Onko muilla tällaista? Olen ikään kuin huolestunut koko ajan. Koko ajan vähän masentaa, enkä osaa nauttia elämästä stressaamatta. En osaa elää päivä kerrallaan. Kaikki on muuten ihan hyvin ja kuitenkin elän/suoritan tätä elämää moitteettomasti. Kuitenkin pohdin koko ajan esim. osaanko hoitaa lastani oikein, saankohan käytyä koulun loppuun, mitä jos en jaksa, jne. Ikään kuin pelkään koko ajan jotain. Synnytin lapseni vähän aikaa sitten ja jo nyt pelkään seuraavaa synnytystä kun en haluaisi kokea sitä uudestaan vaikka haluan toisen lapsen.
Olen pistänyt paljon hormoonien piikkiin, mutta nyt en oikeen enää tiedä onko tämä siitäkään kiinni. Taidan olla stressaantunut? Kokemuksia?
Olen pistänyt paljon hormoonien piikkiin, mutta nyt en oikeen enää tiedä onko tämä siitäkään kiinni. Taidan olla stressaantunut? Kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
jättää stressin. Voi kuulostaa helpommalta kuin on, eikä varmaan auta kaikilla, mutta minulla tätä stressiä jatkui jokunen vuosi, eli tiedän suurinpiirtein mistä puhut.
Stressasin koulua, kun valmistuin stipendein ja loistavin arvosanoin, aloin murehtia saanko töitä, no sekin meni nappiin, aloin murehtia sukulaisteni hyvinvoinnista, ja kun ei enää ollut mitään murehtimista, meinasin seota.
Pelkäsin jatkuvasti, että mitä kamalaa tästä vielä seuraa, kun kaikki asiat ovat näin hyvin. Uskoin tuohon juttuun niin paljon, että ne, joista oikeasti olisi pitänyt välittää, kärsivät. Mieheni ilmoitti, että olen neuroottinen ja pilaan oman lisäksi muiden elämän pelkäämällä tyhjää.
Koska järkeni kuitenkin joissani puitteissa pelasi, päätin, että se mikä tapahtuu, jumalauta tapahtuu ja sitä en aio surkutella yhtään aikaisemmin. keksin itselleni myös hienon moton ja se menee näin:
"Jokaisesta päivästä kannattaa nauttia täysin rinnoin, sillä koskaan et voi tietää kuinka paljon huomenna voit joutua itkemään"
tän pointti siis ei ole se, että nyt aletaan urakalla pelätä huomista vaan se, että pitää vaan uskaltaa ottaa se riski et jotain pahaakin voi tapahtua, mutta sitä ei voi etukäteen "surra pois"
tsemiä sulle ja kyllä se siitä! Voi olla, että olet nyt ihan vaan senkin takia epävarma, että sulla on uusia juttuja niin paljon, koulu, lapsi ymm.. eli ihan normaalia!
niin kauan ku saat nukutuksi :-)
Tässä maailmassa eläminen on siitä hankalaa kun tietää mitä kaikkea voisi sattua.
Äidit on luontaisesti hyviä ennakoimaan vaaratilanteet ja lisäksi kehittelemään "mitä jos"-tapahtumia.
Mulla tuon tyylinen käytös johti aikamoiseen ahdistumiseen, ja taistalle lienee omassa perheessä lapsena koettu turvattomuus. En luota oikein maailmaan, elämään, enkä muihin ihmisiinkään kamalan spontaanisti.
Yritä lukea lehtiä vähemmän ja nauttia lapsesta enemmän. Muista että elämän hallitseminen on mahdoton tehtävä. Ala harrastamaan joogaa :-) Itse ajattelin koittaa. Ja muista luottaa itseesi, eli älä kuuntele muiden mielipiteitä, eli jätä tämäkin huomiotta ;-)
hyvää jatkoa!