Tuntuu siltä, että vl:t aika usein mieltävät muiden, kunten hellareiden, uskovat, jotka avaavat suunsa, vääriksi profeetoiksi.
Profeetta on käsittääkseni virka, eikä jokainen ihminen ole profeetta, vaan ennemminkin todistaja.
No, kuitenkin minusta on aika rohkeaa osoitella yksittäisiä uskovia vääräksi profeetaksi nimitellen.
Eiköhän meillä jokaisella uskovalla ole omat pimeät alueemme, eikä se vielä tee meistä väärää profeettaa, jos mielipiteemme kerromme.
Jos ihminen tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja raamatun opin oikeaksi, onko hän väärä profeetta? Minä en ainakaan uskaltaisi sellaista tuomiota vl:sta antaa, vaikka oppiin on sisällytetty jopa toisten tuomitsemisen oikeus, jota ei raamattu kyllä ihmiselle myönnä.
Mitä mieltä muut olette tästä asiasta?
Profeetta on käsittääkseni virka, eikä jokainen ihminen ole profeetta, vaan ennemminkin todistaja.
No, kuitenkin minusta on aika rohkeaa osoitella yksittäisiä uskovia vääräksi profeetaksi nimitellen.
Eiköhän meillä jokaisella uskovalla ole omat pimeät alueemme, eikä se vielä tee meistä väärää profeettaa, jos mielipiteemme kerromme.
Jos ihminen tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja raamatun opin oikeaksi, onko hän väärä profeetta? Minä en ainakaan uskaltaisi sellaista tuomiota vl:sta antaa, vaikka oppiin on sisällytetty jopa toisten tuomitsemisen oikeus, jota ei raamattu kyllä ihmiselle myönnä.
Mitä mieltä muut olette tästä asiasta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siis ei jokainen, joka sanoo Herra,Herra pääse...jne.
Siis helluntaiusko opettaa aivan eritavavalla ja mielestäni lähes kaikessa toisin, niin ei siitä saa yhtä millään. Lähtökohta on tämä. Jos me olemme Jumalasta, niin miten on teidän laita?
1.Joh.4:6. Me olemme Jumalasta: ja joka Jumalan tuntee, hän kuulee meitä; joka ei Jumalasta ole, ei hän kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
Matt.24:24. Sillä väärät Kristukset ja väärät prophetat nousevat, ja tekevät suuria ihmeitä ja merkkejä: niin että myös, jos taitais tapahtua, valitutkin eksytettäisiin.
25. Katso, minä olen teille sen ennen sanonut.
Voi kun niin monet ovat saaneet maistaa väärää hengellisyyttä so. karismaattista ”show’ta”, josta niin monet ovatkin joutuneetkin eksymykseen. Esim. juuri helluntailaisuudessa opetetaan, että jollei puhu kielillä, ei ole saanut henkikastetta ts. täyttynyt hengellä. Helluntailaiset siis ovat tehneet kielilläpuhumisesta sakramentin. Tästä taas seuraa, että heillä on kahdenluokan kristittyjä, pidemmälle päässeet ovat täyttyneet hengellä ja sen merkkinä ”kielet”, sekä alemmanluokan kristittyjä jotka hakevat ”kielilläpuhumista” ja henkikastetta, keinolla millä hyvänsä. Koskaan tästä ei tule loppua, sillä antautua ja antautua pitäisi.
Tästä ovat monet helluntailaiset) todistuksensa antaneet : ”sata kertaa, kiitos Jeesus, ja saivat kielet”. Huomionarvoista on, että kysymyksessä on ns. ”siansaksa”, jota kukaan ei ymmärrä. On syytä tarkata pyhän Raamatun opetuksia: 1. maailmassa ei ole yhtään kieltä, joka ei olisi ymmärrettävissä (1.Kor.14:10). 2. Raamatussa kielilläpuhuminen oli, jo jotain olemassa olevaa kieltä, so. erikieliä (Apt.2:6; 11:15; 1.Kor.12:28). 3. Raamatussa kielilläpuhuminen oli vain muutamille tarkoitettu lahja (1.Kor.12:28) ja Paavali nimenomaan sanoo, etteivät kaikki puhuneet kielillä (1.Kor.12:30). Helluntailaisten kielilläpuhuminen, joka heidän mielestään kuuluu kaikille, on joko sielullista läpikiitoksella saatua, matkittua tai itse perkeleestä, valheen isästä ja mestarista.
Myös se kieli minkä Paavali sanoo olevan salaisuuksia Hengessä (1.Kor.14:2), oli jotain jo olemassa olevaa kieltä, sillä hän (jakeissa 13-15) opettaa, että on rukoiltava Hengellä ja myöskin ymmärryksellä, koska muuten ymmärrys on hedelmätön. (1.Kor.14:19-20), Paavali taas kiittää Jumalaa, että hän puhuu kielillä enemmän kuin muut, mutta sanoo, ettei tule olla ymmärrykseltään lapsi. Vielä kun (jakeessa 26) nimenomaan sanotaan: ”mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoot rakennukseksi”. Jumalanlapsina emme tahdo asettaa kielilläpuhumista jalustalle kenenkään ihailtavaksi: Jumalan sana synnyttää uskon ja sakramentit pitävät sitä yllä. Mitkään muut armolahjat, eivät yllä samaan. Me ihmiset kun olemme niin taipuvaisia ”sekoilemaan”, niin on hyvä rukoilla ja pyytää Jumalalta, että hän puhuisi meille yhä selkeästi saarnojen ja laulujen ynnä todistuksien kautta.
Luther sanoo: ”(Apt.8:17 ym.) tosin kerrotaan apostolien panneen kätensä kastettujen päälle, että nämä saisivat Pyhän Hengen. Tämän Paavilaiset soveltavat konfirmaatioon. Kätten päällepaneminen tapahtui sen vuoksi, että kastetut julkisesti havaittavin merkein saisivat Pyhän Hengen ja kykenisivät puhumaan, saarnaamaan evankeliumia, monilla kielillä. Tämä on kuitenkin jo aikaisin hävinnyt, ja jäljelle on jäänyt sitä muistuttava toimitus pappis- eli saarnaajan virkaan asettaminen eli vihkimisen yhteyteen” (Kirkkopostilla 1, uudenvuodenpäivä epistola saarna).
Pyhä Raamattu on kirjoitettu, apostoleita ei enää ole ja sana merkein vahvistettu (Mark.16:20; Hebr.2:3). Raamattua ei voi enää sikäli vahvistaa. Murrosajan merkit siis, joita oli aina ja kaikkialla, ”osoittautuvat” lakanneiksi, sillä eihän enää ole murrosaikaakaan.
ulkopuolella ollaan epävarmoja autuuden asiasta.