Tämän kirjoittaminen vaati minulta paljon. En vieläkään tahdo muistella läpi kokemaani.
Olen kirkossa toiminut rehellisyyden, oikeudenmukaisuuden, julkisuuden ja avoimuuden puolesta.
Kirjotin tämän aiemmin tälle palstalle, ja nyt laitan sen uudelleen.
Minuakin "hoidettiin". Sitä "hoitoa" voisi kutsua "ristikuulusteluksi". Minua ei "hoidettu" vl-seurakunnasta ulos, vaan vl-uskoon sisään. Olin syvästi uskovainen ihminen, joka olin mukana monessa seurakunnan aktiviteetissa.
Minut haluttiin saada tunnustamaan "synti", jota en ollut tehnyt ja minut haluttiin pakottaa uskomaan heidän tavallaan.
En kutsuisi sitä hoidoksi. Minua ei erotettu vl-liikkeestä: minulta suljettiin taivasten valtakunnan ovet. Kyllä: minulta suljettiin taivasten valtakunnan ovet.
Haavoja tuli ja niistä arpia ja ne olivat kipeitä. Niitä haavoja kutsutaan traumoiksi. Onneksi Jeesus ja hyvät ihmiset paransivat traumojani.
"Synti", josta minua syytettiin eli ns. "hoidettiin" oli sellainen, jota en ollut tehnyt, joten en sitä voinut tunnustaa tehneeni, vaikka "hoito" kesti n. 10 -12 tuntia yötä myöten. Sitä "hoitoa" voi kutsua äärimmäiseksi psykologisen-, henkisen- ja hengellisen väkivallan muodoksi.
Kun siitä sateiseen yöhön yksin lähdin sekavana harhailemaan, harhailin Pokkisen sillalle Oulujoen ylle. Ja, Jumalaa saan
kiittää siitä pelastuksesta, miten Hän esti minua hyppäämästä alas, vaikka juuri oli minulle kymmeniä kertoja hoettu
"Jumala ei tule koskaan enää kuulemaan sinun rukouksiasi, jos joudumme sulkemaan sinulta taivasten valtakunnan ovet".
Jumala alkoikin kuulla minun rukouksiani, ja lähetti ihmisiä auttamaan minua viisaudellaan ja rakkaudellaan. Jeesus pelasti minut vanhoillislestadiolaisilta.
Kun kymmenisen tuntia yhteen menoon pakotetaan tunnustamaan sellaista, mitä ei ole tehnyt ja pakottajat vetoavat siihen, että heille on annettu avainten valta sitoa synnit ja jos he avainten valtaa käyttämällä sulkevat taivasten valtakunnan ovet,
niin ne ovat taivaassa suljetut, eikä Jumala niitä koskaan avaa: Jumala ei koskaan enää ole lähelläsi, Jumala ei koskaan enää kuule rukouksiasi, sinä et tule koskaan pelastumaan millään tavoin,
jos nyt et tunnusta sitä tekoasi ja kadu sitä ja tee parannusta, ja käänny oikeaan uskoon.
Siinä koko sydän rukoili hädissään Jumalaa "Jumala sinä näet etten ole tehnyt sitä, mistä nämä ovat sulkemassa minut
pois Sinun luotasi. Auta minua Jumala ja kirkasta Jeesus heille itsesi".
Eivät he kuunneelleet Jumalaa, vaan olivat omassa joukkosuggestiivisessa tilassaan. Ja, kun he käyttivät avainten valtaa ja sulkivat oven (minulle suorin sanoin suljettiin ovi taivasten valtakunnasta ja sitä ennen siinä suorin sanoin, kymmeniä kertoja, he toistivat, että Jumala ei tule sitä ovea koskaan minulle avaamaan, jos he sen sulkevat),
koko minä tiesi siinä hirvittävässä pyskologisessa tilassa vain kaksi asiaa:
1) Jumala on erotettu minusta avainten vallalla,
vaikka minä en ole tehnyt sitä, minkä tähden he Jumalan minusta erottivat
2) Koska he erottivat Jumalan minusta, eikä Jumala enää kuule minua, eikä koskaan ole lähelläni, minulla ei ole syytä elää, sillä en halua elää ilman Jeesusta ja nyt he ovat sulkeneet Jeesuksen pois minun elämästäni, sillä Jeesus ei enää ole kanssani, koska he käyttivät avainten valtaa.
Minä todella tarkoitan sitä, mitä kirjoitan:
he eivät erottaneet minua Jumalan valtakunnasta, vaan he olivat erottaneet jo Jumalan omasta valtakunnastaan.
he eivät erottaneet minua Jumalasta, vaan kuvittelivat erottavansa Jumalan minusta.
Sillä minä en hetkeäkään ollut halunnut olla Jumalasta erossa.
Kun aiemmin vl-liikkestä erotettu vanhempi henkilö minua sitten auttoi ja tuki siinä traumassa, aloin pikku hiljaa ymmärtää, että ei niillä vl-uskovaisilla
ollut valtaa erottaa Jumalaa minusta, vaikka he niin kuvittelivat: Jumala oli koko ajan kanssani, ihan koko ajan, ja aina sen jälkeenkin on ollut.
Ja, nyt tämä: minä en ollut vl. Minä kuvasin teille kokemusta siitä, mitä oululaiset kutsuivat "lestadiolaiskriisiksi".
Se meni hieman erilaisin variaatioin näin:
luterilainen syvästi uskovainen ihminen tutustuu syystä tai toisesta vl-ihmisen kanssa. He ystävystyvät.
Ystävyys on aitoa ja todellista molemmin puolin. Vl tutustuttaa uutta ystäväänsä muihin vl:iin. Ja kaikki ovat ystäviä ja ystävyys on aitoa ja todellista. Tapaillaan, hullutellaan, jutellaan syvällisiä, arkipäiviäisiä jne. Koska luterilainen on syvästi uskovainen, hänkään ei käy maailmallisissa riennoissa ja ystävyys syntyy helposti. Sitten luterilaista pyydetään mukaan seuroihin ja hän lähtee todella mielellään. Seurat ovat hyviä ja siellä puhutaan Jumalan sanaa kuten kirkossakin ja Raamattupiireissä. Seurojen jälkeen mennään vl:n kotiin suurella porukalla, ollaan iloisia, juodaan teetä
ja kahvia ja lauletaan Siionin virsiä. Ja kaikki suhtautuvat luterilaiseen ystävään ystävänä, johon ei suhtauduta
pätkääkään eri tavalla kuin muihin läsnäolijoihin. Ystävyys on aitoa: autetaan toisia arjen asioissa, tapaillaan, soitellaan,
käydään kävelyllä, seuroissa jne.
Mutta jossakin vaiheessa joku näistä vl:stä päättää, että on "tullut hetki" - ja siitä ei luterilainen uskovainen mitään tiedä, että sellainen hetki olisi koittava.
Kun hän menee taas vl-ystäviensä kutsumana kotiin, jonne on kokoontunut useita vl:iä, kuten niin usein aiemminkin, kaikki
on kuten aiemminkin: iloisia ja ystävällisiä. Ja, sitten yhtäkkiä kaikki muuttuu:
joukossa on etukäteen määrätty henkilö (tai hänet on ystäväporukan ulkopuolelta kutsuttu mukaan), joka aloittaa "hoitamisen". Kun hän aloittaa, niin muut hiljentyvät vakavina,ja hän kehoittaa luterilaista ystäväänsä tekemään parannuksen synnistä. Kun luterilainen on hämillään, eikä tiedä mistä synnistä on kysymys, "hoitaja" jatkaa kehoituksen sanaansa. Voi mennä tuntikin, ennen kuin "hoitaja" on nimennyt synnin, mistä hän kehoittaa parannusta tekemään. Usein tuo synti on tekaistu (kuten minun kohdallani),
koska syvästi uskovaisen luterilaisen elämässä ei ole havaittu mitään, mitä voisi synnin teoksi kutsua, joten tämä synti tekaistaan, keksitään siinä omasta päästä.
Jossakin vaiheessa tämän synnin tunnustamisen lisäksi aletaan hoidettavalta/käännytettävältä vaatia, että
hänen tulee kääntyä vanhoillislestadiolaiseen uskoon, eli ainoaan oikeaan uskoon. Kun hoidettava/käännytettävä
koko sydämellään selittää (syvästi uskovainen ihminen), että ei voi Jumalan edessä kääntyä pakottamisen alla
vanhoillislestadiolaiseen uskoon, niin silloin otetaan kovimmat aseet esiin: avainten valta.
Alkaa uhkailu avainten vallalla. Lestadiolaiset tietävät, että käännytettävä luterilainen on syvästi uskovainen ihminen, johon tehoaa vetoaminen Raamattuun: he kymmeniä kertoja tässä metodissaan toistavat toiston perään,
että jos he sulkevat taivasten valtakunnan oven, niin se ovi on taivaassa suljettu, eikä sitä Jumala avaa, minkä he maan päällä sulkevat. Ja, jos et nyt tunnusta sitä syntiä ja ota oikeaa uskoa vastaan, niin suljemme sinulta taivaan valtakunnan oven.
Syvästi uskovainen luterilainen tietää, että Raamatussa lukee niin. Mutta, hän ei voi Jumalan edessä tunnustaa synnikseen
sellaista, mitä hän ei ole tehnyt, eikä hän voi Jumalan edessä hyväksyä sitä, että häntä syytetään sellaisesta, mitä hän
ei ole tehnyt. Ja hän kokee, että uhkaaminen avainten vallan käyttämisellä ei voi olla Jumalan tapa kutsua Valtakuntaansa. Hän selittää tunti tolkulla itkien näitä ajatuksiaan vl-ystävilleen siinä ympärillä.
Mutta he ovat hiljaa, ja vain yksi tai kaksi heistä puhuvat - kuten ovat koko ajan puhuneet vain he ja muut ovat olleet vakavina vaiti.
Ja, sitten nämä vanhoillislestadiolaiset sulkevat selkein sanoin Jeesuksen nimessä tältä syvästi uskovaiselta luterilaiselta taivasten valtakunnan ovet, ja sanovat, että ne ovet ovat nyt taivaassa suljetut, eikä niitä siellä enää avata.
Mene, ikuisesti kadotettu, äläkä koskaan enää takaisin tule.
Se tila, mihin syvästi uskovainen luterilainen tässä pitkässä yöhön asti kestävässä "hoidossa" joutuu, sitä kutsuttiin "lestadiolaiskriisiksi".
En ihmettele itsemurhia niillä alueilla, jotka olivat vahvoja lestadiolaisalueita.
Jotkut kadottivat elävän uskonsa Jeesukseen ja ovat kirkostakin
eronneet, koska eivät tahdo lestadiolaiskriisinsä jälkeen olla enää missään tekemisissä kirkon ja vl-uskovaisien kanssa.
Usea sai kokea Jumalan auttavan ja parantavan niitä traumoja, joita vl-ihmiset tässä hengellisessä, henkisessä
ja psykologisessa äärimmäistä väkivaltaa käyttävässä metodissaan harjoittivat. usea sai apua juuri niiltä Jumalan työtä hiljaa tekeviltä, jotka oli aiemmin erotettu vl-liikkestä, mutta joilla usko Jeesukseen ei ollut kadonnut (sellaisilta minäkin sain ensiapua ja rakkaudellista jälkihoitoa).
Luulen tietäväni jotakin siitä, mitä ovat kokeneet ne vl-liikkeen sisällä, jotka joutuivat liikkessä hoidetuiksi ja erotetuiksi. Tiedän, miltä tuntuu 10 tunnin suggestion jälkeen, kun koko minuuden täytää kaikuna toistuva
ajatus: he sulkivat oven Jeesuksen ja minun väliltä ja se on lopullisesti suljettu, eikä Jeesus enää ole kanssani.
Siinä tilassa syvästi uskovainen ihminen on täysin sekaisin ja tuntee koko minässään sen, että on turha enää olla edes olemassa, kun
Jeesus ei enää ole lähellä: Jeesus ei avaa Taivaan ovea, koska vanhoillislestadiolaiset sulkivat sen: se minkä
uskovaiset maan päällä sulkee, sitä ei Jumala taivaassa avaa, vaan se pysyy suljettuna.
Siinä tilassa ehkä teki itsemurhan moni syvästi luterilainen uskovainen ja siinä tilassa ehkä teki itsemurhan usea vl, joka "hoidettiin" siten vl-liikkeessä.
Ne vl-liikkeessä olleet, jotka ovat joutuneet kokemaan "hoitoja" ja nyt uskaltavat niistä nimimerkkien suojissa ja muualla jopa omalla nimellään kertoa, he tekevät siunattua työtä. Se työ on arvokasta myös koko kirkolle.
Meistä luerilaisista useat ovat saaneet kokea "lestadiolaiskriisinsä". Ja, kirkko
ei ole kyennyt käsitellä tätä asiaa suhteessa vanhoillislestadiolaisuuteen, vaan kirkkokin lakaisee tämän
kauhean menneisyyden maton alle. Kirkonkin tulisi ottaa vastuu ja alkaa avoimesti keskustella siitä, mitä
vl-liike teki kirkon jäsenille ja vl-liikkeessä olleille. Pitäisi syvästi keskustella siitä, mikä on vl-liikkeen rooli kirkossa.
Vl-liikkeen synnyn aikoina, vl-liike oli kirkkoa positiivisesti elähdyttävä liike. Mutta sitten se muuttui, eikä se enää elähdyttänyt kirkkoa, vaan päinvastoin.
Ja sen tietävät kaikki, jotka kirkon piirissä aktiivisina olivat niillä maantieteellisillä alueilla, jotka olivat vahvoja vl-alueita. vl-liike alkoi tuoda kirkkoon asioita, joista kaikki tiesivät, mutta niistä ei ääneen puhuttu, vaan ainoastaan pienissä piireissä koettiin ja puhutiin
ja ne asiat eivät olleet postiviisia. ja muisto niistä asioista elää edelleen.
Herätysliikkeen tulisi olla kirkkoa elävöittävä ja uudistava liike. Miten vl-liike on elävöittänyt ja uudistanut kirkkoa viimeisen runsaan 30 vuoden aikana? Mikä on vl-liikkeen rooli kirkon elävöittäjänä ja uudistajana
viimeisen 30 vuoden aikana?
Siitä tulisi kirkon piirissä alkaa nyt avoimesti ja vakavasti kirkon jäseniä kuunnellen keskustella.
Jos nykyään vl-jäsenet toimisivat kuten tuolloin, silloin uskovainen luterilainen tekisi rikosimoituksen siitä, että häntä kohtaan on käytetty henkistä, psykologista ja hengellistä väkivaltaa. Mutta tuolloin se ei tullut mieleenkään.
Nyt olisi kirkonkin aika alkaa tosissaan kuulla niitä vl-jäseniä, jotka joutuivat "hoidetuiksi", sillä kirkossa tiedetään, että ne kokemukset ovat tosia: se tiedetään jo siitä, että niin moni luterilainen vl-liikkeeseen kuulumatonkin
joutui kokemaan lestadiolaiskriisin.
En minä ihmettele, että vl-liikkeen kanssa ei moni suomalainen halua olla tekemisissä, sillä nämä menneet kokemukset vl-uskovaisista ovat muistissa. Sekä kirkko, että vl-liike ovat joutuneet ja joutuvat kärsimään tästä menneisyydestä:
ihmiset eivät tahdo olla tekemisissä sellaisten instanssien kanssa, joiden jäsenet ovat hengellistä väkivaltaa harjoitettaneet.
Ei siinä auta se, että selitetään, että nykyään on toisin eikä nykyään enää hengellistä väkivaltaa käytetä.
Kun luottamus on mennyt, niin se on mennyt.
Luottamuksen kirkkoon ja vl-liikkeeseen voi palauttaa vain se,
että kirkko ja vl-liike alkavat julkisesti ja avoimesti keskustella ja tutkia näitä vl-liikkeen menneitä asioita.
Vl-liikkeen tulee myös anteeksipyytää niiltä, joita vastaan se on rikkonut.
Vasta asioiden käsitteleminen, anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen avaavat uuden, Jumalan mielenmukaisen tilan ja
tien jatkaa avoimin mielin eteen päin.
Kuulun niihin, joka jäin kirkkoon, koska kirkko on rakas. Minä myös sain koko ajan Jumalalta apua lestadiolaiskriisissäni,
joten sain lähelleni ihmisiä, jotka auttoivat minua ja tervehdyttivät uskoni Jeesukseen - palauttivat uskon, joka minulta
tuona iltana ja yönä väkivalloin yritettiin poisriistää avainten valtaa käyttäen. Ja, sinä yönä olin tappaa itseni, koska luulin, että
Jeesus ei enää olisi kanssani, koska Hänet ja minut suljettiin avainten vallalla erilleen.
Kymmeniä vuosia myöhemmin olen syistä ja toisista taas saanut tustustua vl-uskovaisiin. Ilokseni huomaan, että
useat heistä ei ole samanlaisia kuin olivat vl-uskovaiset vielä taannoin. Heilläkin on suuri tehtävä:
olla positiivisena valona liikkeessä, joka kylvi mustaa valoa omassa lähimenneisyydessään, niin ettei tuo musta
poistu ihmisten mielistä ennen kuin se avoimesti otetaan tarkastelun alle, pyydetään anteeksi ja vastaan otetaan anteeksi anto niiltä,
joita vastaan on rikottu.
En ole näitä asioita edes muistellut elämässäni, sillä niin hyvin niistä sain parantua. Mutta viimeisen kolmen vuoden aikana, olen
niitä taas pohtinut, kun lähipiiriini tuli vl-ihmisiä: minulle rakkaita.
Minä en tarvitse vl-liikkeeltä anteeksi pyyntöä. Vl-liike ei ole minua kohtaan mitään väärää tehnyt, vaan ainoastaan
sen kymmenisen jäsentä, jotka sinä iltana ja yönä käyttivät joukkosuggestiotaan ja kuvitelmaansa, että Jumala hyväksyisi
heidän avainten vallan käyttämisensä väärin perustein.
Minua ja muita lestadiolaiskriisiin joutuneita ei "hoitanut" vl-liike, eikä käsittääkseni sen saarnaajatkaan, vaan vl-uskovaiset, ystävät joita rakastimme,
jotka silmänräpäyksessä muuttuivat julmiksi hengellisen ja psykologisen joukkoväkivallan käyttäjiksi.
Kun nyt luen tältä palstalta vl-ihmisten fraaseja tyyliin
"Tunnusta syntisi vl-uskovaiselle, joka saarnaa sinulle synnit anteeksi, ota parannuksen armo vastaan, ettet kadotukseen joutuisi, vaan olisit oikein uskomassa"
minä muistan sen illan ja yön, ja nuo saman kaltaiset fraasit.
Eikö teistä kaikki vieläkään tiedä, että Jeesus ei elä mahtipontisissa fraaseissanne?
Jeesus elää rakkaudessa. Jeesus rakastaa ihmisiä luokseen, eikä uhakaile mahtipontisin fraasein oikeaa uskoa vaatien.
Yksin Jumala näkee itse kunkin uskon, ja "oikean uskon" vaatimus on mennyt jo niin pitkälle, että se vaikuttaa olevan joillekin tärkeämpää kuin Jeesus ja Hänen rakkautensa.
Olen kirkossa toiminut rehellisyyden, oikeudenmukaisuuden, julkisuuden ja avoimuuden puolesta.
Kirjotin tämän aiemmin tälle palstalle, ja nyt laitan sen uudelleen.
Minuakin "hoidettiin". Sitä "hoitoa" voisi kutsua "ristikuulusteluksi". Minua ei "hoidettu" vl-seurakunnasta ulos, vaan vl-uskoon sisään. Olin syvästi uskovainen ihminen, joka olin mukana monessa seurakunnan aktiviteetissa.
Minut haluttiin saada tunnustamaan "synti", jota en ollut tehnyt ja minut haluttiin pakottaa uskomaan heidän tavallaan.
En kutsuisi sitä hoidoksi. Minua ei erotettu vl-liikkeestä: minulta suljettiin taivasten valtakunnan ovet. Kyllä: minulta suljettiin taivasten valtakunnan ovet.
Haavoja tuli ja niistä arpia ja ne olivat kipeitä. Niitä haavoja kutsutaan traumoiksi. Onneksi Jeesus ja hyvät ihmiset paransivat traumojani.
"Synti", josta minua syytettiin eli ns. "hoidettiin" oli sellainen, jota en ollut tehnyt, joten en sitä voinut tunnustaa tehneeni, vaikka "hoito" kesti n. 10 -12 tuntia yötä myöten. Sitä "hoitoa" voi kutsua äärimmäiseksi psykologisen-, henkisen- ja hengellisen väkivallan muodoksi.
Kun siitä sateiseen yöhön yksin lähdin sekavana harhailemaan, harhailin Pokkisen sillalle Oulujoen ylle. Ja, Jumalaa saan
kiittää siitä pelastuksesta, miten Hän esti minua hyppäämästä alas, vaikka juuri oli minulle kymmeniä kertoja hoettu
"Jumala ei tule koskaan enää kuulemaan sinun rukouksiasi, jos joudumme sulkemaan sinulta taivasten valtakunnan ovet".
Jumala alkoikin kuulla minun rukouksiani, ja lähetti ihmisiä auttamaan minua viisaudellaan ja rakkaudellaan. Jeesus pelasti minut vanhoillislestadiolaisilta.
Kun kymmenisen tuntia yhteen menoon pakotetaan tunnustamaan sellaista, mitä ei ole tehnyt ja pakottajat vetoavat siihen, että heille on annettu avainten valta sitoa synnit ja jos he avainten valtaa käyttämällä sulkevat taivasten valtakunnan ovet,
niin ne ovat taivaassa suljetut, eikä Jumala niitä koskaan avaa: Jumala ei koskaan enää ole lähelläsi, Jumala ei koskaan enää kuule rukouksiasi, sinä et tule koskaan pelastumaan millään tavoin,
jos nyt et tunnusta sitä tekoasi ja kadu sitä ja tee parannusta, ja käänny oikeaan uskoon.
Siinä koko sydän rukoili hädissään Jumalaa "Jumala sinä näet etten ole tehnyt sitä, mistä nämä ovat sulkemassa minut
pois Sinun luotasi. Auta minua Jumala ja kirkasta Jeesus heille itsesi".
Eivät he kuunneelleet Jumalaa, vaan olivat omassa joukkosuggestiivisessa tilassaan. Ja, kun he käyttivät avainten valtaa ja sulkivat oven (minulle suorin sanoin suljettiin ovi taivasten valtakunnasta ja sitä ennen siinä suorin sanoin, kymmeniä kertoja, he toistivat, että Jumala ei tule sitä ovea koskaan minulle avaamaan, jos he sen sulkevat),
koko minä tiesi siinä hirvittävässä pyskologisessa tilassa vain kaksi asiaa:
1) Jumala on erotettu minusta avainten vallalla,
vaikka minä en ole tehnyt sitä, minkä tähden he Jumalan minusta erottivat
2) Koska he erottivat Jumalan minusta, eikä Jumala enää kuule minua, eikä koskaan ole lähelläni, minulla ei ole syytä elää, sillä en halua elää ilman Jeesusta ja nyt he ovat sulkeneet Jeesuksen pois minun elämästäni, sillä Jeesus ei enää ole kanssani, koska he käyttivät avainten valtaa.
Minä todella tarkoitan sitä, mitä kirjoitan:
he eivät erottaneet minua Jumalan valtakunnasta, vaan he olivat erottaneet jo Jumalan omasta valtakunnastaan.
he eivät erottaneet minua Jumalasta, vaan kuvittelivat erottavansa Jumalan minusta.
Sillä minä en hetkeäkään ollut halunnut olla Jumalasta erossa.
Kun aiemmin vl-liikkestä erotettu vanhempi henkilö minua sitten auttoi ja tuki siinä traumassa, aloin pikku hiljaa ymmärtää, että ei niillä vl-uskovaisilla
ollut valtaa erottaa Jumalaa minusta, vaikka he niin kuvittelivat: Jumala oli koko ajan kanssani, ihan koko ajan, ja aina sen jälkeenkin on ollut.
Ja, nyt tämä: minä en ollut vl. Minä kuvasin teille kokemusta siitä, mitä oululaiset kutsuivat "lestadiolaiskriisiksi".
Se meni hieman erilaisin variaatioin näin:
luterilainen syvästi uskovainen ihminen tutustuu syystä tai toisesta vl-ihmisen kanssa. He ystävystyvät.
Ystävyys on aitoa ja todellista molemmin puolin. Vl tutustuttaa uutta ystäväänsä muihin vl:iin. Ja kaikki ovat ystäviä ja ystävyys on aitoa ja todellista. Tapaillaan, hullutellaan, jutellaan syvällisiä, arkipäiviäisiä jne. Koska luterilainen on syvästi uskovainen, hänkään ei käy maailmallisissa riennoissa ja ystävyys syntyy helposti. Sitten luterilaista pyydetään mukaan seuroihin ja hän lähtee todella mielellään. Seurat ovat hyviä ja siellä puhutaan Jumalan sanaa kuten kirkossakin ja Raamattupiireissä. Seurojen jälkeen mennään vl:n kotiin suurella porukalla, ollaan iloisia, juodaan teetä
ja kahvia ja lauletaan Siionin virsiä. Ja kaikki suhtautuvat luterilaiseen ystävään ystävänä, johon ei suhtauduta
pätkääkään eri tavalla kuin muihin läsnäolijoihin. Ystävyys on aitoa: autetaan toisia arjen asioissa, tapaillaan, soitellaan,
käydään kävelyllä, seuroissa jne.
Mutta jossakin vaiheessa joku näistä vl:stä päättää, että on "tullut hetki" - ja siitä ei luterilainen uskovainen mitään tiedä, että sellainen hetki olisi koittava.
Kun hän menee taas vl-ystäviensä kutsumana kotiin, jonne on kokoontunut useita vl:iä, kuten niin usein aiemminkin, kaikki
on kuten aiemminkin: iloisia ja ystävällisiä. Ja, sitten yhtäkkiä kaikki muuttuu:
joukossa on etukäteen määrätty henkilö (tai hänet on ystäväporukan ulkopuolelta kutsuttu mukaan), joka aloittaa "hoitamisen". Kun hän aloittaa, niin muut hiljentyvät vakavina,ja hän kehoittaa luterilaista ystäväänsä tekemään parannuksen synnistä. Kun luterilainen on hämillään, eikä tiedä mistä synnistä on kysymys, "hoitaja" jatkaa kehoituksen sanaansa. Voi mennä tuntikin, ennen kuin "hoitaja" on nimennyt synnin, mistä hän kehoittaa parannusta tekemään. Usein tuo synti on tekaistu (kuten minun kohdallani),
koska syvästi uskovaisen luterilaisen elämässä ei ole havaittu mitään, mitä voisi synnin teoksi kutsua, joten tämä synti tekaistaan, keksitään siinä omasta päästä.
Jossakin vaiheessa tämän synnin tunnustamisen lisäksi aletaan hoidettavalta/käännytettävältä vaatia, että
hänen tulee kääntyä vanhoillislestadiolaiseen uskoon, eli ainoaan oikeaan uskoon. Kun hoidettava/käännytettävä
koko sydämellään selittää (syvästi uskovainen ihminen), että ei voi Jumalan edessä kääntyä pakottamisen alla
vanhoillislestadiolaiseen uskoon, niin silloin otetaan kovimmat aseet esiin: avainten valta.
Alkaa uhkailu avainten vallalla. Lestadiolaiset tietävät, että käännytettävä luterilainen on syvästi uskovainen ihminen, johon tehoaa vetoaminen Raamattuun: he kymmeniä kertoja tässä metodissaan toistavat toiston perään,
että jos he sulkevat taivasten valtakunnan oven, niin se ovi on taivaassa suljettu, eikä sitä Jumala avaa, minkä he maan päällä sulkevat. Ja, jos et nyt tunnusta sitä syntiä ja ota oikeaa uskoa vastaan, niin suljemme sinulta taivaan valtakunnan oven.
Syvästi uskovainen luterilainen tietää, että Raamatussa lukee niin. Mutta, hän ei voi Jumalan edessä tunnustaa synnikseen
sellaista, mitä hän ei ole tehnyt, eikä hän voi Jumalan edessä hyväksyä sitä, että häntä syytetään sellaisesta, mitä hän
ei ole tehnyt. Ja hän kokee, että uhkaaminen avainten vallan käyttämisellä ei voi olla Jumalan tapa kutsua Valtakuntaansa. Hän selittää tunti tolkulla itkien näitä ajatuksiaan vl-ystävilleen siinä ympärillä.
Mutta he ovat hiljaa, ja vain yksi tai kaksi heistä puhuvat - kuten ovat koko ajan puhuneet vain he ja muut ovat olleet vakavina vaiti.
Ja, sitten nämä vanhoillislestadiolaiset sulkevat selkein sanoin Jeesuksen nimessä tältä syvästi uskovaiselta luterilaiselta taivasten valtakunnan ovet, ja sanovat, että ne ovet ovat nyt taivaassa suljetut, eikä niitä siellä enää avata.
Mene, ikuisesti kadotettu, äläkä koskaan enää takaisin tule.
Se tila, mihin syvästi uskovainen luterilainen tässä pitkässä yöhön asti kestävässä "hoidossa" joutuu, sitä kutsuttiin "lestadiolaiskriisiksi".
En ihmettele itsemurhia niillä alueilla, jotka olivat vahvoja lestadiolaisalueita.
Jotkut kadottivat elävän uskonsa Jeesukseen ja ovat kirkostakin
eronneet, koska eivät tahdo lestadiolaiskriisinsä jälkeen olla enää missään tekemisissä kirkon ja vl-uskovaisien kanssa.
Usea sai kokea Jumalan auttavan ja parantavan niitä traumoja, joita vl-ihmiset tässä hengellisessä, henkisessä
ja psykologisessa äärimmäistä väkivaltaa käyttävässä metodissaan harjoittivat. usea sai apua juuri niiltä Jumalan työtä hiljaa tekeviltä, jotka oli aiemmin erotettu vl-liikkestä, mutta joilla usko Jeesukseen ei ollut kadonnut (sellaisilta minäkin sain ensiapua ja rakkaudellista jälkihoitoa).
Luulen tietäväni jotakin siitä, mitä ovat kokeneet ne vl-liikkeen sisällä, jotka joutuivat liikkessä hoidetuiksi ja erotetuiksi. Tiedän, miltä tuntuu 10 tunnin suggestion jälkeen, kun koko minuuden täytää kaikuna toistuva
ajatus: he sulkivat oven Jeesuksen ja minun väliltä ja se on lopullisesti suljettu, eikä Jeesus enää ole kanssani.
Siinä tilassa syvästi uskovainen ihminen on täysin sekaisin ja tuntee koko minässään sen, että on turha enää olla edes olemassa, kun
Jeesus ei enää ole lähellä: Jeesus ei avaa Taivaan ovea, koska vanhoillislestadiolaiset sulkivat sen: se minkä
uskovaiset maan päällä sulkee, sitä ei Jumala taivaassa avaa, vaan se pysyy suljettuna.
Siinä tilassa ehkä teki itsemurhan moni syvästi luterilainen uskovainen ja siinä tilassa ehkä teki itsemurhan usea vl, joka "hoidettiin" siten vl-liikkeessä.
Ne vl-liikkeessä olleet, jotka ovat joutuneet kokemaan "hoitoja" ja nyt uskaltavat niistä nimimerkkien suojissa ja muualla jopa omalla nimellään kertoa, he tekevät siunattua työtä. Se työ on arvokasta myös koko kirkolle.
Meistä luerilaisista useat ovat saaneet kokea "lestadiolaiskriisinsä". Ja, kirkko
ei ole kyennyt käsitellä tätä asiaa suhteessa vanhoillislestadiolaisuuteen, vaan kirkkokin lakaisee tämän
kauhean menneisyyden maton alle. Kirkonkin tulisi ottaa vastuu ja alkaa avoimesti keskustella siitä, mitä
vl-liike teki kirkon jäsenille ja vl-liikkeessä olleille. Pitäisi syvästi keskustella siitä, mikä on vl-liikkeen rooli kirkossa.
Vl-liikkeen synnyn aikoina, vl-liike oli kirkkoa positiivisesti elähdyttävä liike. Mutta sitten se muuttui, eikä se enää elähdyttänyt kirkkoa, vaan päinvastoin.
Ja sen tietävät kaikki, jotka kirkon piirissä aktiivisina olivat niillä maantieteellisillä alueilla, jotka olivat vahvoja vl-alueita. vl-liike alkoi tuoda kirkkoon asioita, joista kaikki tiesivät, mutta niistä ei ääneen puhuttu, vaan ainoastaan pienissä piireissä koettiin ja puhutiin
ja ne asiat eivät olleet postiviisia. ja muisto niistä asioista elää edelleen.
Herätysliikkeen tulisi olla kirkkoa elävöittävä ja uudistava liike. Miten vl-liike on elävöittänyt ja uudistanut kirkkoa viimeisen runsaan 30 vuoden aikana? Mikä on vl-liikkeen rooli kirkon elävöittäjänä ja uudistajana
viimeisen 30 vuoden aikana?
Siitä tulisi kirkon piirissä alkaa nyt avoimesti ja vakavasti kirkon jäseniä kuunnellen keskustella.
Jos nykyään vl-jäsenet toimisivat kuten tuolloin, silloin uskovainen luterilainen tekisi rikosimoituksen siitä, että häntä kohtaan on käytetty henkistä, psykologista ja hengellistä väkivaltaa. Mutta tuolloin se ei tullut mieleenkään.
Nyt olisi kirkonkin aika alkaa tosissaan kuulla niitä vl-jäseniä, jotka joutuivat "hoidetuiksi", sillä kirkossa tiedetään, että ne kokemukset ovat tosia: se tiedetään jo siitä, että niin moni luterilainen vl-liikkeeseen kuulumatonkin
joutui kokemaan lestadiolaiskriisin.
En minä ihmettele, että vl-liikkeen kanssa ei moni suomalainen halua olla tekemisissä, sillä nämä menneet kokemukset vl-uskovaisista ovat muistissa. Sekä kirkko, että vl-liike ovat joutuneet ja joutuvat kärsimään tästä menneisyydestä:
ihmiset eivät tahdo olla tekemisissä sellaisten instanssien kanssa, joiden jäsenet ovat hengellistä väkivaltaa harjoitettaneet.
Ei siinä auta se, että selitetään, että nykyään on toisin eikä nykyään enää hengellistä väkivaltaa käytetä.
Kun luottamus on mennyt, niin se on mennyt.
Luottamuksen kirkkoon ja vl-liikkeeseen voi palauttaa vain se,
että kirkko ja vl-liike alkavat julkisesti ja avoimesti keskustella ja tutkia näitä vl-liikkeen menneitä asioita.
Vl-liikkeen tulee myös anteeksipyytää niiltä, joita vastaan se on rikkonut.
Vasta asioiden käsitteleminen, anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen avaavat uuden, Jumalan mielenmukaisen tilan ja
tien jatkaa avoimin mielin eteen päin.
Kuulun niihin, joka jäin kirkkoon, koska kirkko on rakas. Minä myös sain koko ajan Jumalalta apua lestadiolaiskriisissäni,
joten sain lähelleni ihmisiä, jotka auttoivat minua ja tervehdyttivät uskoni Jeesukseen - palauttivat uskon, joka minulta
tuona iltana ja yönä väkivalloin yritettiin poisriistää avainten valtaa käyttäen. Ja, sinä yönä olin tappaa itseni, koska luulin, että
Jeesus ei enää olisi kanssani, koska Hänet ja minut suljettiin avainten vallalla erilleen.
Kymmeniä vuosia myöhemmin olen syistä ja toisista taas saanut tustustua vl-uskovaisiin. Ilokseni huomaan, että
useat heistä ei ole samanlaisia kuin olivat vl-uskovaiset vielä taannoin. Heilläkin on suuri tehtävä:
olla positiivisena valona liikkeessä, joka kylvi mustaa valoa omassa lähimenneisyydessään, niin ettei tuo musta
poistu ihmisten mielistä ennen kuin se avoimesti otetaan tarkastelun alle, pyydetään anteeksi ja vastaan otetaan anteeksi anto niiltä,
joita vastaan on rikottu.
En ole näitä asioita edes muistellut elämässäni, sillä niin hyvin niistä sain parantua. Mutta viimeisen kolmen vuoden aikana, olen
niitä taas pohtinut, kun lähipiiriini tuli vl-ihmisiä: minulle rakkaita.
Minä en tarvitse vl-liikkeeltä anteeksi pyyntöä. Vl-liike ei ole minua kohtaan mitään väärää tehnyt, vaan ainoastaan
sen kymmenisen jäsentä, jotka sinä iltana ja yönä käyttivät joukkosuggestiotaan ja kuvitelmaansa, että Jumala hyväksyisi
heidän avainten vallan käyttämisensä väärin perustein.
Minua ja muita lestadiolaiskriisiin joutuneita ei "hoitanut" vl-liike, eikä käsittääkseni sen saarnaajatkaan, vaan vl-uskovaiset, ystävät joita rakastimme,
jotka silmänräpäyksessä muuttuivat julmiksi hengellisen ja psykologisen joukkoväkivallan käyttäjiksi.
Kun nyt luen tältä palstalta vl-ihmisten fraaseja tyyliin
"Tunnusta syntisi vl-uskovaiselle, joka saarnaa sinulle synnit anteeksi, ota parannuksen armo vastaan, ettet kadotukseen joutuisi, vaan olisit oikein uskomassa"
minä muistan sen illan ja yön, ja nuo saman kaltaiset fraasit.
Eikö teistä kaikki vieläkään tiedä, että Jeesus ei elä mahtipontisissa fraaseissanne?
Jeesus elää rakkaudessa. Jeesus rakastaa ihmisiä luokseen, eikä uhakaile mahtipontisin fraasein oikeaa uskoa vaatien.
Yksin Jumala näkee itse kunkin uskon, ja "oikean uskon" vaatimus on mennyt jo niin pitkälle, että se vaikuttaa olevan joillekin tärkeämpää kuin Jeesus ja Hänen rakkautensa.
Vastaukset 82
Vanhimmat
vl-uskovaiselle pikkasen historiatietoa oman uskonlahkonsa häpeällisestä toiminnasta. Toivottavasti antaa vähän ajattelemisen aihetta.
sidottiin synteihinsä ja heitettiin ulos seurakunnasta. Ei osannut/halunnut tehsä parannusta asioista, joista joko oli jo tehnyt tai joita ei ollut tehnyt ollenkaan-
Hän sairastui psyykkisesti, joutui mielisairaalaan ja teki itsemurhan 18 vuotta sitten.
askelille, hän saattaisi elää. Synti on kuolemaan johtava sairaus, Mutta joka rikkomuksensa tunnustaa ja hylkää hänelle tapahtuu laupeus.
Valehtelemaan, että joo, kyllä olen tehnyt sitä ja sitä, vaikkei ollutkaan?
Pitääkö Jumalan Valtakunnassa nöyrtyä valehtelemaan??? Häpeäisit kirjoitustasi. Pienet lapset ja nuori leski jäi itkemään.
Tajuatko ollenkaan kuinka irvokasta tekstiä kirjoitat. Mielestäsi on ollut oikeus käyttää hullua mielivaltaa ja ajaa viattomia ihmisiä syvälle josta ei ole ulospääsyä. HÄPEÄ jos osaat.
Olen kyllä vl mutta avaus oli niin järkyttävä ja suoraan sanottuna sulaa hulluutta jos oli totta.
Olen näillä eväillä ilmanmuuta hoidetun puolella.
Ei epäilystäkään siitä kenen asia pitäisi hoitaa kuntoon.
mikä on tottaja ja mikä luuloa.Kukaan meistä ei ole synnitön,joka niin sanoo valehtelee.
Luuk. 17:3
Pitäkää itsestänne vaari! Jos sinun veljesi tekee syntiä, niin nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.
Room. 2:12
Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
Room. 3:23
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
itse saatana. Et ole ihminen; olet vanhoillislestadiolainen.
Mutta ymmärrän mitä raamattu kirjoittaa oikeasta uskosta ja parannuksesta. t. nuori vielä
tuomitsee itsensä. Miten te osaatte Raamatun niin omituisesti. Lue, miten Paavali varoittamalla varoittaa tuomitsemasta ja lue ennen kaikke miten Jeesus varoittaa tuomitsemasta.
Mikä on lahkonne oikeus tehdä hirveitä tekoja ja tuomita toinen, jopa kuolemaan.
Sana ei ole tuttu tuollaisille.
Joh. 12:48
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä
Kyllä se on Jumalan sana joka tuomitsee. On vain kaksi joukkoa kerran Jumalan edessä, kummassa joukossa itse mahdat olla?
Rukoilen Jumalalta että Hän antaisi SRK:n johdolle sen verran valoa sieluun että tekisivät parannusta julkisesti hoitokokousten kidutuksista ja harhaopeista.
Ihmisiä pakotettiin julkirippiin asioista joita eh eivät olleet tehneet!
millainen on Kristuksen kirkkolaki? Totta on, että jokainen on syntinen, siitä ei ole epäilystäkään! Kristuksen kirkkolakia ei kuitenkaan ole luvattu käyttää vain sillä perusteella, että ihminen on syntinen. Kyllä siinä täytyy olla jokin yksittäinen synti takana (esim. huoruus), jota lähdetään hoitamaan. Luepa kirkkolaki, ja mieti mihin se antaa valtuudet. Olisiko sinusta oikein, että sinua tultaisiin nyt hakemaan kotoasi, ja syytettäisiin, jostain mitä et ole tehnyt?
Ja toinen asia on se, että Kristuksen kirkkolakia ei tule käyttää heppoisin perustein. Ensin on puhuteltava kahden kesken. Eihän Jeesuskaan pistänyt hirvittäviä hoitotoimia pystyyn aviorikoksen tehneen naisen kohdalla. Muut olivat valmiit kivittämään, mutta Jeesus kysyi, kuka teistä on synnitön. Ja jos synnitön löytyy, se heittäköön ensimmäisen kiven.
kirjoittaa, oli vähän tutun tuntuinen. Ilmeisesti sielunvihollinen ei antanut sinulle parannuksen mahdollisuutta. Uskon että sinulle haluttiin rakkaudessa tuoda esille parannuksen tärkeyttä, Mutta jos Jumala ei avaa,ei uskoa voi ottaa kuin apteekin hyllyltä. On omaa kokemusta asiasta.
Toivottavasti saat vielä etsikkoajan ja mahdollisuuden käydä parannuksen askelille.
Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja Hänen halunsa on että mahdollisimman moni ihminen saisi parannuksen armon.'
Parannus ei ole ihmisen teko,vaan Jumalan teko,jota tarjotaan armosta osattomalle ihmiselle Jumalanvaltakunnasta. Jumala antaa parannuksen armon.
Luther sanoo;" Jos joku haluaa löytää Kristuksen,hänen täytyy ensin löytää seurakunta" "Seurakunta ei ole puu eikä kivi vaan joukko uskovaisia ihmisiä, Heihin tulee pitäytyä ja katsottava miten he uskovat ja elävät ja opettavat. Heillä on varmasti Kristus keskuudessaan."
Luther sanoo;" Jos joku haluaa löytää Kristuksen,hänen täytyy ensin löytää seurakunta" "Seurakunta ei ole puu eikä kivi vaan joukko uskovaisia ihmisiä, Heihin tulee pitäytyä ja katsottava miten he uskovat ja elävät ja opettavat. Heillä on varmasti Kristus keskuudessaan."
Mutta Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani."
Ja sanoiko Lutherkaan, että tuon seurakunnan pitää olla pohjoinen pieni lahko?
Vanhoillislestadiolaiset fanaatikot ovat täysin sokeita, kuten kaikki muutkin totalitäärisen järjestelmän kannattajat, opetuksessaan.
Kun kymmenen miehen hoitorinki piirittää hoidettavan ja sama voodomainen tunnelman kohotus jatkuvilla kiihtyvillä äänenpainoilla käynnistetään ja jatketaan 10-12 tuntia yöpimeässä perkeeleen valtaa murtaen.
He eivät tajua että ovat KIDUTTAMASSA ihmistä.
Koska he ovat niin lujasti oikeassa ja Jumala on heidän oikeiden miesten puolella niin heille on kaikki sallittua.
Milloin kirkko puttuu tähän joukkopsykoosin ja pelottelun kulttuuriin joka rehottaa kirkon sisällä.
Tämä usko on ollut raamatun alusta asti, Tämä sama usko on ollut eri aikakausina milloin Nasaretilaisen lahko Ennen lestadiolaisuutta se oli Lukijalaisliike
Jos löydär kirjastosta Seppo Lohen kirjoittaman kirjan Sydämen kristillyys, siinä kerrotaan millä nimillä tätä samaa uskovaisten joukkoa on kutsuttu.
Tätä samaa uskoa on löytynyt Venäjältä mutta se ei ole ollut lestadiolaisuus nimistä Eli tämä raamatun mukainen armojärjestys on ollut Jeesuksen ajoista asti.
On ollut aikoja että kristittyjen joukko on ollut hyvin pieni, mutta siemen on säilynyt. Opetuslapset lähtivät ympäri maata ja Euroopam puolelle ja seurakuntia syntyi. Olihan siellä luostarissa missä Lutherkin oli sellainen Jumalanlapsi joka Lutherille selitti miten hän saa rauhan tunnolleen.
Helluntailaisuus on myös saanut alkunsa Lestadiolaisuudesta:)
alkunsa, kun Jeesus tuli ihmiseksi maailmaan tai jo aiemminkin. Nimitys Helluntaiseurakunta tulee ensimmäisestä helluntaipäivästä, lue apostolien teot 2. Lestadiolaisuus on saanut alkunsa Ruotsin (vai Suomen lapsissa), muutama sata v. sitten...
Luther oli kyllä uskonpuhdistaja, ja juuri hän kertoi "rahvaalle", että jokaisella on oikeus lukea Raamattua itse ja uskoa itse. Jumalan poika hän ei kyllä ollut, kuolevainen siinä missä sinä tai minäkin.
Minä koin saman kun sukulaismiehet, neljä miestä marssi sisään omakotitaloomme. Luulin että he tulivat kyläilemään, osahan heistä asusti ihan naapurissa. Laitettiin kahvia pöytään ja tarjottava, juteltiin. Sattui olemaan syntymäpäivänikin, joten oli vähän parempaakin tarjottavaa pöytään.
Mutta eivät he olleetkaan tulleet ystävyydestä kyläilemään, eivät sukulaismiestä onnittelemaan kunnioittaen toista ihmistä, lähimmäistä ja veljeä. He alkoivat kuulustella minua ja vaimoani. Pienet lapsemme katselivat oven suusta silmät pyöreinä.
Kysymykset koskivat sitä miksi en ollut käynyt rauhanyhdistyksen talkoissa. Miksi vaimoni oli nähty käyvän knsertissa ja keskustelevan sanomalehdessä olleesta teatteria koskeneesta artikkelista. Oliko se totta? - Oliko meillä tapana lukea lehdestä elokuva-arvosteluja? Oliko minulla yhä vasemmistohenkisiä poliittisia mielipiteitä? Olenko käynyt katsomassa elokuvia? Vaimoni alkoi itkeä kun he alkoivat kysellä sukupuolielämästämme ja lasten määrästä. Se oli alentavaa, nöyryyttävää ja loukkaavaa. Se oli kertakaikkiaan täydellisen sopimatonta ja typerää. Lisäksi se oli vailla rakkautta ja toisen ihmisen kunnioittamista.
Nämä miehet ovat yhä vanhoillislestadiolaisessa uskossa ja suuresti kunnioitettuja rauhanyhdistyksessään. Yksi heistä on saarnamies ja ry:n johtohenkilöitä paikkakunnalla.
Mutta minun piti silloin pyytää heitä lähtemään pois, sillä tilanne oli äärimmäisen ahdistava, lapset itkivät, vaimo oli kyynelissä ja itse olin järkyttynyt.
Kukaan heistä ei ole koskaan sanallakaan pahoitellut eikä pyytänyt anteeksi loukkauksia.
ja harjoita sellaista toimintaa,että Tuomiokapituli on joutunut puuttumaan hänen toimiinsa?
Kas kun siitä menosta ei vohkata vaikka se on jo raikeätä Pyhän Hengen pilkkaa, siellä eräskin puhalteli ihmisiä nurin, eikä varmaan ollut Pyhä Henki. Jumala on järjestyksen Jumala eikä sellaisen sekasorron mitä niissä tilaisuuksissa on.
Kuinka paljon siellä on pettyneitä ihmisiä joille on luvattu paranemisia, Ihminen on psyko-fyysinen olento ja helposti ihmiset saa suggeroitua niissä tilaisuuksissa tuntemaan että kivut olisivat hävinneet. Tiedän useamman sellaisen henkilön joka on muka parantunut, mutta se paraneminen ei ollut pitkäikäistä.
Järkyttävintä oli se kuolleista herättämisen yritys muutama vuosi sitten. Sääliksi käy ne vanhemmat jotka luulivat että heidän lapsensa herää kuolleista,niinkuin heille oli annettu uskoa.
Sellainen toiminta on ihmismielen manipulointia pahimmillaan
Nokia iltojen tilaisuudet ovat sellaisia suggestio iltoja. Mutta lopun aikana tulee niitä jotka sanovat :
9 Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.
10 Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan.
11 Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.
12 Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.
13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
14 Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.
Milloin se on alkanut. 1800 luvulla karjalassa. ps olen itse ollut ennen helluntailainen, mutta se usko ei tuonut sitä rauhaa minkä olen saanut silloin kun parannuksen armon sain kokea omalle kohdalleni :)
ei yksi ainoa the seurakunta.
Raamatussa Apostolien teoissa kerrotaan ensimmäisestä helluntaista. Silloin Pyhä Henki laskeutui ihmisten päälle ja yhtäkkiä he alkoivat puhua vierailla kielillä.
"Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla.
Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska,ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat.
He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle.
He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi."
Apostolien teot 2:1-4
Helluntaiherätys on saanut nimensä tästä tapahtumasta. Tunnusomaista helluntaiherätykselle ovat hurmokselliset kokemukset, tunteisiin vetoava julistus ja todistuspuheenvuorot.
Helluntaiherätys syntyi Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa. Metodistievankelista Charles F. Parhamin raamattukoulussa Kansasissa muutamat oppilaat kokivat Pyhällä Hengellä täyttymisen ja kielilläpuhumisihmeen. Tämä ensimmäisen helluntain kaltainen tapahtuma herätti suurta kiinnostusta ja alkanut herätys vyöryi nopeasti Yhdysvaltojen läpi.
Varsinainen läpimurto tapahtui vuonna 1906 Los Angelesiin perustetun helluntaiseurakunnan kautta. Vuonna 1911 norjalaisen Thomas B. Barrattin mukana saapui helluntaiherätys Suomeen.
antaa rauhan ihmissydämeen. Vl-herätysliike antaa harhaopit selkäreppuun.
Vanhoillislestadiolaisuuden alkuperä on Lapissa Lars Levi Laestadiuksen toiminnan seurauksena syntyneessä kristillisessä herätyksessä, jota alettiin pian nimittää laestadiolaisuudeksi. Leimallista liikkeelle ovat olleet useat hajaannukset eli eriseurat. Liike jakautui kolmeen osaan 1900-luvun vaihteessa: esikoisiin, uusherännäisiin ja vanhoillislestadiolaisiin.
Minulla on siitä kirjatietoa kunhan nyt löydän sen jutun.
Nimenomaan Lestadiolaisherätyksen alkuaikoina.
Meidän uuteen kerrostalohuoneistoomme tuli vieraaksi kolme vl-puhujaa ja lähisukulaisiani. Meillä oli kaksi lasta, toinen 2-vuotias ja toinen ½ vuotta. Olimme nuori aviopari.
Keittelin kahvit ja tarjosin syömistäkin. Hoitokokous kesti pitkälle yöhön. Kävin imettämässä vauvaa välillä.
Lähtiessä sanoivat "näkemiin" - vain minulle...
se joukko jossa oli samanlainen uskonkautta vanhurskauttamis oppi!
Entä lukijaisia ennen? Kenellä silloin oli "samanlainen uskonkautta vanhurskauttamis oppi"?
anteeksi, Pyhän Henkensä neuvojaksi.
Jumala Isänä Taivaassa Poika sovittajan ja Pyhä Henki pyhittäjänä, Seurakunta äitinä joka hoitaa ja kun matkalla tulee tahroja.
25 Ja katso, yksi lainoppinut nousi ja kiusasi häntä, sanoen: Mestari, mitä minun pitää tekemän, että minä ijankaikkisen elämän perisin?
26 Mutta hän sanoi hänelle: mitä laissa on kirjoitettu? kuinkas luet?
27 Ja hän vastasi ja sanoi: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas kaikesta sinun sydämestäs, ja kaikesta sinun sielustas, ja kaikesta sinun voimastas, ja kaikesta sinun mieleltäs: ja sinun lähimmäistäs niinkuin itsiäs.
28 Niin hän sanoi hänelle: oikein sinä vastasit; tee se, niin sinä saat elää.
29 Mutta hän tahtoi itsensa vanhurskaaksi tehdä ja sanoi Jesukselle: kukas minun lähimmäiseni on?
30 Jesus vastasi ja sanoi: yksi ihminen meni alas Jerusalemista Jerikoon, ja tuli ryövärien käsiin, jotka hänen alasti riisuivat ja haavoittivat, menivät pois ja jättivät hänen puolikuolleeksi.
31 Niin tapahtui, että yksi pappi sitä tietä vaelsi, ja kuin hän hänen näki, meni hän ohitse.
32 Niin myös Leviläinen, kuin hän tuli sille paikalle, ja näki hänen, ja meni ohitse.
33 Mutta yksi Samarialainen vaelsi, ja tuli hänen tykönsä, ja kuin hän näki hänen, armahti hän häntä,
34 Ja tuli ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti siihen öljyä ja viinaa, ja pani juhtansa päälle, ja vei hänen majaan, ja korjasi häntä.
35 Ja toisena päivänä matkusti hän, ja otti kaksi pennikiä ja antoi isännälle, ja sanoi hänelle: korjaa häntä, ja jos sinä enemmän kulutat, niin minä palatessani maksan sinulle.
36 Kuka siis näistä kolmesta oli sinun nähdäkses hänen lähimmäisensä, joka ryövärien käsiin oli tullut?
37 Niin hän sanoi: joka laupiuden teki hänen kohtaansa. Niin sanoi Jesus hänelle: mene ja tee sinä myös niin.
Me saamme olla siinä majatalossa siellä meitä hoidetaan armolla ja totuudella.
1600- 1700 luvun vaihteesta lähtien kaksi liikettä joiden vaikutus ulottui 1800 luvulle Toinen oli hengellinen,sisäistyneen uskonelämän arvoja korostava pietismi ja toinen maallinen kulttuurivirtaus valistus.
vastavaikutuksena sille kuivakiskoiselle hyödyn,valistuksen ja onnellisuuden opille jolla monissa seurakunnissa kansaa ravittiin puhkesi herätysliikkeitä jotka levisivät yhteiskunnan kaikkiin kerroksiin Tämä Pietistinen herätysliike levisi myös lappiin.Thomas von Westen 1682-1727
Hän antoi virikkeitämyös Ruotsin Lapin-lähetykselle. Pietistinen liike tulikin merkittäväksi osuudeksi Lapin kehittämispyrkimyksille.. Tämä oli lainaus kirjasta Sydämen kristillisyys Seppo Lohi
Tässä kirjassa on hyvin seikkaperäisesti kerrottu siitä ajasta kun herätyksen tuulet puhalsivat Ruotsin Lapissa ja sieltä myös Suomen ja Karjalan puolelle.
Ajatukseni olivat samat joten en tahdo paljoa lisäillä, mutta elämämämme rakannetaan Kristukseen ja siihen saamme Pyhän Hengen avustuksella "oppaan" Raamatun, jolla voimme viitoittaa koti-tiemme, samalla kun rakennumme eläviksi kiviksi rakennukseen.
Ravinto tulee Kristus lähteestä, siunausta kaikille, en tunne tarkoin tämän päivän lestadiolaisuutta, mutta murhe on, jos ihmiset päättävät toistensa kohtaloista, aloittajan mukaisesti.
olet. Kuvitteletko ihan todella, että esim. se munkki, joka oli Lutherin ystävä, uskoi opillisesti kuin nyky-vl:t? Siinä olet kyllä väärässä. Hän varmasti oli sydämeltään uskovainen, aivan samalla tavalla kuin tänäkin päivänä sydämeltään uskovaisia löytyy monista kirkkokunnista. Hän oli kuitenkin munkki! Ei luterilaisuudessa ole munkkeja. Niitä löytyy katolilaisuudesta. ja syy miksi heitä sieltä löytyy, on opillinen. Opillisesti tämä munkki on ollut katolailainen (noudattanut siis katolilaista oppia, jota vl:t eivät hyväksy). On älyllistä epärehellisyyttä kuvitella, että nyky-vanhoillisuus on ollut aina olemassa.
Sen toki myönnän, että uskovia on aina ollut, mutta opillisesti ja tavoiltaan eivät ole olleet vl:lien kaltaisia.
Ja Luther löysi Raamattua lukemalla armosanoman. Ei hän kuullut opetusta munkilta. Munkki kyllä avusti Lutheria sieluntuskissa. On muuten mielenkiintoista, että te sanotte Lutherin saaneen synninpäästön katolilaiselta munkilta. Jos joku nykyään käy sielullisia keskusteluja katolilaisen kanssa, niin ette varmasti suostu myöntämään, että kukaan saisi siinä elävää uskoa. Teidän mukaanhanne kukaan ei voi olla vahingossakaan uskovainen, jos on muun seurakunnan jäsen; noudattaa heidän tapojaan ja uskoo heidän tavallaan. Ainoa poikkeus munkkilla oli se, että hän ei hyväksynyt anekauppaa tai muutakaan vääristymiä, jota katoliseen kirkkoon oli tullut. Varmasti olisi uskonut siihen oppiin, jota nykyään katolilainen kirkko opettaa.
Sinä sanot, että helluntailaisuus on syntynyt 1800-luvulla. Kai tiedät, että myös lestadiolaisuus on syntynyt 1800-luvulla. Sinä uskot, että "lestadiolaisuus" on ollut aina olemassa, mutta eri nimisenä. Etkö vain? Mikset siis anna toisenkin uskoa, että "helluntailaisuus" on ollut aina olemassa, mutta eri nimisenä? Tieteellisesti katsottuna kumpikin on 1800-luvulla syntyneitä. Toki molemmissa on paljon piirteitä aikaisemmista suuntauksista! Fakta kuitenkin on, että tieteellisesti on täysin mahdotonta, että nykymuotoinen lestadiolaisuus tai helluntailaisuus on ollut olemassa Jeesuksen ajasta lähtien. Sinä kuitenkin uskot siihen, että liikkeenne on ollut aina olemassa, joten anna toisenkin uskoa. Ei sinun uskomukselle ole yhtään sen enempää tieteellisiä todisteita kuin toisenkaan uskomukselle.
puolestani. Minulle ei vaan riittänyt helluntai usko, tuttavapiirissäni oli silloin hyvin kaksinaamaista hellari väkeä, joten siinä meni minun luottamus siihen uskoon. Helluntailiike on muuttunut niistä ajoista kumman liberaaleiksi, rokki soi ja uskovaista ei eroita ainakaan ulkomuodosta. ( korvakorut,meikit, ym. vanhat hellarit kääntyisivät haudassaan jos näkisivät nyky meiningin :)
Olin jo epätoivon partaalla kunnes kuulin saarnattavan Jumalanvaltakunnan evankeliumia. Siinä oli minun vapautumiseni kaikista synneistä ja taakoista,
siitä miten hän sai rauhan tunnolleen, Mulla on Luther cd-romppu ja siellä asiasta kerrotaan, sen henkilön nimi oli von Staubiz,en varmaan kirjoittanut nimeä ihan oikein, mutta en viitsi nyt yöllä etsiä sitä paremmin.
Kyllä minä uskon,että tätä samaa uskoa uskonkautta vanhurskauttamisesta on ollut Jeesuksen ajoista lähtien,samaten Vanhan liiton ajoilta.
Raamattu puhuu kultaisesta kynttilänjalasta, joka siirtyy paikasta toiseen. Se kuvaa oikeaa uskoa joka maailmassa on kulkenut, erinimillä mutta usko on ollut sama.
Uskon että minä näin uskoen pääsen Jumalan armosta Taivaaseen, koska Hän on sen Sanassaan luvannut.
vaan luterilainen.
Kirjoitat: Helluntailiike on muuttunut niistä ajoista kumman liberaaleiksi, rokki soi ja uskovaista ei eroita ainakaan ulkomuodosta.
Itse uskon, ettei ulkomuoto tee uskovaista. Vaikka joku näyttääkin "ei-uskovalta", niin sydämen tilaa siitä ei voi nähdä. Eli autuudenehdoiksi ei ulkomuotoa saa tehdä, koska se on farisealaista. Toki jokaisella on vapaus olla millainen haluaa, vaikka sitten meikkaamaton tai meikkaava. Ja onhan se kiva näyttää ulkopuolisille, että olemme yksi ryhmä, mutta sielua ei sen perusteella näe. Minun mielestäni moni nuori on muuten paljon "maallisemman" näköinen nykymuodissa, eli tiukoissa pillifarkuissa, jotka on tungettu saappaiden sisälle ja avarissa kaula-aukoissa. Eli ei monia vl:liäkään nykyään erota uskovaiseksi, niin muodin ja koristautumisen perässä jotkut ovat, vaikka eivät meikkaakkaan. Eivät toki kaikki. Taitaisi moni vanha vl:kin kääntyä haudassaan, jos näkisi nykymenon. :) Kaikki liikkeet näyttävät liberalisoituvan ainakin ulkoisesti.
Kirjoitat: "tuttavapiirissäni oli silloin hyvin kaksinaamaista hellari väkeä, joten siinä meni minun luottamus siihen uskoon."
Ikävä kuulla. Toivottavasti kuitenkin ymmärrät, ettei mikään usko ole sama kuin jotkut jäsenet siinä. Et varmaan itsekään halua, että vl-liikkeestä tehdään huono kuva esim. hoitokokousten takia. Onhan vl:ssäkin mätiä omenoita joukossa, mutta pilaako se koko uskon?
Mutta eikö se kuitenkin ole tärkeintä,että on rauha jumalan kanssa. Itse koen iloa ja rauhaa Pyhässä hengessä se on minun elämäni kantava voima.
Helluntailaisuus ei syntynytkään vl:sta (tosin minä en ole sellaista koskaan kuvitellutkaan) vaan helluntaiherätyksen kautta vl:kin sai herätystä... joka sitten muuntui ihan erilaiseksi kuin hellareiden vapaus Pyhässä Hengessä. Varmasti, jos raamattua olisi tuolloin tulkittu oikein ja annettu kaikkien lukea, tilanne olisi eri nykyään.
Minulle ei ole väliä, mitä tuomiokapituli sanoo, vaan Jumala. Luotan Jumalaan, enkä uskonnolliseen organisaatioon, jossa valtaa käytetään väärin hyväksi kuin katolisen kirkon anekaupassa aikanaan.
Minusta on tosi ikävää, että Markku Koivistoa haukutaan nimeten ja vieläpä valehdellaan hänestä.
Suggestioilloista: Ensinnäkin Nokia-seurakunnan iltoihin meno on vapaaehtoista (liikkeeseen ei synnytä ja kasvateta sisältäpäin). Jos olisin vl, miettisin ehkä pari kertaa, jos ajatteluni siihen yltäisi, millaista suggestioita vl-liikkeessä harjoitetaan esim. hoitoilloissa. Miten suggestio näkyy yleensä vapauden rajoittamisessa, vl-opin epäraamatullisissa harhaopeissa.
Nokia-missiota, jota radio Dei mainosti, mutta kiinni piti räpätä, niin oli älytöntä meno. Ihan kuin helluntailaisilla. Varmaan hän siihen porukkaan istuisikin paremmin.
kirkkoherra (Ei vl), sanoi, puheessaan, että VL:ät ovat rikkaus kirkolle. He ovat ahkeria seuroissa käyjiä ja heissä näkyy elävä usko.
Eli kirkossa, emme ole repivä liike, vaan tahdomme tulla toimeen kaikkien kanssa. Ei kuitenkaan opin kustannuksella, vaan käytännön asioissa.
Juuri niin, "käytännön asioissa". VL-liikkeelle on käytännöllistä ja edullista olla kirkon sisällä. Saa kaikki kirkon tuomat edut, kuten vaikutusvallan ja paikat hallinnossa, pappien ja muiden vl-uskossa olevien kirkon työnttekijäiden palkkarahat, mutta ei tarvitse päästää ketään muita taivaaseen... :-)
kaikkien vl-n verorahat. Kyllä on "tautista" tuo puhe että vl-t hyötyvät kirkosta. Kyllä se on näin että Kirkko tarvitsee vl-ä ihan jo moraalisestikkin koska kirkon opin oma moraali käsitys on aikalailla vesittynyt.
Asenteesi kirkon suuntaan on yleinen vl-liikkeessä. Omahyväisyys on kertakaikkian riittoisaa kamaa.
Leimaat kaikki muut kirkossa toimivat moraalittomiksi... :-( Mahtaa olla kivaa olla kirkossa vl-uskoisen työtoverina, kun saa tuntea olevansa moraaliton ja huono.
monet kirkon työntekijät eivät ole uskovaisia vaan ns.leipäpappeja. Siveellisyys kysymykset ovat myös vesittyneet koska monet papit eroavat ja menevät uudelleen naimisiin. Ei olisi tullut kuuloonkaan vielä viimevuosituhannella.
Sitten kun kirkossa aletaan siunaamaan homojen liittoa niin kyllä on aikoihin eletty. Myös että homot ja lesbot saavat olla seurakunnan työn tekijöinä avoimesti tunnustaen tämän sukup.suuntauksensa. vielä piispatkin hyväksyvät sellaisen. Ei ole lestadiolaisuus ongelma niiden asioiden rinnalla.
Suurin osa ev.lut.seurakuntalaisista ovat vain nimellisesti kirkon jäseniä uskovaisuudesta vähät välittävät.
Jumalan käskyjen kunniopitus on kadonnut, niitä rikotaan ihan surutta. Lueppa katekismusta ja kymmenen käskyä mitä sanoo omatuntosi?
Muista pyhittää lepopäivä! taitaa olla monille paras työpäivä ruohonleikkuineen ja mattojen pesemiseen ym ym. Älä tee huorin ! niinpä niin, mitäpä tähän osaisi sanoa muuta kuin sitä käskyä tuskin tunnetaan. Kunnioita isääsi ja äitiäsi!
Nykyisin sen käskyn tulisi kuulua kunnioita lapsiasi, koska niitä lapsityranneja näkee tässä joka puolella. Ei kannata jatkaa tätä jutustelua, niin on mailma muuttunut!
8. käsky lienee vaikeimmin toteutettavissa.
Reuhaa siitäkin yhtä paljon, niin olet uskottavampi. Mutta taidat itsekin puhua pahaa lähimmäisistäsi? koko ajan?
Kirjoituksesi on minun mielstäni totta. Aamen sille. Luterilaisessa kirkossa on toki uskovaisiakin, mutta aikas usein he sitten menevät kirkon sisällä toimiviin liikkeisiin mm. sleyhyn. Kirkko kun maallistuu maallistumistaan.
Itse katsoin aikoinani parhaaksi erota koko kirkosta, mutta en siltikään ala tuomitsemaan epäuskoisiksi jokaista kirkkoon kuuluvaa. Löytyyhän sieltä uskovaisiakin, Tiinaliinakin taitaa olla luterilainen uskovainen, jos en väärin muista?
että on siunattua ja tehokasta toimia kirkoissa.
Jeesuskin siellä synagogassa toimi, vaikka siellä oli fariseuksia ja publikaaneja, siis epäuskoisia. Naispappeus on vain kaiken luopumuksen jatkumoa. Samaoin toimivat apostolit, jos saivat siihen luvan. Niin toimimme mekin ja vielä ihan kirkon omasta siunauksesta.
Toisten hengellisyyksien on aivan turha meitä alata potkimaan pois kirkosta. Siellä on repiviä herätysliikkeitä kyllin.
näitä ikäviä tosiasioita yritän sanoa. En minä kenestäkään henkilökohtaisesti sano mitään,itse parhaiten tietävät, mutta näin on ikävä kyllä tosiasia,että maallistunut on kirkko instituutiona.
niin monta pilkkapuhetta vl-suusta, että kuvittelin sinunkin niin tekevän. Erehdyinkö?
huolessina miten pitkälle tämä maallistuminen etenee meidän maassamme. Koko maailman tilanne on huolestuttava. Kuinka kauan Jumala sallii tämän jatkuvan?
On hienoa ja kiva asia, jos Sinun paikkakuntasi seurakunnassa koetaan, että vl-jäsenet osallistuvat
kirkon työhön ja seurakuntaelämään ahkerasti, eivätkä vain ole sulkeutuneet omien seurojensa järjestämiseen.
Mukava lukea, että seurakunnassasi vl-liikkeen ulkopuolisilla (kirkkoherralla) on positiivisia kokemuksia vl-jäsenistä :)
Minullakin on positiivisia kokemuksia vl-ihmisistä.
Se, että meillä on postitiivisia kokemuksia vanhoillislestadiolaisista, ei kuitenkaan poista
sitä menneisyyttä ja traumaa, mitä vanhoillislestadiolaiset ovat aiheuttaneet kirkon jäsenille (mukaan luettuna vl-jäsenet)
tehdessään väärin ja vääriä tekoja.
Meidän on kuitenkin katsottava rehellisesti todellisuutta ja otettava avoimeen ja julkiseen käsittelyyn
ne asiat, mitkä eivät ole oikein ja joita on salailtu ja painettu unholaan:
meidän on työstettävä traumamme. Meidän on tehtävä se yksityisinä henkilöinä ja meidän
on tehtävä se kirkossa kollektiivina.
Positiivisten kokemusten olemassaolo, ei poista niitä negatiivisia kokemuksia, eikä ne positiiviset kokemukset poista
vääriä tekoja ja väärien tekojen aiheuttamaa traumaa.
Ne molemmat ovat todellisuutta.
Meidän on oltava kuitenkin rehellisiä näissä asioissa, ja aikuisia.
Positiivisten kokemusten olemassaolo on hyvä pohja ja perusta käsitellä niitä tekoja, jotka
ovat olleet väärin ja jotka ovat olleet väkivallantekoja.
Sellaiselta perustalta meidän on hyvä yhdessä käsitellä yhteistä tuskaamme.
Ajattelisin näin, että traumaattisten asioiden torjunta on vain yksi vaihe trauman käsittelyssä.
Kun vl-jäsenet tahtovat torjua näitä menneitä asioita esim. ilmaisemalla, että ne eivät ole totta,
tai kokijat valehtelevat yms. tavoilla, se on vain torjuntaa, joka kuuluu trauman käsittelyn alkuvaiheeseen.
Kun traumaa edelleen prosessoidaan, torjunnasta luovutaan ja siirrytään seuraavaan prosessin vaiheeseen.
"kiusattavana" olisit jättänyt porukat siihen ja mennyt pois.
Ei oikein tunnu uskottavalta tuollainen tarina,
Sorry vaan mutta ei ole tuollainen mahdollista!
Ikävä kyllä tuollaiset menettelyt ovat olleet ihan tavallisia.
Jos ei osaa puoliansa pitää jos muka väärin tehdään.
Kuuletko nyt ensimmäistä kertaa hoitokokouksista? Tässä ei ole kyse nynnyydestä tai mistään muustakaan sellaista. Kehottaisin sinua lukemaan vaikka jotain psykologian kirjoja, niin ymmärrät miten ihminen toimii. Sopiihan sitä ihmetellä miksi esim. juutalaiset eivät nousseet natseja vastaan. Sitä on vaikea selittää.
Nämä hoidot eivät kuitenkaan ole mikään keksitty juttu. Tapauksia on satoja. Jos olet vl., niin kehottaisin ottamaan selvää oman liikkeen historista. Tämä kaikki tapahtui 70-luvun lopun synkkinä vuosina. Aiheesta ovat kirjoittaneet mm. Jorma Kurvinen: raportti lestadiolaisuudesta, Miikka (en muista sukunimeä) ja kirjan nimi oli muistaakseni Jumalan valtakunta ja syntien anteeksiantamus, vanhoillislestadiolaisuuden opilliset korostukset 1978. Lisäksi vl-liike on kirjoittanut kirjan taisteluista rauhaan, joka ei kylläkään kerro totuutta, mutta sivuaa aihetta. Tämä on niin vaikea asia liikkeelle, että objektiivisuuden säilyttäminen on lähes mahdotonta. Aiheesta on tehty myös fiktion ja faktan sekainen romaani, suden uhrit.
Aloitappa lukemalla näitä kirjoja, niin perhedyt asiaan hieman. Ei tarvi enää ihmetellä.
tietämätön ole, ja olen hoitoalalla ollut joten on tullut luettua kyllä myös alan kirjallisuutta.
Näistä ns.hoitokokouksista olen kuullut vain netissä.
kiinnostunut tietämään näistä hoitokokouksista, niin nuo kirjat antavat jonkinlaisen kuvan. Lisäksi aiheesta kirjoitettiin paljon 70-luvun lehdistössä. Tämä oli silloin tosi iso juttu. Vastakkain oli jonkin aikaa myös ev.lut.kirkko ja vl:t. Eräs piispa lausui silloin huolestumisen tilanteensa ja muistaakseni sanoi, että kirkko voi suvaita henkistä pahoinpitelyä kirkon sisällä (Tilanne sitten rauhoittui, kun tuli uusi piispa). Vl:t suivaantuivat tästä kovasti, koska omasta mielestään he eivät tehneet väärin, tai eivät ainakaan halunneet tunnustaa sitä. Eihän liike vielä nykyäänkään myönnä oikein mitään. Kuitenkin Seppo Lohi, joka on vanhoillislestadiolainen historiantutkija on myöntänyt, että vl-oppi oli tuolloin osoittain väärä ja ylilyöntejä tapahtui. Väärällä opilla hän viittaa luultavasti siihen, kun he opettivat, että liikkeen sisällä on Jumalan huoneen hallitus, joka on ikäänkuin Jumalan sijainen täällä maan päällä. Eli ihminen nostettiin niin ylös. Jos heitä arvosteli, arvostelu Jumalaa ja sitä rataa.
ja olen lukenut kirjaa Taistelusta rauhaan, se on Vuosikirja 1980. Olen kuunnellut Suviseura saarnoja v.77 ja silloin oli ilmeisesti niitä vaikeita aikoja koska sellaisen kuvan saa joistakin puheista.
Mutta varmaan kaikissa asioissa on kaksi puolta, minä en ole heidän tuomarinsa. Jumala kyllä viimeisellä tuomiolla maksaa niin hyville kuin pahoille ja Hän on oikeamielinen tuomioissaan.
Niinpä, miksi en lähtenyt siitä heti pois...
En ole sitä jälkeen päin miettnyt, koska se vaatisi minulta sen, että joutuisin uudelleen elämään tuon illan lävitse.
Minä elin tuon illan uudelleen lävitse kirjoittaessani tuon tekstini, mutta en silloinkaan pystynyt sitä kokonaan käymään lävitse.
En tiedä onko sinulla kosketusta itsessäsi syvään traumaattiseen tuskaan. Jos on, sitten tiedät, miksi sen lävitsekäyminen on niin vaikeaa.
Mutta jostakin se on aloitettava, ja minä aloitin sen tuosta tekstistäni, jonka kirjoitin ja jota kirjoittaessani kykenin sitä iltaa noinkin paljon uudelleen lävitse-elämään.
Jos muistelen sitä iltaa "kevyesti", menemättä syvälle muistoihin siitä illasta, niin arvelisin syyksi, että jäin siihen, tämänkaltaista (jos taas joskus kykenen sen illan turvallisesti lävitseelämään, esim. psykoterapeuttisessa istunnossa, sitten voisin tietää tarkemmin):
Ymmärrätkö, että he olivat ystäviäni, joista todella aidosti pidin? Kun aivan yhtäkkiä he alkoivat niin vakavasti ja tosissaan minua puhutella ja syyttää synnin tekemisestä, minä ajattelin, että heillä on jokin väärinkäsitys... Kuvittele itsesi ystäviesi kanssa, ja että he yhtäkkiä alkavat siten käyttäytyä sinua kohtaan. Ei sinulle tule siinä mieleen lähteä siitä pois, koska pidät ystävistäsi, vaan sinä haluat jäädä siihen, jotta heillä oleva väärinkäsitys selkäisi...
Kun siinä oli ollut jo jonkin aikaa, sitten sitä oli jo sen psykologisen tilan sisällä... En osaa sitä selittää, koska en ole uudelleen sitä lävitse-elänyt sillä tasolla muistaen - minä en kykene siihen. En aio tehdä sitä muuta kuin turvallisessa tilanteessa, jossa vierellä on toinen ihminen, jolla on kyky ja taito kantaa minua ja kantaa minua myös sen lävitse-elämisen jälkeen niin kauan, kunnes tällaisen trauman lävitse-eläminen toista ihmistä tueksi tarvitsee.
Minua ei haittaa, vaikka sinä et usko minua. Se mitä minulle tapahtui, ei ole uskonasia, vaan tosiasia.
Tuon illan muistaminen oli pitkään tulossa minulla, useista syistä. Kirjoitin kokemukseni tälle palstalle, koska ajattelin, että on parempi, että ihmiset alkavat näistä ääneen puhua ja julki näitä kokemuksiaan. Ajattelen siten edelleen. Kun kerran ex-vl:t jaksavat tehdä sitä, miksi minä en jaksaisi? Miksi minä vaikenisin vielä? Kun kerran nämä erotetut ja saatanan lapsiksi julistetut jaksavat ottaa teidän epäuskoiset ja epäilevät kommenttinne vastaan, miksi en minä jaksaisi?
Tämän kaltaisten kokemusten muistaminen on tuskaa, kun niitä alkaa muistella. Jokainen helpommin elää unohtaen traumaattiset kokemukset: ne painetaan alitajuntaan, pois tietoisuudesta. Ja trauma kuitenkin on kokijassaan ja vaikuttaa hänen elämäsään, vaikka hän ei sitä tiedostaisikaan. Siksi on parempi, että sen nostaa tietoisuuteen ja käy sitä lävitse, niin kauan kunnes sen lävitsekäyminen ei enää tuskaa tuota ja trauma on lävitsetyöstetty.
Ajattelisin näin, että meidän tulee alkaa tätä yhteistä traumaamme lävitsetyöstää myös kollektiivina. Koko kirkko on sen trauman itseensä saanut, kun osa sen jäsenistä sitä traumaa kantaa. Meidän täytyy alkaa tätä traumaamme avoimesti ja julkisesti lävitsetyöstämään, jotta siitä myös parannumme: jotta kirkko siitä parantuu.
Kyllä minäkin jaksan ottaa komenttisi vastaan.
Nämä eivät ole uskonasioita, vaan tapahtuneita tosiasioita.
Niin, mitä negatiivista on olla "nynny"?
Jos joku ei osaa puoliaan pitää, tai ei kykene, hänessä ei kuitenkaan ole vikaa, vaan vikaa on niissä, jotka hyväksikäyttävät tuon ihmisen kyvyttömyyttä pitää puoliaan ja tekevät hänelle väkivallantekoja.
Vanhoillislestadiolaiset eivät laula Siionin virsiä, vaan ne ovat körttiläisten lauluja.
Tekstissäsi on monia muitakin yksityiskohtia, jotka ontuvat todella pahasti niille, jotka oikeasti ovat asiassa sisällä.
Missähän ympyröissä oikein oletkaan pyörinyt :-)
Fiktiivisestä kirjoituksestasi syntyy sama vaikutelma kuin Remeksen kirjasta "Nimessä ja veressä". Kokonaisuus muistuttaa aihepiiriä mutta yksityiskohdat paljastavat armottomasti, ettei tekstin kirjoittaja ole todellisuudessa ollut läheisissä tekemisissä esittelemänsä asian kanssa.
Mielenkiintoista sinänsä. Varmaan moni asiaan vihkiytymättömämpi pitää juttuasi ihan totena :-)
Kerrotko, mitkä yksityiskohdat eivät pidä paikkaansa? Ja vaikka juuri tuo kertomus olisi keksitty, niin se voisi hyvin olla täysin totta! Juuri tuollaisia hoitokokoukset olivat, ja juuri tuollaisia kokemuksia hoidetuilla on ollut. Eli hyvin on läksynsä opetellut. En kyllä ole kuullut, että ei-vl:liä olisi hoidettu, mutta jos henkilö on ollut "melkein sisällä", niin kait se on mahdollista.
Ja tuosta Siionin virsistä: Siionin laulut (vl:lien) ja Siionin virret (körttien) on sanallisesti niin lähellä toisiaan, että en ihmettele, jos se menee ei-vl:ltä sekaisin. Kirjoittajahan ei ollut vl., vaan luterilainen. Hän oli ollut vasta tulossa sisälle. ja tapauksesta lienee aikaa 30 vuotta. Eli en ainakaan tuon yksityskohdan takia sanois juttua keksityksi. Ja kutern sanottua: vaikka se olisikin keksitty, niin vois olla kuitenkin totta, juuri tuollaista toiminta oli.
vl-stä jotain positiivista,kuten olen monesti lukenut, niin hänet "nauretaan ulos" eli kukaan ei usko mitään hyvää meistä, mutta mitä parjaavamman kirjoituksen joku kirjoittaa,niin se kyllä menee kansaan kuin häkäpäähän;(
Itselläni on pelkkää positiivista kerrottavaa näiltä vuosikymmeniltä jotka olen saanut tässä joukossa olla, tämä on minun hengellinen kotini, jossa minua on hoidettu armolla ja laupeudella. Olen saanut ihania sisaria ja veljiä joita minulla muuten olekaan( ei ole perhettä eikä sukua)
Tämä on kotini ja uskovat ystävät ovat perheeni, ei minulta mitään puutu!
hyvää teistä! Tunnen monia vl:liä ovat todella hyviä tyyppejä. Onhan se tietysti ikävä, että jotkut todella parjaavasti kirjoittavat, ja vain loukatakseen. Se on ehdottomasti väärin.
Kuitenkin tuo 70-luku oli sellaista aikaa, että ei sitä toivois palaavan. Kyllä noita juttuja ihan oikesti tapahtui. Ja ihmisiä riisti hengen itseltää hoitojen seurauksena. Sitä ei saa poistettua, vaikka miten haluais. Elämiä särkyi tuona aikana, ja tuli monia ihmisraunioita. Jotkut jäi liikkeeseen, ja ovat varmasti nykyään onnellisia. Pahat arvet tuosta ajasta on kuitenkin varmasti kaikille jäänyt.
Mutta ainakin minä ymmärrän, että ei tämä nykyinen vl-liike ole sama kuin silloin 70-luvulla. Paljon on muuttunut parempaan. Jopa niin paljon, että moni nykyajan vl-nuori ei millään voi uskoa 70-lukua todeksi. Ja omakohtaisesti olen todennut liikkeen muuttuneen. Siellä on paljon hyvää!
Uskon todella, että vl-liike on henkinen kotisi ja varmasti hyvä sellainen! Pysy siellä! Itse kuitenkin toivoisin, että vl-liike käsittelisi tuon 70-luvun, jotta se voitaisiin kaikkien osalta laittaa taakse. Ja tällaiset asiat on niin suuria, että ilman todellistä läpikäyntiä ne ei koskaan katoa. ja tämä asia ei ole vain joittenkin henkilöitten välinen, vaan koko liikkeen. SRK:han pitää työvaliokunnan, johtokunnan ja vuosikokouksia, joissa tehdään julkilausumia koko liikkeen puolesta. Esim. tällaisessa tämän asian vois käsitellä, jotta tämä trauma kaikkien kannalta saatais päätökseen.
vl:t ovat ahkeria.
Tätä samaa tarinaa pistetään avaukseksi muutaman kerran vuodessa. Aina suviseurojen läheisyydessä. Ja aivan kuten muutamat ovat jo huomanneet, tarinan yksityiskohdat ovat MELKEIN oikein. Kirjoittaja tuntee jonkin verran lestadiolaisuutta, mutta ei sisältäpäin. Mutta hyvänä tarinankertojana hän nytkin, jälleen kerran, saa lukijoita ja joo-miehiä.
Minä kirjoitin avaukseni tänä kesänä, kesäkuun alussa.
Sitä ei ole kukaan koskaan voinut tänne nettiin laittaa aiemmin, koska sen vasta kirjoitin. Kun sen kirjoitin, silloin laitoin sen tälle palstalle, ja se löytyy kesäkuun alkupuolen keskusteluista. Sitä aiemmin kirjoitukseni ei ole voinut olla missään - eikä sen jälkeenkään.
En usko, että valhtelemisella pääsee pitkälle. En usko valehtelemisen olevan Jumalan mielen mukaista.
Eikö olisi parempi olla rehellinen?
Eikö olisi hyvä opetella vihdoin rehellisyyttä ja kunnioittamista?
Mihin sinä luulet pääseväsi valehtelmalla? Tekeekö se sinut onnelliseksi ja ylpeäksi valheistasi? Luuetko, että Jumala on mielissään valehtelustasi?
Kirjoituksesi tekee minut vaan surulliseksi...
Minä otan kirjoituksesi totena. En menetä itse siinä mitään, jos uskon toisen ihmisen kertomia huolia, murheita ja traumoja. Miten voin kuunnella lähimmäistäni, jos ekaksi ajattelen, ettei hän puhu totta? Torjun hänet?
Olen antanut jopa tuntemattomille kerjääjille rahaa heidän sanomaansa asialliseen tarpeeseen. Onko se minulta pois, jos hän ei teekään niin kuin sanoo? Olenko antajana velvollinen vaatimaan tilityksen? Olenko vastuussa toisen valehtelemisesta?
Siispä uskon sinuakin. En ole kuullut tuollaisia kertomuksia aiemmin. Noin törkeää ystävyyden väärinkäyttöä! Pienempiä kuitenkin, joten en pidä mahdottomana, ettei noin olisi voinut käydä. Tajuan senkin, miksi et lähtenyt pois. Samaa voidaan ihmetellä minunkin kohdallani.
Olen kuullut useita esimerkkejä siitä, kuinka eiveeällät ovat loukkaantuneet veeällien käytökseen ja tuomionsanoihin. Omat esimerkit ovat siinä mukana.
Päivämies-lehtikin kehoitti kerran pakinassaan puhumaan mukavia ensin, että pääsee ihmisen lähelle sitä kautta ja sitten voi puhua "näistä tärkeimmistä asioista". Niihän sinun kohdallasi tehtiinkin! Heidän taholtaan se oli tarkoitushakuista ja hyväksyttävää. Se miltä se sinusta tuntui, ei paina mitään. Vika on kuulijassa, joka ei ymmärrä vl-rakkautta lähimmäisenrakkautena! Jos pahennut heihin, se on vain sen merkki, että HE ovat oikeassa!
Koska me monet tiedämme veeällien "vainme"-opin, niin näemme selvästi myös ne tilanteet, joissa se tulee hienovaraisesti näkyviin. Esimerkiksi tervehtimisessä tai noissa "käännytyspuheissa".
Se on kummallista, että tuollaiset hetket muistaa vuosia, vuosikymmeniä, kun on tullut syrjityksi tai hylätyksi. Ne tuntemukset eivät tule turhasta!
Asia tulee entistä kirkkaammaksi, jos se sanotaan selvästi päin naamaa: Tee parannus, muuten et pääse taivaaseen!
Toisilla sanoilla sama asia houkuttelemalla: Etkö sinäkin halua taivaan iloon? nythän sinulla on hyvä tilaisuus tehdä parannus ja päästä uskomaan...
Eikä siinä kysytä, oletko uskovainen. Sinä et ole, koska et ole vl.
Menikö se näin sinullakin?
Kiitos.
En voi, enkä halua, julkisella nettipalstalla kovinkaan yksityiskohtaisesti mitään itsestäni
saati toisista ihmisistä kirjoittaa, jotta kaikkien yksityisyys säilyisi.
Kerron vielä kuitenkin, suurpiirteisesti, tällaisen asian.
Jonkun ajan kuluttua tuon illan jälkeen, eräs sukulaiseni, vl, erosi vl-liikkeestä.
En tiedä, mitä oli tapahtunut, ja miksi hän erosi.
Se, joka sulki minulta ovet taivasten valtakuntaan,
oli sellainen ihminen, jota tuo sukulaiseni oli valtavasti arvostanut ja kunnioittanut uskonasioissa.
Mutta, tämä sukulaiseni ei siis missään nimessä ollut sinä iltana mukana siellä. Hän ei ollut paikalla siellä.
Hän ei myöskään koskaan, ei koskaan,
tyrkyttänyt minulle vl-uskoa, eikä koskaan kyseenalaistanut minun uskoani.
Hän ei ole koskaan suostunut puhumaan minulle, mitä hänelle tapahtui ja miksi hän erosi vl:stä.
Luulen (mutta tämä ei perustu tietoon, vaan luulooni), että kun vl:t kertoivat hänelle, miten
olivat minua käsitelleet ja sulkeneet minulta taivasten valtakunnan ovet, hän on ehkä
kyseenalaistanut heidän toimintansa. Luulen niin, sillä tuo sukulaiseni oli ja on edelleen
rohkea ihminen. Hän myös tunsi minut syntymästäni saakka, ja tiesi vilpittömän uskoni.
En tiedä, mitä siellä oli tapahtunut. Sen hän sanoi, että hän itse lähti pois vl:stä, eikä häntä
siis siten ole erotettu.
Koskaan hän ei ole puhunut vl:stä sen jälkeen. Hän ei kykene puhumaan mitään, mikä
liittyy vanhoillislestadiolaisuuteen. Kun olen yrittänyt, hän hiljentää minut hetkessä pyytäen,
etten puhuisi siitä aiheesta.
En siis tiedä, oliko hän kyseenalaistanut näiden vl:en teon minua kohtaan ja joutunut sitten
itse samojen vl:en hivutuksen kohteeksi. Vai oliko hänen eroamiseensa jokin muu syy - sitä en tiedä.
Vain sen tiedän, hänen käyttäytymisensä perusteella, että jotakin erittäin traumaattista
hänkin koki, koska ei koskaan ole sen jälkeen kyennyt edes puhumaan vanhoillislestadiolaisuudesta; ei edes yleisellä tasolla. Vanhoillislestadiolaisuudesta hän ei puhu kenenkään kanssa. Tavallaan: vanhoillislestadiolaisuutta ei ole ollut hänelle enää olemassa sen jälkeen, kun hän koki siellä jotakin, joka sai hänet jättämään tuon liikkeen.
Häntäkin siis haavoitettiin pahasti, mutta en tiedä, että miten, enkä tiedä sitä liittyikö se siihen
iltaan, jolloin minulta suljettiin taivasten valtakunnan ovet (tosin, ne ovet eivät minulta silloin sulkeutuneet, vaikka
nämä vl:t kuvittelivatkin sulkeneensa :)
Erottuaan vl:stä hän samalla päätti hylätä näkyvän yhteytensä Jumalaan (sitä en tiedä, vaikka hänellä
olisikin elävä yhteys Jumalaan sisimmässään, sillä niinkin voi olla: uskon näkee yksin Jumala),
eikä siis ollut enää missään tekemisissä koko kirkon kanssa. Lopulta hän erosi kirkosta.
Jotakin siis tapahtui hänellekin vl-liikkeessä, joka sai hänet pettymään paitsi vl:iin, niin samalla Jumalaan ja kirkkoonkin.
Tämä läheinen ihminen on minulle läheinen edelleen, ja minä hänelle.
Vain vanhoillislestadiolaisuus on aihe, josta me emme puhu, jota emme jaa, koska hän ei kykene laisinkaan.
Edelleen hän kunnioittaa uskoani ja aktiviteettiani kirkossa, eikä kyseenalaista niitä, vaikka itse hän ei enää tuon menneen tapahtuman jälkeen ole halunnut olla missään tekemisissä kirkonkaan kanssa.
Anteeksi vielä, kun pohdin nyt.
Luettuani tämän palstan kirjoituksia, tuli mieleeni juuri nyt, että olikohan tuolle sukulaiselleni sitten vl:t sanoneet,
tuon illan jälkeen, että hän ei enää saisi olla kanssani tekemisissä?
Jos hänelle on niin sanottu, hän on varmastikkin sitten kyseenalaistanut sellaiset puheet (hänet tuntien).
Ehkä se voi olla syy siihen, että hän erosi vl-liikkeestä, koska ei voinut hyväksyä sellaisia,
että hän ei voisi olla kanssani tekemisissä...
En todella tiedä, mitä hänelle siellä tapahtui. Vältäämättä hänen eroamisensa vl:stä ei lyyty mitenkään siihen iltaan, kun vl:t sulkivat minulta taivasten valtakunnan ovet (tai siis, kuvittelivat sulkeneensa) Aloin nyt vaan pohtia tätä... En ole tätäkään aiemmin
juurikaan pohtinut... Olen painanut nämä kaiket niin pitkäksi aikaa alas muistini sokkeloihin...
Menetin itse yhteyden kymmeniin rakkaisiin ystäviin. Koko elämä piti rakentaa alusta lähtien uudestaan, ja alkaa luoda uutta ihmissuhdeverkostoa.
Oma suku ja perhe on elämää kannatteleva voima.
Mikä oiekus SRK:n johdolla tehdyssä hoitokokouksessa oli minulle tuntemattomalla hoitomiehellä katkaista minun yhteyteni omiin sukulaisiini.
Sitä olen surrut kaikki nämä vuodet. Mutta olen saanut kokea suurta siunausta ja armoa että olen saanut pitää mielenterveyteni ja saanut sentään joitakin uusia ymmärtäväisiä ystäviä. Olen kiitollisen siitä.
Kaikille ei käynyt yhtä hyvin.
Miksi tämä raastava ja koko maan kaatanut riitaisa kokousaalto piti ihan tieten tahtoen käynnistää, ilman vähäisintäkään syytä?
Kiitos sinulle viesteistäsi.
Voimia muistojesi kanssa!
Niitä riittää itsekullakin ja lisää tullee?
Olen lähdössä Sotkamoon.... perhesyistä.
Voisimme jatkaa keskustelua, mutta tunnistammeko toisemme toisaalla?
Nyt kohta on mentävä.
ja pidän kertomusta totena. Omakohtaiset kokemukseni ovat hyvin samankaltaiset.
Mikä kumma tuomitseva asenne teillä veeällillä on, kun te kaikki nämä kokemukset ja tapahtuneet tosiasiat johdonmukaisesti kiellätte? Mitä te sillä voitatte?
Mielestäni siitä on syytä muistuttaa päivittäin, siksi pahasta sovittamattomasta väkivallanteosta on kysymys.
Olen itse nähnyt läheltä näitä tapauksia. Vaikka en hoidettavana ole ollutkaan, nämä näkemäni tapaukset tuskin koskaan unohtuvat mielestäni. Olen oikeudenmukaisuuden vankka kannattaja ja vääryyttä vastustan aina kun sitä havaitsen. Näistä tapahtumista on jäänyt synkkä varjo elämääni. Kadun sitä, etten uskaltanut mennä väliin sorrettuja puolustamaan.
Oli 30 vuotta sitten se laulukirja josta laulettiin.
Samassa kirjassa oli myös luterilainen virsikirja ja koko nimi olikin:
Siionin laulut ja virret sekä virsikirja. Aloittaja on siis muistanut laulukirjan nimen osittain.
Tuollainen ei lainkaan tee kirjoitusta fiktiiviseksi. Päin vastoin, pieni muistivirhe epäoleellisessa asiassa vain vahvistaa varsinaisen asian todenperäisyyttä. Tärkeintä, mitä hän traumatisoidussa mielessään muistaa, on ihmetys ja ällistys sekä epäusko siihen, miten näin voi tapahtua hänen rakkaitten ystäviensä taholta.
Sama epäusko ja ihmetys on ollut myös vl-ihmisissä, jotka yllättäen joutuvat "hoidetuiksi" ja huomaavat entisten rakkaitten ystäviensä kääntävän heille selkänsä. On todella vaikea uskoa todeksi sitä, mitä näkee ja kuulee omin silmin ja omin korvin. Siitä tulee jonkinlainen shokki ja järkevät toimintatavat menevät "jäihin".
Siksi sieltä ei noin vain voi lähteä pois...
En oikein saanut aloittajan kirjoituksen ytimestä kiinni.tarkoittaako kirjoittaja, että hän oli hurskas luterilainen ja häntä hoidettin.Miten se olisi mahdollista? Häntähän kehoitetaan vain parannukseen ja sillä selvä.Mikäs se vl- ystäväjuttu oli, oliko se jokin mies / naisystävä juttu vai mikä? Silloinhan pitäisi puhutella / hoitaa sitä vl-uskovaista. se tuli ainakin selväksi, että vanhoillislestadiolaisuus on pahaakin pahempi ja kyseessä oli tosi hurskas luterilainen , mutta mitä muuta?
Minulle kävi ainakin niin, että minulle rakas mummo kotikylältäni, sanoi erottamiseni jälkeen, että älä käy hänen luonaan enää, hänkin joutuu sitten vaikeuksiin! Asuimme molemmat satojen kilometrien päässä kotikylästä ja tämä mummo oli äitini lapsuuden ystävä ja minäkin hänet hyvin tunsin, koska asui kotikylällä meidän naapurissa. Joku "kyttä" oli hänen luonaan käynyt ja vienyt heti terveiset! Se oli julmaa ja epäinhimillistä aikaa. Ei minullakaan ole erityisempää rivi-vl:ää vastaan, mutta nämä, jotka tämän kaiken organisoivat ja tuhosivat ihmisiä, miksi eivät voi pyytää älyttömyyksiään anteeksi.
Tarkoitan mies / naisystävän kanssa seurustelua avioliitonomaisesti tai siinä tarkoituksessa
"Riekkinen ja piispat" kuulkaa
Näin alkoi. Olen pahoillani, mutta jatkoa en lue.
Haluan vain sydämestäni saakka rukoilla Jumalaa, että Hän teitä jokaista auttaisi. Antaisi myös oikeaa mieltä, että te Hänen nimeään avuksi huutaisitte. Ei se Jumala ole vielä itseään Riekkiseksi tai piispaksi kutsunut.
Jos luet Raamattua, huomaat, etä Jumala vastaa ihmisten avunpyyntöihin hyvin usein toisten ihmisten kautta ja avulla :)
Jumala ei ole kutsunut ihmisiä välinpitämättömyyteen, vaan vastaamaan avunpyyntöihin ja toimimaan :)
Jos olisit lukenut avauskirjoituksen, olisit ymmärtänyt, että kirjoittaja on uskovainen ja uskovaisena hän ei varmasti pidä piispoja jumalina :)
Älä osallistu keskusteluun, kun et edes lue kirjoituksia. Silloin vain kirjoitat tahtomattasikin asiattomia, kuten nytkin kävi.
Jos edellinen jotakuta pahoitti. Koska en lukenut sitä ketjua.
Vastasin lähinnä sen perusteella, mitä olen lukenut tällä palstalla hoitokokouksista. Ne eivät ole olleet Jumalan sanasta eikä Jumalan rakkaudesta nousevia. Paljon on syntiä jäänyt korjaamatta. Ei ole anteeksi annettu tai saatu anteeksi.
tapahtuneet tosiasiat? Tälle palstalle kirjoittelevana et ole voinut olla huomaamatta sitä suurta tragediaa, joka 60- ja 70-luvulla on ollut vl-liikkeen piirissä ja millaista tuskaa se on tuhansille uskovaisille ihmisille aiheuttanut. Toivoisin sinunkin uskovaisena ihmisenä REHELLISESTI katsovan menneisyyteen ja osaltasi edesauttavan tämän surullisen asian selvittämistä.