Assius on ko elämän myötä mukana kulkeva oireisto, mutta lohduttaakseni niitä monia äitejä, joilla as-oireisto pöllähtää uutena juttuna oman lapsen ongelmoinnin ja diagnosoinnin myötä ja se voi aiheuttaa aluksi melkoisen säikähdyksen, pelkoja ja ties mitä ahdistusta, yms. voin täältä, kohta 50v. aspergerin omasta elämännäkökulmasta vakuuttaa, ettei se niin kamalaa ole vaikka sillä mukelolla tällainen syndrooma todetaan, sillä aikustuttuaan ne teidänkin piltit voivat elää omalla tavallaan täysipainoista elämää ja jopa ihan itsenäisesti. Olla jopa muiden avuksi jos sellaiseen tilaisuus suotuu.
As-oireisto hidastaa ihmisen kehitystä joillakin elämänosa-alueilla. Ehkä meillä monilla siksi on ikäänkuin pitkä lapsuus. Meistä monet vaikuttavat ikäistään paljon nuoremmilta ja elämme kuulemma pitkiä ikiä.
Mut haitanneeko se jos ollaan silläkinviisiä erilaisia ?
Hitaastihan hyvää tulee ? :)
Elämä voi olla sellaista edestakaisin sahaavaa ja taantumavaiheita voi tulla. Jos olosuhteissa tapahtuu isoja muutoksia, on vaikka perheessä avioerotilanne, tai vaikka muutto uuteen asuntoon, kouluun, jms. Ehkä nuo rutiineissa tapahtuvat muutokset ovat niitä pahimpia. Jos struktuuri, elämänjärjestys jotenkin oleellisesti yht´äkkiä muuttuu entisestä poikkeavaksi - sellainen voi olla vakavampaan ongelmointiin johtavaa kuin esim. jokun omaisen kuolema tai sit muut perhesuhteissa tapahtuvat muutokset, jotka liittyvät ihmissuhteiluun.
Lapselle voi olla rankkaa pelkän nukkurätin hukkaaminen tai jokin muu vastaava. Mutta aikuistuttuaan kukin omien lahjakkuuksiensa mukaan oppii usein sen loogisen päättelyn kautta selviytymään kiperistäkin tilanteista.
Vaikeudet voidaan yleensä aina kääntää jollakintavoin myös vahvuksiksi. Se seikka joka jostakin toisesta näkökulmasta vaikuttaa ylitsepääsemättömältä ongelmalta, se voikin toisesta perspektiivistä olla melkoinen vahvuus.
Se pitää ensimmäiseksi sisäistää, että as-lapsi ei ole mitenkään "normaali", jollei sitten kyse ole ihan normaalista assiudesta.
Toki lapsen selviytymistä ja sosiaalista suhteilua.. kaikkea elämänmyönteistä auttaa hyvät käytöstavat ja vallitsevan tapakulttuurin hallitseminen. Kun sen tietää niin sitä voi ymmärtää ja kun on sisäistänyt miksi pitää, niin sen oppii myös hallitsemaan.
Omasta käyttäytymisestäni olen jäävi sanomaan sitä tai tätä, mutta olen tavannut niin yltiöfiksuja asseja näiden as-aktiivivuosieni aikana jolloin olen kohdannut muita oireisia, että siinä jää moni nt. varjoon. Sanon tämän vain siksi, ettei pääsisi muodostumaan sellaista käsitystä, että as-oireiset ovat jotakin älyttömiä öykkäreitä, jotka vain vaikeuttavat muiden elämää ja tekevät lähimmäisensä hermoraunioiksi.
Näissä as-asioita käsittelevillä palstoilla, tai palstojen as-osioissa korostuu niin paljon kaikki kielteiset ongelmat, että on syytä välillä korostaa ihan erityisesti sit kuinka paljon hyviäkin puolia on ja olemme ihan yhtä "viksuja" kuin muutkin ihmiset.
Se viksuus on joskus hiukan oireiston takana piilossa, mutta kyllä sen sieltä esiin saa houkutettua kun osaa käyttää sopivia konsteja. :)
Ja.. ihminen.. kukapa sitä nyt enempää voi olla kuin ihminen. Ihmisyyteen ei kuulu mikään täydellisyys olentona. Aikuisena sen voi as-oireilevakin tajuta ja ymmärtää ja koittaa olla sit vähemmän täydellisyyshakuinen.
Jos alkaisin kertoa millainen olin kun olin lapsi.. kertoisin ihan erilaisesta ihmisestä kuin olen nyt.
Mut oletan, että niin kävisi kenelle tahansa ihmiselle aikuisena jos alkaisi kuvailla itseään muksuna.
As-oireisto hidastaa ihmisen kehitystä joillakin elämänosa-alueilla. Ehkä meillä monilla siksi on ikäänkuin pitkä lapsuus. Meistä monet vaikuttavat ikäistään paljon nuoremmilta ja elämme kuulemma pitkiä ikiä.
Mut haitanneeko se jos ollaan silläkinviisiä erilaisia ?
Hitaastihan hyvää tulee ? :)
Elämä voi olla sellaista edestakaisin sahaavaa ja taantumavaiheita voi tulla. Jos olosuhteissa tapahtuu isoja muutoksia, on vaikka perheessä avioerotilanne, tai vaikka muutto uuteen asuntoon, kouluun, jms. Ehkä nuo rutiineissa tapahtuvat muutokset ovat niitä pahimpia. Jos struktuuri, elämänjärjestys jotenkin oleellisesti yht´äkkiä muuttuu entisestä poikkeavaksi - sellainen voi olla vakavampaan ongelmointiin johtavaa kuin esim. jokun omaisen kuolema tai sit muut perhesuhteissa tapahtuvat muutokset, jotka liittyvät ihmissuhteiluun.
Lapselle voi olla rankkaa pelkän nukkurätin hukkaaminen tai jokin muu vastaava. Mutta aikuistuttuaan kukin omien lahjakkuuksiensa mukaan oppii usein sen loogisen päättelyn kautta selviytymään kiperistäkin tilanteista.
Vaikeudet voidaan yleensä aina kääntää jollakintavoin myös vahvuksiksi. Se seikka joka jostakin toisesta näkökulmasta vaikuttaa ylitsepääsemättömältä ongelmalta, se voikin toisesta perspektiivistä olla melkoinen vahvuus.
Se pitää ensimmäiseksi sisäistää, että as-lapsi ei ole mitenkään "normaali", jollei sitten kyse ole ihan normaalista assiudesta.
Toki lapsen selviytymistä ja sosiaalista suhteilua.. kaikkea elämänmyönteistä auttaa hyvät käytöstavat ja vallitsevan tapakulttuurin hallitseminen. Kun sen tietää niin sitä voi ymmärtää ja kun on sisäistänyt miksi pitää, niin sen oppii myös hallitsemaan.
Omasta käyttäytymisestäni olen jäävi sanomaan sitä tai tätä, mutta olen tavannut niin yltiöfiksuja asseja näiden as-aktiivivuosieni aikana jolloin olen kohdannut muita oireisia, että siinä jää moni nt. varjoon. Sanon tämän vain siksi, ettei pääsisi muodostumaan sellaista käsitystä, että as-oireiset ovat jotakin älyttömiä öykkäreitä, jotka vain vaikeuttavat muiden elämää ja tekevät lähimmäisensä hermoraunioiksi.
Näissä as-asioita käsittelevillä palstoilla, tai palstojen as-osioissa korostuu niin paljon kaikki kielteiset ongelmat, että on syytä välillä korostaa ihan erityisesti sit kuinka paljon hyviäkin puolia on ja olemme ihan yhtä "viksuja" kuin muutkin ihmiset.
Se viksuus on joskus hiukan oireiston takana piilossa, mutta kyllä sen sieltä esiin saa houkutettua kun osaa käyttää sopivia konsteja. :)
Ja.. ihminen.. kukapa sitä nyt enempää voi olla kuin ihminen. Ihmisyyteen ei kuulu mikään täydellisyys olentona. Aikuisena sen voi as-oireilevakin tajuta ja ymmärtää ja koittaa olla sit vähemmän täydellisyyshakuinen.
Jos alkaisin kertoa millainen olin kun olin lapsi.. kertoisin ihan erilaisesta ihmisestä kuin olen nyt.
Mut oletan, että niin kävisi kenelle tahansa ihmiselle aikuisena jos alkaisi kuvailla itseään muksuna.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Usein huono ruokavalio aiheuttaa autismia.
kuinka se voi aiheuttaa autismia?
.. mikä heitto tuo ruokavalio juttu oli ?
Sitä ei tietääkseni olla saatu selville mikä perimmältään on autistisuuden aiheuttaja vaikka aiheesta on paljon selville saatukin.
On selvitetty mm. se, että kyse on hyvin todennäköisesti geeneissä olevasta kromosomimuutoksesta, joka voi olla välillä suvussa piilevänä, mutta joka voi periytyä eri asteisiona autistisina variaatioina saman perheen lapsilla.
Kaikenlaistahan voi toki kuka vaan heitellä, mitä nyt mieleen juolahtaa.. mutta perusteluistahan sen sitten voi punnita mikä pätee.
Ruokavaliolla voidaan toki oireilua lieventää. Kuka tahansa saa epäterveellisestä ravinnosta terveydellisiä ongelmia olipa sitten autistinen tai ei ja kullakin on omat yliherkkyytensä ja sietonsa eri ravintoaineille.
Mikään syy ruokavalio ei kuitenkaan ole.
Vai onkohan tulossa jokin tieteellinen dokkari väittämän tueksi ?