Miksi osa teistä yksitäisistä ei tee aktiivisesti mitään sopivien kavereiden löytämiseksi? Tälläkin palstalla moni etsii uusia ystäviä ja haluaa tavata muita, mutta harva vastaa ilmoituksiin tai viitsii mennä mihinkään tapaamiseen. Voisitteko kertoa, mitä syitä passiivisuuteenne on? Onko ne syyt todella sellaisia, että niiden takia kannattaa jättää käyttämättä monta hyvää tilaisuutta yksinäisyyden lievittämiseksi? En vaan ymmärrä, miksi moni ilmoitus jää vastauksia vaille ja miksei edes pk-seutulaiset ole saaneet minkäänlaista joukkotapaamista aikaiseksi.
Miksette tee mitään?
höh
131904
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minun kohdallani syy on se, että jännitän aivan tolkuttomasti vieraiden ihmisten tapaamista. On vaatinut todella paljan itsensä ylittämistä lähteä nettitreffeille. Olen tyytyväinen, että uskaltauduin, vaikka edelleen treffailu pelottaa helkkaristi.
Ja minua jännittää jo pelkkä kirjoittelukin.
Mietin edelleen miksi. Onhan mulla nyt pari mailikaveria, mutta enpä sitten tiedä.
Mä oon tehnyt ilmoituksia, mutta kaikki tahtoo kirjoitella iät ja ajat ennen tapaamista. Mä taas en ole yhtään kirjoittajatyyppiä ja koen mailailun rasittavana, joten siihen se on jäänyt. En ymmärrä yhtään, miksi joidenkin mielestä täytyy ensin testata mailitse, ollaanko samalla aaltopituudella, ja käyttää siihen aikaa kuukausikaupalla. Maileista ei kuitenkaan koskaan saa yhtä hyvää käsitystä toisesta kuin kasvotusten tapaamalla, ja voi olla että joku huipputyyppi jää kokonaan tapaamatta vain siksi, että se ei ole kirjallisen itseilmaisun mestari... Tapaamisen lykkääminen esim. pelkojen takia olisi täysin ymmärrettävää, mutta ei tämä, kun kerran samassa kaupungissa asutaan.
laittaa sähköposti-osoitetta, tietty saa paljon asiattomia viestejä mut sit kun saa hyviä kontakteja, niin kirjaa ne ylös ja vaihtaa sähköposti-osoitteen siten jääpi vain ne tosiystävyyttä hakevat jäljelle. Aina kantsis myös ikä elämäntapa/tyyli, harrastukset, luonne ja odotukset ystävyydeltä ja mispäin asuu ilmoitella, sillä kait sitä ois mukava tavatakin! Rohkeutta vaan Kaikille Ystävän etsijöille!
Kun ei edes tiedä, tarviiko niitä kavereita. Olen kuitenkin suht tyytyväinen tähän nykyiseen tilanteeseen. Olihan mailini jopa täällä tuossa joku aika sitten, eikä tullut vastauksia. Itse tuli kyllä vastattua yhen pk-seutulaisen ilmoitukseen, mailailtiin jonkin aikaa, mutta sitten se loppui yhtäkkiä mystisesti. Niin eihän miehet ja naiset pelkästään ystäviä voi olla. Itselläni on kuitenkin aika monta sisarusta, joten ei ainakaan seuran puutetta ole. Muutenkin on aika passiivinen olo, sillä on vaikea ystävystyä, kun monet ihmiset ovat lähinnä hyökänneet minua vastaan. Ensimmäisestä naissuhteestakin (seurustelu) sain vaan osuman siipeeni. Toisaalta aika opettavainen kokemuskin se oli totta puhuen. :)
Koska on helpompaa vain valittaa asioistaan. Ihmisillä on muutenkin tapana puhua kaikenlaista, mutta kun jotain pitäisi oikeasti tehdä niin se on monesti sellaista vetkuttelua ja välttelyä. Se vaatii niin paljon enemmän että oikeasti tekee jotain kuin että vain suunnittelee. Ja siinähän se elämä sitten kuluukin.
Olen huomannut saman. Ihmiset parkuvat yksinäistä elämäänsä ja kurjuuttaan, mutta kun niille tarjoaa mahdollisuutta ryhtyä vaikka kirjeenvaihtoon, niin ne vaikenevat kuin muuri.
Ei siitä kyllä järin hehkeä olo tule, kun on ensin vuodattanut pitkiä siivuja omaa nyyhkytarinaansa jollekkin ja sitten mailit tyssäävät parin/kolmen kerran jälkeen ilman minkäänlaista selitystä.
Toisaalta ei taas yhtään innosta ne ihmiset, jotka lähettävät kärpäsenraadon kokoisia maileja eivätkä osaa avautua juuri mistään.
Samanlaisia kokemuksia mullakin on, mutta yritän niistä huolimatta edelleen. Ihmehän se olisi, jos jo ensimmäinen mailituttavuus johtaisi loppuelämän kestävään sydänystävyyteen. Uskon että lopulta sinnikkyys palkitaan, vaikka siihen menisi vuosia ja monen monta tuloksetonta mailia. Nekin mailit koitan ottaa hyödyllisenä harjoituksena - osaanpahan sitten tulevaisuudessa kirjoittaa mielenkiintoisempia juttuja, kun on enemmän kokemusta takana.
Jos vielä sen verran lisäisin, että kymmenien mailituttavuuksien joukosta on löytynyt pari satunnaista kahvittelututtua. Kaikkien muiden kanssa kirjoittelu loppuikin jo ennen tapaamisehdotuksia. Kaksi olen siis tavannut, ja niistä on tullut sellaisia hyvän päivän tuttuja joiden kanssa voi aina välillä sopia tapaamisia, usein vain parin mailin jälkeen.
Jutellaan aika pinnallisia, eikä se vastaa käsitystäni kaveruudesta, mutta onpahan ainakin joku jonka kanssa istua iltaa silloin kuin pahimmat yksinäisyyden tunteet iskee. Kunnon kaveria etsin edelleen, mutta uskon vielä jonain päivänä löytäväni sellaisen. Eihän mulla olisi näitäkään tuttavia, jos olisin muutaman mailailuyrityksen jälkeen lyönyt hanskat naulaan ja todennut, että ei tästä mitään tule...
ainakin yhden ihanan ystävän netin kautta. :)))
Enpä tiiä, niin harva henkilö vaan tuntuu tutustumisen arvoiselta...pakko se on vaan laskee rimaa, että sais ees jotain seuraa. Harmi vaan, etten omana ittenäni tunnu kelpaavan kovin monelle...