Tässä mm. wehalle vastausta siihen, miten "vl-usko" on kulkenut uskosta uskoon. Samalla vastapainoksi hieman myös ripitystä siitä, miten pitäisi harkita sitä, kuinka kovaa kenenkin nimeä huutaa. Tämän seuraavan on kirjoittanut L.L.Laestadius:
"Vielä tänäkin päivänä voi olla tarpeen toistaa ja selittää samoja sanoja, sillä kristillisyyttä ovat sekoittaneet ja tallannet monet puolueet ja lahkot, jotka seisovat kuin kytketyt naudat kirjaimen vankeina ja sanovat: ”Minä olen galvinilainen, minä luterilainen, minä pietisti, minä kveekari, minä herrnhutilainen, minä uuslukija ja minä vanhalukija”. Luuletko, että Jumalan Henki antaa sitoa itsensä kirjaimeen eli ulkoiseen tunnustukseen? Luuletko, että oikea kristitty antaa sitoa itsensä kuolleeseen kirjaimeen, niin kuin koira sidotaan muurin pylvääseen? Luuletko, ettei Jumala voi herättää turkkilaista ja pakanaa yhtä hyvin kuin hän herättää luterilaisen tai kveekarin kauheasta synnin unesta etsimään vakavasti armoa? ”Minä sanon teille, että Jumala kykenee herättämään Aabrahamille lapsia näistä kivistä,” Näin sanoi Johannes juutalaisille, jotka myös uskoivat, että heillä on oikea usko, vaikka he olivat lain ja kirjaimen pakkovallassa."
Luuletko sinä nykypäivän vl-kristitty, ettei Jumala todellakaan voisi herättää turkkilaista tai pakanaa? Hän on antanut meille tehtävän, ja mikä se on? Meidän tulee kertoa näille turkkilaisille ja pakanoille uskostamme. Uskosta Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan. Mikäli meillä ei ole heille mitään kerrottavaa, ei meillä ole myöskään uskoa. Herätysliike muuttuu silloin meidän kohdaltamme itsesuojeluvaistoliikkeekksi.
"Vielä tänäkin päivänä voi olla tarpeen toistaa ja selittää samoja sanoja, sillä kristillisyyttä ovat sekoittaneet ja tallannet monet puolueet ja lahkot, jotka seisovat kuin kytketyt naudat kirjaimen vankeina ja sanovat: ”Minä olen galvinilainen, minä luterilainen, minä pietisti, minä kveekari, minä herrnhutilainen, minä uuslukija ja minä vanhalukija”. Luuletko, että Jumalan Henki antaa sitoa itsensä kirjaimeen eli ulkoiseen tunnustukseen? Luuletko, että oikea kristitty antaa sitoa itsensä kuolleeseen kirjaimeen, niin kuin koira sidotaan muurin pylvääseen? Luuletko, ettei Jumala voi herättää turkkilaista ja pakanaa yhtä hyvin kuin hän herättää luterilaisen tai kveekarin kauheasta synnin unesta etsimään vakavasti armoa? ”Minä sanon teille, että Jumala kykenee herättämään Aabrahamille lapsia näistä kivistä,” Näin sanoi Johannes juutalaisille, jotka myös uskoivat, että heillä on oikea usko, vaikka he olivat lain ja kirjaimen pakkovallassa."
Luuletko sinä nykypäivän vl-kristitty, ettei Jumala todellakaan voisi herättää turkkilaista tai pakanaa? Hän on antanut meille tehtävän, ja mikä se on? Meidän tulee kertoa näille turkkilaisille ja pakanoille uskostamme. Uskosta Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan. Mikäli meillä ei ole heille mitään kerrottavaa, ei meillä ole myöskään uskoa. Herätysliike muuttuu silloin meidän kohdaltamme itsesuojeluvaistoliikkeekksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jumala kykenee herättämään ja tekeekin niin koko ajan, joka puolella maailmaa!
LLL ajan pabtistit olivat alkuun samassa uskossa ja elävää uskoa oli heidän keskellänsä ja ylitsensä kunnes tuli hajaannus ja erkaannus. Se tuli mm. uudestikasteen vuoksi.
Hullujenhuone
Tottakin tuossa on joukossa.
On kirkkohistoriallinen tosiasia, että Laestadius sai herätyksensä lukijaisilta. Lukijaliikkeessä vaikutti Per Brandell -niminen pappi, joka auttoi mm. Lapin Mariana tunnetun lappalaisnaisen elävään uskoon (jonka kautta Laestadius myöhemmin käsitti elävän uskon). Per Brandell oli hyvä ystävä mainitsemasi metodistipastorin kanssa. Brandell mm. vihki käyttöön Scottin jollakin tavalla Ruotsin luterilaisen kirkon yhteydessä toimivan "englantilaisen kirkon" Tukholmassa v. 1840. Myös mainitaan, että Scott vaikutti lähivuosina voimakkaasti raittiustyössä eri puolilla Ruotsia, minkä kautta hän tuli enemmänkin tekemisiin lukijaispiirien kanssa. (Myöhemmin Scottin toiminnassa tuli takaiskuja).
Jää historian hämäriin, eikä ole minun mielestäni edes kovin oleellinen tieto meille, oliko Scott käsittänyt samalla saman uskon kuin Brandell tai Laestadious. Voimme todeta, että ainakin raittiustyössä nämä herrat toimivat yhdessä.
Olen myöskin jostakin ymmärtänyt, ettei metodistien ja Laestadiuksen välistä kirjeenvaihtoa suinkaan käyty opillisessa yksimielisyydessä. (Valitettavasti en muista tämän tiedon lähdettä).
Muutenhan olisi käynyt niin kuin laestadiolaisuudessa jo varhain (mm. Raattamaa) korostettiin: eri paikoissa elävän uskon käsittäneet "kiintyivät samaan oppiin ja seurakuntaan". Tuolloinhan tämä oli elävää todellisuutta, lukijaisliikkeessä uskon käsittäneet sulautuivat tähän elävän uskon ryhmään, jonka yksi saarnamies oli nimeltään Lars Levi Laestadius.
Mitä tulee Evankeelisen Allianssin toimintaan, on syytä muistaa Ruotsin Lähetysseuran jonkinmoinen rooli lestadiolaisuuden toiminnan rahoittamisessa Pohjois-Ruotsissa herätyksen alkuaikoina. Lähetysseura oli osa Ruotsin kirkon organisaatiota. Tänäkin päivänä lestadiolaispapit suhtautuvat myönteisesti kirkon eri organisaatioiden toimintaan.
Tänäkin päivänä vl-liikkeen toiminta yltää useiden eri kirkkokuntien yli. (Vaikka ekumeniaa vastustammekin). Miksei elävä evankeliumi voisi jonakin aikana vaikuttaa vaikka baptistikirkossa?
Lainaamaasi tekstiä lukiessa minulle tulee useita kertoja mieleen se, kuinka sen kirjoittaja todellakin "vain" esittää siinä omia johtopäätöksiään. Tämä on täysin hyväksyttävää ja myöskin välttämätöntä monestakin syystä. (Siksihän tutkimusta tehdään). Se kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että esimerkiksi opilliset painotukset suodattuvat sitten kyseisen henkilön arvomaailman kautta. (Sanomattakin selvää on, että samaa pätee tähänkin kirjoitukseen).
Asiallisesta vastauksestasi huolimatta en täysin saanut ajatuksestasi selvää, mutta kyseinen saarna perustui tähän Raamatunpaikkaan:
Joku teistä sanoo :”Minä olen Paavalin”, toinen taas :”Minä olen Apolloksen”, ”Minä Keefaksen”, ” Minä Kristuksen”. Onko Kristus jaettu? Ei kai Paavalia ole ristiinnaulittu teidän tähtenne? Vai Paavalinko nimeen teidät kastettiin? (1.Kor.1:12,13)
Tätä kohtaa selittäessään Lestadius ikäänkuin peilaa Paavalin kokemuksia omaan aikaansa. Ja on myös niin, että meidän tulee tehdä samoin. Muuten käy jossain vaiheessa juuri niin, että me huudamme kurkku suorana: Me olemme oikeassa, vain me! Kaikki muut ovat värässä, he ovat ymmärtäneet väärin! Ei ole mielestäni edes tärkeää se, kuka lopultakin on oikeimmassa, koska kaikilla uskonsuunnilla on opetuksessaan ihmisen kädenjälkeä mukana. Rajaan uskonsuunnat tässä kristinuskoisiin. Kädenjälkenä takoitan erilaisia isäin säädöksiä, joiden mukana oloa kukaan ei edes osaa Raamatulla selittää, "se vaan on näin". Kuitenkin isäin säädöksen rikkominen merkitsee seurakunnan opetuksen kyseenalaistamista.
Mielenkintoinen lause: "Tottakin tuossa on joukossa." Mitä et kirjoituksessa hyväksy? Vai oliko kyse minun kirjoituksestani, jota et hyväksy. Voisit tarkentaa. Suosittelen koko saarnan lukemista, Lestadiuksen saarnan numero on 413.
En ole weha, mutta olen lukenut hänen terveellisiä tekstejään täällä ja en ymmärrä alkuunkaa, mitä tuolla kertomuksellasi haet. Itse en ole nähnyt missään tuon veljen puhuvan esim.tuota Lestadiuksen käsitystä vastaan.
Todella ymmälläni olen.
Saarnassa on selkeästi mainittu sen ajan uskonsuunnat: Kveekarit, hernnhutilaiset, uuslukijat, vanhalukijat, luterilaiset jne. jne. Weha on selittänyt vl-uskon kulkeneen uskosta uskoon, kun häneltä on tiedusteltu, miten ensimmäinen vl on saanut uskonsa. Mutta weha ei osannut vastata sen tarkemmin, mistä usko on peräisin. Annoin tässä hänelle siis johtolankoja ihmiseltä, joka on elänyt sitä aikaa. Hänellä luulisin olleen tarkka käsitys siitä, mitä uskon taistelukentällä silloin tapahtui ja oli tapahtunut.
Saarnalla, joka muuten kannattaa kokonaan lukea, haen sellaista näkemystä, että me ihmiset olemme Jeesuksen todistajia, emme täydellisiä hänen kaltaisiaan. Meillä on siis minun näkemykseni mukaan aina opissa jotakin sellaista, joka ei sinne kuulu, siitä riippumatta, mihin ryhmään kuulumme. muuten ei mitenkään ole selitettävissä, että tämän lestadiolaisen herätysliikkeen ensimäinen työntekijä puhuisi tuolla tavalla, ja mikä tärkeintä, siteeraisi Paavalia, joka myös aikanaan on puhunut ihmisoppeja ja ihmisten taakse menemistä vastaan. Tämä on meidän aikanamme vain lisääntynyt. Yhä enemmän ilmoittautuu uusia ja uusia ryhmiä olemaan oikeassa.
Selvästi sanottuna vastustan kovasti sitä ajatusta, jota siis Paavali, Luther ja Lestadius vastustivat. Ei pidä mennä "olemaan oikeassa". Kyllä meille riittää se, että uskomme omat vikamme ja syntimme anteeksi Kristuksen sovintotyön tähden. Tämän muuten suurin osa kristityistä hyvin osaa sanoa, mutta... sen jälkeen tulee aina se mutta. Siihen päälle kuitenkin haluaisi ihminen jotakin laittaa.
Paavalikin kysyy, onko Kristus jaettu? Ei Kristusta ole jaettu, eikä jaeta. Kaikki, jotka sanovat olevansa oikeassa, jakavat Kristusta täyttä häkää. Sellaiset ihmiset ottavat Kristuksen omakseen, mutta kulman takana toinen porukka tekee samoin. Jeesuksen pukua ei jaettu, vaan sotilaat heittivät siitä arpaa. Näin sen piti mennä, koska Kristusta ei tule jakaa neljään osaan tai mihinkään muuhunkaan osaan.
On pääosin ihan oikeaa ja hyvää tekstiä minun tulkinnassani.
En kuitenkaan löydä tuosta mitään sellaista, jossa "weha" olisi puhunut vastoin Jumalan sanaa. Sanot jopa itsekin, että weha ei osannut vastata kaikkeen ja myönsi tämän. Minäkin myönnän saman. Emme voi osata vastata kaikkeen. Kasvaisimme tai olisimme kasvaneet isoksi Jumalan valtakunnassa, jos näin tuntisimme.
Ja weha on ihan Raamatun mukaisesti todennut, että "uskosta uskoon".
Room. 1:17 "Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta"
Lopuksi pieni kommentti tuohon. Ei vl-uskoa ole olemassakaan. Sellainen on perkeleestä, jos me taivaallisen Isän lahjoittaman uskon näin törkeästi likaisimme ihmiskunnian / ihmislähtöisellä nimellä.
Kun tämä usko ilmoitetaan uskosta uskoon, se kuvaa juuri sitä Jumalan lasten uskoa, joka ei ole ollut koskaan sidottu mihinkään aikaan millään muulla nimellä.
Ymmärrän kuitenkin, mitä tarkoitat "ensimmäisellä vl:llä" ja sanon lyhyesti, että hylkää tällaiset jaarittelut ja pohdiskelut, vaikka ne ihmismieltä kiinnostavat. Ihmisiä kyllä kiinnostaa, miten on elävä usko siirtynyt jostakin jonnekin, mutta se ei ketään autuuta. Se on turhuutta. Tärkeintähän meidän elämässämme on Jumalan lapseksi pääseminen tai Jumalan lapsena varjeltuminen. Rukouksen aihetta siis riittää.
En etsi mitään uskosta uskoon -reittejä omaksi autuudekseni. Mutta jos joku reitin kertoo tietävänsä, tottahan hänen on sanoistaan vastattava, ja minulla pysyy oikeus sitä tiedustella. Jos varmaa tietoa ei ole, kuten wehalla ei ollut, tulee kirjoittaa: Uskon, että käy kuten Raamatussa on kirjoitettu. Ehkäpä weha tätä tarkoittikin. Totta kai me tiedämme myös sen, että aina se on jonkun ihmisen mukana siemenenä kulkenut, jotta mekin tässä voisimme kirjoitella. Se on siis hyvinkin selvitettävissä, ja ehkäpä sellainen selvitys onkin jossain. Tällöin tällaiset vähän uteliaat asiasta kiinnostuneetkin saisivat tietoa. Mutta uskon autuuteen sillä ei ole mitään merkitystä, olet siinä oikeassa.
Kommentoin vielä tuohon kommentoimaasi vl-uskoon. Jos siis sinäkin uskot, kuten lainaamassani saarnassa kehotetaan, olemme veljiä/sisaria Kristuksessa! Kiitos Herralle siitä. Olen jostain asioista eri mieltä kanssasi, kuten aiemmin olemme keskustelleet (esim. ehkäisy), mutta Jumala saakoon kirkastaa näitä kysymyksiä Pyhän Henkensä kautta monipuolisesti, niin ne eivät tule kenenkään uskon esteeksi. Rukouksen aihetta todellakin riittää, mutta avoimin ja vapain sydämin kristityt saavat kirkastaa Vapahtajaansa ja Lunastajaansa. Kristuksella riittää meille rakkautta niin paljon, että se vuotaa yli. "Minun maljani on ylitsevuotavainen."
"Ehkäpä weha tätä tarkoittikin."
Eli yrittäsimme sen inhimillisen puolemme hillitä ja antaisimme Jumalan rakkauden näkyä meissä, jolloin toisen tulkitsemisessakin olisi ymmärtäväinen. On kuitenkin selvää, että tällaisella palstalla, kun kaikki eivät ole uskovaisia, ei ymmärtämistä voi alkaa käyttämään lyömäaseena Jumalan sanaa vastaan. Parempi on siis nuhdella ja pyytää mahdollista omaa väärinymmärrystään sitten anteeksi kuin antaa myötämielisyyttä sellaiselle kirjoitukselle, jonka tuntee sotivan omaa / siionin uskonkäsitystä vastaan.
Muistan kyllä jotain siitä ehkäisykeskustelustamme ja se on kyllä hyvin raskaana sydämelläni. Jotta voisin vilpittömästi rakastaa sinua veljenäni Herrassa, koen tarpeelliseksi siitä enemmän keskustella. Ottaa siihen keskusteluun myös mukaan muita uskovaisia, jos emme löydä rakkaudessa yhteisymmärrystä.
Voisimme vaikkapa sähköpostitella. Sähköpostiin liittyen olen joskus sanonut, että on Kristuksen mielen mukaista olla yhteydessä toiseen Jumalan lapseen, jos hän on minua tai sinua pahentanut. Ei tämä usko ole mikään anonyymien ihmisten harjoittama usko. Se on katolista harhaoppia.
Olen itse soitellutkin joskus erään nettikeskustelijan kanssa ja kyllä siinä on siunattukkin toinen toistamme, kun ei sitä kumpikaan ole löytänyt itseään hyväksi Jumalan lapseksi.
On niitä varmasti muitakin. Erehtynyt olen ennenkin, mutta Jumalaan luottaen, että Hän ei anna minun erehdysten kautta ketään eksyttää, kun haluan lapsen paikalla vaeltaa, Jumalan voimasta ja armosta.
Eli asiaan.
"On kuitenkin selvää, että tällaisella palstalla, kun kaikki eivät ole uskovaisia, ei ymmärtämistä voi alkaa käyttämään lyömäaseena Jumalan sanaa vastaan"
Olisi pitänyt lisätä: "Niin kuin ei muutoinkaan voi lähteä Jumalan sanaa vastaan puhumaan". Ymmärtäminen tässä pitää siis käsittää oikein.
Sain kirjoituksestasi "rivienvälikäsityksen", että olet pahentunut kirjoituksiini, ja siksi et halua rakastaa minua veljenäni Herrassa. Olen toki pahoillani, jos näin taitamattomasti olen sinua pahentanut. Kyse oli kuitenkin sinun itsesi avaamasta keskustelusta, jonka äänensävy kiinnitti huomiotani. Ja itse myös olit sen ketjun aktiivisin keskustelija. Halusin siihen aivan rakkaudella vastata, ja tuoda oman käsitykseni asiaan. Toin käsitykseni tietoisena siitä, että ehkäisy ei ole "virallisesti" hyväksyttävää. Olen siihen päätynyt, ja huomaan, että moni muukin on siihen tulokseen tullut.
Minusta tällä palstalla on kyllä riittämiin taitoa käsitellä Raamatun asioita, enkä ole kovin innostunut tavastasi "ottaa keskusteluun mukaan myös muita uskovaisia". Se kuulostaa jo joltakin sellaiselta, josta olisi pitänyt tässä ympäristössä jotakin oppia. Ei siis mielellään suljettuja keskusteluja. Toki voin kanssasi sähköpostitella, joa tahdot kanssani kahden kesken keskustella. Laita s-p osoitteesi, niin kirjoitan sinulle oman näkemykseni ehkäisystä. Mutta kuten sanottu, olen enemmän kyselijä kuin tutkija tai opettaja, joten tunnen voivani täällä yhtä hyvin keskustella. Palstan feikit erottuvat kyllä, ainakin luotan siihen, että joku isosta porukasta aina huomaa feikkaukset ja valheen. Käytän samaa nimimerkkiä, joten jos sinäkin vastaat tuolla samalla nimimerkillä, ei ole vaaraa erehtyä henkilöstä. Uskon, että Paavalin ja Lutherin ajan ihmiset ovat joutuneet paljon meitä enemmän pitämään hengen yhteyttä kirjeiden välityksellä, näkemättä ja tuntematta toisiaan henkilökohtaisesti.
Olen tietysti hieman pettynyt siihen, että minun tulisi "olla jotakin muuta kuin olen", kyetäksesi rakastamaan minua veljenäsi Herrassa. Se ei ole minun kädessäni, enkä siihen mitään aio omaksi puolustuksekseni tai nostamisekseni sanoakaan.