velvoitteita.
Itämeren ravinnerajoitteisuudesta ja virtaussuunnista on valaiseva esitys linkissä: http://www.fimr.fi/fi/itamerikanta/bsds/2487.html
Suomen pieni osuus Itämeren valuma-alueella:
Suomenlahden rantaviivaa Suomella on n. 400 kilometrin matkalla. Muilla valtioilla on rantaviivaa n. 2200 kilometrin matkalla. Lisäksi useiden maiden rantaviiva rajoittuu suoraan Itämeren keskiseen osaan, jossa nyt suurimmat hapettomat syvänteet havaittiin. Vaikka tällä kohdalla tilannetta auttavat Atlantilta tulevat suolapulssit, joista viimeisin tapahtui 2003. Muita ympärysvaltioita ovat ent. Itä-Saksa, Puola, Liettua Viro, Venäjä ja Ruotsi. Ruotsissa rajoittuu Itämereen eteläinen osa, jota on aina kutsuttu vilja-aitaksi. Samoin ent. Itä-Saksan ja Puolan vahvat maatalousalueet ovat Itämeren vaikutuspiirissä. Näiden maiden eteläisestä sijainnista johtuen on 250 muokkauspäivää. Suomessa niitä on 150, ja Virolla Latvialla ja Liettualla n. 200. Muokkauskausi tarkoittaa aikaa kevätmuokkauksen alkamisesta syyskyntöjen päättymiseen. Ts. Suomessa on maa pitempää roudassa, jolloin valumille alttiita päiviä on huomattavasti vähemmän kuin muilla Itämeren ympärysvaltioilla. Myös Tanskan tehomaataloudella on olemassa vaikutus Itämerelle. Ed:n linkin mukaan on olemassa myös vahvoja näyttöjä siitä, että Suomen jokien vähäiset valumat eivät kulkeudu avomerelle vaan jäävät rannikolle rehevöittäen sitä, ja samalla kuluttaen ylimääräistä typpeä ja fosforia. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien ja ilmansuojeluyhdistyksen Tero Myllyvirta :”Kosteikot ovat tuottoisia ekosysteemejä, joissa kalat, linnut ja monet muut eliöt lisääntyvät. Sinne tulevat ravinteet kuuluvat biologiseen tuotantoon, mihin ne kuuluvatkin. Typpi denitrifioituu, eli haihtuu ilmaan kaasuna, eikä aiheuta vahinkoa”.
Oman kritiikkinsä vaatii myös ns. ravinnetasemallin laskentakaava. Ko. mallissa lasketaan viljelmille lisättyjen lannoitteiden ja sadon mukana poistuvien ravinteiden erotus. Onko mallissa huomioitu koko sato jätteineen, vai pelkästään myyty sato? Toiseksi oletetaan suoraan, että kaikki ylimääräinen typpi ja fosfori valuisivat mereen. Suistoalueiden edellä kuvattua vaikutusta ei oteta laskelmissa huomioon.
MTT:n professori Erkki Auran mukaan fosforia huuhtoutuu pelloilta vesiin loppujen lopuksi vain satoja grammoja hehtaaria kohti. Tilanne on toinen jätevedenpuhdistuksessa, jossa fosfori saostetaan rauta- ja alumiiniyhdisteillä. Fosfori sitoutuu niin tiukasti, etteivät kasvit pysty sitä enää ottamaan. Ts. pelloilta tulevaa fosforia pystyvät käyttämään hyväkseen suisto- ja kosteikkoalueen kasvit ja niitä syövät eliöt. Jätevesien fosforin kohdalla ei tätä tapahdu.
Helsinki saastuttaa
Tänä keväänä tutkijat Tero Myllyvirta ja Mikael Henriksson saivat valmiiksi selvityksen, jossa he luokittelevat Suomen rannikon rehevöitymisen uhan perusteella. Johtopäätöksissään he mainitsevat mm, että Helsingissä on lähirannat saatu puhdistumaan laskemalla jätevedet kauas kaupungista. Myllyvirran mukaan tämä ei ole kestävä ratkaisu. Avomerellä päästöt vain laimenevat, eikä luonto kykene hyödyntämään ravinteita. ( suisto ja kosteikkoalueilla) Jos tekisin lintoset, niin sanoisin, että Helsinki saastuttaa Itämeren. Asia ei ole kuitenkaan näin yksioikoinen, kuten ei myöskään maatalouden kohdalla Itämeren saastuttajana. Lähteenä on käytetty Arja Kivipellon artikkelia: ”Merenpohjan muodot määräävät, onko rannikko vaarassa rehevöityä”, Helsingin Sanomat ti 13.6.2006. Tutkimus kokonaisuudessaan: Suomen rannikkoalueen luokittelu rehevöitymisriskin perusteella: Mikael Henriksson, Tero Myllyvirta. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien –ja ilmansuojeluyhdistys r.y.
Yhteinen asia
Vaadit, että maanviljelijöiden on tunnustettava Itämeren suojelu yhteiseksi asiaksi. Hyvä niin, sitähän me olemme tehneet jo vuosia käytännössä, koska olemme noudattaneet kaikkia ympäristötukeen kuuluvia määräyksiä. Niiden noudattamista valvovat EU:n alaiset virkamiehet ja tilatarkastajat satelliittikuvien lomakkeiden ja tilakohtaisten valvontakäyntien avulla. Lisäksi viljelijät käyvät läpi ympäristökoulutuksen, ruiskuttajantutkinnon sekä hankkivat tilalla viljeltävien kasvien viljelyoppaat. Virheitä on löytynyt niin vähän, että EU edellytti muutama vuosi sitten, että tarkastuksia on lisättävä.
Mitä sinä , Minna, voisit tehdä Itämeren suojelun hyväksi , koska maajussit ovat jo täyttäneet oman osuutensa ? Voisit siirtyä luomutuotteiden käyttäjäksi. Ne ovat tavallista ruokaa hieman kalliimpia, mutta yhteisen asian vuoksi se on pieni uhraus. Voisit vielä lahjoittaa John Nurmisen säätiön kautta rahaa Pietarin jätevesien kemiallisen puhdistuslaitoksen rakentamiseen. Voisit vaikuttaa siihen , että maatiloille jaettaisiin Itämeren suojeluohjelman tai Suomen valtion piikkiin kalkki viljelymaiden ph:n nostamiseen. Näin kasvit voisivat käyttää fosforin paremmin hyödykseen, eikä Itämeri tuhoutuisi. Voisit vielä kertoa Lipposelle ja muille demareille, jotka valittavat liian kalliista suomalaisesta ruoasta, että ympäristösuojelun yhteisen asian vuoksi hintaa voisi vielä nostaa. Ympäristötuen suuruus on arvion mukaan v.2006 107 euroa /hehtaari. Tämä kasvitilan ympäristösitoumus sisältää yhden lisätoimenpiteen, esim. talviaikaisen kasvipeitteisyyden. Se arvo n. 13,45 euroa /hehtaari sisältyy tuohon 107 euroon /hehtaari. Esimerkin vuoksi keskimääräisen suuruinen tila Suomessa saa ympäristökorvausta vuodessa 107 euroa X 32 ha = 3424 euroa. Itämeren alueen maatalouden ympäristövaikutuksia tutkineen kansainvälisen BERAS- hankkeen tutkimustulosten mukaan ravinteita kierrättävän sekaviljelyn avulla voitaisiin maatalouden aiheuttama ympäristökuormitus puolittaa. SDP:n edustajat kuitenkin ajavat ruoan hinnan alentamista, mikä merkitsee tehomaataloustuotantoa, ja sen mukana lisääntyvää ympäristökuormitusta. Lisärahan voisi poikkeuksellisesti kohdentaa vieläpä niin, että raha ei menisi kaupalle vaan viljelijälle, joka tekee ympäristösuojelutyön käytännössä.
Kun olet luvannut pitää Itämeri-asiaa esillä , niin voisit päivittää tietosi tälle vuosisadalle. Sirola-opistomainen propaganda muistuttaa albanialaista tirana-.tiedoitusta. Onhan meille tuttu näkymä takavuosien uutisista Lada-auto ajamassa Tiranan pölyisillä kaduilla megafoni katolla, josta kuuluu hallituksen tekoja ylistäviä julistuksia ja länsimaista mädännäisyyttä halveksivia iskulauseita. Sinun maatalousvastainen, kaikkia tosiasioita vieroksuva julistuksesi on juuri tuollaista.
Muutamia faktoja Itämerestä ja maataloudesta: Suomenlahden koko on 1103 km 3, ja se on viisi prosenttia koko Itämerestä. Miten sillä vesimäärällä pystyy saastuttamaan Itämeren ? Suomenlahteen laskee muitakin jokia, kuin eteläisen Suomen joet. Yksistään Pietarin läpi kulkeva Neva-joki vastaa 60% Suomenlahteen laskevasta jokivedestä. Pietarin kaupungin jätevesistä laskee vielä kolmasosa suoraan ilman puhdistusta Itämereen. Suomen Ympäristökeskuksen erikoistutkijan Jouni Lehtorannan mukaan Suomen rannikolla omat päästömme luonnollisesti rehevöittävät vesiä siellä, mihin niitä tulee. Hänen mukaansa on kuitenkin laajoja alueita, joihin ei kohdistu suoria päästöjä Suomesta, mutta jotka silti ovat rehevöityneitä. Niihin vaikuttavat Suomenlahden yleinen rehevyystaso ja myös Pietarin ravinnepäästöt. Vaikka kaikki Suomesta tulevat jokivedet olisivat puhdasta lähdevettä, niin sillä ei olisi sanottavaa vaikutusta koko Itämeren puhdistumiseen.
Suomenlahden virtaussuunnat ovat vielä oma lukunsa siitä, miten ravinteiden virtaukset kulkeutuvat rannikon tuntumassa. Suomenlahdella keskimääräinen virtaus tapahtuu vastapäivään. Viron rannikolla virtaus on lännestä itään ja Suomen edustalla idästä länteen. Virosta ja Venäjältä tulevat valumat kulkeutuvat Suomen edustan kautta Itämerelle. Ei ole mikään ihme, että Itämeren saastuminen ei ole vähentynyt Suomen maatalouden ympäristömääräysten avulla koska prosenttiosuutemme jokivesistä on näin pieni. Lisäksi professori Erkki Auran mukaan maatalouden fosforipäästöt ovat alentuneet hitaasti senkin vuoksi, että peltojen kalkitukset ovat viime vuosien aikana vähentyneet. Tämä taas johtuu siitä, että maatalouden kannattavuus on viime vuosina heikentynyt, ja se näkyy ensimmäisenä peltojen perusparannustoimenpiteiden vähentymisenä.. Tilastokeskuksen mukaan maatalouden tuottajahinnat laskivat yli neljä ! prosenttia viime vuoden ensimmäisestä vuosineljänneksestä tämän vuoden vastaavaan ajankohtaan. Oletko havainnut ruoan hinnan alentuneen vastaavasti ?Tämän vuoksi pitää maatalouden ympäristötukea nostaa, ja paljon, jos halutaan säätää uusia velvoitteita.
Itämeren ravinnerajoitteisuudesta ja virtaussuunnista on valaiseva esitys linkissä: http://www.fimr.fi/fi/itamerikanta/bsds/2487.html
Suomen pieni osuus Itämeren valuma-alueella:
Suomenlahden rantaviivaa Suomella on n. 400 kilometrin matkalla. Muilla valtioilla on rantaviivaa n. 2200 kilometrin matkalla. Lisäksi useiden maiden rantaviiva rajoittuu suoraan Itämeren keskiseen osaan, jossa nyt suurimmat hapettomat syvänteet havaittiin. Vaikka tällä kohdalla tilannetta auttavat Atlantilta tulevat suolapulssit, joista viimeisin tapahtui 2003. Muita ympärysvaltioita ovat ent. Itä-Saksa, Puola, Liettua Viro, Venäjä ja Ruotsi. Ruotsissa rajoittuu Itämereen eteläinen osa, jota on aina kutsuttu vilja-aitaksi. Samoin ent. Itä-Saksan ja Puolan vahvat maatalousalueet ovat Itämeren vaikutuspiirissä. Näiden maiden eteläisestä sijainnista johtuen on 250 muokkauspäivää. Suomessa niitä on 150, ja Virolla Latvialla ja Liettualla n. 200. Muokkauskausi tarkoittaa aikaa kevätmuokkauksen alkamisesta syyskyntöjen päättymiseen. Ts. Suomessa on maa pitempää roudassa, jolloin valumille alttiita päiviä on huomattavasti vähemmän kuin muilla Itämeren ympärysvaltioilla. Myös Tanskan tehomaataloudella on olemassa vaikutus Itämerelle. Ed:n linkin mukaan on olemassa myös vahvoja näyttöjä siitä, että Suomen jokien vähäiset valumat eivät kulkeudu avomerelle vaan jäävät rannikolle rehevöittäen sitä, ja samalla kuluttaen ylimääräistä typpeä ja fosforia. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien ja ilmansuojeluyhdistyksen Tero Myllyvirta :”Kosteikot ovat tuottoisia ekosysteemejä, joissa kalat, linnut ja monet muut eliöt lisääntyvät. Sinne tulevat ravinteet kuuluvat biologiseen tuotantoon, mihin ne kuuluvatkin. Typpi denitrifioituu, eli haihtuu ilmaan kaasuna, eikä aiheuta vahinkoa”.
Oman kritiikkinsä vaatii myös ns. ravinnetasemallin laskentakaava. Ko. mallissa lasketaan viljelmille lisättyjen lannoitteiden ja sadon mukana poistuvien ravinteiden erotus. Onko mallissa huomioitu koko sato jätteineen, vai pelkästään myyty sato? Toiseksi oletetaan suoraan, että kaikki ylimääräinen typpi ja fosfori valuisivat mereen. Suistoalueiden edellä kuvattua vaikutusta ei oteta laskelmissa huomioon.
MTT:n professori Erkki Auran mukaan fosforia huuhtoutuu pelloilta vesiin loppujen lopuksi vain satoja grammoja hehtaaria kohti. Tilanne on toinen jätevedenpuhdistuksessa, jossa fosfori saostetaan rauta- ja alumiiniyhdisteillä. Fosfori sitoutuu niin tiukasti, etteivät kasvit pysty sitä enää ottamaan. Ts. pelloilta tulevaa fosforia pystyvät käyttämään hyväkseen suisto- ja kosteikkoalueen kasvit ja niitä syövät eliöt. Jätevesien fosforin kohdalla ei tätä tapahdu.
Helsinki saastuttaa
Tänä keväänä tutkijat Tero Myllyvirta ja Mikael Henriksson saivat valmiiksi selvityksen, jossa he luokittelevat Suomen rannikon rehevöitymisen uhan perusteella. Johtopäätöksissään he mainitsevat mm, että Helsingissä on lähirannat saatu puhdistumaan laskemalla jätevedet kauas kaupungista. Myllyvirran mukaan tämä ei ole kestävä ratkaisu. Avomerellä päästöt vain laimenevat, eikä luonto kykene hyödyntämään ravinteita. ( suisto ja kosteikkoalueilla) Jos tekisin lintoset, niin sanoisin, että Helsinki saastuttaa Itämeren. Asia ei ole kuitenkaan näin yksioikoinen, kuten ei myöskään maatalouden kohdalla Itämeren saastuttajana. Lähteenä on käytetty Arja Kivipellon artikkelia: ”Merenpohjan muodot määräävät, onko rannikko vaarassa rehevöityä”, Helsingin Sanomat ti 13.6.2006. Tutkimus kokonaisuudessaan: Suomen rannikkoalueen luokittelu rehevöitymisriskin perusteella: Mikael Henriksson, Tero Myllyvirta. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien –ja ilmansuojeluyhdistys r.y.
Yhteinen asia
Vaadit, että maanviljelijöiden on tunnustettava Itämeren suojelu yhteiseksi asiaksi. Hyvä niin, sitähän me olemme tehneet jo vuosia käytännössä, koska olemme noudattaneet kaikkia ympäristötukeen kuuluvia määräyksiä. Niiden noudattamista valvovat EU:n alaiset virkamiehet ja tilatarkastajat satelliittikuvien lomakkeiden ja tilakohtaisten valvontakäyntien avulla. Lisäksi viljelijät käyvät läpi ympäristökoulutuksen, ruiskuttajantutkinnon sekä hankkivat tilalla viljeltävien kasvien viljelyoppaat. Virheitä on löytynyt niin vähän, että EU edellytti muutama vuosi sitten, että tarkastuksia on lisättävä.
Mitä sinä , Minna, voisit tehdä Itämeren suojelun hyväksi , koska maajussit ovat jo täyttäneet oman osuutensa ? Voisit siirtyä luomutuotteiden käyttäjäksi. Ne ovat tavallista ruokaa hieman kalliimpia, mutta yhteisen asian vuoksi se on pieni uhraus. Voisit vielä lahjoittaa John Nurmisen säätiön kautta rahaa Pietarin jätevesien kemiallisen puhdistuslaitoksen rakentamiseen. Voisit vaikuttaa siihen , että maatiloille jaettaisiin Itämeren suojeluohjelman tai Suomen valtion piikkiin kalkki viljelymaiden ph:n nostamiseen. Näin kasvit voisivat käyttää fosforin paremmin hyödykseen, eikä Itämeri tuhoutuisi. Voisit vielä kertoa Lipposelle ja muille demareille, jotka valittavat liian kalliista suomalaisesta ruoasta, että ympäristösuojelun yhteisen asian vuoksi hintaa voisi vielä nostaa. Ympäristötuen suuruus on arvion mukaan v.2006 107 euroa /hehtaari. Tämä kasvitilan ympäristösitoumus sisältää yhden lisätoimenpiteen, esim. talviaikaisen kasvipeitteisyyden. Se arvo n. 13,45 euroa /hehtaari sisältyy tuohon 107 euroon /hehtaari. Esimerkin vuoksi keskimääräisen suuruinen tila Suomessa saa ympäristökorvausta vuodessa 107 euroa X 32 ha = 3424 euroa. Itämeren alueen maatalouden ympäristövaikutuksia tutkineen kansainvälisen BERAS- hankkeen tutkimustulosten mukaan ravinteita kierrättävän sekaviljelyn avulla voitaisiin maatalouden aiheuttama ympäristökuormitus puolittaa. SDP:n edustajat kuitenkin ajavat ruoan hinnan alentamista, mikä merkitsee tehomaataloustuotantoa, ja sen mukana lisääntyvää ympäristökuormitusta. Lisärahan voisi poikkeuksellisesti kohdentaa vieläpä niin, että raha ei menisi kaupalle vaan viljelijälle, joka tekee ympäristösuojelutyön käytännössä.
Kun olet luvannut pitää Itämeri-asiaa esillä , niin voisit päivittää tietosi tälle vuosisadalle. Sirola-opistomainen propaganda muistuttaa albanialaista tirana-.tiedoitusta. Onhan meille tuttu näkymä takavuosien uutisista Lada-auto ajamassa Tiranan pölyisillä kaduilla megafoni katolla, josta kuuluu hallituksen tekoja ylistäviä julistuksia ja länsimaista mädännäisyyttä halveksivia iskulauseita. Sinun maatalousvastainen, kaikkia tosiasioita vieroksuva julistuksesi on juuri tuollaista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minna on hieman yksinkertainen - turhaan puhut tosiasioista. Ei menee töpselin taakse.
Mutta eihän tätä lue sossujen "syvät rivit". Lintoinen jatkaa maatalousvastaista propagandaansa ja vanhasta muistista demareiden joukosta löytyy väkeä, joka taputtaa Minnalle käsiään ja antavat äänensä.
Minna Lintonen on siviilissä forssalaisen Tölön peruskoulun rehtori.
Hän tietää mistä puhuu. Voit kysyä vaikka toiselta forssalaiselta Sika-Liisa Anttilalta.
että kaikki on rehtoreita jos tämäkin kikattaja. Naurakaamme!
Kuinka voisi uskoa naista, joka sanoo Paavo Lipposta söpöksi.
Oha se Haloneki nii söpö väkäleuka.